Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 2)

[post-veristi]

^^ No kuule, Naakka, tosissaan on mielessä tämmöinen, että Anneli on nimenomaan ollut mustasukkaisuuden ja raivon vallassa Jukkaa puukolla pistellessään. Ei se sellaista latinomiesten mustasukkaisuusdraamaa oo ollut, ei todellakaan, vaan tällaista perisuomalaista periksi-ei-tolle-anneta -jutskaa. Enempi vähempi vallankäyttöön liittyvää. Raivoa siitä, kun toinen ei suostukaan tekemään ja olemaan just silleen kuin itse haluaisi. Ei oo tuossa liitossa aitoa rakkautta koskaan tainnut ollakaan. Eikös se alkukin ollut melkoista takkuamista? Eikös? Kun vähän alkuun pääsivät, niin meinasivat erota jo heti ensikättelyssä tms. Lapsen takia sietivät toisiaan ja sitten toisen ja kolmannen ja neljännen. Todisteita tästä löytyy kyllä, kun vaan halutaan niitä nähdä: oon saanut vaikutelman, että etp:ssäkin tällaista matskua kahmalokaupalla. Itsekin Anneli kertonut liiton taustoista hölösuuna.

Tosissaan oikeassa olet siinä, että vapaalla jalalla jo voisi tanssia, jos taustanauhaa ei olisi soitellut. Mutta halu olla niin nokkela ja välkky taisivat johtaa siihen, ettei luonto antanut periksi tunnustaa. Piti varmaan itseään todellakin fiksuna, kun kesken surmatyön keksikin ottaa lopun nauhalle. Myöhemmin melkein sitä 'tunnustusta' just tolleen kuin sanot, tosin tapaili.

[Veristi]

Tässä kun aamukahvilla taas lukee näitä teidän eilisiltaisia pohdintojanne Annelin mahdollisista motiiveista, huomaan, että tavalla tai toisella on ymmärtääkseni kiertoteitse osoitettu "kiinnostusta" minunkin aiemmille näkemyksilleni asiasta. No mikäpä siinä.

Jos katsantokantani tässä kysymyksessä yrittäisi kiteyttää, tiivistäisin sen kaiketi yhdistelmäksi keski-iän kriisiä ja parisuhdeongelmia. Eli juuri tuoksi, jota Valkamakin luonnehtii 'perhedynamiikaksi'. Korostaisin kuitenkin tuon keski-iän kriisin merkitystä taustalla sikälikin, että se on omiaan tuomaan esille koko sen kokonaisuuden, joka ihmisen senastisen identiteetin muovautumisen kannalta on tullut keskeiseksi. Ihminen kohtaa taas oman itsensä kipukohdat uudessa kontekstissa, jolloin näennäisesti mitättömiltäkin vaikuttavat arkiset asiat saattavat laukaista vakaviakin yhteenottoja omaan elämään liittyvien keskeisten henkilöiden kanssa sen sijaan, että ihminen pyrkisi selvittämään omat ongelmansa omasta itsestään lähtien.

Yhä olen sitä mieltä, että Anneli oli tekoaan tehdessään "normaali" sanan psykiatrisessa merkityksessä.

[lukutoukka]

Jos kyseessä olisi jokin kriisikohta elämässä kuten keski-ikään liittyvä kipuilu, olisi ollut todennäköistä, että Anneli olisi todettu alentuneesti syyntakeiseksi eli täyttä ymmärrystä vailla olevaksi. Nyt ei niin kuitenkaan todettu, vaan hänet todettiin täysin syyntakeiseksi.

Arvelen julkitulleista seikoista: lsh-syytteistä, eläinrääkkäyssyytteistä ja Jukan erittäin raa'asta surmasta, että sadismi voisi olla eräs piirre, joka tapaukseen liittyy.

[TiiaStiina]

Jos kyseessä olisi jokin kriisikohta elämässä kuten keski-ikään liittyvä kipuilu, olisi ollut todennäköistä, että Anneli olisi todettu alentuneesti syyntakeiseksi eli täyttä ymmärrystä vailla olevaksi. Nyt ei niin kuitenkaan todettu, vaan hänet todettiin täysin syyntakeiseksi.

