Patologiset valehtelijat
Meillä OLI eestiläinen ystävätär, joka oli suurin tuntemeni valehtelija. Kun tutustuimme, hän kertoili villejä tarinoita elämästään Eestin mafian kanssa, oli ollut ilotalon pitäjänä Tallinnassa. Alkuun tarinat olivat hieman uskottavia, mutta kun kukaan ei kommentoinut niihin, jutut alkoivat paisua. Kerran hän kertoi tarinaa pakomatkasta Eestin poikki urheiluautolla, hän oli joutunut ajamaan niittokoneen alta kun ei ollut aikaa kiertää. Meillä meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun!
Muutaman kerran olemme auttaneet häntä pulasta, ottaneet tilapäisesti luoksemme ja järjestäneet töitä. Joka kerta olemme joutuneet heittämään hänet ulos. Hän alkaa omistamaan asioita pikkuhiljaa. Nyt viimeksi lainasimme hänelle työmatkoja varten autoa. Kun sitten ulostimme hänet kotoamme, hän unohti palauttaa auton. Pyysimme muutaman kerran ja kun mitään ei tapahtunut, haimme auton lopulta pois. Hän soitti peräämme ja syytti meidän varastaneen autonsa! Niin vakuuttavasti hän huusi, että oli pakko ajoneuvorekisteristä tarkistaa, että auto edelleen on meidän nimissämme.
Hän selkeästi uskoo itse kaikkiin valheisiinsa, siksi on niin vakuuttava niitä kertoessaan. Mielenkiintoista kyllä, mutta hän ei koskaan erehdy tarinassa, ne ovat jokaisella kertomiskerralla täysin identtisiä.
Kertomansa mukaan hänellä oli kaikkea mahdollista entisessä elämässään. Oli hienoja autoja, upea iso talo ja paljon rahaa. Nyt hän ei meni lainkaan Eestiin, vaikka siellä asuu hänen tyttärensä ja lapsenlapsensa, hänellä on aina rahat totaalisen loppu, ei ole koskaan Suomessakaan omaa kotia, vaan asuu epävirallisesti toisten nurkissa ja töissä käy jokaisessa paikassa vain hetken. Omien sanojensa mukaan hänellä on Tampereen poliisilta poistumiskielto maasta ja yhtä aikaa oikeuden antama karkoitus, siitä tosin olen nähnyt ulkomaalaisviraston paperit.
Kaiken kruunaa se, että hänellä on suomalainen mies, joka kaikessa myötäilee hänen sanomisiin kuin mikäkin vihtori. on myös naista yli kaksikymmentä vuotta nuorempi. Voiko joku oikeasti elää noin täydellisesti valheidensa verkossa, ja miksi hän ei voi palata Eestiin??
Muutaman kerran olemme auttaneet häntä pulasta, ottaneet tilapäisesti luoksemme ja järjestäneet töitä. Joka kerta olemme joutuneet heittämään hänet ulos. Hän alkaa omistamaan asioita pikkuhiljaa. Nyt viimeksi lainasimme hänelle työmatkoja varten autoa. Kun sitten ulostimme hänet kotoamme, hän unohti palauttaa auton. Pyysimme muutaman kerran ja kun mitään ei tapahtunut, haimme auton lopulta pois. Hän soitti peräämme ja syytti meidän varastaneen autonsa! Niin vakuuttavasti hän huusi, että oli pakko ajoneuvorekisteristä tarkistaa, että auto edelleen on meidän nimissämme.
Hän selkeästi uskoo itse kaikkiin valheisiinsa, siksi on niin vakuuttava niitä kertoessaan. Mielenkiintoista kyllä, mutta hän ei koskaan erehdy tarinassa, ne ovat jokaisella kertomiskerralla täysin identtisiä.
