Puli Kusiraana 2023: Helpoin rikokseni - miten väärensimme syyttömälle Auerille elinkautisen
Lähetetty: Ma Kesä 03, 2024 5:21 pm
Aina hauskaa nähdä, miten pääpropagandisti Tapio Vallinin linjalla patologinen valehtelija Narri Ääliö pusertaa kaksihaaraistaan yhä syvemmälle Kusiraanan peräsuoleen.
https://www.satakunnankansa.fi/kulttuur ... 25877.html
Kulttuuri| Kirjat
Kirjan väite: Poliisi vuoti tietoja Anneli Auerin puolustukselle
Asianajaja Juha Manner kertoo ”mysteerimiehestä”, joka otti häneen yhteyttä puhelimitse ja jonka hän tapasi Rauman Prisman parkkipaikalla
14.5. 14:00
Milla Ollikainen & Juha Manner: Ulvilan surma – juttu 2472. Into Kustannus 2024. 200 s.
JOULUKUUN alussa 2006 Ulvilassa tapahtunut henkirikos on lähes 18 vuotta veriteon jälkeen edelleen ratkaisematta. Murhan hyvin erikoiset käänteet elävät yhä julkisuudessa. 2020-luvulla siitä pitävät huolen perhetragediasta julkaistut kirjat.
Tuorein niistä on murhasta syytetyn Anneli Auerin puolustajan, asianajaja Juha Mannerin Ulvilan surma – juttu 2472 (Into Kustannus 2024), jonka toinen kirjoittaja on dekkarikirjailijana tunnettu Milla Ollikainen. Manner puolusti päämiestään koko poikkeuksellisen pitkän oikeudenkäyntimaratonin (kaksi kertaa käräjäoikeudessa, kaksi kertaa hovioikeudessa, kaksi kertaa korkeimmassa oikeudessa) jokaisessa vaiheessa.
Eikä se tähän jää. Julkaisua myöhemmin tänä vuonna odottaa jo MTV:n rikostoimituksen päällikön Tiia Palménin kirja Virallisesti syytön (Deadline Kustannus 2024). Se on rikostoimittajan näkemys Ulvilan murhasta.
Viime vuonnahan julkaistiin poliisin tutkinnanjohtajan, rikosylikomisario Pauli Kuusirannan ja häntä avustaneen rikoskirjailija JP Koskisen perinpohjainen selvitys Ulvilan murha – kadonneen tekijän jäljillä (Crime Time 2023).
Kaikkein ensimmäiseksihän ehti Auer itse heti syyttömäksi julistamisensa jälkeen julkaistulla Murhalesken muistelmillaan (Into 2016), jossa leski syyllisti kohtelustaan rankasti, nimeltä mainiten poliisin tutkijoita ja syyttäjiä.
ULVILAN SURMAN pitkissä, kymmeniä päiviä kestäneissä oikeudenkäynneissä Juha Mannerin työskentely päämiehensä puolesta oli hyvin ammattitaitoista. Asianajaja teki vaikutuksen erittäin pätevänä ja kohuttuun rikostapaukseen hyvin paneutuneena lakimiehenä.
Jo ensimmäisessä Satakunnan käräjäoikeuden Auer-oikeudenkäynnissä 2010 Manner yllätti muutamaankin kertaan syyttäjät vaatimalla nähtäväkseen poliisin tutkinnan niitä osia, joita ei ollut otettu mukaan esitutkintapöytäkirjaan.
Poliisilla oli silloisen lain mukaan täysi oikeus oman harkintansa mukaan valita pöytäkirjaan olennaisena pitämänsä näyttö. Poliisin oli kuitenkin annettava puolustuksen käyttöön myös pöytäkirjasta pois jätetyt osuudet, jos puolustus osasi niitä vaatia.
Tätä mahdollisuutta Manner käytti hyväkseen. Hänellä oli kirjassa kertomansa mukaan tietoa poliisin pois jättämistä tutkintaosuuksista, esimerkiksi psykologisesta profiloinnista ja kuuluisan hätäkeskusnauhan monista litteroinneista, koska poliisin sisältä oli hänelle vuodettu näitä tietoja jo ennen oikeudenkäynnin alkamista.
