MURHA.INFO

Damien kirjoitti:Minusta on kivaa jos koirillani on kivaa.

Niin minustakin. Esimerkiksi puruissa olen huomannut koiran saavan huomattavasti enemmän nautintoa, kuin toisen koiran kanssa "telmiessä".

Damien kirjoitti:Emännälläkin sattuu koira olemaan joten "tapaamiset" ovat aika väistämättömiä.
Myös vanhempien luona löytyy kolme koiraa.

Onko keskinäiset suhteet selvillä ja vaikuttaako kenties tapaamisen maaperä kuinka asiaan?

Damien kirjoitti:Mielestäsi myös poliisin ja puolustusvoimien koirat ovat siis vinoon kasvatettuja?

Täh? Mistäs tämä nyt tuli? Oletkos sä nyt enää ihan kartalla?

Damien kirjoitti:Tämähän ei tule rodusta vaan siitä, mistä syistä koira hankitaan.

Ja siis työ- ja harrastekoirako on jatke? Ja vaikkapa näyttelykoira ei ole egon pönkittämistä?

Damien kirjoitti:Joillekin tuo on kuulemma toiminut, omalla kohdalla ei.
Ehkä näihinkin on monia vastauksia, ehkä...

Tietyissä olosuhteissa toimii varmaan mille tahansa koiralle. Tosin ei kannata ihmetellä, jos kaikissa olosuhteissa ei tahdo toimia.

MotiivitOn kirjoitti:Älkää antako inhimillisten ajatusten tulla teidän ja koiranne väliin. Kuten sen, että koiranne saa tavata vieraita koiria (joka yleensä heikentää omaa statustanne lauman johtajana, tekee teistä kyvyttömiä laumanjohtajia).

Damien kirjoitti:Jopa tuli taas vähän kackelsbergiä mukaan, ei se mitn.
Tuota kun ei voi edes maalaisjärjellä perustella.

No perustellaanpa se sitten näin, jos maalaisjärki meni jäähän.

Villikoira (tai susilaumassa) lauman johtaja tekee ratkaisut kenet päästetään lauman lähelle, laumanjohtaja hyväksyy ja tutustuu uuteen tulokkaaseen ensin, ennen muuta laumaa.
Laumanjohtaja ei hyväksy uudelta tulokkaalta minkäänlaista uhkaavaa käytöstä, vaan häätää uhkaavan tulokkaan pois tai siirtyy pois laumanjohtajan asemasta.
Ymmärrät varmaan, minkä aikaa siitä on, kun koira oli vielä villi? Ehkä ymmärrät myös, kuinka monista käyttäytymismalleista on tältä ajalta.
Ongelmana on, että suurin osa ihmisistä ei edes tunnista koiran kaikkia tapoja uhmata.
Koiran silmissä siis jatkuva uusiin kavereihin tutustuminen antaa helposti sen kuvan, että laumanjohtaja ei ole laisinkaan tehtäviensä tasalla. Seuraa johtajuusongelmia.
Harmi että koiranomistaja kokee tuon kackelsbergiksi, kunpa minäkin voisin vain todeta että ei se mitn.

^ Itse menen muuten aina väliin, jos vieras koira uhkaa omia koiriani. Enkä siis tarkoita uhkaamisella sitä, kun vieras koira on jo hampaat ojossa tulossa omaa koiraani kohti, vaan sitä edeltäviä tapahtumia. Olen huomannut monen muunkin koiranomistajan tekevän näin. Toisaalta en voi suositella kaikille, sillä vieraan koiran henkinen taltuttaminen ei onnistu henkilöltä, joka ei kykene olemaan edes omalle koiralleen uskottava laumanjohtaja.

Nakkikouluttaminen on minusta mahdollisesti kaikista leväperäisin temppu, jonka koiran kanssa voi tehdä. Olin hämmästynyt, kun tämän uusimman laumanjäsenen kasvattajakin kehotti opettamaan koiran tavoille niin, että suuntaa ihmisten ilmoille taskut täynnä herkkuja. Koiran täytyy ehdottomasti ja kaikissa tilanteissa alistua johtajalleen ja totella johtajaansa, oli johtajalla housut täynnä makkaraa tai ei. Tuo herkuilla palkitseminen ei saa missään nimessä kuulua arkirutiineista selviytymiseen sitten, kun koira on jo aikuinen. Ymmärrän sen kyllä pentujen kohdalla, sillä pentu on alkuun kiinnostunut kaikesta mahdollisesta ja herkuilla on helppo suunnata huomiota keskittymään oikeaan osoitteeseen