Kertomansa mukaan hänellä oli kaikkea mahdollista entisessä elämässään. Oli hienoja autoja, upea iso talo ja paljon rahaa. Nyt hän ei meni lainkaan Eestiin, vaikka siellä asuu hänen tyttärensä ja lapsenlapsensa, hänellä on aina rahat totaalisen loppu, ei ole koskaan Suomessakaan omaa kotia, vaan asuu epävirallisesti toisten nurkissa ja töissä käy jokaisessa paikassa vain hetken. Omien sanojensa mukaan hänellä on Tampereen poliisilta poistumiskielto maasta ja yhtä aikaa oikeuden antama karkoitus, siitä tosin olen nähnyt ulkomaalaisviraston paperit.
Kaiken kruunaa se, että hänellä on suomalainen mies, joka kaikessa myötäilee hänen sanomisiin kuin mikäkin vihtori. on myös naista yli kaksikymmentä vuotta nuorempi. Voiko joku oikeasti elää noin täydellisesti valheidensa verkossa, ja miksi hän ei voi palata Eestiin??
Eräs nuoruudenkaverini oli melkoinen lahjakkuus tällä alalla. Oli kaksi vuotta vanhempi kuin useimmat muut kulman pojat, mikä on 14-15 vuotiaille melko paljon, ja väritti heti ensimmäisiä vuorokeskusteluitaan mitä "iskevämmillä" tarinoilla saadakseen nuorempansa pihteihinsä. Jos tuli Nekromantik leffoista puhetta, tunsi hän Maskusta kaksi jätkää, jotka olivat murtautuneet ruumishuoneelle toteuttamaan nekrofiilisiä taipumuksiaan. Jos joku oli harrastanut lapsena juoksua, oli hän ollut hetken aikaa junnujen maajoukkueessa. Eli paremmaksi halusi pistää monessa asiassa, mikä on vielä jollain tavalla ymmärrettävää, mutta jotkut jätkän valheet eivät edes liittyneet mihinkään polttavaan puheenaiheeseen, missä olisi päässyt pätemään. Huvittavin juttu minkä häneltä kuulin oli kun tavattiin aamulla koulussa äidinkielen tunnilla ja takapenkeillä alettiin tapojemme mukaan turisemaan.
Kaveri: "Katoitko eilen sen Fletch - Hän elää leffan? Vittu mä nauroin sitä!"
Minä: "Eikö se tule vasta tänään?"
Kaveri: "Ei, kyl se tuli jo eilen."
Kotona tarkistin päivän lehden TV-ohjelmatiedoista, ja kuinka ollakaan, muistini ei pettänyt, ja elokuvan esityspäivä oli vasta tuona päivänä! Olin tuolloin sen verran ujo, etten tohtinut kysyä syytä moiseen valheeseen, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä se oli hänelle vain harjoitusta. Vaatii taatusti tietynlaisen luonteen lisäksi myös treenaamista, että oppii lipevän valehtelijan niksit.
Paskaa tuli kaverin suupielistä siis niin paljon, että jätkän maine valehtelijana alkoi olemaan yleisessä tiedossa. Tästä huolimatta hänen onnistui houkuttelemaan kelkkaansa niin yhteisiä tuttuja kuin tuiki tuntemattomia. Ja hyväksikäyttöä tapahtui. Yksityiskohtia en näistä tapauksista tiedä, koska olin jo irtaantunut räjähdysherkistä piireistä, mutta vihamiehiä hänellä tulee taatusti riittämään tulevaisuudessakin. Huonoksi valehtelijaksi häntä ei voinut kutsua (jo pelkästään vilpittömän näköiset, pisamien täyttämät kasvot synnyttivät mielikuvan rehellisyydestä), mutta kaverin kompastuskivi oli ahneus. Hillitymmällä valehtelemisella ja vahvemmalla itsekurilla hän olisi saattanut saavuttaa jotain (esim rahaa), sen sijaan että olisi päätynyt päihdeongelmaiseksi vangiksi.