MANNER KERTOO ”mysteerimiehestä”, joka otti häneen yhteyttä puhelimitse ja jonka hän tapasi Rauman Prisman parkkipaikalla. Mies luovutti hänelle tupaten täyteen, erikoisesti loppua kohden pienenevällä kirjasinkoolla kirjoitetun A4-liuskan yksityiskohtaista tietoa poliisitutkinnasta. Oikeudenkäynnin edetessä selvisi, että kaikki Mannerille salassa vuodetut tiedot pitivät paikkansa.
Mannerille ei koskaan selvinnyt, kuka mies oli, mutta pikainen tarkistus osoitti, että tämä oli liikkeellä poliisille rekisteröidyllä siviiliautolla. Vuotaja ei ollut rikoskomisario Juha Joutsenlahti eikä kukaan muukaan poliisimiehistä, jotka käräjäoikeudessa todistivat ulkopuolisesta tekijästä ja siten Auerin syyttömyyden puolesta.
Uutuuskirja perustuu Juha Mannerin päiväkirja- ja kalenterimerkintöihin sekä poliisin esitutkintamateriaaliin ja oikeudenkäyntiaineistoon. Kirja kattaa vain niin sanotun ensimmäisen kierroksen eli Satakunnan käräjäoikeuden langettavaan, äänestyksen jälkeen syntyneeseen murhatuomioon ja Vaasaan hovioikeuden vapauttavan tuomioon johtaneet tapahtumat vuosina 2010–2011. Myöhemmät tapahtumat käydään kirjan loppusivuilla tiivistetysti läpi.
KIRJAN TODELLINEN kirjoittaja on dekkarikirjailija Milla Ollikainen, joka kertomansa mukaan sai kustantajalta tehtäväkseen kirjoittaa ”mukaansatempaava kuvaus Auerin tapauksesta puolustuksen näkökulmasta”.
Ollikaisen voi todeta onnistuneen tehtävässään hyvin. Kirjan vain noin 200 sivua lukee kuin dekkaria. Pehmeäkantinen Ulvilan surma on vetävää luettavaa, mutta se ei ole samalla lailla yksityiskohtaisen analyyttinen kuin Pauli Kuusirannan ja JP Koskisen Ulvilan murha.
Sen voi kyllä sanoa, että molemmissa tapauksessa on ollut fiksu ratkaisu käyttää apuna oikeaa kirjailijaa, sillä kukapa jaksaisi lukea poliisin tai asianajajan kankeaa kapulakieltä.
Kun Kuusirannan kirja julkaistiin viime vuonna, asianajaja Manner kertoi Ylen haastattelussa hämmästyneensä kirjan näkökulmasta.
”Mielestäni ei ole ollenkaan asiallista, että hän tällä tavalla varsin vahvasti kyseenalaistaa Suomen oikeuslaitoksen toimintaa. Aika yksipuoliselta Kuusirannan näkemys vaikuttaa, tämähän on kuin uusi syytekirjelmä”, Manner sanoi.
Nyt, kun on lukenut Mannerin oman selvityksen tapahtumista, hänen mielipidettään voi hämmästellä. Kuusirannan analyysi ulkopuolisen murhaajan pois sulkemisesta oli niin tarkkaa työtä, että sen julkaiseminen oli hyvin perusteltavissa.
MANNERIN KIRJAA voi hänen omia sanojaan lainaten pitää myös ”syytekirjelmänä” poliisia kohtaan, osoittaahan hän useita puutteita tutkinnassa. Ne on kuitenkin valikoitu pitkälle puolustuksen näkökulmasta.
Todettakoon, että tutkinnanjohtaja Kuusiranta myönsi avoimesti omassa kirjassaan poliisitutkinnan monet puutteet ja epäonnistumiset, mutta hänen mukaansa ne ajoittuivat tutkinnan sekasortoisiin alkuvaiheisiin.
