2-vuotiaan tytön katoaminen Sallan Kursussa 1941

[Konsta Apeli]

Tiettömät erämaat ympäröivät tuohon aikaan kaikkia Sallan kyliä. Ei ollut nykyistä metsäautotieverkostoa. Rajavyöhykkeelle on linnuntietä noin 35 kilometriä, joka ei ole kotkalle kuin pyrähdys , kun se käyttää ilmavirtauksia lennoillaan hyväkseen.

Talon pihapiiri oli tuolloin hyvin avoin. Vaatimaton päärakennus, sauna, muutaman lehmän navetta/tallirakennus ja pieni aitta. Vaaran rinteeseen raivattu piha-aukea jatkuin peltona järvelle päin. Pellon ja järven väliin jäi vielä metsäkaistale.
Muu suurpetokanta oli tuolloin suhteellisen alhalla, eikä erämaatalossa juuri petoja osattu pelätä. Kotka tuli yllättäen ja ilman varoitusta. Toki se oli joskus nähty, mutta uhkana sitä ei pidetty.

[Random Nick]

Kammottava tarina, mutta toisaalta muistutus siitä, että kun eletään luonnon keskellä, niin ihminen ei aina ole kuningas. Joskus hän on ruokaa.

Joskus olen jostain oppinut semmoisen seikan kotkan iskusta, että kun se tömäyttää isot kyntensä kiinni saaliiseen, niin saalis usein lamautuu, eikä siksi rimpuile. Vaikea kuvitella pienen ihmisenkään huutavan, jos ensin tulee yllättävä isku ja sitten onkin jo reikiä keuhkoissa.

Isoin kysymys tässä on lähinnä se, että olisiko voinut olla niin iso kotka ja niin pieni lapsi, että olisi vain napannut ja vienyt pois?

[Random Nick]

Maakotkanaaras voi painaa lähes 7 kiloa ja wikipedian mukaan suurin paino, mitä se voi kantaa on 4-5 kiloa. Sairaslapsi.comin mukaan 2,4-kiloisena syntyneen lapsen pitäisi puolivuotiaana painaa 6,5 kiloa, mikäli kasvu on normaalia, ja vuoden ikäisenä kolme kertaa syntymäpainonsa verran.

Eli joko aliravittu ihmelapsi kykeni kävelemään, vaikka oli sairas hento, tai kotka oli käsittämätön hormoniyksilö.

[nuuskija]

Ja lapsihan on hyvinkin voinut nukkua syvääkin unta, kun kotka on iskenyt kyntensä. Ehkä juuri siksi äiti on uskaltanut lähteä nopsasti viemään eväitä läheiselle heinäpellolle. Kuka tietää paremmin kotkien käytöksestä - kyllähän moni muukin eläin osaa tarkkailla että saaliseläimen pennut jäävät kauemmaksi aikuisista yksilöistä, ja iskee mieluiten juuri silloin. Tämä siihen että miten se kotka just silloin sattui hyökkäämään kun äiti oli pienen hetken pois.

Tästä olisi kyllä todella mielenkiintoista nähdä lehtijuttuja, täytyyhän niitä löytyä. Vaikka uskonkin että tapaus on sattunut (oli sitten mitä tahansa oikeasti tapahtunut), ei ole mitään syytä epäillä.

Pitääpä muuten kaivella huvikseen, minkä painoinen oma pienikokoinen lapseni oli kun oppi kävelemään. Voihan lapsi olla ollut luonnostaan pienikokoinen, tai jos aliravittu, niin eihän sekään tarkoita välttämättä sitä, etteikö olisi hyvinkin ketterä liikkumaan. Toinen seikka: kumpaa on tarkoitettu kävelemään oppimisella, tukien vai ilman tukea. Tukien lapsi oppii hyvinkin paljon aiemmin kävelemään kuin ilman tukea. Ihmiset puhuvat kävelemään oppimisesta useinkin tuota tukien kävelemistä tarkoittaen.

