Täällä muutamat kirjoittajat ovat esittäneet väitteen, että aivoruhjeesta jää aina jälki aivoihin, joka on havaittavissa aina kuolemaan saakka. Toisaalta täällä on esitetty seurantatukimus, jossa nimenomaan seurattiin kahdella kuvaustavalla aivuruhjeiden näkyvyyttä kuvaamalla säännöllisen väliajoin. Kysymyksessä oli TT-kuvaus ja Magneettikuvaus. Tutkimuksessa kävi ilmi, että aivoruhjeet eivät suinkaan näkyneet aina kuvattaessa. Näkyivät jommassa kummassa kuvaustavassa tai molemmissa. Pian vamman syntymisen jälkeen TT-kuvaus oli tarkempi. Siinä vaiheessa magneettikuvaus oli epävarmempi. Noin karkeasti ottaen muutaman viikon päästä aivoruhjeista suuri osa oli jo kadonnut TT-kuvauksen näkymästä. Myöhemmin magneettikuvaus oli tarkempi, ja lähes kaikki aivoruhjeet näkyivät myöhemmin magneettikuvauksessa. Paitsi yksi, joka katosi myös magneettikuvauksen näkökentästä täysin. Tässä tutkimuksessa kuvausaika oli jotain vuosi tai pari. Ei ole tutkimusta siitä, näkyvätkö aivoruhjeen jäljet vielä esim. 45 vuotta myöhemmin. Huom!
Huono tasapaino kuuluu myös keskivaikean aivovamman oireisiin! Tenovuo arveli kyseessä olleen nimenomaan "keskivaikean aivovamman", johon oireet viittaavat.
Sitten on vielä se seikka, että diagnoosi on "aivoruhje" mutta tarkempi diagnoosi olisi voinut olla esim. "diffuusi aivovamma". Senaikaisilla menetelmillä ei nähty tarkasti vaan diagnoosi tehtiin oireuden perusteella suuressa määrin. Tämä kirjoittaja tuntuu olevan asiantuntija. Lukekaapa mitä hän sanoo!
=====================================================
Kirjoittaja Lupu päivämäärä Ti Kesä 10, 2008 1:30 am
Hessu52 kirjoitti:
Kukaan ei ole pystynyt todistamaan sitä, etteikö Gusse olisi ollut toimintakykyinen murhayönä, ei edes kaikkitietävä Tenovuo.
Aivoruhjeesta ei ole sen enempää todisteita, kuin näyttöäkään ja painotan vielä sitä, että keskivaikeasta aivoruhjeesta jää aina, siis aina jotain jälkiä, sen on nykylääketiede todistanut, vaikka Espoon käräjäoikeus ei siihen uskonutkaan, vaan vapautti Gustaffsonin, kun näytti vahvasti siltä, että niemellä oli ulkopuolinen tekijä.
Aivoruhje ei parane niin, etteikö siitä jäisi arpeutumia, jotka sitten nykyaikaisin välinein pystytään todentamaan.
--------------------------------------------------
Aivoruhjetta eli aivovammaa ei tule sekoittaa kallon murtumaan. Aivovamman voi saada, vaikka kallo pysyisi ehjänä eikä siihen välttämättä liity edes verenvuotoa (aivoissa).
Aivovammat luokitellaan viiteen vaikeusasteeseen, joiden diagnosointiin käytetään pääasiassa GCS-pisteitä, PTA:ta ja tietokonekerros- tai magneettikuvausta. GCS-pisteillä tarkoitetaan potilaan tajunnan tilan arviointia (silmien avaaminen, puhe- ja liikevaste) ja PTA:lla muistiaukon kestoa.
Jos oletamme NG:n avanneen silmänsä kuullessaan puhetta (3 pistettä 4:stä), reagoineen kipuun (5 pistettä 6:sta) ja vastanneen "örähtämällä" (2 pistettä 5:stä), niin tutkivan lääkärin antamat GCS-pisteet olisivat 10, mikä kuuluu kategoriaan keskivaikea aivovamma (pisteet 9-12). Muistikatkon (PTA:n) pituus 4 päivää johtaisi myös keskivaikean aivovamman luokitukseen (1-7vrk).
40%:lla keskivaikean aivovamman potilaista on normaali CT-löydös (tietokonekerroskuvaus) ja 25-50%:lla normaali magneettikuvauksen löydös kuukauden kuluttua vammojen syntymisestä.
NG:n oireista ainakin päänsärky, sekavuus ja huono tasapaino sopivat myös keskivaikean aivovamman oireisiin. Hän saattoi toki näyttelemällä huijata häntä tutkivia lääkäreitä, mutta silloin hänellä olisi todennäköisesti ollut etukäteistietoa aivovammapotilaan oireista ja diagnosoinnista. Mahtoiko hänen tuttavapiiriinsä kuulua joku aiemmin aivovamman saanut (josta saattoi ottaa mallia)?
Lähteenä mm.:
http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kayp ... s=hoi18020
.