Yksi sangen kuvaava esimerkki hänen taidoistaan tapahtui eräänä kylmänä talviyönä yhdeksännellä luokalla, asuttamamme lähiön palvelukeskuksen luona. Kaveri oli muutaman muun tyypin kanssa murtautunut suljettuun ruokakauppaan ikkunasta läpi menemällä ja vienyt matkassaan kaksi koppaa kaljaa. Toisen kopan he jättivät jostain itselleni tuntemattomasta syystä aivan muutaman metrin päähän puskaan jemmaan ja toisen kanssa he menivät muutaman kymmenen metrin päässä olevaan metsään nauttimaan saaliistaan. Hetken kuluttua oli levottomuus iskenyt jälleen päälle (tai kylmyys) ja pojat päättivät hakea puskaan piilotetun kopan ja jatkaa matkaa. Palvelukeskuksen pihalle pojat lampsivat pilottitakkien hihat kaljapulloista pullottaen mieli intoa täynnä, kunnes kaupan eteen ajoi maija! Veijarit säilyttivät malttinsa ja jatkoivat vaan kävelyään saaliinsa ja kaupan ohitse. Poliisit nousivat autosta ja komensivat poikia pysähtymään. He pysähtyivät. Toinen konstaapeli kysyi mitä pojat sellaisella pakkasella ja niin myöhään ulkona hiippailevat. Muilla jätkillä oli varmaan tässä vaiheessa kakkakikkareet puoliksi alushousujen puolella lämmittämässä, mutta sankarimme antoi pokkana jonkin uskottavan selityksen, minkä kuulleessaan poliisit eivät muuta tehneet kuin nyökkäsivät ja kävelivät rikotun ikkunan luokse tutkimuksiaan tekemiään.
Kirjoittamani teksti antaa aika negatiivisen kuvan tästä henkilöstä, mutta pakko on silti myöntää, että yhteiset remuamiset eivät unohdu edes ajan hampaissa. Onnekseni omasin harkintakykyä pysyä enemmän taustalla, muiden hoitaessa itse shown. Sieltä esiripun takaa ne makeimmat naurut saikin. Onnea valitsemallasi tiellä Antti, mutta koitahan pitää kohtuus matkassa.
Kaveri: "Katoitko eilen sen Fletch - Hän elää leffan? Vittu mä nauroin sitä!"
Minä: "Eikö se tule vasta tänään?"
Kaveri: "Ei, kyl se tuli jo eilen."
Kotona tarkistin päivän lehden TV-ohjelmatiedoista, ja kuinka ollakaan, muistini ei pettänyt, ja elokuvan esityspäivä oli vasta tuona päivänä! Olin tuolloin sen verran ujo, etten tohtinut kysyä syytä moiseen valheeseen, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä se oli hänelle vain harjoitusta. Vaatii taatusti tietynlaisen luonteen lisäksi myös treenaamista, että oppii lipevän valehtelijan niksit.
Paskaa tuli kaverin suupielistä siis niin paljon, että jätkän maine valehtelijana alkoi olemaan yleisessä tiedossa. Tästä huolimatta hänen onnistui houkuttelemaan kelkkaansa niin yhteisiä tuttuja kuin tuiki tuntemattomia. Ja hyväksikäyttöä tapahtui. Yksityiskohtia en näistä tapauksista tiedä, koska olin jo irtaantunut räjähdysherkistä piireistä, mutta vihamiehiä hänellä tulee taatusti riittämään tulevaisuudessakin. Huonoksi valehtelijaksi häntä ei voinut kutsua (jo pelkästään vilpittömän näköiset, pisamien täyttämät kasvot synnyttivät mielikuvan rehellisyydestä), mutta kaverin kompastuskivi oli ahneus. Hillitymmällä valehtelemisella ja vahvemmalla itsekurilla hän olisi saattanut saavuttaa jotain (esim rahaa), sen sijaan että olisi päätynyt päihdeongelmaiseksi vangiksi.