[Random Nick]

Pitääpä muuten kaivella huvikseen, minkä painoinen oma pienikokoinen lapseni oli kun oppi kävelemään. Voihan lapsi olla ollut luonnostaan pienikokoinen, tai jos aliravittu, niin eihän sekään tarkoita välttämättä sitä, etteikö olisi hyvinkin ketterä liikkumaan.

Lisätiedosta olisi kyllä apua. Itsekin hain tuota lasten kokodataa tuolta sairaslapsi.comista siksi, kun oma muksu olisi ollut jo parin kuukauden ikäisenä senkokoinen paisti, että sitä ei olisi kotka kantanut mihinkään... Mutta lasten painoissa on eroa, oman lapseni vuotta vanhempi serkku on hyvin pieni ja hento, nykyäänkin painaa puolet siitä, mitä meidän jälkeläinen, vaikkei tämäkään ole mitenkään läski.

Edit: Arvo Ylpön lanseeraamana keskosuuden rajana pidetään 2500 g syntymäpainoa, joten kyllä sitä painoa jonkun verran olisi pitänyt taaperoikään ehtiessä kertyä, jos ei aleta olettamaan että jospa kyseessä olikin keskonen... Siis normaalin rajoissa jos mennään, niin yli 5-kiloinen lapsi pitäisi olla ollut kyseessä.

[Hauki]

Tietoperustaa ei tälle ajatukselle ole,mutta juolahti mieleen, olisiko lapsi voinut olla kehitysvammainen. Ehkä se on tuolla iällä alkanut näkymään. Paljon on historian saatossa syrjäseuduilla varmasti pistetty kehitysvammaisia pieniä lapsia nukkumaan ikiunta, sivullisten aavistamatta; susi vei, kätkytkuolema, suolle eksyminen... Sallan seutu on edelleen, puhumattakaan silloin, eristäytynyt alue, joille on tyypillistä kehittyä ns. geneettinen isolaatti, jolloin kehitysvammaisuus yms. lisääntyy. Naidaan siis sukupolvesta toiseen naapurista ristiinrastiin, jolloin perinnölliset sairaudet ja perintötekijät korostuvat.

Kyllä tuo, että kotka vei, kuulostaa hyvin epäuskottavalta, juurikin tuon kotkan kantakyvyn kilomäärän suhteen.

[nuuskija]

^^Puhumattakaan siitä että ei kaikkien lasten painonkehitys siinä normaalikäyrällä mene, vaikka mitään "vikaa" ei löytyisikään. Tuo oma pienikokoinen oli syntyessään himpun verran alle nelikiloinen, eli kaukana keskospainosta, mutta painonkehitys on ollut aina pientä, ja olikin sitten puolivuotiaana juuri tuon 6,5 kg tietämissä. Suurin piirtein sen ikäisenä jo kiipeili (ei nyt vuorikiipeilyä, mutta esim. nousi matalalle sängylle) ja käveli tukien, mutta ilman tukea oppi kävelemään vasta pari kuukautta yli vuoden ikäisenä, painaessaan hieman alle 9 kg.

Sekin kyllä tässä kotkateoriassa mietityttää, että vaikka se kotka kuinka kopauttamalla tainnuttaisi saati sitten kyntensä iskemällä, että voisiko se tosiaan ihan jälkiä jättämättä tapahtua. Ja mistäpä toisaalta tiedämme, jäikö paikalle jälkiä vai ei. Ja jos nukkui jossain, niin millaisissa systeemeissä silloin ulkona nukutettiin?

[jarmo.janis]

Tietoperustaa ei tälle ajatukselle ole,mutta juolahti mieleen, olisiko lapsi voinut olla kehitysvammainen. Ehkä se on tuolla iällä alkanut näkymään. Paljon on historian saatossa syrjäseuduilla varmasti pistetty kehitysvammaisia pieniä lapsia nukkumaan ikiunta, sivullisten aavistamatta; susi vei, kätkytkuolema, suolle eksyminen... Sallan seutu on edelleen, puhumattakaan silloin, eristäytynyt alue, joille on tyypillistä kehittyä ns. geneettinen isolaatti, jolloin kehitysvammaisuus yms. lisääntyy. Naidaan siis sukupolvesta toiseen naapurista ristiinrastiin, jolloin perinnölliset sairaudet ja perintötekijät korostuvat.