Ja minä kun olen kuvitellut, että keski-iän kriisi on vain ilmaus, jota käytetään kun asioille ei keksitä muuta selitystä.

[lukutoukka]

Toisinaan keski-iän kriisiä käytetään koristeena puheessa tai kevyenä selityksenä asioille, mutta ikäkausikriisit ovat toisinaan myös mielenterveyteen vaikuttavia asioita. Toisinaan ne voivat johtaa myös vakavaan masennukseen.

[TiiaStiina]

En ole täällä huomannut mitään erityistä mustamaalausta Annelia kohtaan. Ihmisillä on tunteet ja ajatukset, myös muilla kuin syytetyillä. Jo sananvapauden vuoksi ihmisillä on oikeus ilmaista ajatuksiaan ilmiöistä, joita kohtaa median välityksellä.

Ei toki mitään mustamaalausta, vaan koviin faktoihin perustuvaa ammattitaitoista diagnosointia, apuna vuosien perehtyminen ko. ihmiseen ja rikostapaukseen=)


Sitten se vasta kamalaksi menisi, kun alettaisiin mustamaalaamaan. Hitler-korttikin on vielä muistaakseni käyttämättä. Siis AA:ta vastaan.

Ahdistavuutensa vuoksi asia herättää keskustelua, joka jatkuu ja jatkuu, kunnes jotain selvyyttä tulee. Keskustelun jatkumiseen saattaa vaikuttaa myös se, että useimmilla on työ- tai lähiympäristössään epäsosiaalisia henkilöitä, jopa psykopaatteja, joten tällainen keskustelu sivuaa samalla arkielämän aiheita.

Vähän helpottaa haaveilla, että AA:n tapauksessa ainakin osittaisena selityksenä olisi esim. ajoittainen raivohulluus – ainakin se voisi olla paremmin sulatettavissa kuin pedofilia tai silkka kusipäisyys. Eikö ole tavallaan myönteistäkin, ettei AA:n persoonaa ole määritty yksimielisellä päätöksellä? Etteivät kaikki yksimielisesti pidä psykopaattina, vaikka useimpien mielestä 1 + 1 onkin 2?

[Veristi]

^Ymmärtääkseni 'keski-iän kriisi' on ihan kehityspsykologien parissa ns. elämänvaihejaotteluihin liittyvä määritelmä. Nyttemmin tosin aikuisiän psyykkisen kehityksen tarkastelussa on tällaisten vaiheteorioiden sijaan alettu käyttää enemmän ns. elämänkaariajattelua. Kun siis aiemmin on ajateltu, että kaikki ihmiset läpikävisivät suurinpiirtein samanlaisina eri ikävaiheisiinsa liittyvät kipuilut, nykyään ajatellaan, että tässä on suurempaakin vaihtelua eri yksilöiden välillä.

Puhtaasti ikää tuijottamalla voidaan kyllä mielestäni ounastella, että Anneli on surman aikoihin ollut keskellä tällaista ikäkausikriisiä ja että sillä mahdollisesti on ollut vaikutuksensa tekoon. Normatiivisesti ottaen valinnat rakkaudessa, työssä ja arvomaailmassa tulisivat siten tässä vaiheessa elämää jälleen yhteen risteyskohtaansa. Nyky-yhteiskunnassa näiden risteyskohtien ajoittuminen eri yksilöiden elämässä on tosin monimuotoistunut, mutta sosiaalisesti rakentuvat ja kulttuurisesti tuotetut tyyppitarinat väikkyvät kuitenkin yhä ihmisten mielissä ja moni pyrkii vertaamaan omaa elämäänsä näihin tyyppitarinoihin tuntien kenties poikkeavuutta ja suoranaista epäonnistumista elämässään. Näin kenties Annelikin.