Yksi sangen kuvaava esimerkki hänen taidoistaan tapahtui eräänä kylmänä talviyönä yhdeksännellä luokalla, asuttamamme lähiön palvelukeskuksen luona. Kaveri oli muutaman muun tyypin kanssa murtautunut suljettuun ruokakauppaan ikkunasta läpi menemällä ja vienyt matkassaan kaksi koppaa kaljaa. Toisen kopan he jättivät jostain itselleni tuntemattomasta syystä aivan muutaman metrin päähän puskaan jemmaan ja toisen kanssa he menivät muutaman kymmenen metrin päässä olevaan metsään nauttimaan saaliistaan. Hetken kuluttua oli levottomuus iskenyt jälleen päälle (tai kylmyys) ja pojat päättivät hakea puskaan piilotetun kopan ja jatkaa matkaa. Palvelukeskuksen pihalle pojat lampsivat pilottitakkien hihat kaljapulloista pullottaen mieli intoa täynnä, kunnes kaupan eteen ajoi maija! Veijarit säilyttivät malttinsa ja jatkoivat vaan kävelyään saaliinsa ja kaupan ohitse. Poliisit nousivat autosta ja komensivat poikia pysähtymään. He pysähtyivät. Toinen konstaapeli kysyi mitä pojat sellaisella pakkasella ja niin myöhään ulkona hiippailevat. Muilla jätkillä oli varmaan tässä vaiheessa kakkakikkareet puoliksi alushousujen puolella lämmittämässä, mutta sankarimme antoi pokkana jonkin uskottavan selityksen, minkä kuulleessaan poliisit eivät muuta tehneet kuin nyökkäsivät ja kävelivät rikotun ikkunan luokse tutkimuksiaan tekemiään.
Kirjoittamani teksti antaa aika negatiivisen kuvan tästä henkilöstä, mutta pakko on silti myöntää, että yhteiset remuamiset eivät unohdu edes ajan hampaissa. Onnekseni omasin harkintakykyä pysyä enemmän taustalla, muiden hoitaessa itse shown. Sieltä esiripun takaa ne makeimmat naurut saikin. Onnea valitsemallasi tiellä Antti, mutta koitahan pitää kohtuus matkassa.
Tunnen löyhästi henkilön, joka on ollut pienen saarikunnan sentraalisantrana eli hoitanut puhelinvaihdetta silloin kun sellainen vielä oli. Hän siis tiesi kaikkien kuntalaisten jutut eikä arkaillut levitellä niitä kauhistellen ja liioitellen aina oman kummallisen tarpeensa mukaan.
Hän suorastaan masentui hetkeksi jos joku juorun kuuntelija ei ollut kiinnostunut tai ei halunnut kuulla juttua. Silloin vain soitto seuraavalle, kunnes otollinen kuulija löytyi.
Kaikki nyt jo tietävät hänet patologiseksi valehtelijaksi, mutta hän vain porskuttaa elämässään niinkuin ennenkin, nyt vain eläkkeellä.
Hän suorastaan masentui hetkeksi jos joku juorun kuuntelija ei ollut kiinnostunut tai ei halunnut kuulla juttua. Silloin vain soitto seuraavalle, kunnes otollinen kuulija löytyi.
Kaikki nyt jo tietävät hänet patologiseksi valehtelijaksi, mutta hän vain porskuttaa elämässään niinkuin ennenkin, nyt vain eläkkeellä.
Nothing is quite what it seems
-
Mike Manner
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3147
- Liittynyt: Ke Touko 28, 2008 10:37 am
niitä kyllä piisaa naisia joita jokainen mies lähentelee tai muuta heti kun oman emännän silmä välttää...se on tosissaan ikävää ja joskus sellainen voi tosiaan rikkoa parisuhteen, varsinkin jos suhteessa on jo ennestään säröjä...pahimman laatuista valhtelua mutta onko se patologista? siitä en olisi niin varma...