Ajattelin pyytää kommenttejani omaan ongelmaani. Siis mikäli tätä voi ongelmaksi edes kutsua:

Aikuista koiraani on kohdeltu kasvattajallaan aikoinaan huonosti, emmekä ole vieläkään saaneet sitä sietämään ventovieraita ihmisiä kodissamme. Pentuna se ei sietänyt ihmisiä lainkaan, meihin tottuminen kesti PITKÄÄN. Se ei siis käyttäydy aggressiivisesti vieraita kohtaan, mutta pelkää niitä ja hermoilee ja jos ihminen ei osaa käsitellä koiria ja käyttäytyy siksi koiran vinkkelistä uhkaavasti tai epävarmasti, koirani hermoilee vielä enemmän.

Aiemmin yritin saada koiraa hanakasti tottumaan erilaisiin ihmisiin, mutta olen luovuttanut tuon tavoitteen kanssa. Koira tulee kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa toimeen kotimme ulkopuolella erittäin hienosti, mutta kotiimme se ei kaikkia päästä. Ja minä sallin sen sille. Vaikka tiedän, että sen taatusti pitäisi uskoa laumajohtajaansa eli minua siinä, keitä reviirille saa päästää ja keitä ei, minä sallin sen sille. Teenkö väärin? (Haluan siis oikeasti tietää mielipiteitä tästä)

Kuriositettinä (...) kerrottakoon, että puolisoni epäilee koirani epäluuloisuuden vieraita kohtaan johtuvan siitä, että itse inhoan vieraita. On olemassa alle viisi ihmistä, jotka päästän kotiini siten, ettei se muuta käyttäytymistäni. Kaikkien muiden kohdalla hermostun, muutun rauhattomaksi, olen jatkuvasti varpaillani ja vierailun jälkeen ihan poikki. En siis suhtaudu ihmisiin samoin missään muualla kuin kotonani, en vain pidä nurkissa pyörivistä vieraista, enkä siedä lainkaan tilanteita joissa ihan TÄYSIN vieraan ihmisen (esimerkiksi putkimiehen) täytyy tulla kotiini. Toisaalta näihin totaalisen vieraisiin ihmisiin koirani tuntuu suhtautuvan parhaiten. Olen ajatellut tämän johtuvan siitä, että minulla ei ole näihin ventovieraisiin ihmisiin liittyen varsinaista tunnelatausta, enkä hermoile heidän vierailujaan etukäteen.

Paras esimerkki yllämainitusta on varmaan anoppini. Aikuinen koiramme ei kenestäkään ihmisestä mene niin täydellisen sekaisin kuin anopistani. Se huutaa yleensä suoraa huutoa koko anoppini vierailun ajan, vaeltaa ympäriinsä, on rauhaton ja hermostunut.
...Ja minä tietysti suhtaudun anoppiini samoin, olen suhtautunut jo kauan ennen kun nyt aikuinen koiramme meille tuli.

joey kirjoitti:Aikuinen koiramme ei kenestäkään ihmisestä mene niin täydellisen sekaisin kuin anopistani. Se huutaa yleensä suoraa huutoa koko anoppini vierailun ajan, vaeltaa ympäriinsä, on rauhaton ja hermostunut.
...Ja minä tietysti suhtaudun anoppiini samoin, olen suhtautunut jo kauan ennen kun nyt aikuinen koiramme meille tuli.

Eivätkös jotkut väitä että koirat vaistoavat pahan?

joey.. Mie luulen, ihan näin intuition perusteella, että vastasitkin kysymyyksesi tuossa itse. Eli jos itse hermoilet vieraita, niin koirasikin hermoilee. Minä luulen, että voisi hyvinkin olla näin. Koira kuitenkin aistii aika herkästi omistajansa tunnelataukset. Olen nimittäin huomannut saman oman koiran kanssa, että vaikka se pääsääntöisesti rakastaa ihmisiä ja vieraita, niin niitä kohtaan, joiden seurassa minä tunnen oloni varautuneeksi, myös koira on varautunut. En tiedä, onko tässä mitään totuuspohjaa, mutta tällainen minulle tuli mieleen.

