Pasila-Syndrooma -nettisivut

[Pieni liekki]

Ei Helsingin Sanomat tai muutkaan suomalaiset mediat hanki Aarniosta kertovia uutisiaan kansainvälisiltä uutistoimistoilta.

Miten der Spiegelin/Relotiuksen perättömistä jutuista voisi seurata se, että Aarnio olisi syytön? Jos ei mitenkään, niin miten ne liittyvät tapaukseen?

Eikö tässä ollut keskustelujen pointtina erityisesti uutisoinnin lähdekriittisyys, objektiivisuus ja luotettavuus sekä mediavaikuttaminen?

[Susku London]

Niskasaarta itseaan lainaten han on vapaa-, ei oikeustoimittaja toisin kuin suskulondon ilmeisesti omaa uskottavuuttaan ponkittaakseen(?) yrittaa vaittaa.

Hmmm. Minultakin puuttuu englantilaisen läppärini näppäimistöstä ää-kirjaimet. Ne saa kuitenkin vaivatta käyttöön.

Haluaisinpa nähdä mistä pop on Niskasaarta lainannut? Niskasaari on nimenomaan oikeustoimittaja, eikä hänen tittelinsä minun uskottavuuteeni vaikuta suuntaan, eikä toiseen.

Viittaus vapaaseen tarkoittaa free-lance toimittajaa.

[pop]

Niskasaarta itseaan lainaten han on vapaa-, ei oikeustoimittaja toisin kuin suskulondon ilmeisesti omaa uskottavuuttaan ponkittaakseen(?) yrittaa vaittaa.

Hmmm. Minultakin puuttuu englantilaisen läppärini näppäimistöstä ää-kirjaimet. Ne saa kuitenkin vaivatta käyttöön.

Haluaisinpa nähdä mistä pop on Niskasaarta lainannut? Niskasaari on nimenomaan oikeustoimittaja, eikä hänen tittelinsä minun uskottavuuteeni vaikuta suuntaan, eikä toiseen.

Viittaus vapaaseen tarkoittaa free-lance toimittajaa.

Jos nyt asiasta mitään tietämättä ymmärtäisit että joillain usb -stickiltä käynnistettävillä käyttiksillä se on mahdotonta vaikka itse läppärissä olisi , ja onkin ää ym kirjaimet. Ei vain onnistu jos tunnet niitä käyttiksiä.
TÄMÄ on kirjoitettu eri koneelta. Tietty voisin copypastea toisella koneella ää ja öö kirjaimet jostain mutta menisi liian vaikeaksi; koitat nyt vääntää aiheetta mulle palautetta kun meni ilmeisesti omat juttusi ihon alle. Voi voi.

Joudut jatkossakin kestämään sitä hetken aikaa. Joudut jatkossakin kestämään ilman noita skandinaavisia merkkejä -kirjoitteluani kunnes saan tehtyä Lubuntu 16.04 sta vanhanaikaisen CD rom -asennuslevykkeen.

[Nicht schuldig]

Ei Helsingin Sanomat tai muutkaan suomalaiset mediat hanki Aarniosta kertovia uutisiaan kansainvälisiltä uutistoimistoilta.

Miten der Spiegelin/Relotiuksen perättömistä jutuista voisi seurata se, että Aarnio olisi syytön? Jos ei mitenkään, niin miten ne liittyvät tapaukseen?

Eikö tässä ollut keskustelujen pointtina erityisesti uutisoinnin lähdekriittisyys, objektiivisuus ja luotettavuus sekä mediavaikuttaminen?

http://www.spiegel.de/kultur/gesellscha ... druck.html

Spiegel on ottanut kantaa siihen, että mikä on toimituksen vastuu kirjoittajastaan.

Spiegel kertoo, että heillä on DOK-niminen osasto, jossa työskentelee päivittäin 60 faktantarkastajaa. Spiegel kertoo, että jokainen juttu lehdessä ennen painatusta luetaan useita kertoja lävitse eri henkilöiden toimesta ja sen yksityiskohdat tarkistetaan myös osaston johtajan ja uutispäällikön lukemana. Miten siis voi olla mahdollista, että kymmeniä artikkeleita Spiegelille kirjoittanutta toimittajaa ei huomattu ajoissa?

Tässä vapaata käännöstä artikkelista:

”Tapaus Relotius näyttää varmistussysteemin heikkoudet ja puutteet. Varmistettuna pätee se, mitä voidaan luotettavilla lähteillä todistaa. Jos toimittaja kirjoittaa esimerkiksi, että tiensivussa oli kaktuksia, kun hän kertoo reportaasia Tansaniasta, silloin DOK kysyy, että kasvaako tiellä kaktuksia? Jos kirjoittaja kirjoittaa, että ”Eräänä kylmänä sumuisena päivänä 16 helmikuuta vuonna 2016 Muenchenissä…”, silloin DOK tarkistaa, ettei sinä päivänä ollutkin aurinkoisen kirkas päivä epätavallisen lämmin päivä.

Missä ovat faktantarkastajien rajat?

DOK ei voi tarkistaa luonnollisestikaan sellaisia asioita, joita reportteri kertoo paikan päältä ja joista ei tiedetä vielä mitään. Aina kun journalisti on kahden kesken protagonistin (kertojan) kanssa, aina kun käydään luottamuksellisia keskusteluja tietolähteen kanssa, ei DOK:lla voi olla enää pääsyä näihin tietoihin. Ohjeissa lukee, että ”Toimituksen tietolähteiden käyttö täytyy sopia ensin toimituksen kanssa, ennen kuin heitä voidaan käyttää tarinassa objektina.”
Faktantarkistajien (DOK) tehtävä on tarkistaa tekstejä eikä ihmisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti tulenarkojen tutkivaan journalismiin liittyvien tutkimusten, joissa on yleensä paljon myös kirjallista materiaalia, kuten esimerkiksi ”Football Leaks” paljastuksissa, on itse asiassa paradoksaalisella tavalla faktantarkistajien tehtävä helpompi kuin sellaisissa reportaaseissa, jotka perustuvat vain kirjoittajan omiin huomioihin ja tuntemuksiin. Sitä vaikeammaksi tehtävä menee, jos vielä käsitellään ulkomailla tapahtuneita asioita.

Mikä on toimituksen esimiesten vastuu?

DOK ja toimitus ovat usein paremminkin jännittyneissä väleissä toisiinsa. DOK:n tehtävä on häiritä järjestelmää. Usein tosin aikapula aiheuttaa sen, että artikkeli on toimitettava uutispäällikölle nopeasti. DOK:n johtaja Hauke Janssen kertoo, että faktantarkistaja on journalistin ”luonnollinen vihollinen”, koska hän ei voi sokeasti uskoa, toisaalta faktantarkistajan täytyy olla journalistin paras kaveri, koska hän antaa kriittistä palautetta yhteisessä asiassa. Hän osoittaa artikkelin heikot kohdat sen argumentaatiossa ja sokeat pisteet ja osoittaa kohdat, joita yleisö voisi kysyä. Faktantarkistajat eivät kuitenkaan ole entinen salainen poliisi eli Stasi.”

[Kuolemannaakka]

"Ulvilan peitepoliisi ja tapaus Mikko Niskasaari
20.8.2013 14:31 Ossi Mantylahti

Lahde:
http://ossimantylahti.puheenvuoro.uusis ... niskasaari

Tämä Mäntylahti onkin mielenkiintoinen persona taas. Harmi, etten ollut huomannut tätä ulostuloa aikaisemmin.
Kokoomuslainen, luonnollisesti, ja pienen googlettelun perusteella jäänyt netissä kiinni vähän epämääräisimmistäkin vaikutusyrityksistä.