Tietovuoto poliisin sisältä Auerin puolustukselle on Mannerin kirjan ainoa uusi tieto – jos ei oteta lukuun asianajajan henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita. Vuoto auttoi kiistatta puolustusta.
Manner laskee, että vuodetut tiedot johtivat jo ensimmäisessä oikeudenkäynnissä puolustuksen vaatimuksesta kuuteen lisätutkintaan ja koko poikkeuksellisen oikeusprosessin aikana peräti 17 lisätutkintaan.
Mannerin kirjassa syytetään poliisia jopa laittomista tutkintamenetelmistä. Sen sijaan kirjassa jätetään kertomatta, että kun Anneli Auer ensimmäisen vapauttavan hovioikeuden tuomion jälkeen teki keskusrikospoliisille kymmenkohtaisen tutkintapyynnön ”poliisimiehen virka-aseman väärinkäyttämisestä”, tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta ja jutun päätutkija, rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja saivat Länsi-Uudenmaan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjältä puhtaat paperit. Mitään rikosta ei ollut syytä epäillä, eikä esitutkintaa poliisin toimista siksi aloitettu.
ANNELI AUERIN rooli ei kuitenkaan jää vain kirjojen aiheeksi, siitä pitää huolen hänen lainvoimainen seksuaalirikostuomionsa, josta jätettiin purkuhakemus korkeimpaan oikeuteen (KKO) viime vuonna. Tuomio halutaan purkaa, koska Auerin kolme nuorinta lasta peruivat viime vuonna kaikki oudot syytöksensä äitiään ja tämän silloista miesystävää kohtaan.
Jos KKO purkaa Turun hovioikeuden Auerille 2013 langettaman 7,5 vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen, se ei vielä tarkoita automaattisesti syytteiden hylkäämistä.
Käytännössä seksuaalirikosjuttu palautetaan uudelleen käsiteltäväksi Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa. Prosessi alkaa siis alusta. Edessä voi olla jälleen vuosien oikeusprosessi.
Kirjoittaja Harri Aalto uutisoi Satakunnan Kansan rikos- ja oikeustoimittajana Ulvilan surman tutkinnan vaiheista joulukuusta 2006 alkaen ja seurasi kaikki Satakunnan käräjäoikeuden ja Vaasan hovioikeuden oikeudenkäynnit tapauksesta vuosina 2010–2015.
https://www.satakunnankansa.fi/kulttuur ... 25877.html
Kulttuuri| Kirjat
Kirjan väite: Poliisi vuoti tietoja Anneli Auerin puolustukselle
Asianajaja Juha Manner kertoo ”mysteerimiehestä”, joka otti häneen yhteyttä puhelimitse ja jonka hän tapasi Rauman Prisman parkkipaikalla
14.5. 14:00
Milla Ollikainen & Juha Manner: Ulvilan surma – juttu 2472. Into Kustannus 2024. 200 s.
JOULUKUUN alussa 2006 Ulvilassa tapahtunut henkirikos on lähes 18 vuotta veriteon jälkeen edelleen ratkaisematta. Murhan hyvin erikoiset käänteet elävät yhä julkisuudessa. 2020-luvulla siitä pitävät huolen perhetragediasta julkaistut kirjat.
Tuorein niistä on murhasta syytetyn Anneli Auerin puolustajan, asianajaja Juha Mannerin Ulvilan surma – juttu 2472 (Into Kustannus 2024), jonka toinen kirjoittaja on dekkarikirjailijana tunnettu Milla Ollikainen. Manner puolusti päämiestään koko poikkeuksellisen pitkän oikeudenkäyntimaratonin (kaksi kertaa käräjäoikeudessa, kaksi kertaa hovioikeudessa, kaksi kertaa korkeimmassa oikeudessa) jokaisessa vaiheessa.
Eikä se tähän jää. Julkaisua myöhemmin tänä vuonna odottaa jo MTV:n rikostoimituksen päällikön Tiia Palménin kirja Virallisesti syytön (Deadline Kustannus 2024). Se on rikostoimittajan näkemys Ulvilan murhasta.