Kyllä tuo, että kotka vei, kuulostaa hyvin epäuskottavalta, juurikin tuon kotkan kantakyvyn kilomäärän suhteen.

Melko epäuskottavaa ilman poliisin tietämistä, jos lapsi on jo ehditty viedä kirjoihin kansiin ja rekistereihin. Mulla on aika rankka ruumiillinen sairaus ja vanhempani ei lapsuudessani 1960 & 1970 luvuilla paljon viranomaisten tietämättä voineet tehdä. Siten tosa vammaisen lapsen tapauksessa vielä tulee sukulaisten ja tuttavien kyttäys holhous ja avuntyrkytysverkosto.

[Atlanta]

Hei, elettiin 1950-lukua. Lapsia syntyi ja myös kuoli paljon. Lapsi oli varmasti jo kastettu ym., mutta yhteiskunnan apu oli vähäistä tuolloin. Ja Lapissa oli pitkät matkat.
Kuten sanoin, olen jättänyt kaikki vaihtoehdot auki. Jotain tällaista sairausjuttua minäkin epäilen. Tuolla aikaisemmin kirjoitinkin siitä. Äiti on väsynyt. Kotka saa syyt. Ja kun ajatellaan miten pitkä matka kylälle oli, tuskin talossa oli puhelinta,niin kesti ennenkuin saatiin hakijat koottua. Sitä ennen voi tehdä jo mitä vain.
En tarkoita, että teko olisi harkittu tai mutta, mutta...
Mutta voi olla ihan kuten lehdessä luki, että petolintu nappasi.
Joku kysyi vuotta noin suunnilleen. Sanoisin, että 1952,1953,1954.Asia jäi hyvin olympiahumun, Armi Kuuselan Miss Universum-tittelin ja Kyllikki Saaren murhan varjoon.

[observer]

Tuo painoasia vs. lapsen ikä, josta ei ole ilmeisesti varmaa tietoa sotii kyllä sitä mahdollisuutta vastaan, että mikään lintu olisi kyennyt häntä nostamaan. Vastasyntynyt tai muutaman kuukauden ikäinen lapsi voisi olla teoriatasolla vielä suurille linnuille mahdollista nostaa, mutta jotenkin en pysty uskomaan, että kukaan elävä lapsi voisi painaa 5-6 kg enää n. vuoden iässä, oli hän kuinka pienikasvuinen tai aliravittu tahansa. Erikoinen ja mielenkiintoinen tarina kyllä. Tarkempia taustatietoja olisi kiva saada jossain muodossa.

Joitakin vuosia sitten huuhkaja nappasi 6 kiloisen jackrusselinterrierin ilmaan, mutta joutui pudottamaan sen alas hetken päästä juurikin liian suuren painon vuoksi. Koira selvisi muistaakseni talvitakin ansiosta ilman fyysisiä vammoja, mutta traumatisoitui tapahtuneesta.

[morbidelli]

Ei mikään luontokappale pysty hävittämään loppuunkäyttämäänsä saalista niin, etteikö siitä jotain löytyisi. Jos se lapsi olisi joutunut esimerkiksi johonkin järveen/lampeen olisi jotain, eli ainakin vaatteita, pitänyt ilmaantua pintaan jo aikaa sitten. Se, että ilmeisen laajat ja kaikki tunnettujen petoeläinten pesimisalueet ilmeisesti kattava etsintä ei ole tuottanut tulosta, voi mielestäni tarkoittaa vain sitä että. Joko uhri on viety alueelta kauas pois toisen ihmisen toimesta, tai sitten hänet on haudattu, ja ainoa joka hautauksen noin hyvin voi tehdä on ihminen.
Se, että mitään ei olla löydetty on mielestäni kaikkein raskain todiste siitä että ihminen asialla on ollut.