Mieheen yhdistetään vuonna 2011 eduskunnasta pudonnut Kokoomuksen Juha Hakola (jota Mäntylahti tuki), ylikomisario, entinen Helsingin huumepoliisin tutkinnanjohtaja ja Helsingin rikospoliisin viestintäyksikön johtaja. Hakola on syntynyt Harjavallassa, omien sanojensa mukaan "Outokummun ja Kemiran tehtaiden varjossa".

Näin löydettiin näppärästi syy, miksi vuosaarelaisella, tietotekniikka-asiantuntijaksi ilmoittautuvalla miehellä on vankat mielipiteet Auerin tapauksesta ja poliisien nuhteettomuudesta. Ja varmaan myös Aarniosta.

[teppo]

Ja varmaan myös Aarniosta.

Aika ohuesti oli taas sidottu vuodatus palstan aiheeseen.

[Susku London]

Ja varmaan myös Aarniosta.

Aika ohuesti oli taas sidottu vuodatus palstan aiheeseen.

Ei ollenkaan, sillä täällä Pasila-syndrooma ketjussa keskustellaan mediasta ja sen roolista laajamminkin syylliseksi kirjoittamisen, vastuullisuuden ja luotettavuuden kannalta. Naakalta oli taas oikein osuva huomio erilaisten toimijoiden roolista mediassa. Erilaisten mielipidevaikuttajien rooli on varsin mielenkiintoinen varsinkin, kun heidän mielipiteensä näyttää pohjautuvan jonkun toisen omassa verkostossa vaikuttavan vahvaan mielipiteeseen. Tällaiset sidonnaisuudet toimivat osana rakenteellista korruptiota.

[peltirumpu]

Joka ei ole vielä käynyt kuuntelemassa uusinta syndroomaa, niin nyt kyllä kannattaa. Siinä kerrotaan mm. krp:n päällikön valehtelusta oikeudessa ja hesarin sankaritoimittajien valehteluista ja vääristelyistä. Aika karua juttua: https://www.youtube.com/watch?v=GBK7QH2JkhQ

[Tuomion Pasuuna]

Ei Helsingin Sanomat tai muutkaan suomalaiset mediat hanki Aarniosta kertovia uutisiaan kansainvälisiltä uutistoimistoilta.

Miten der Spiegelin/Relotiuksen perättömistä jutuista voisi seurata se, että Aarnio olisi syytön? Jos ei mitenkään, niin miten ne liittyvät tapaukseen?

Eikö tässä ollut keskustelujen pointtina erityisesti uutisoinnin lähdekriittisyys, objektiivisuus ja luotettavuus sekä mediavaikuttaminen?

Minun käsittääkseni tässä on keskustelujen pointtina Jari Aarnion rikokset. Sen voi päätellä siitä, että koko keskusteluosion nimi on " Aarnio".

Der Spiegel ei liity niihin muuten kuin mahdollisesti julkaisemiensa Aarnio-aiheisten juttujen kautta.

[Pieni liekki]

Ei Helsingin Sanomat tai muutkaan suomalaiset mediat hanki Aarniosta kertovia uutisiaan kansainvälisiltä uutistoimistoilta.

Miten der Spiegelin/Relotiuksen perättömistä jutuista voisi seurata se, että Aarnio olisi syytön? Jos ei mitenkään, niin miten ne liittyvät tapaukseen?

Eikö tässä ollut keskustelujen pointtina erityisesti uutisoinnin lähdekriittisyys, objektiivisuus ja luotettavuus sekä mediavaikuttaminen?

Minun käsittääkseni tässä on keskustelujen pointtina Jari Aarnion rikokset. Sen voi päätellä siitä, että koko keskusteluosion nimi on " Aarnio".

Der Spiegel ei liity niihin muuten kuin mahdollisesti julkaisemiensa Aarnio-aiheisten juttujen kautta.

Voiko olla olemassa Jari Aarnion rikoksia, jos niille ei ole olemassa muuta kuin kuviteltua näyttöä?