Viime vuonnahan julkaistiin poliisin tutkinnanjohtajan, rikosylikomisario Pauli Kuusirannan ja häntä avustaneen rikoskirjailija JP Koskisen perinpohjainen selvitys Ulvilan murha – kadonneen tekijän jäljillä (Crime Time 2023).
Kaikkein ensimmäiseksihän ehti Auer itse heti syyttömäksi julistamisensa jälkeen julkaistulla Murhalesken muistelmillaan (Into 2016), jossa leski syyllisti kohtelustaan rankasti, nimeltä mainiten poliisin tutkijoita ja syyttäjiä.
ULVILAN SURMAN pitkissä, kymmeniä päiviä kestäneissä oikeudenkäynneissä Juha Mannerin työskentely päämiehensä puolesta oli hyvin ammattitaitoista. Asianajaja teki vaikutuksen erittäin pätevänä ja kohuttuun rikostapaukseen hyvin paneutuneena lakimiehenä.
Jo ensimmäisessä Satakunnan käräjäoikeuden Auer-oikeudenkäynnissä 2010 Manner yllätti muutamaankin kertaan syyttäjät vaatimalla nähtäväkseen poliisin tutkinnan niitä osia, joita ei ollut otettu mukaan esitutkintapöytäkirjaan.
Poliisilla oli silloisen lain mukaan täysi oikeus oman harkintansa mukaan valita pöytäkirjaan olennaisena pitämänsä näyttö. Poliisin oli kuitenkin annettava puolustuksen käyttöön myös pöytäkirjasta pois jätetyt osuudet, jos puolustus osasi niitä vaatia.
Tätä mahdollisuutta Manner käytti hyväkseen. Hänellä oli kirjassa kertomansa mukaan tietoa poliisin pois jättämistä tutkintaosuuksista, esimerkiksi psykologisesta profiloinnista ja kuuluisan hätäkeskusnauhan monista litteroinneista, koska poliisin sisältä oli hänelle vuodettu näitä tietoja jo ennen oikeudenkäynnin alkamista.
MANNER KERTOO ”mysteerimiehestä”, joka otti häneen yhteyttä puhelimitse ja jonka hän tapasi Rauman Prisman parkkipaikalla. Mies luovutti hänelle tupaten täyteen, erikoisesti loppua kohden pienenevällä kirjasinkoolla kirjoitetun A4-liuskan yksityiskohtaista tietoa poliisitutkinnasta. Oikeudenkäynnin edetessä selvisi, että kaikki Mannerille salassa vuodetut tiedot pitivät paikkansa.
Mannerille ei koskaan selvinnyt, kuka mies oli, mutta pikainen tarkistus osoitti, että tämä oli liikkeellä poliisille rekisteröidyllä siviiliautolla. Vuotaja ei ollut rikoskomisario Juha Joutsenlahti eikä kukaan muukaan poliisimiehistä, jotka käräjäoikeudessa todistivat ulkopuolisesta tekijästä ja siten Auerin syyttömyyden puolesta.
Uutuuskirja perustuu Juha Mannerin päiväkirja- ja kalenterimerkintöihin sekä poliisin esitutkintamateriaaliin ja oikeudenkäyntiaineistoon. Kirja kattaa vain niin sanotun ensimmäisen kierroksen eli Satakunnan käräjäoikeuden langettavaan, äänestyksen jälkeen syntyneeseen murhatuomioon ja Vaasaan hovioikeuden vapauttavan tuomioon johtaneet tapahtumat vuosina 2010–2011. Myöhemmät tapahtumat käydään kirjan loppusivuilla tiivistetysti läpi.
KIRJAN TODELLINEN kirjoittaja on dekkarikirjailija Milla Ollikainen, joka kertomansa mukaan sai kustantajalta tehtäväkseen kirjoittaa ”mukaansatempaava kuvaus Auerin tapauksesta puolustuksen näkökulmasta”.
Ollikaisen voi todeta onnistuneen tehtävässään hyvin. Kirjan vain noin 200 sivua lukee kuin dekkaria. Pehmeäkantinen Ulvilan surma on vetävää luettavaa, mutta se ei ole samalla lailla yksityiskohtaisen analyyttinen kuin Pauli Kuusirannan ja JP Koskisen Ulvilan murha.