Ehkä sä hiukan liikaa luotat Lapin ihmisten erätaitoihin Maakotkan reviiri on sen verran laaja että aukkoja jää. Ja kun ne juuttaat lyö pesänsä niin hankaliin paikkoihin että ei repokaan jaksa kahlata suossa niitä etsimässä.

Mitä tulee itse asiaan, kotka kai voi napata lennosta mukaan suuremmankin saaliin kuin 5-6kg. Kovin pitkään ei sellasta kuljeta mutta jonkin matkaa, jos se ei pistä hirveesti hanttiin. Kauhusta jäykkä ihminen on helppo saalis, kun ei ole primitiiivistä vaistoa siihen kuinka saaliseläimen tulee käyttäytyä.

Todennäköisempänä kuitenkin pidän sitä että lapsi on pudonnut kaivoon tms. itse aiheutettu onnettomuus. Jos veli on nähnyt vaikka korpin samaan aikaan kun on havainnut siskonsa kadonneen, saattaa syntyä väärä mielleyhtymä. Kuulostaa uskomattomalta että joku esitti teorian jossa äiti olisi tehnyt lapselleen jotain, ja jättänyt 5v pojan yksin pihalle kerrottuaan ensin hänelle että iso lintu vei siskon. Tuo yhtälö nyt vaan ei osu.

Tuohon kotka-teoriaan vähän hankala uskoa. Kotkalla kesäaikaan muutakin purtavaa tarjolla joten ei kovin todennäköistä että kotka hakisi epätyypillisen saaliin epätyypillisenä vuorokaudenaikana.

[Hauki]

Mehän emme, harmi vaan, tiedä tarkalleen tapahtumien kulkua edes ajallisesti. Jos puntaroimme esim. sitä, kuinka todennäköistä on, että äiti olisi pienen surmannut, vaikkapa nyt siitä näkökohdasta lähtien, että lapsi olisi ollut kehitysvammainen. Tällöin meidän olisi osattava asettautua tuon ajan ja tuon maanosan ja tuon yksittäisen perheen ajatusmaailmaan, olosuhteisiin ja kulttuuriin, sekä arvoihin ja mahdollisuuksiin. Hankala homma, varsinkin näin jälkikäteen. En itsekään siihen pysty, on vain kuviteltava.

Lapsen kehitysvammaisuus ja tietysti myös tapahtumat jäävät tiedon puuttuessa edelleen siis vain spekulaation asteelle. Tietäen kuitenkin sen ajan, 40-50-lukujen kehitysvammahuollon historiaa, voisin kuvitella, että väsynyt, ankarissa olosuhteissa oleva vanhempi olisi voinut tehdä raskaan ratkaisun lapsen elämästä rakkaudesta siihen, säästääkseen sen enemmiltä kärsimyksiltä, sekä olosuhteiden pakosta. Ankarissa erämaan olosuhteissa on lasten pitänyt osallistua jo varhain töihin ja ainakin pärjätä ilman suurempaa hoivaa jo hyvin varhain. Suurperheessä noissa olosuhteissa ei olisi ollut mahdollista hoitaa lasta kotona, vaan se olisi pitänyt pistää laitoshoitoon, joka siihen aikaan toteutettiin mielisairaaloissa, joissa toki lapsille oli oma osasto. Aikalaismuistelmia kuunnellessani, täytyy sanoa, että helppoa elämää se ei ole ollut.

Raakaa spekulaatiota, varsinkin, kun varmasti perheenjäseniä on vielä elossa.Mietitäänpä seuraavaksi kuinka luotettava on 5-vuotiaan, siskon katoamista säikähtäneen lapsen muistikuva, eikö hänen ajatuksiinsa voi hyvin helposti vaikuttaa, hän kertoo, mikä mielikuva hänelle on syötetty, myös lojaalisuus omia vanhempia kohtaan on vahva. Ehkä iän karttuessa on alkanut ymmärtää asioita ja muistikuvia palautunut, varmasti siinä on silloin voinut mielenterveyskin järkkyä. Johan se, että kotka vei, voisi olla kuvannollinen ilmaisu sille, että sisko on noussut Taivaan Isän luo.