mä olen siitä ikävä ihminen että mä kyllä kyseln niin kauan että parhaammallakin valehtelijalla loppuu energia ja sumputus on mun lempitouhua tuossa suhteessa. mun äiti sanoi joskus että voisin antaa ihmisille tilaa hengittää enkä aina pistää viimeistä ihonhuokosta myöten seinää vasten
kyllä mun mielestä valehteleva ihminen lähettelee ikäviä viboja jo ennen kuin avaa edes sanaisen arkkunsa, jotenkin liian lipevä kehonkieli paljastaa....
mä olen siitä ikävä ihminen että mä kyllä kyseln niin kauan että parhaammallakin valehtelijalla loppuu energia ja sumputus on mun lempitouhua tuossa suhteessa. mun äiti sanoi joskus että voisin antaa ihmisille tilaa hengittää enkä aina pistää viimeistä ihonhuokosta myöten seinää vasten
kyllä mun mielestä valehteleva ihminen lähettelee ikäviä viboja jo ennen kuin avaa edes sanaisen arkkunsa, jotenkin liian lipevä kehonkieli paljastaa....
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
-
_hansu_
- Aloitteleva Besserwisser
- Viestit: 11
- Liittynyt: Su Kesä 15, 2008 5:45 pm
- Paikkakunta: imatra
Kamalia nuo patologiset valehteligat. Itse tunsin sellaisen aikanaan. Jouduimpa asumaan samankaton allakin sen kanssa.
(Minun tuntemallani valehtelijalla oli kyllä muitakin mielenterveysongelmia.) Kun tutustuin kyseiseen henkilöön, vaikutti hän oikein mukavalta persoonalta. Ei kestänyt kauaa kun hän alkoi kertoilemaan kaikesta kamalasta mitä oli häntä kohdannut. Oli enemmän kuin viisi raiskausta, abortteja hän oli tehnyt yli viisitoista (15!!!) ja sillä hetkellä tyttö oli n. 16-kesäinen. Välillä noita raiskauksia oli tapahtunut enemmän ja välillä vähemmän. Tiedä sitten totuutta onko häntä edes koskaan raiskattukkaan. Sama aborteissa.
Ja hyvin avoimesti puhui kuinka on ollut Saatanan palvoja yms. mitä silloin on tehnyt. Lisäksi tuli kaikkia pikku valheita mistä tiedettiin tasan tarkkaan, että se ei ole ollut mahdollista. Mihinkään, mitä se ihminen sanoi, ei voinut luottaa. Niiden ihmisten silmissä, ketkä ei joutuneet kärsimään sen joka päiväisestä käytöksestä, hän oli oikein mukava ja ihana ihminen! Herkästi sai ihmisiä tuekseen ja kovin huomion hakuinen kyseinen ihminen oli.
Koskaan, ikinä, ikinä enää en halua joutua tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa.
(Minun tuntemallani valehtelijalla oli kyllä muitakin mielenterveysongelmia.) Kun tutustuin kyseiseen henkilöön, vaikutti hän oikein mukavalta persoonalta. Ei kestänyt kauaa kun hän alkoi kertoilemaan kaikesta kamalasta mitä oli häntä kohdannut. Oli enemmän kuin viisi raiskausta, abortteja hän oli tehnyt yli viisitoista (15!!!) ja sillä hetkellä tyttö oli n. 16-kesäinen. Välillä noita raiskauksia oli tapahtunut enemmän ja välillä vähemmän. Tiedä sitten totuutta onko häntä edes koskaan raiskattukkaan. Sama aborteissa.
Ja hyvin avoimesti puhui kuinka on ollut Saatanan palvoja yms. mitä silloin on tehnyt. Lisäksi tuli kaikkia pikku valheita mistä tiedettiin tasan tarkkaan, että se ei ole ollut mahdollista. Mihinkään, mitä se ihminen sanoi, ei voinut luottaa. Niiden ihmisten silmissä, ketkä ei joutuneet kärsimään sen joka päiväisestä käytöksestä, hän oli oikein mukava ja ihana ihminen! Herkästi sai ihmisiä tuekseen ja kovin huomion hakuinen kyseinen ihminen oli.