[Susku London]

Viitaten Tuomion Pasuunan kommenttiin...

Der Spiegelin skandaali avaa myös Hesarin lukijoille ymmärryksen siitä miten heikolla pohjalla totuudenmukainen uutisointi voi olla. Vaikka Der Spiegelillä on noinkin iso armeija faktantarkistajia, niin siltikin valeuutiset päästettiin läpi seulasta. Mielestäni lehden päätoimittajan, ja hallituksen tulisi vastata tapahtuneesta. Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu, vaan miljoonien lukijoiden harhauttaminen. Lisäksi Der Spiegelin arvovaltaa, ja uutisten paikkaansapitävyyttä ei ole kyseenalaistanut muukaan media, joka on jutuissaan mahdollisesti Der Spiegelin tietoja lainannut.

Veikkaan, että "hesarinmuijien" kirjoituksista ei ole faktoja tarkistanut kukaan. Hesarilla tuskin on edes olemassa omaa faktantarkistus-osastoa. Faktantarkistus on jätetty lukijoiden vastuulle. Pasila-syndroomaa tekee journalistiikan opiskelija, joka ei ole kenenkään leivissä. Hän on etsinyt samoista asiakirjoista tietonsa, kuin "hesarinmuijat". Tapaus näkyy aivan eri valossa kuuntelijoille, kuin mitä Hesari on lukijoilleen tarjoillut.

Kiitän Nicht Shuldigia tuomasta esille Der Spiegelin tapauksen, sillä itseltäni juttu oli jäänyt vähemmälle huomiolle Joulu-kiireiden takia. Wikipediasta löytyy hyvä synopsis kaikille valveutuneille kansalaisille, ja murha.infon lukijoille (valveutuneet kansalaisethan eivät tunnusta lukevansa MV-lehteä, taikka Murha.infoa...muutamaa rikostoimittajaa ja poliisia lukuunottamatta):

https://en.wikipedia.org/wiki/Claas_Relotius

Ne, jotka eivät ole Pasila-syndrooman "Sivuoire - Pari pelii - Media" vielä kuunnelleet, eivät voi luonnollisestikaan ymmärtää mitä merkitystä Der Spiegelin skandaalilla, tai Hesarin kirjoituksilla on mm. syytettynä olevien ihmisten oikeusturvalle, tai laajemminkin demokratialle.

On mielestäni eriskummallista, että eräät Aarnio-ketjussa kirjoittelevat nimimerkit osoittavat muissa ketjuissa olevansa aikalailla kriittisiä Hesarin vallasta mm. sananvapauden ja dominoivan ideologian hallitsijana (eli siitä mitä saa sanoa, ja mitä ei), mutta he eivät siltikään näe mitään väärää yksipuolisen syyllistävissä kirjoituksissa yksilön oikeisturvalle. Tässä kohtaa näillä nimimerkeillä on jonkinlainen sokea piste. Sen täytyy johtua jonkinlaisesta putkiaivoisesta ajattelusta, jossa tuijotetaan vain yhteen pisteeseen, eikä haluta nähdä kokonaiskuvaa. Tämä ajattelu "älkää nyt vaan mainitko Auerin tapausta, tai yhtään mitään muutakaan" estää asioiden vertailun, ja yhdistävien tekijöiden paljastumisen.

Viime vuosi oli siitä erityinen Suomen historiassa, että korruptio nousi puheenaiheeksi eri medioissa. Tätä ei olisi tapahtunut ilman Vaasan yliopiston vuonna 2017 julkaisemaa tutkimusta

"Piilokorruptio Suomessa: mitä kansalaiset kertovat?"

Tiivistelmä

Raportin aiheena on piilokorruption anatomia Suomessa. Raportissa tavoitellaan kokonaiskuvaa piilokorruptiosta ja sen rakennepiirteistä. Raportti perustuu tutkimuskirjallisuuden lisäksi kansalaisten subjektiivisiin kertomuksiin piilokorruptiosta. Kertomusaineisto kerättiin avoimella nettikyselyllä syys-lokakuussa 2016. Työssä käsiteltyjen kertomusten kokonaismäärä on 420.
Työssä tarkastellaan neljää piilokorruption aluetta, jotka ovat vallan väärinkäyttö, hyvä veli–verkostot, korruptiivinen suosinta ja huono hallinto. Analyysi on ensisijaisesti laadullinen, mutta sisältää myös aineiston rajatun määrällisen tarkastelun.

Raportista käy ilmi, että piilokorruptiota epäillään esiintyvän ja sille herkistytään monissa tilanteissa. Kun kyse on vallan väärinkäytöstä, konkretisoituu piilokorruptio määräävän aseman ja vaikutusvallan väärinkäytöksinä. Hyvä veli–verkostojen yhteydessä piilokorruptio on epäterveitä liittymiä ja kollegojen suosintaa. Korruptiivinen suosinta taas kattaa nepotismin ja poliittiset virkanimitykset sekä huono hallinto ilmenee tavanomaisimmin huonona johtamisena ja tietojen salailuna.

Piilokorruptio voi nakertaa luottamusta poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmään ja virkamiesten toimintaan. Sen torjunnassa tulee kiinnittää huomiota korruption keskeisiin riski- ja altistumisalueisiin, eli ns. vaaravyöhykkeisiin.

Aarnion ja Auerin tapauksissa ollaan todella isojen asioiden äärellä. Molemmissa tapauksissa on havaittavissa piilokorruption vaikutus yksilön oikeusturvan romuttamisessa. Kyse on verkostoista ja sidonnaisuuksista, huonosta hallinnosta (esim. viranomaisten valvonnan puute, ja kansalaisten tekemien valitusten päätymisestä roskakoriin). Poliisiorganisaatio on johtoportaassa rakenteellisesti pahasti korruptoitunut, samoin kuin lastensuojelussa ja vanhusten hoidossa vallitsee täysi villinlännen meno, josta kärsii yhteiskunnan heikoimmat jäsenet; lapset ja vanhukset. Kaikki tämä on tiedossa, mutta mitä asioiden eteen tehdään muuta kuin perustetaan komiteoita jaarittelemaan ja voivottelemaan resurssien pulaa? Puhutaan korruptiota estävistä toimenpiteistä, muttei kuitenkaan korruptioon syyllistyvien posauttamisesta. Ovatko asiat niin huonolla tolalla, että koko systeemi romahtaa, jos kaikki epärehelliset ja kätensä lianneet posautettaisiin? Onko liian monella luuranko kaapissaan?

[teppo]

Voiko olla olemassa Jari Aarnion rikoksia, jos niille ei ole olemassa muuta kuin kuviteltua näyttöä?

Nyt sulla on tässä sellainen looginen virhe, että asetat ensin mielivaltaisen reunaehdon, että Aarnion rikoksista ei olisi kuin kuviteltua näyttöä. Sitten vaadit muita vastaamaan kysymykseesi oman harhaisen todellisuuskuvasi sisällä. Menisikö jotain pahastikin rikki, jos toteaisit, että Aarnion rikoksista on näyttöä, joka ei ole kuviteltua? Voisiko tällaisen mahdollisuuden hyväksyminen pahimmillaan jopa uhata käsitystäsi, jota haluat ylläpitää Jukka S. Lahden murhaan liittyvistä seikoista?

[Nicht schuldig]

Ei Helsingin Sanomat tai muutkaan suomalaiset mediat hanki Aarniosta kertovia uutisiaan kansainvälisiltä uutistoimistoilta.

Miten der Spiegelin/Relotiuksen perättömistä jutuista voisi seurata se, että Aarnio olisi syytön? Jos ei mitenkään, niin miten ne liittyvät tapaukseen?