No joo, ei voi tietää, mutta halusin vain valottaa sitä, että ulkopuolisen näkökulmasta julmakin teko, voi olla siinä hetkessä joskus tekijän mielestä uhrin parhaaksi. Vaikka en missään nimessä itsekään hyväksy hengen riistämistä toiselta, mutta voisin tietyissä tapauksissa yrittää ymmärtää.

Joku väläytti esim. kaivoon putoamista, mutta en usko, että kaivon vettä käytettäessä, ei siinä olisi huomattu mitään outoa, eiköhän sen huomaa aika pian. Toisaalta sitten, jos tällainen vahinko olisi huomattu, mitä syytä sitä olisi ollut salata, vahinkoja sattuu. Sen ajan ihmislle olisi varsinkin ollut todennäköisesti tärkeää saattaa vainaja siunattuun maahan.

Kamala tapaus kaikenkaikkiaan ja jos lapsen kohtalosta ei todellakaan vanhemmat tiedä, niin raskas on ollut taakka.

[Konsta Apeli]

En nyt tarkkaan muista milloin National Geopraphic kirjoitti paperilehteen aiheesta. Ainakin Skotlannissa oli joskus kaksikymmnentä luvulla varmasti (?) todennettu kotkan lapsi-kidnappaus.
Jokin hämärä muistikuvani olisi, että Uusi-Seelantilainen lehti olisi kirjoittanut asiasta. Syystä että sielläkin on iso kotkalaji, jonka väitetään siepanneen lapsia
Myös Alpeilla väitetään tapahtuneen tällaista aikoinaan. Kanadasta tästä on myös juttuja

Luin muutamia vuosia sitten venäläisen lintututkijan tutkimuksia, ja hän sanoi, että euraasialainen kotka (naaras) voi olla elopainoltaan yli seitsenkiloinen ja kantaa vähintään oman painoisen tai suuremman taakan pois saalistuspaikalta.

Joka viitsii voi noilla hakusanoila etsiä tietoa netistä tai kirjastoista, voisi löytää tätä teoriaani tukevaa faktaa. Itse en vaivaudu, koska minulle riitää tämä totuus, minkä kanssa olen elänyt ja mitkä kohtaamiseni kotkan kanssa ovat vahvistaneet.

Ne muut kohtaamiset eivät ole yhtä traagisia, mutta ovat osoittaneet, että aikuinen saalistava kotka on kunnioitettava peto jos vastassa on sen kokoluokkaa oleva saalis. Lajista riippumatta. Pakkotilanteessa kotka ei häikäile käydä monta kertaa itseään painavamman saaliin kimppuun. YouTubesta löytyy videoita.

[Eilisaamu]

Norjalaisen Svanhild Hartvigsenin tarina.

http://blogs.forteana.org/node/154

[Konsta Apeli]

Norjalaisen Svanhild Hartvigsenin tarina.

http://blogs.forteana.org/node/154

Hieno löytö Eilisaamu.
Panitteko merkille kuinka kotka tuossa oli käyttänyt ilmavirtauksia hyväkseen. Eli tyttö löytyi sieltä korkealta kallionkielekkeeltä, minne juuri ei ihminen pääse. Ja siis elossa vielä. Pystyen kertomaan tapahtumasta. Painoksi arvioitiin noin äkkilukemalta noin 8-9 kiloa, eli oli aika pieni kolmivuotiaaksi painoltaan nykynormien mukaan minustakin.
Mutta kun näitä tarinoita lukee, niin joka puolella maailmaa missä asutusta on, kotka on joskus iskenyt lapsen kimppuun. Kaikki tarinat eivät varmasti ole netissä.