Koskaan, ikinä, ikinä enää en halua joutua tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa.
..Teini-ikäisten lasten äidit, tietävät miksi jotkut eläimet syövät poikasensa..
-
melankol13
- Aloitteleva Besserwisser
- Viestit: 14
- Liittynyt: To Maalis 13, 2008 3:26 pm
Varmaan jokaisen tielle on sattunut jonkinlainen patologinen valehtelija. Kerron omastani, entisestä naapuristani. Hän oli mies, joka tunsi jokaisen joka mistään syystä oli päivän puheenaiheena, ja kaikissa uskomattomissa tapahtumissa hänellä oli sormensa pelissä. Rikokset selvisivät, koska hän oli sattunut tuntemaan rikollisen menneisyydessään ja antanut poliisille ratkaisevan vihjeen. Julkkisnaiset yrittivät iskeä yökerhoissa tätä kuusikymppistä, tuulipukuista, harmaantunutta herraa, ja koska hän ei ollut kiinnostunut, oli hän esitellyt naisen vierustoverilleen, ja niin syntyi lööpeissä komeileva suhde. Hyvät lakialoitteet juonsivat juurensa siitä, että kyseinen poliitikko oli hänen vanha tuttunsa ja hän oli päättänyt soittaa tälle, koska oli miettinyt kyseistä epäkohtaa. Hän oli rakentanut koko kaupungin tieverkot, sillat, komeimmat ja korkeimmat rakennukset. Useimmissa urheilulajeissa hän oli ollut suomenmestaruustasolla ainakin nuorempana. Työskennellyt hän oli vaikka millä alalla ja asunut monissa maissa, mikä alkoikin epäilyttää, koska jossain vaiheessa kävi ilmi, ettei tyyppi osannut sanaakaan muita kieliä.
Pidin hänen valehtelunhaluaan sairaalloisena osittain senkin vuoksi, ettei häntä tuntunut järin kiinnostavan kiinni jääminen ja kaiken sellaisen hän ohitti olankohautuksella. Hän valehteli jopa asioista, jotka hän tiesi muiden tietävän valheeksi. Esimerkiksi minulle ja kaverilleni hän alkoi kerran selostaa eräästä konsertista, vaikka oli itse vienyt minut ko. keikalle ja tiesin (ja hän tiesi minun tietävän), ettei hän ollut koko festarialueella käynytkään. Se oli hyvin hämmentävä tilanne.
Tavallaan olen iloinen, ettei enää tarvitse olla ukon kanssa tekemisissä, koska oli aika rasittavaa kuunnella yksityiskohtaisia loputtomia juttuja jotka tiesi hölynpölyksi. Toisaalta taas hän oli erittäin ystävällinen, huolehtivainen ja auttavainen ja tunsinkin häntä kohtaan jonkinlaista säälinsekaista sympatiaa, koska tosiasiassa hän oli yksinäinen omasta elämästään huolehtimiseen kykenemätön kaikkien hylkäämä äijäparka, jolla ei ollut mitään muuta kuin verbaaliset taitonsa.
Pidin hänen valehtelunhaluaan sairaalloisena osittain senkin vuoksi, ettei häntä tuntunut järin kiinnostavan kiinni jääminen ja kaiken sellaisen hän ohitti olankohautuksella. Hän valehteli jopa asioista, jotka hän tiesi muiden tietävän valheeksi. Esimerkiksi minulle ja kaverilleni hän alkoi kerran selostaa eräästä konsertista, vaikka oli itse vienyt minut ko. keikalle ja tiesin (ja hän tiesi minun tietävän), ettei hän ollut koko festarialueella käynytkään. Se oli hyvin hämmentävä tilanne.