Kriisi sinällään on täysin "normaali" ilmiö itse kunkin elämässä. Sen vaikutusten voidaan nähdä eriytyvän paitsi sukupuolen ja sosiaaliluokan mukaan myös yksilön itsensä toiminnalleen antamien merkitysten myötä. Tarkoitan tällä siis sitä, että on tarkasteltava Annelin keski-iän kriisin ilmenemismuotoja sen valossa, että hän on keskiluokkainen nainen, joka vuosituhannen vaihteen suomalaisessa yhteiskunnassa on päätynyt näkemään elämänsä tietynlaisena oman subjektinsa silmin. Se, että Jukka joutui tämän "itsereflektiivisen" purkauksen kohteeksi, saattaa olla puhdas sattuma. Kenties toisenlaisissa olosuhteissa tuloksena olisi ollut vain musta silmä.

TiiaStiinan kanssa olen toki yhtä mieltä siitä, että monimuotoinen tarkastelu on suotavaa.

[jokuvaan]

...on tarkasteltava Annelin keski-iän kriisin ilmenemismuotoja sen valossa, että hän on keskiluokkainen nainen, joka vuosituhannen vaihteen suomalaisessa yhteiskunnassa on päätynyt näkemään elämänsä tietynlaisena oman subjektinsa silmin.
- - -

Niin, AA:n (ulkoiset) silmät ja hänen aistiärsykkeistä mielikuvia ja merkityksiä luonut tietoisuutensa ja alitajuntansa joutuivat päivittäin näkemään kodin siivottomuuden yhtenä selkeimmistä sisäisen kriisin ilmenemismuodoista. Kodinhoitohuoneessa oli hiirenpapanoita, eteisaula pursui vaatteita ja lehtipinoja; talouspaperit olivat kotiintulijaa vastassa, olohuoneen istuimet oli peitelty pyyhkeillä ja punaisilla t-paidoilla, lakanat olivat likaisia, keittiö sotkuinen ja vaatekaappeja tuskin pystyi avaamaan. Lapset viettivät mielellään aikaansa naapurissa. Samat havainnot teki myöhemmin lehtijuttuja lukenut ja Tähtisentien valokuvia katsellut yleisö.

Luulen, että AA oli masentunut ja uupunut surman aikoihin. En pidä mahdottomana alttiutta (hormonaalisiin) raivokohtauksiin tai muihin häiriöihin. Neurologisesta herkkyydestä kertoo se, että AA:n pää ja suu nykivät oikeusistunnoissa.

Luonteeltaan AA oli surma-aikaan kaksijakoinen; pidättyvä ja hiljainen, toisaalta riehakas, huumorintajuinen ja pikkutuhma. Todennäköisesti AA valvoi iltaisin myöhään koneen ääressä. Hän joutui kuitenkin heräämään aikaisin lasten takia ja pyörittämään kodin arkea ainakin "jollain lailla". Fyysinen väsymys on voinut olla yksi henkistä pahoinvointia edesauttanut tekijä.

Uskon, että AA koki surman aikoihin suuria ulkonäkö-, kodinhoito-, seksuaali- ja vanhenemispaineita. Hän pyöritti laihdutussivustoa, kirjoitti Perhekerhossa ulkonäöstä, naisen elämästä, parisuhteesta ja kodin estetiikasta, keskittyi esittelemään vartaloaan kuvissa, meikkasi ja laittoi tukkaansa - ihan kuten suuri osa naisista, mutta julkisemmin ja "opettavaisempaan" sävyyn. Ehkä mukana oli "turhautuneen kotirouvan syndroomaa"; pätemisen tarvetta. Olihan AA joissain asioissa aika aikaansaava .

Akateeminen koulutus, mutta sitä seurannut vaatimaton työura sai AA:n puolustamaan fanaattisesti kotiäitiyttä netissä - hakemaan siis oikeutusta elämäntilanteelleen ja valinnoilleen. Sanavalmis JSL ehkä kritisoi rankasti ja sarkastisesti vaimonsa siivottomuutta ja ylenpalttista nettielämää ja lisäsi vettä myllyyn. Jokin lause tai vaikka JSL:n viittaus AA:n (mahdollisiin) pedxxxliataipumuksiin sitten katkaisi kamelin selän.

[Veristi]

^Erittäin keskeiset ja olennaisimmat asiat olet taas, jokuvaan, osannut tähän koota. Mieleeni juolahti vielä tähän liittyvä asia, jota jo itse omassa kirjoituksessani hipaisin: nyky-yhteiskunnassa yksittäisen ihmisen elämänkaari ei enää noudata sitä vanhaa kaavaa, jonka mukaan lapset hankitaan jo pian parinkympin täyttyessä ja keski-iässä lapset ovat jo muuttamassa pois kotoa, jolloin vanhemmille vihdoin jää sitä "omaa aikaa".

Tätä omaa aikaahan Annelikin niin tuntui kaipaavan, ja kenties sillä oli sittenkin suurempi merkitys kuin voisi luullakaan. Lapsiin sidoksissa olo tuossa iässä saattaa jossain mielessä ollakin jopa "luonnotonta". (Toisaalta ennen vanhaan oli kyllä tavanomaista, että lapsista huolehtivat mummot.) Varsinkin kun tähän yhdistää samanaikaisesti nykykulttuurissamme vallalla olevat ihanteet siitä, että moderni ja aikaansaseuraava nainen huolehtii ulkonäöstään ja on aktiivinen työelämässä. Julkisen mielipiteenmuodostuksen rooli Annelin elämässä olikin kenties huomattavan suuri jo ennen surmatyötä. Sama julkisuuden kautta eläminen jatkui sitten syytettynä ollessa.

Jukka puolestaan edusti Annelia hieman vanhempaa miessukupolvea, joten silläkin on voinut olla vaikutusta yhteentörmäyksen vääjäämättömyyteen joulukuussa 2006.

[TiiaStiina]

Voidaanhan myös ajatella että rikkomalla ikkunan Anneli kuvitteli rikkovansa häkkinsä: jospa vapaus koittaisi. Ulkopuoliselle tappajalle riittäisi kai vähempikin dramaattisuus.

Mikäli AA ei kykene itseanalyysiin, minfon analyyseissa on mistä valita, jos vielä joskus pääsee lukemaan.

[lukutoukka]

Kyllä hän varmaa pääsee. Suomessahan elinkautinenkaan ei kestä ihan koko elämää. Anneli on vielä nuori. Kyllä näistä analyyseistä riittää iloa ja oppia monelle muullekin avuntarvitsijalle.

[Nimof]

Niin, AA:n (ulkoiset) silmät ja hänen aistiärsykkeistä mielikuvia ja merkityksiä luonut tietoisuutensa ja alitajuntansa joutuivat päivittäin näkemään kodin siivottomuuden yhtenä selkeimmistä sisäisen kriisin ilmenemismuodoista. Kodinhoitohuoneessa oli hiirenpapanoita, eteisaula pursui vaatteita ja lehtipinoja; talouspaperit olivat kotiintulijaa vastassa, olohuoneen istuimet oli peitelty pyyhkeillä ja punaisilla t-paidoilla, lakanat olivat likaisia, keittiö sotkuinen ja vaatekaappeja tuskin pystyi avaamaan. Lapset viettivät mielellään aikaansa naapurissa. Samat havainnot teki myöhemmin lehtijuttuja lukenut ja Tähtisentien valokuvia katsellut yleisö.

Muistuttaa ihan mun kotia... Joku täällä minfossa aiemmin sanoi, että huonekalutkin näytti kuin olisivat kierrätyskeskuksesta peräisin. Kodin siivottomuus on sisäisen kriisin ilmenemismuoto ja tekee varsinkin naisesta heti epäilyttävän vaikka minkälaisiin pahoihin tekoihin? Taidan tästä äkkiä mennä siivoskelemaan ajoissa tuota mun kierrätyskeskushuushollia....

Raha on varmaan yksi motiiveista. AA ei halunnut tehdä töitä eikä ilmeisesti jaksanut tehdä enää kotiäidin hommiakaan kuin virtuaalisesti. Kuuden hengen talous on jo aika vaativa. Tuo nuorimmainenkin alkoi uhkaavasti lähestyä kolmen vuoden ikää, jolloin kotihoidon tuki lakkaa. Jos vielä on paljon riitoja miehen kanssa ja lopulta tämä sitten sanoo lähtevänsä, katastrofi on valmis. Ei hitto, elättäjä lähtee! En tosin usko, että oli ihan harkitusta murhasta kyse, ennemminkin taposta. Kuolleen puolison jälkeen saa sentään perhe-eläkettä... Eikä kukaan tule hetkeen patistelemaan että töihin pitäisi mennä kun on juuri leskeksi jäänyt ja lapsetkin pieniä. Ei ole työllistyminen kaikilla helppoa vaikka olisi miten korkea koulutus. Mutta täähän on sitä kyökkipsykologiaa itseään ja pelkkää oletusta vaan.

Millä muuten AA on tässä välillä toimeen tullut?

[A.W]

Mä uskon, että Jukka on ollut vittumainen mies, joka vaatii, että naisen täytyy olla vaan kotona lapsien kanssa ja hoitaa kotia. Hän on väheksynyt täysin Annelin omaa uraa. Jukka nalkuttanut, että koti on siivoton ja pitäisi siivota enemmän lasten hoidon lisäksi. Jukka oletti myös, että Annelin pitää näyttää aina kauniilta, olla huora sängyssä, pitää koti puhtaana ja hoitaa lapset hyvin. Sillä ei ole ollut mitään väliä, mitä Annelin omat toiveet ovat olleet. Ja soppa on ollut valmis.
Anneli on saanut tarpeekseen, mutta on pelännyt, että jää puille paljaille, jos eroaa, joten hän on ruvennut suunnittelemaan täydellistä murhaa. Ukosta eroon ja rahat itselle.
Hah onhan niistä pienemmistäkin asioista jotuen murhattu esim. Valjakkala murhasi 3 ihmistä, ettei olisi jäänyt fillarivarkaudesta kiinni.

[MissHolmes -varjo]

Olen niin samaa mieltä.

Ei suunnaton raivo välttämättä vaadi ''taustavoimaksi'' mitään mielenvikaisuutta. Eikä toisaalta mielenvikaisuus aja tappamaan läheisiä.

Kuten kerrottua; joskus raivo, viha ja ahdistus voi olla niin suuri, että kertakaikkiaan keittää ja heittää yli ennen kuin tajuaa lopettaa.

(nimimerkillä: pienillä itsehillinnän rippeillä varustettu, ....onneksi)

[post-veristi]

Joo, tosissaan luin jostain, että ihan pienikin juttu voi olla se viimeinen pisara, kun pitkään on jokin asia hiertänyt päätä eikä millään saa tilanteeseen mitään toivonhivettäkään. Eikös se Anneli itsekin myöntänyt, että hänellä todellakin on tällaista taipumusta. Voipi kerrankin puhua totta, eikös?

Ja kyllä A.W. voipi tosissaan olla oikeassa tuossakin, että Jukka saattoi olla Annelin näkökulmasta erilainen mies kuin se meidän minfolaisten näkökulmasta kenties on näyttäytynyt, uhri kun onpi. Eikös se joku sukulaisen sukulainen tai tutun tuttu joskus luonnehtinut, että Anneli saattoi Jukan tullessa paikalle muuttua hiljaisemmaksi ja sisäänpäinkääntyneemmäksi? Tai en kyllä tarkalleen muista, kuka se niin sanoi, enkä tiedä, onko sillä nyt tässä tilanteessa niin väliäkään. Joka tapauksessa ei Annelikaan tosissaan nyt ihan aina ja kaikkien mielestä varmaan ole niin kummallinen kuin Jukan sukulaisten mielestä. Onhan siitä JJ tykännyt, ja taksari on tykännyt ja sepi on tykännyt. Eli varsinkin on miehet tykänneet. Mutta onko Jukka tykännyt? Onko, ainakaan tarpeeksi? Kyllä siinä kiehuu pää, jos huomaa, ettei mies tykkääkään vaikka niin on elämänsä sille antanut.