MURHA.INFO

Harriet Makepeace kirjoitti:Sinä Marsalka voit painua muualle nolla-kommenttejasi kanssa täältä trollaamasta.

Karmeaa trollaamista! Ilmoitin jakavani mielipiteen toisen kirjoittajan kanssa.

On se silti minusta vaarallista jos nuori ihminen hakee helpotusta ahdinkoonsa tappamalla muita.

Niin minunkin mielestäni. Onneksi tämä ei ole kovin yleistä!

Ties missä vaiheessa ahdistuu jälleen kerran ja tappaa taas.

Niinpä!

Ja hänen tuttavapiirin mukaan tekijä on ollut kotona, lähinna omassa huoneessa pelikonsoolin ääressä, kolme vuotta putkeen - ei opiskelu- tai työpaikkaa, ei kavereita tai harrastuksia.
Kyllä tälläisessä tilanteessa ahdistuu myös terve ihminen.

Terveelle ei välttämättä käy noin...

Hänellä ei ole ollut elämässä mitään haasteita, aluksi on mennyt sitten hakemaan sitä jännitystä ja adrenaliiniannosta sotapeleistä, lopulta surmannut ihmisen.

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/97505.shtml

Luupää kirjoitti:

Marsalkka kirjoitti: Onko meillä tietoa hänen rikollisesta historiastaan? Löytyykö häneltä pitkä lista väkivallantekoja ja ilkeämielisiä hyökkäyksiä kauniita ja sosiaalisia tyttöjä kohtaan?

Uutisoinnissa on moneen kertaan tullut esille ettei dokumentoitua rikoshistoriaa tekijällä ennen tätä tekoa ole.

Jos tekijä on ollut kovin varautunut ja sisäänpäin kääntynyt, voi olla että hän on padonnut kaunansa, kunnes se on lopulta tullut väkisin ulos nyt tapahtuneen puukotuksen muodossa. Pakkomielteisyys on puhjennut vasta hiljattain, ja siksi tällä 18-vuotiaalla ei ole aiempia merkintöjä.

Erilaisten teorioiden kehittelyä ja arvointia varten kiinnostaa kovasti tietää, olivatko tekijä ja uhri toisilleen ennestään tuttuja. Olivatko täysin vierailta, olivatko joskus nähneet toisensa Saviolla, olivatko joskus jutelleet, tiesivätkö toisensa nimiltä jne. Jos olivat ennestään tuttuja, selittää se helposti, että uhri ei osannut pelätä tekijää. Myös jos tekijä tiesi ennalta että "uhrilla menee hyvin", voisi se tarkoittaa, että tekijä on purkanut teossa myös katkeruuttaan ja kateuttaan.

^ Aivan, se että tekijällä ei ole aiempaa rikosrekisteriä, ei kerro mitään muuta hänen aiemmasta käyttäytymisestään kuin sen, ettei hän ainakaan ole jäänyt mistään kiinni. Uskon että taipumusta vastaavaan on saattanut olla aikaisemminkin, mutta tarve on vain jotenkin patoutunut ja purkautui vasta nyt.

En usko uhrin ja tekijän tunteneen toisiaan ja niinhän poliisikin on viestittänyt. Pienehköllä paikkakunnalla kaikki tuntuvat kuitenkin ainakin tietävän toisensa, mutta sitäkään en usko tässä olleen taustalla: tekijällä ja uhrilla on kuitenkin suuri ikäero (tuossa iässä tuollainen ikäero on oikesti valtava kaveripiirin kannalta), eikä tekijä ole ollut koulumaailmassa moneen vuoteen. Itse tutustuin aikoinaan yläasteella lukioikäisiin siksi, että yläasteeni toimi samassa rakennuksessa lukion kanssa. Tämä tekijä on ollut käsittääkseni hyvin syrjäytynyt (omasta tahdostaan tei ei, se ei tämän kannalta ole olennaista), joten en oikein ymmärrä, kuinka tekijä ja uhri olisivat voineet toisensa tuntea tai edes tietää.

Ihmisen olemuksesta voi kuitenkin päätellä useita eri asioita, joten uskon kyllä tekijän ensi vilkaisulla tajunneen, mikä uhri oli tyttöjään (suosittu jne.), samoin kuin uskoisin uhrin osanneen pelätä tekijää. Etenkin jälkimmäisestä johtuen (ja muistetaan, että nuoret ovat erityisen ennakkoluuloisia) en vieläkään tajua, miten se kymmenen minuutin "kontakti"/"keskustelu"/mikälie on ollut mahdollinen.

joey kirjoitti: Ihmisen olemuksesta voi kuitenkin päätellä useita eri asioita, joten uskon kyllä tekijän ensi vilkaisulla tajunneen, mikä uhri oli tyttöjään (suosittu jne.), samoin kuin uskoisin uhrin osanneen pelätä tekijää. Etenkin jälkimmäisestä johtuen (ja muistetaan, että nuoret ovat erityisen ennakkoluuloisia) en vieläkään tajua, miten se kymmenen minuutin "kontakti"/"keskustelu"/mikälie on ollut mahdollinen.

Eli veikkaat uhrin pelänneen, koska tekijä ei näyttänyt Backstreet Boysin jäseneltä? Jotkut vanhemmat myös kasvattavat hyväksymään erilaisuutta. Jokaisessa suvussa on varmasti joku ihminen, joka ei vastaa nykyajan kauneuskäsityksiä. Mikäli miehen jutut ovat olleet suhteellisen normaaleja ja esimerkiksi kysynyt jotain, niin miksei esim. tyttö olisi voinut puhua hänelle ihan asiallisesti...

joey kirjoitti:Ihmisen olemuksesta voi kuitenkin päätellä useita eri asioita, joten uskon kyllä tekijän ensi vilkaisulla tajunneen, mikä uhri oli tyttöjään (suosittu jne.), samoin kuin uskoisin uhrin osanneen pelätä tekijää. Etenkin jälkimmäisestä johtuen (ja muistetaan, että nuoret ovat erityisen ennakkoluuloisia) en vieläkään tajua, miten se kymmenen minuutin "kontakti"/"keskustelu"/mikälie on ollut mahdollinen.

Minäkin mietin edelleen samaa.

Se, että olisivat heitelleet koreja, selittäisi koko asian, mutta tuntuu täysin epäuskottavalta, kun tekijä oli arka, tekijä ja uhri olivat oletettavasti vieraita toisilleen, tekijällä ei liene ollut kunnollista käsitystä koripallon peluusta jne.

Paras arvaukseni on, että tekijä on ensin nähnyt uhrin, jäänyt sitten palloilemaan johonkin lähistölle ja seuraamaan tilannetta, ja lopuksi juuri ennen puukotusta lähestynyt uhriaan ja vaihtanut pari sanaa ennen puukotusta. Ja se kymmenisen minuuttia on aika siitä, kun tekijä ensimmäisen kerran havaitsi uhrin koripallokentällä, siihen, kun teko oli tehty ja tekijä poistui paikalta.

Loneliness, minäkin mietin ihan samaa. Minusta täällä on jäänyt päälle se käsitys, että murhaaja olisi kaikkien mielestä kamalan pelottavan näköinen. Minusta hän näyttää joissain kuvissa jopa kiltiltä, esim. tässä.



Minä ainakin olisin voinut ihan hyvin nelitoistavuotiaana vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan, vastata jos hän kysyy jotain tms. Ehkä tyttö tosiaan oli siinä mielessä hyvinkasvatettu, ettei halunnut tuomita ulkonäön perusteella ihmistä, joka lähestyy rauhallisin elkein.

joey kirjoitti:^ Aivan, se että tekijällä ei ole aiempaa rikosrekisteriä, ei kerro mitään muuta hänen aiemmasta käyttäytymisestään kuin sen, ettei hän ainakaan ole jäänyt mistään kiinni. Uskon että taipumusta vastaavaan on saattanut olla aikaisemminkin, mutta tarve on vain jotenkin patoutunut ja purkautui vasta nyt.

Niinpä tuo taisi itsekin kertoa, että tappamisajatuksia oli ollut jo pidempään. Ahdistuskin oli kestänyt kertomansa mukaan jo pitkään...

meister kirjoitti: voisi se tarkoittaa, että tekijä on purkanut teossa myös katkeruuttaan ja kateuttaan.

Tästä mahdollisesta kateudesta tai katkeruudesta meillä ei ole tällä hetkellä mitään todellista tietoa.

Tuo kuva ja tämä kohta eräästä toisesta lehdestä sopii hyvin yhteen:

Hän kertoo harrastavansa videopelejä, muttei erityisesti ole keskittynyt esim. väkivaltapeleihin.
Väkivaltaisten pelien tai elokuvien hän ei katso aiheuttaneen väkivallanteon ajatuksia.

Huomiset otsikot jo tänään tiedossa

ööööh...

Hyvää huumoria +1 piste

loneliness kirjoitti: Eli veikkaat uhrin pelänneen, koska tekijä ei näyttänyt Backstreet Boysin jäseneltä? Jotkut vanhemmat myös kasvattavat hyväksymään erilaisuutta. Jokaisessa suvussa on varmasti joku ihminen, joka ei vastaa nykyajan kauneuskäsityksiä. Mikäli miehen jutut ovat olleet suhteellisen normaaleja ja esimerkiksi kysynyt jotain, niin miksei esim. tyttö olisi voinut puhua hänelle ihan asiallisesti...