Eikö tässä ollut keskustelujen pointtina erityisesti uutisoinnin lähdekriittisyys, objektiivisuus ja luotettavuus sekä mediavaikuttaminen?

Minun käsittääkseni tässä on keskustelujen pointtina Jari Aarnion rikokset. Sen voi päätellä siitä, että koko keskusteluosion nimi on " Aarnio".

Der Spiegel ei liity niihin muuten kuin mahdollisesti julkaisemiensa Aarnio-aiheisten juttujen kautta.

Suomessa on julkaistu kirja nimeltä Keisari Aarnio, ja paljon artikkeleita koskien tätä tapahtumaa. Joten tässä on kyseessä keskustelu siitä, että miten media vaikuttaa ja vaikuttaako yleisöön, entä tuomaristoon? Toisaalta tässä on otettu Pasila Syndrooma sivulta esimerkkejä edellisissä kirjoituksissa. Sen lisäksi on huomioitu tapaus Relotius ja Spiegel mahdollisena esimerkkinä mitä voi tapahtua.
Tässä on erittäin mielenkiintoinen vaihe nyt menossa, Relotiuksen tapauksen tiimoilta on alkanut keskustelu median tietolähteistä ja niiden faktantarkistuksesta. Tulossa on ilmeisestikin muutoksia. Tässä on pätkä, jossa kerrotaan mitä muutoksia tullaan esittämään nimenomaan medioille, jotta luotettavuus säilyy.

Lorenzo on toisen lehden päätoimittaja, joka nyt tenttaa Spiegelin väkeä mihin toimiin pitäisi ryhtyä.

"SPIEGEL: Herr di Lorenzo, wir danken Ihnen für dieses Gespräch.
Das "Aufklärungs-Team", das Chefredaktion und Geschäftsführung für den Fall "Relotius" einrichten, soll nun weitere Sicherungsmechanismen einführen. Dokumentare, die Reportagen betreuen, sollen häufiger rotieren, damit sich mit Routine nicht auch Nachlässigkeit einspielt, etwa weil man die Reporter, die man betreut, zu gut kennt und ihnen so vielleicht auch zu viel vertraut. Klusmann will mit diesem "Durchtauschen" der Dokumentare das "positive Misstrauen" stärken, wie er selbst sagt."

Selvitysryhmä tapauksessa Relotius vaatii lisää varmistamismekanismeja. Faktantarkistajia vaihdetaan enemmän eri alueille , jotta rutinoitua tapaa käsitellä artikkeleitä ei muodostuisi. Esimerkiksi jos luottaa yhteen reportteriin ja tuntee hänet hyvin, voi olla, että henkilöistä tulee liian läheisiä. Tällä tavalla halutaan luoda ”positiivista epäilyä” faktantarkistajille.

"Ein Modell, das im Verlagssitz an der Hamburger Ericusspitze ebenfalls im Gespräch ist: Mit Reportern sollen zwingend auch Fotografen ausrücken, damit Vor-Ort-Recherchen und Treffen mit Protagonisten dokumentiert werden. Auch ein ausgiebiger "Selfiejournalismus" ist im Gespräch, also Reporter, die ihre eigenen Bewegungen dokumentieren."

”Hampurin toimituksessa keskustellaan siitä, että valokuvaaja on aina mukana, kun artikkeleita tehdään paikan päällä, ja kuvaa toimittajan tapaamista lähteen kanssa. Myöskin keskustellaan siitä, että toimittaja itse voisi ottaa kuvan tapaamisesta selfienä ja näin dokumentoida omia liikkeitään.”

https://www.ndr.de/fernsehen/sendungen/ ... el848.html

Nyt tässä tapauksessa Keisari Aarnio on hyvinkin paljon käytetty nimenomaan nimettömiä lähteitä:

"Kuten eräs entinen huumepoliisi sanoi: ”Aarnio puhalsi niin isoja saippuakuplia,
ettei kukaan uskaltanut puhkaista niitä.” sivu 18

