Nyt soimassa... ( ketju 3 )

[Bird]

Tykkäsin aikoinaan Blade runnerista tosi paljon ja on tehnyt mieli katsoa se uudelleen, mutta toisaalta mietin kannattaako. Sitähän sanotaan, että joskus kun palaa johonkin, mikä oli aikanaan tosi hyvä, huomaakin ettei sitä samaa kokemusta enää saakaan.

Kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus uusintakatselulle. Visuaalisella puolella kyseisellä elokuvalla on niin korkeat tuotantoarvot varsinkin puvustuksen ja lavastuksen osalta ettei se monen mielestä ole vanhentunut siinä mielessä lainkaan.
Äänimaisema ja Vangeliksen sävellystyön syvyys on jo sitten ihan oma lukunsa. Kulttielokuvan status ja keikkuuhan tuo aina maailman parhaimpina pidettyjen elokuvien listoilla.
Myös pääteemaltaan ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan.

Jo pelkkä elokuvan alku on syöpynyt allekirjoittaneen psyykeen niin vahvasti että ihokarvat nousevat aina pystyyn:

Joo, tonkin perusteella kyllä tekisi mieli katsoa se uudelleen. Lisäksi oon haaveillut jo kauan, että poikani näkis senkin.

Täytyisi vain ensin miettiä, miten sen katsoisi. Ihanteellisinta olis, jos joku leffateatteri näyttäisi uudelleen näitä vanhoja hyviä teoksia.

Oon myös käytännössä luopunut television katselusta jo viime vuosikymmenellä, joten Blade Runnerille pitäisi varmaan rakentaa joku ihan oma katselujärjestelynsä. Vanha tv on tallella, mutta sillä pelataan enää vain Nintendo 8-bittisellä Tetristä ja hyvin harvakseltaan sitäkin.

Millä tavalla itse katsoisit sen, jos haluaisit saada siitä mahdollisimman hyvän kokemuksen?

[Mietintämyssyttelijä]

∆
Itse katson isosta TV:stä kotiteatteriäänentoistolla kuten olen joskus tainnut mainitakin, dinosaurus kun näissä jutuissa olen.
Läppäri tai tabletti ehkä minimissään voisi käydä.

[Bird]

∆
Itse katson isosta TV:stä kotiteatteriäänentoistolla kuten olen joskus tainnut mainitakin, dinosaurus kun näissä jutuissa olen.
Läppäri tai tabletti ehkä minimissään voisi käydä.

Itse asiassa mun mielipide on alkanut muuttua tän asian suhteen. Joskus aikoinaan leffojen ja sarjojen katselu jäi ajanpuutteen takia, toisaalta myös siksi, että osasin jo varhain sanoa, mitä tulee käymään, koska suurin osa on niin ennalta-arvattavia. (On ollut kyllä hauskaakin, kun kerroin aina läheisille ja ne jo kyselikin, miten veikkasin että tulee käymään ja niin sitten kävi. )

Mutta nyt, kun en opiskele töiden ohella, oon ehtinyt joitain jo katsoakin — älypuhelimella siis. Oon katsonut esim. John Grishamin kirjoihin perustuvia leffoja, tykkään edelleen tosi paljon niistäkin. Ja arvaa mitä, oon katsonut myös sitä sarjaa tourettea sairastavasta Baylenistä, josta sain tiedon sulta täältä minfosta (laitoit Baylenistä joskus aiemmin kuvan tänne). Sinänsä vakava aihe, mutta se Baylen ja sarja on jotenkin niin ihana, että koen sen kevyenä hömppänä, mille mun arjessa on todellakin tilausta.

Joka tapauksessa, jos leffa/sarja on hyvä, niin ei mua henkkoht edes haittaa se puhelimella katsominen, kun katson yksin. Joskus aiemmin katsottiin poikani kännykältä yksi parhaista näkemistäni sarjoista (Band of Brothers) ja kiva kokemus oli sekin. Ehkä alan metsästää noita vanhoja teoksia katsottavaksi. Mutta on nyt kyllä välillä alkanut tulla mietteitä, että tv:stä olis silti varmasti vielä vaikuttavampi kokemus. Kotiteatterista puhumattakaan.

Pahus, tähän biisi, ettei menisi ihan ot:ksi (sori ketjulaisille ot:sta)

[McCall]

Varmaan jo vanha juttu, mutta kyllähän nuo TV-saarnaajat tienaavat aika hyvin. Jos siihen laittaa vielä vähän metallisäröä taustalle portugalilaisen Andre Antunesin säestämänä niin 1,5 minuuttia on ihan ok. Kerran.

Kenneth Copeland feat. Andre Antunes:

[Bird]

Varmaan jo vanha juttu, mutta kyllähän nuo TV-saarnaajat tienaavat aika hyvin. Jos siihen laittaa vielä vähän metallisäröä taustalle portugalilaisen Andre Antunesin säestämänä niin 1,5 minuuttia on ihan ok. Kerran.

Kenneth Copeland feat. Andre Antunes:

Toi on ihan mahtava! mun yksi kitaraa soittava läheinen on lähetellyt näitä: