Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan. Ensimmäisen ja toisen luokan ajan olin pienellä luokalla, oppilaita kymmenkunta. En tuntenut entuudestaan ketään, kaverit oli joko nuorempia tai vanhempia, ja eri kouluissa. Minua ei otettu välitunneilla leikkeihin mukaan, hyppylautaa hyppäämään olin kuulemma liian kevyt, etunimestä nimiteltiin. Kolmannella luokalla alkoikin sitten läskiksi haukkuminen
Painoin ehkä 20kg... Vaihdoin koulua. Vähän aikaa olinkin sitten suosittu, kun olin uusi tyyppi ja kaikenlisäksi minulla oli oma poni.
No, viidennellä minulle kasvoi tissit, ja yhtäkkiä olinkin huora
Minusta leviteltiin mitä ihmeellisimpiä juoruja.
Sitä jatkui sitten siihen saakka, että vaihdoin kahdeksannella toiseen kouluun, missä sain kiusaajakseni opettajan. Olin liian hiljainen kuulema ja puhuin väärää murretta, en saanut vastata, vaikka olin ainoa, joka ruotsin tunnilla viittasi. Ruotsista komeilikin sitten nelonen todistuksessa, kun en kuulema ollut aktiivinen tunneilla, no, viitsiikö sitä olla, jos koskaan ei saa kuitenkaan vastata? Lakkasin lähestulkoon käymästä koulussa, kävin lähinnä tekemässä kokeet niin että sain päästötodistuksen johon ruotsista oli armosta annettu viitonen.
Yritin koulussa pyytää apua niin rehtorilta, opolta, terveydenhoitajalta, kuin luokanavalvojaltakin, mitään apua ei kuitenkaan koskaan tullut.
Itsetuntoni oli onneksi ainoa, mikä kärsi, ja nykyään se on jo kutakuinkin normaali. Joskus tuntuu, että pitäisikö tästä johonkin terapiaan mennä, ammattikoulua en ole saanut käytyä, kun en kiusaamisen pelossa uskaltanut mennä, ammatti on hankittu kirjekurssilla.
Hyvä, että selvisit ja elämä jatkuu. Et varmasti ota asioita itsestäänselvyyksinä, vaan osaat ehkä nauttia monista sellaisista asioista, mitä muut eivät tajua.