"Eräs lähde kuvailikin, että moni päällystökurssilainen yritti vedättää jonkin verran, mutta ”Aarnio oli mestari”. " sivu 32

"Eräs entinen huumepoliisi kertoi, että yhden tällaisen riidan Aarnio nauhoitti rintataskuun piilottamallaan sanelimella. Nauhoitteen avulla hän sai Koskisesta taas niskalenkin." sivu 33

”Kyllä siinä kummallisia kuvioita oli”, kuvaili kranaattijutun tutkintaa eräs tutkintaryhmän jäsen keväällä 2016. ”Helsingin huumepoliisit rupesi itse tutkimaan asiaa. Ei ne ymmärtäneet, että eihän ne omaa juttuaan voi tutkia.” sivu 45

”Aarnio puhui mustan valkoiseksi ja myi vaikka hiekkaa Saharaan”, eräs entinen alainen kuvaili keväällä 2016." sivu 52

"Eräs poliisi sanoi ohjelman jälkeen, ettei Aarnion kommenttien perusteella osannut sanoa, oliko tämä jengiläinen vai poliisi." sivu 139

"Eräs huumepoliisissa työskennellyt poliisi kertoi Piipon tavattuaan ajatelleensa, mitenhän Piippo rehtinä maalaispoliisina mahtaa sopeutua huumepoliisin metkuihin." sivu 189

”On kiinni henkilön moraalista, haluaako hän pelata sääntöjen mukaan”, yksi lähde sanoi. Hänen mielestään Aarnio oli keskittänyt lähes kaiken tietolähdetoiminnan itselleen, eikä toimintaa valvonut kukaan. Ihannetilanteessa alempi taso tekee, esimies valvoo, hän kuvaili. Eräs entinen huumepoliisi myönsi, ettei yksiköllä ollut valvojaa. ” sivu 331

"Toinen lähde oli samaa mieltä. ”Ne tekee diilejä. Annetaan anteeksi ja pelataan vapaaksi. Ei muualla anneta anteeksi, mutta ei muualla ole niin hyviä tietolähteitäkään.” sivu 332

"Eräs entinen huumepoliisi sanoi, että vinkkimiesten rikosten anteeksiantaminen oli normaalia ja kuului yksikön kulttuuriin." sivu 332

”Se on kuin pystykorva. Räksyttää, kun se on narussa kiinni”, eräs lähde kuvaili Riikosta.
sivu 344

"Tästä muskettisoturimaisesta – tai mafiamaisesta – lojaalisuudesta mainitsi keväällä 2016 myös eräs entinen huumepoliisi. ”Niillä on henkilökohtaisiakin salaisuuksia, rakastajattaria ja muita. Ne on niin lojaaleja, että ne on valmiita antamaan vaikka oikean kätensä pelastaakseen kaverin.” sivu 374

Tässä siis vain pieni osa näistä lauseista, joita kerrotaan tietolähteiden sanoneen. Nyt ongelmallista on se, että kukaan yleisöstä ei tiedä ketä nämä lähteet ovat olleet, onko kysymyksessä sama lähde monessa kohdassa, onko tieto tullut vain muutamalta henkilöltä, onko näistä henkilöistä tietoa esim. toimituksella ketä he ovat? Mitä dokumentaatiota tapaamista on ollut?

Tässä on pohjimmiltaan samoista teemoista kysymys kuin on tapaus Relotiuksessa, kuka varmistaa tiedon oikeellisuuden ja paikkansapitävyyden, jos toimittaja käy keskustelua jonkun kanssa neljän silmän alla? Kukaan ei tiedä kertojan motiiveja kertoa asioita, niitä ei voi välttämättä tarkistaa mistään, niissä voi olla varsin raflaavia huomioita toki, jotka luovat tekstiin eloa. Näin siis oli myöskin Relotiuksen kuvailuissa, mutta niiden lähteet eivät stemmanneet todellisuuden kanssa, joko näitä kuvailtuja henkilöitä tai tapahtumia oli nähty jossain muutaman minuutin ajan tai heitä ei ollut olemassakaan.