Asiasta moottorisahaan, nyt sitten aamulla oli lähellä tapahtua se, mitä olen pitkään jo pelännytkin. Oltiin koiran kanssa menossa hissillä alas ja kun ovet aukesivat, niin tämä alakerran jättiläissakemanni-mikä-lie hyökkäsi suoraa päätä koirani kimppuun. Ei ollut hissin ovet edes kunnolla kerinneet aueta. Puhuin tästä samaisesta koirasta tuolla aiemmin. Tilanne kesti ehkä muutaman sekunnin, koirani kiljui ja minä huusin.. Oli kyllä paskahalvaus lähellä. Koiran omistaja sai sen juuri ja juuri revittyä hissistä pihalle, ja me kiireen vilkkaa pihalle minun kirotessa ja pärrätessä. Ei käynyt koiralle kuinkaan, mutta säikähti kyllä sydänjuuriaan myöten. Saatana kun ottaa se rakki ja sen omistaja päähän.

Damien kirjoitti:

joey kirjoitti:Aikuinen koiramme ei kenestäkään ihmisestä mene niin täydellisen sekaisin kuin anopistani. Se huutaa yleensä suoraa huutoa koko anoppini vierailun ajan, vaeltaa ympäriinsä, on rauhaton ja hermostunut.
...Ja minä tietysti suhtaudun anoppiini samoin, olen suhtautunut jo kauan ennen kun nyt aikuinen koiramme meille tuli.

Eivätkös jotkut väitä että koirat vaistoavat pahan?

Jumalauta! Miten en tullut itse ajatelleeksi! Tällä aion tulevaisuudessa perustella miehelleni sen, miksi anopin pitäisi pysyä meiltä poissa !

Tos viereisessä rapussa asuu yks narkkari/alkoholisti pariskunta, niillä on tappeluita lähes joka päivä. Sit se nainen lähtee sen koiran kanssa meidän rapun yhdelle asukkaalle karkuun, tätä on nyt ollut jo 8päivää yhteen menoon, se koira haukkuu koko sen ajan, eli n. 2-3 tuntia siellä asunnossa ja yö aikaan. Eilen illalla kun olin parvekkeella niin näin kuinka tää nainen potki sitä koiraa tos pihalla, huusin et lopeta. Lopetti ja sit taas tuli tohon alakerran asukkaalle "turvaan" miestään. Olen soittanut vantaan eläinlääkärille joka kysyi viedäänkö koiraa ulos? no joskus, niin se sit riitti eivät tule. Mitä hittoa mä voisin tehdä? Tää koira on vanha narttu, sekarotuinen ja ylilihava, se elää täydessä kaaoksessa ja joutuu olemaan välillä monta päivää ilman ulkoilua.

Tuo on itse asiassa poliisiasia, eli yhteyttä sinne jos näet vielä tuollaista tapahtuvan.
http://www.sey.fi/uusimaa Tuolta löydät Vantaan alueen eläinsuojelu valvojat.
Sinne voi ottaa yhteyttä ja pyytää käymään.Tosin jos kerron tuon tilanteen heille,
varmasti käyvät.

Minä soittelin alkuvuodesta eläinsuojeluvalvojalle, kun katselin työpaikan ikkunasta, kuinka pieni, lyhytkarvainen koira oli useamman tunnin autossa, ulkona oli pakkasta reippaasti päälle 10 astetta. Koira tärisi ja läähätti. Valvoja sanoi, ettei ole laissa kiellettyä pitää koiraa autossa (ainoastaan takakontissa pitäminen on laitonta), mutta jos selvästi vaikuttaa siltä, että koira palelee eikä sillä ole vettä ja on ollut useamman tunnin autossa, voi soittaa poliisille, jolloin he ovat yhteydessä auton- ja koiran omistajaan. Oli helpottavaa kuulla, että tuollaisestakin voi poliisille soittaa. Joten kyllä minäkin ilmoittaisin poliisille tuossa v-a-45:n kertomassa tapauksessa.

Jep.Poliisilla on oikeudet toimia eläinsuojelulain valvojana.
Varsinkin tällaisissa akuuteissa tapauksissa kuin pahoinpitely tai
heitteillejättö kylmään tahi kuumaan, asian hoitaa poliisi.

Voi sviidu ku tuun tänne höpöttelemään aina ihan viiveellä. Anyway, se lukekoon, joka jaksaa.