Sen voi kyllä sanoa, että molemmissa tapauksessa on ollut fiksu ratkaisu käyttää apuna oikeaa kirjailijaa, sillä kukapa jaksaisi lukea poliisin tai asianajajan kankeaa kapulakieltä.
Kun Kuusirannan kirja julkaistiin viime vuonna, asianajaja Manner kertoi Ylen haastattelussa hämmästyneensä kirjan näkökulmasta.
”Mielestäni ei ole ollenkaan asiallista, että hän tällä tavalla varsin vahvasti kyseenalaistaa Suomen oikeuslaitoksen toimintaa. Aika yksipuoliselta Kuusirannan näkemys vaikuttaa, tämähän on kuin uusi syytekirjelmä”, Manner sanoi.
Nyt, kun on lukenut Mannerin oman selvityksen tapahtumista, hänen mielipidettään voi hämmästellä. Kuusirannan analyysi ulkopuolisen murhaajan pois sulkemisesta oli niin tarkkaa työtä, että sen julkaiseminen oli hyvin perusteltavissa.
MANNERIN KIRJAA voi hänen omia sanojaan lainaten pitää myös ”syytekirjelmänä” poliisia kohtaan, osoittaahan hän useita puutteita tutkinnassa. Ne on kuitenkin valikoitu pitkälle puolustuksen näkökulmasta.
Todettakoon, että tutkinnanjohtaja Kuusiranta myönsi avoimesti omassa kirjassaan poliisitutkinnan monet puutteet ja epäonnistumiset, mutta hänen mukaansa ne ajoittuivat tutkinnan sekasortoisiin alkuvaiheisiin.
Tietovuoto poliisin sisältä Auerin puolustukselle on Mannerin kirjan ainoa uusi tieto – jos ei oteta lukuun asianajajan henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita. Vuoto auttoi kiistatta puolustusta.
Manner laskee, että vuodetut tiedot johtivat jo ensimmäisessä oikeudenkäynnissä puolustuksen vaatimuksesta kuuteen lisätutkintaan ja koko poikkeuksellisen oikeusprosessin aikana peräti 17 lisätutkintaan.
Mannerin kirjassa syytetään poliisia jopa laittomista tutkintamenetelmistä. Sen sijaan kirjassa jätetään kertomatta, että kun Anneli Auer ensimmäisen vapauttavan hovioikeuden tuomion jälkeen teki keskusrikospoliisille kymmenkohtaisen tutkintapyynnön ”poliisimiehen virka-aseman väärinkäyttämisestä”, tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta ja jutun päätutkija, rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja saivat Länsi-Uudenmaan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjältä puhtaat paperit. Mitään rikosta ei ollut syytä epäillä, eikä esitutkintaa poliisin toimista siksi aloitettu.
ANNELI AUERIN rooli ei kuitenkaan jää vain kirjojen aiheeksi, siitä pitää huolen hänen lainvoimainen seksuaalirikostuomionsa, josta jätettiin purkuhakemus korkeimpaan oikeuteen (KKO) viime vuonna. Tuomio halutaan purkaa, koska Auerin kolme nuorinta lasta peruivat viime vuonna kaikki oudot syytöksensä äitiään ja tämän silloista miesystävää kohtaan.
Jos KKO purkaa Turun hovioikeuden Auerille 2013 langettaman 7,5 vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen, se ei vielä tarkoita automaattisesti syytteiden hylkäämistä.
Käytännössä seksuaalirikosjuttu palautetaan uudelleen käsiteltäväksi Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa. Prosessi alkaa siis alusta. Edessä voi olla jälleen vuosien oikeusprosessi.
Kirjoittaja Harri Aalto uutisoi Satakunnan Kansan rikos- ja oikeustoimittajana Ulvilan surman tutkinnan vaiheista joulukuusta 2006 alkaen ja seurasi kaikki Satakunnan käräjäoikeuden ja Vaasan hovioikeuden oikeudenkäynnit tapauksesta vuosina 2010–2015.