Tavallaan olen iloinen, ettei enää tarvitse olla ukon kanssa tekemisissä, koska oli aika rasittavaa kuunnella yksityiskohtaisia loputtomia juttuja jotka tiesi hölynpölyksi. Toisaalta taas hän oli erittäin ystävällinen, huolehtivainen ja auttavainen ja tunsinkin häntä kohtaan jonkinlaista säälinsekaista sympatiaa, koska tosiasiassa hän oli yksinäinen omasta elämästään huolehtimiseen kykenemätön kaikkien hylkäämä äijäparka, jolla ei ollut mitään muuta kuin verbaaliset taitonsa.
Kuvailit viestissäsi lähes täydellisesti hyvän ystäväni. Joskus tullut pidettyä itteäni höperönä, kun ajatellut noin.VoDKa kirjoitti: Olen myös ollut huomaavinani, että samaisilla ihmisillä on lähes pakonomainen tarve aiheuttaa tuskaa toisille; yleensä vain henkistä, mutta toisinaan myös ruumiillista. Kukaan muu ollut huomaavinaan samaa?
Samainen kaveri valehtelee aivan älyttömistä asioista. Esimerkkinä vaikka, että jos hänellä on x määrä rahaa niin hänen pitää vähintään tuplata se. Aina pitää olla kaikkea enemmän kuin muilla ja aina on jokaisessa asiassa parempi kuin muut.
Surullisinta koko tapauksessa on se, että hän vie tyttöystäväänsä aivan 100-0 valheillaan.
^ Tuntemani patologinen valehtelija ei varsinaisesti itse tuota tuskaa toisille, paitsi mitä nyt järjestää avioeroja ja lastenhoitoriitoja ex-puolisoiden kanssa. Hän kuitenkin nauttii toisten sairauksien ja onnettomuuksien riepottelusta ja niiden vääristelemisestä ja liioittelusta. Hän jotenkin jakaa toisten asiat itselleen, sellaistenkin, jotka eivät ole edes kunnolla tuttuja.
Jos jollakin on kasvain mahassa, se on parin kananmunan kokoinen ja yhteydessä päässä olevaan etäpesäkkeeseen ja sitä rataa. Jos laiva saa lievän pohjakosketuksen, se on ajanut pahasti karille, kaikki ovat olleet vaarassa jne.
Liioittelunhalu saa naurettavat piirteet, koska valheet ja liioittelut ovat niin helposti kenen tahansa todettavissa valheiksi.
Jos jollakin on kasvain mahassa, se on parin kananmunan kokoinen ja yhteydessä päässä olevaan etäpesäkkeeseen ja sitä rataa. Jos laiva saa lievän pohjakosketuksen, se on ajanut pahasti karille, kaikki ovat olleet vaarassa jne.
Liioittelunhalu saa naurettavat piirteet, koska valheet ja liioittelut ovat niin helposti kenen tahansa todettavissa valheiksi.
Nothing is quite what it seems
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Minfon etusivulla oleva kertomus on esimerkki patologisesta valehtelijasta. Marko Puranen on juuri sellainen. Hän valehtelee olevansa jotakin mitä hän ehkä haluaisi olla; ravintoloitsija Kreikassa, autovälittäjä Saksassa... Todellisuudessa hän on sotaveteraanin surman suunnitellut huijari, joka on juuri vapautunut vankilasta. Esiintyy uskottavasti (koska huijattavia on ollut - todennäköisesti useampi pyydys vedessä yhtä aikaa - koska aina on joku, jonka kohdalla ei tärppää).
Ehkä nuo mielikuvat ravintolasta auringossa kylpevässä Kreikassa tai kiireisestä liikemieselämästä loistoauton puikoissa Saksassa kertovat myös siitä, mitä huijattavat haluavat elämältään? Lähipubin pitäjä tai takapihan autojobbari Suomessa tuntuvat niin arkisilta eikä "sillai niiku jännältä", joten se eksoottisempi vaihtoehto valitaan - ja kohta ihan oikeasti jänskättää...