Uskon, että keskustelu tästä jatkuu kansainvälisissä medioissa ja uskon myös, että pelisäännöt luodaan uusiksi esim. juuri nimettömien tietolähteiden käytölle mediassa.

[teppo]

Uskon, että keskustelu tästä jatkuu kansainvälisissä medioissa ja uskon myös, että pelisäännöt luodaan uusiksi esim. juuri nimettömien tietolähteiden käytölle mediassa.

Miltäpä näytti, reagoivatko mediatyönantajat millään tavalla edes niiden toimittajiensa törttöilyihin, jotka julkaisivat omissa nimissään Aarnion heille syöttämiä tekstejä?

[Susku London]

Voiko olla olemassa Jari Aarnion rikoksia, jos niille ei ole olemassa muuta kuin kuviteltua näyttöä?

Nyt sulla on tässä sellainen looginen virhe, että asetat ensin mielivaltaisen reunaehdon, että Aarnion rikoksista ei olisi kuin kuviteltua näyttöä. Sitten vaadit muita vastaamaan kysymykseesi oman harhaisen todellisuuskuvasi sisällä. Menisikö jotain pahastikin rikki, jos toteaisit, että Aarnion rikoksista on näyttöä, joka ei ole kuviteltua? Voisiko tällaisen mahdollisuuden hyväksyminen pahimmillaan jopa uhata käsitystäsi, jota haluat ylläpitää Jukka S. Lahden murhaan liittyvistä seikoista?

Myöhemmin Teppo asettaa keskustelulle omat mielivaltaiset reunaehtonsa:

Ei Helsingin Sanomat tai muutkaan suomalaiset mediat hanki Aarniosta kertovia uutisiaan kansainvälisiltä uutistoimistoilta.

Miten der Spiegelin/Relotiuksen perättömistä jutuista voisi seurata se, että Aarnio olisi syytön? Jos ei mitenkään, niin miten ne liittyvät tapaukseen?

Eikö tässä ollut keskustelujen pointtina erityisesti uutisoinnin lähdekriittisyys, objektiivisuus ja luotettavuus sekä mediavaikuttaminen?

Minun käsittääkseni tässä on keskustelujen pointtina Jari Aarnion rikokset. Sen voi päätellä siitä, että koko keskusteluosion nimi on "Aarnio".

Der Spiegel ei liity niihin muuten kuin mahdollisesti julkaisemiensa Aarnio-aiheisten juttujen kautta.

Siis mielivaltaisena reunaehtona Tuomion Pasuunan keskustelussa on se lähtökohta, että Jari Aarnio on syyllinen ja piste. Tämä reunaehto näyttää pohjautuvan pitkälti "hesarinmuijien" kirjoitteluun. Kaikille ei kuitenkaan mene läpi esim. nimettömät lähteet. Miksi nimettömät poliisit ovat huudelleet puskista Keisari Aarnio kirjaan lokaa Aarnion päälle? Mikä tarve poliisin, tai yleensä ottaen yhdenkään virkamiehen on esiintyä nimettömänä lähteenä kolleegansa virkarikos syytteissä? Aarniohan oli pidätettynä, eli mitä mahdollista vaaraa hän olisi muka pystynyt aiheuttamaan näille pelkureille? Pelkäämisestähän on kyse silloin, kun esiinnytään nimettöminä lähteinä? Mitä nämä nimettömät lähteet pelkäsivät? Sitäkö, ettei Aarniota tuomitakaan niistä vakavista rikoksista, joita häntä julkisuudessa syytetään? Onko yleisesti ottaen millään tavalla hyväksyttävää, että viranomainen, tai asiantuntija esiintyy nimettömänä näinkin vakavissa tilanteissa?