Tuosta koiran sosiaalistamisesta.. Itse en päästänyt sitä pentuna (enkä läheskään aina nyt sen ollessa vanhempi) vastaantulevien koirien tai ihmisen luokse siksi, ettei se jatkossa pyri niiden luokse AINA. On helpompi lenkkeillä ja kulkea julkisilla paikoillakin kun koira ei pyri väkisin jokaisen vastaantulevan luokse. Nyt kun se on vanhempi eikä sillä ole mikään pakko päästä jokaisen luo niin uskallan sen silloin tällöin päästää jonkun vastaantulevan koiran luokse, mikäli tämä toinen omistaja tekee aloitteen. Muuten me vain tollotellaan keskenämme tai sitten juoksutetaan naapurin kanssa koiriamme yhdessä. Jos koirani olisi ollut ujoa ja arkaa sorttia niin sitten olisin ehdottomasti päästänyt sen pentunakin, jotta tottuisi (tosin sen omilla ehdoilla, ei koiraakaan voi pakottaa). Meidän koira on vaan sellanen, että se iloitsee kaikkien olemassa olosta niin täytyyhän sille (vieläkin) vähän opettaa malttia.

En vain pidä siitä, että tuntemattomat koiranomistajat koirineen puskevat väkisin luokse vaikka kuulevat selvästi minun kieltävän koiraani menemästä heidän luokseen. Eniten minua silti ärsyttää koiranomistajat, jotka kysymättä minulta antavat koiralleni herkkupaloja. Jos vahinko on jo sattunut niin turhaan minä niille siitä enää ilmoitan, mutta olen oppinut kuitenkin seuraamaan heitä tarkemmin. Ehkä ehdin jatkossa kertoa, ettei tuntemattomat saa meidän koiruudelle antaa herkkupaloja.

Kiitos numeroista niihin en ennen olekkaan soittanut, vaan päivystävälle eläinlääkärille vantaalla. Jospa nyt sais vähän vauhtia tuohon juttuun!

v-a-45 kirjoitti:Kiitos numeroista niihin en ennen olekkaan soittanut, vaan päivystävälle eläinlääkärille vantaalla. Jospa nyt sais vähän vauhtia tuohon juttuun!

Anna mennä!Raportoi toki tännekin mitä tapahtuu.

v-a-45, ootko raportoinut poliisille naapuris puuhista?

Nämä sadekelit on taas koiranomistajan unelma-aikaa.. Varsinkin, kun on valkoinen koira.

Kertokaapa koirista enemmän ymmärtävät, mistä on/voi olla kyse naapurini touhuissa: siellä kulkee paljon autoja, viime kesänä laskin parin viikon aikana pari sataa ERI autoa. Kaikista nousee ihminen tai pari, joilla on lähes aina kainalossa joko ihan pieni pentu tai iso koira, on ollut rotweileria ja dobermannia mutta myös pientä villakoiraa jne.
Eivät ole sukulaisia tai tuttuja, tai siis eivät voi olla. Viipyvät jonkin aikaa talossa jossain talon takana tai sisällä ja lähtevät kohta taas. Talossa on omakin koira, kiltti ja hiljainen nähdäkseni skotlanninpaimenkoiran ja jonkun pystykorvan sekoitus. On näköjään tottunut moniin vieraisiin koiravieraisiin, koska ei hauku juuri koskaan, meidän kissoille muka joskus haukahtaa.

Onko kannattavaa salakuljettaa esim. koiratarvikkeita/ruokaa jostain päin maailmaa tänne Suomen perukoille? Lisäksi nämä porukat joita naapurissa käy ovat jotenkin alamaailmalta haiskahtavia tyyppejä. Tämä asuinpaikka on ihan uskomattoman kiinnostava! Tavallisten arkitoimien ohessa voi seurata tuota salaperäistä rumbaa päivästä toiseen ja miettiä...
Taloni sijainti on sellainen, että n.viisi vuotta sitten tällä kujalla ei asunut kuin kaksi porukkaa, joista toinen on juuri lähinaapurini. Sijainti ja tilaisuus olisi ollut vaikka minkälaiseen rikolliseen toimintaan. Nyt se on ilman muuta vähän hankalampaa, kun yhteensä neljä uutta taloa on ilmestynyt kujan piiriin.

Teorioita otetaan vastaan!

Heh, tuli ensimmäisenä mieleen joku koirakuiskaaja.. Ja sitten tuli mieleen kaikkia kurjia juttuja, esim. koiratehtailua ym. Mutta siis tuskin on tarvikkeiden tai ruuan myynnistä kyse, koska ei niitä koiria silloin tarvitse mukana roudata. Onko varmaa, että toiminta ei ole ihan normaalia liiketoimintaa? Googlettele vähän teidän katuosoitetta, josko löytyisi jotain "yritystietoja".

Mielenkiintoista, kerta kaikkiaan. Eikö teitä yhtään nypi tuollainen trafiikki?