Mut hei... Haluaisiko MP kuiteskaan olla muuta kuin huijari?
Ehkä nuo mielikuvat ravintolasta auringossa kylpevässä Kreikassa tai kiireisestä liikemieselämästä loistoauton puikoissa Saksassa kertovat myös siitä, mitä huijattavat haluavat elämältään? Lähipubin pitäjä tai takapihan autojobbari Suomessa tuntuvat niin arkisilta eikä "sillai niiku jännältä", joten se eksoottisempi vaihtoehto valitaan - ja kohta ihan oikeasti jänskättää...
Mut hei... Haluaisiko MP kuiteskaan olla muuta kuin huijari?
Eräs patologinen valehtelija kertoi olleensa Leonardo DiCaprion kanssa yksityislentokoneessa juomassa shampanjaa, Elastisen kanssa asui Helsingissä. Hän oli itse (muka) laittanut itselleen nenäkorun, joten siitä lähti kuulemma Helsingin innostus asiaan myös. Vetänyt kaulan(!) kautta huumeita ja saanut keskemenon pudottuaan portaista. Ja kaikkea muuta, jota en tähän hätään muista.
Että tällanen tapaus.
Että tällanen tapaus.
A good way to threaten somebody is to light a stick of dynamite. Then you call the guy and hold the burning fuse up to the phone. "Hear that?" you say.
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
Muutama vuosi sitten tunsin erään melkoisn tarinamiehen. Tyypin veli oli NBK:n johtaja Lauri Johansson, Laurin lemmikkieläin oli dinosaurus ja Lauri oli "just viimeyönä käyny tos mun parvekkeen alla kännipäissään takakontti täynnä aseita, ja anto mullekki pari, mut vein ne aamulla mökille."
Jos en ihan väärässä oo, ni Lauri oli näitä tarinoita kerrottaessa jo istumassa elinkautisaan
Mutta siis. Dinosaurus juttu meni jo lievästi yli.
Viime talven ajan mulla oli myös työkaveri, joka on mm. pannut Paris Hiltonia, sai joululahjaks 200 000€ maksavan auton (ja kulki julkisilla töihin), omisti Rähinä Recordsin ja pysty vetämään 20 grammaa piriä kerta-annoksena ilman että tuntuu vielä edes kunnolla missään.
Jos en ihan väärässä oo, ni Lauri oli näitä tarinoita kerrottaessa jo istumassa elinkautisaan
Mutta siis. Dinosaurus juttu meni jo lievästi yli.
Viime talven ajan mulla oli myös työkaveri, joka on mm. pannut Paris Hiltonia, sai joululahjaks 200 000€ maksavan auton (ja kulki julkisilla töihin), omisti Rähinä Recordsin ja pysty vetämään 20 grammaa piriä kerta-annoksena ilman että tuntuu vielä edes kunnolla missään.
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Toivottavasti et tarkoita nykyistä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrystä? Politiikkaa jo neljällä - jopa viidellä - vuosikymmenellä. Sen mitä olen Paavon puheita kuunnellut, niin mies on erinomainen sanankäyttäjä ja häntä voi tulkita monella eri tapaa. Valehtelusta syyttäminen on taas vastapuolen juonia, joka juontaa juurensa sosialidemokraattien alhaisesta moraalista, heikosta ymmärryksestä ja maan tavasta yrittää mitätöidä ja vaientaa totuudenpuhujat.Tampereen Tyttö kirjoitti:Väyrynen...
Presidentinvaaleissa 1982 Väyrynen sanoi, että jos Koivisto valitaan, niin Suomi on tuhon oma. Meni runsaat kahdeksan vuotta ja Suomi upposi "talousmies" Koiviston johdolla suohon, jossa omaisuus jaettiin uudestaan.
Väyrynen on ainoa poliitikkomme, joka kulkee omia teitään mm. Venäjän puutullikiistassa.
Seuraava Väyrystä moittiva joutaa bannoniaan...