On varmasti voinut puhua asiallisesti ja kohdellakin asiallisesti, minun pointtini on se, että on kuitenkin pelännyt. Osaan minäkin pelätä/suhtautua epäluuloisesti ilman että haistattelen pelon/epäluulon aiheuttajalle päin naamaa (nimim. Asiakaspalvelutyössä ). Enkä puhu nyt siitä, että poika ei "vastaa nykyajan kauneuskäsityksiä", vaan siitä, että pojan olemus on mielestäni nimenomaan pelottava, tai vähintään epäluuloa herättävä. Tämän lisäksi ihmiset ovat yleensä äärettömän herkkiä aistimaan väkivallan uhan ja uskoisin nuorten naisten olevan vieläpä erityisen herkkiä. Enkä usko pojankaan kyenneen tuossa tilanteessa mitenkään kovin asialliseen keskusteluun, kun vuosien ahdistus ja kuukauden/kuukauksien suunnitelmat olivat kulminoitumassa veritekoon seuraavan parin minuutin sisällä.

Yritän siis kaikella tällä sanoa seuraavaa: minusta on kummallista, että tyttö ei paennut, kun taatusti osasi kuitenkin haistaa palaneen käryä, niin sanotusti. Median antamista tiedoista saa sen kuvan, että tekijä ja tyttö ovat rupatelleet tai muutoin olleet tekemisissä kymmenisen minuuttia. Siihen minä en usko. Siinä ajassa tyttö olisi jo poistunut paikalta, sanon minä.

...Tai sitten veriteko käynnistyi juuri siksi, että tyttö yritti poistua paikalta.

...Tai sitten lausunnon (siitä kymmenestä minuutista) antaneella on hämärtynyt ajantaju.

Minusta median tiedot ovat ristiriitaiset. Toisaalta on sanottu, että kohtaaminen on kestänyt kymmenisen minuuttia. Toisaalta on sanottu, että varsinaista keskustelua ei ole käyty, vaan sanojen vaihto on ollut tervehtimistyyppistä. Ehkä ristiriita korjataan myöhemmin, kun tapahtumista saadaan esitutkinnan edetessä tai sen jälkeen lisää tietoja. Olemme silloinkin pitkälti tekijän puheiden varassa, jos silminnäkijöitä ei ole.

Koko homma on helppo kääntää päälaelleen niin, että tekijä ei olisikaan niin sulkeutunut, ahdistunut ja arka, kun on antanut poliisin käsittää. Jos hän onkin sanavalmis ja kohtelias älykkö, tarvittaessa naistennaurattajakin, jonka sisällä piilee tunteeton tappaja. Entä jos teon motiivi onkin ollut jokin aivan muu, ja koko pelokas-arka-ahdistunut on vain rooli ja peitetarina, jolla hän haluaa peittää yksinkertaisen alastoman totuuden...

Edellä ollut lonelinessin heitto siitä, että ehkä puukotus tapahtui juuri silloin kun uhri yritti poistua paikalta, on minusta ihan varteenotettava ajatus. Uhri on voinut ajatella, että onhan näitä kaikenlaisia kavereita liikkellä, mutta jutellaan hetki ja eiköhän se siitä. Kun tilanne on vain jatkunut, tyttö on päättänyt lopulta poistua paikalta, ja tekijä on sillä hetkellä iskenyt.

Mäsä-Masa kirjoitti:Minusta tuntuu, että koko surullinen tapaus on kuin reväisty suoraan Hollywood-teinikauhuelokuvasta. Murhaaja on stereotyyppinen örkki ja tyttö on yhtä lailla stereotyyppisesti kunnollinen, viaton uhri. Karmeaa.

Totta! Ihan välillä tulee mieleen, että mitäs jos koko juttu onkin huolella suunniteltu esitys? Tekijä ei olekaan poiminut uhria sattumanvaraisesti sattumanvaraisen aikaan. Entä jos hän sairas, mutta sillä tavalla, että hän on yksinäisten iltojensa ja öidensä aika päättänyt järjestää shown, jossa on itse päätähtenä. Hän haluaa tehdä jotakin lopullista ja radikaalia, tappaa jonkun. Sopiva aika on tietysti silloin, kun hän jo erikoissairaanhoidon hoitojonossa ja jonotusaika on juuri päättymässä. Sopiva paikka on lähistöllä pientaloalueella, josta varmaan löytyy sellainen uhri, että otsikoihin päästään. Sitten vain puukko kaupasta, pari iskua, kotiin odottelemaan valmiiksi mietityn ahdistus-peitetarinan kanssa ja pian sitä ollaan kaiken huomion keskipisteenä. Kertaheitolla peräkammarista parrasvaloihin.

Puhdasta spekulaatiota.