Kirja: Poika kertoo ensimmäistä kertaa, miksi tilasi isänsä murhaajan Tampereen Vasaratielle
Aatu Halonen myöntää kirjassaan tilanneensa isänsä murhan hänelle ennestään tuntemattomalta jyväskyläläiseltä mieheltä. Mies tallentui kuviin palatessaan Jyväskylään murhan jälkeen. Kirjan kannessa on kuva, jonka Halonen lähetti palkkamurhaajalle todisteeksi henkilöllisyydestään.

- Aatu Halonen.jpg (182.11 KiB) Katsottu 1820 kertaa
Halonen myöntää tilanneensa isänsä murhan jo kirjan nimessä Tilasin isäni palkkamurhan (Deadline Kustannus, 2026). Halonen kertoo kirjoittaneensa puolet kirjasta kuulakärkikynällä A4-vihkoihin suljetussa vankilassa. Kun hän pääsi avovankilaan, hän jatkoi tietokoneella. Kirjan on toimittanut toimittaja ja kirjailija Linda Rantanen.
Ei yhtä syytä
Halonen kertoo kirjassa pitkästi lapsuudestaan äidin, isän ja pikkusisaruksen kanssa. Hän kuvaa lapsuuttaan vaikeaksi isän vaikean alkoholismin vuoksi.
Mitään yksittäistä syytä palkkamurhan tilaamiseen ei ollut, Halonen kirjoittaa.
Henkirikoksen aikoihin täysi-ikäinen Halonen asui yksin Raumalla. Hänen vanhempansa olivat eronneet jo yläasteaikoina. Isä oli ennen henkirikosta muuttanut elämänsä suuntaa ja raitistunut. Silti Halosen suhde isäänsä ei ollut parantunut, pikemminkin päin vastoin. Halonen arvioi kirjassa, että syy saattoi olla isän häpeä.
Isän raitistuminen ja uusi elämä aiheutti pojassa tunnemyrskyn. Samalla Halonen itse oli ajautunut päihdekierteeseen ja pettymyksiin omassa elämässään.
Näen tämän kaiken pitkäaikaisena tapahtumaketjuna, joka alkoi osin jo lapsuudessani, Halonen kirjoittaa.
Halonen sanoo törmänneensä palkkamurhailmoitukseen täysin sattumalta.
Yhtälössä, joka johti tekooni, on siis mukana lapsuuteni kokemuksia, isäni raitistuminen, elämän mielekkyyden häviäminen, päihdekierre, masennus ja sattuma. Jos tästä yhtälöstä otettaisiin yksikin asia pois, tekoa ei olisi koskaan tapahtunut.
Syyllisyys
Halonen kiisti tilanneensa isänsä murhan niin poliisikuulusteluissa, oikeudessa kuin myös mielentilatutkimuksessa. Hän kirjoittaa kiistäneensä myös itseltään oman osallisuutensa tekoon pitkään.
Halonen kirjoittaa, että syyllisyys alkoi oireilla voimakkaasti Pirkanmaan käräjäoikeuden ja Turun hovioikeuden tuomioiden välisenä aikana. Sinä aikana hän alkoi käsittää ja hyväksyä oman syyllisyytensä isänsä kuolemaan. Hän kirjoittaa, että sen myöntäminen itselleen oli kamalaa.
Syyllisyyden kieltäminen itseltäni ja muilta osoittautui lopulta psyykelleni niin raskaaksi, että terveyteni alkoi pettää.
Halonen kuvaa oksennelleensa ja kärsineensä rytmihäiriöistä nukkuessaan. Hän sanoo myös tunteneensa huonoa omaatuntoa siitä, että hän valehteli vankilassa ja mielentilatutkimuksessa.
Hän ei päässyt puhumaan kenenkään kanssa, koska kiisti yhä Turun hovioikeudessa jyrkästi syyllisyytensä. Hän kuitenkin sanoo kirjassa toivoneensa, että hänet todetaan syylliseksi. Kun elinkautinen tuomio tuli yllytyksestä murhaan, hän oli lopputulokseen tyytyväinen.
Asia oli mennyt, kuten sen kuuluikin mennä. Minun oli todettu syyllistyneen tekoon, jonka olin tehnyt.
Mies ei valittanut tuomiostaan. Sen jälkeen hän alkoi puhua vankilan henkilökunnalle lapsuudestaan ja rikoksesta.
Käänne
Kirjassa Halonen käy läpi kokemuksiaan putkassa olemisesta, vankilan eri osastoista ja mielentilatutkimuksesta.
Halosen mukaan mielentilatutkimuksen loppukeskustelu psykologin kanssa oli mullistava. Psykologi sanoi näkevänsä nuoressa miehessä paljon potentiaalia.
Halonen on tutkimuksen jälkeen vaihtanut vankilaa pariin otteeseen ja valmistunut lukiosta. Hän istuu nykyisin Jokelan avovankilassa ja opiskelee Helsingin yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä.
Jos ollaan rehellisiä, ei minulla ole mennyt elämässäni koskaan aikaisemmin näin hyvin, kuin nyt menee. Olen yliopistossa, olen ollut ilman päihteitä melkein kuusi vuotta, olen tyytyväinen kaikkeen mitä teen ja rakastan jokaista päivää elämässäni.
Halonen kirjoittaa, että teko seuraa häntä hänen loppuelämänsä, mutta hän on silti päättänyt tavoitella unelmiaan. Hän kirjoittaa toivovansa, että kirja saisi edes yhden lukijan toteuttamaan unelmansa tai lopettamaan rikosten tekemisen.
https://www.aamulehti.fi/rikos/art-2000011788288.html