MURHA.INFO

Mistä päättelit, että puhuin juuri sinusta, Lecter? Jos selaat taakse päin keskustelua, huomaat enemmänkin tuota "hellän satiirista näkökulmaa". Puhuin yleisesti, mutta se ottakoon itseensä, joka kokee toisen onnen niin valtavaksi uhaksi, että sitä pitää ihan erikseen alkaa analysoimaan.

Lizzie B. kirjoitti:Ihmetyttää, että ihmisillä, jotka ovat pyörineet tällä palstalla melko kauankin ja joista joistakin on tullut jopa ns. "ystäviä"

No ei puhunut näköjään minustakaan.
Kestä ihmeestä se oikein puhui.

Eiköhän Lecterin peitto- ja sipsivertaus ollut huumorilla ryyditettyä asiaa.

Entä jos toinen nukkuu sen 120-senttisen peittonsa kans poikittain sängyssä ja toinen 110-senttisen kans pitkittäin, siis "oikein" päin. Tartteeko sittenkin heti panna eropaperit vetämään, vaikka molemmat tykkäis siitä että jalat on ihan sikin sokin?

^Jeps, jeps.
Itse tiedän pariskunnan, joka koko historiansa ajan nukkui saman täkänän alla, mutta erohan siinä tuli silti.
Liekö ei sitten osattu antaa sitä psykologien mainostamaa, omaa tilaa suhteessa.

Meillä on aina ollut omat peitot ja se on hyvä, kun tyynyistäkin tulee välillä pirunmoinen riita.
Niitä kun ei oo koskaan tarpeeksi....

niin no minä oon nukkunut saman peiton alla eksän kanssa ja erosimme kuitenkin että ei varmaan siitä peitosta voi tehdä parisuhteen mittaria..toisaalta kummallakin oli myös tarpeeksi sitä vapautta..eksälle sopi jos halusin lähteä opiskelemaan tai mitä tahansa muuta enkä minä pistänyt vastaan sen omille touhuille. Meitä pidettiinkin sellaisena "ikuisena parina" niin että ei sitä ikinä tiedä mikä siinä parisuhteessa sitten loppuviimeksi mättää, eri ihmisillä eri asiat.

mutta olen joo nähnyt senkin kuinka ihmisten mielipiteet sitä mikä on hyvä parisuhde tai mitä he haluavat suhteelta ovat muuttuneet radikaalisti vuosien myötä...että ei sekään ole mikään standardi

Eikös näistä edellisistä siis pitäisi päätellä, että omat peitot takaavat suhteen jatkuvuuden? Kaikki vaan omia peittoja hommaamaan, tarvi jakaa mitään rättiä puolison kanssa!

...Meillä mies kahmii unissaan tyynyt sekä peitot omalle puolelleen sänkyä, lattialle. Olen suhteestamme hyvin huolissani.

Kuulkaas tädit, maailmalla on ratkaisu tähän ylitsevuotavaan ongelmaan... Ja se on tuplaleveä peitto! Semmosen alle mahtuu mukavasti, on omaakin tilaa, ja sitä on vaikea varastaa. Voi valita joko yksin nukkumisen tai kainaloitumisen mukavasti.

Ja tokihan kaikki tietää, että sängyssä pitää olla useampia varatyynyjä?

Merope kirjoitti:Kuulkaas tädit, maailmalla on ratkaisu tähän ylitsevuotavaan ongelmaan... Ja se on tuplaleveä peitto!

Täti kuulee, mutta tuo tuplaleveä peitto pitäisi lailla kieltää.
Eihän siinä pysy ees pussilakana mitenkään päin.
Raivostuttava keksintö.

Merope kirjoitti: Ja tokihan kaikki tietää, että sängyssä pitää olla useampia varatyynyjä?

Meillä on 4-6. Kaiken se vie

meillä on yhteensä ne kaksi suhteen kariuttavaa peittoa sekä 5 tyynyä, joista pidän tarkasti huolen, että ne kolme on minun eikä miehellä ole mitään asiaa koskea niihin. tämä onnistuu niin, että miehen tyynyt ovat pallokuitutyynyjä, jotka kahisevat epämiellyttävästi ja omat taas sellaisia pehmeitä lussakoita, jotka saavat miehen pään niin kipeäksi, ettei se edes yritä viedä niitä.

Ehkä nämä peitot ja tyynyt sinänsä ei eroa aiheuta, mutta niiden värit kyllä. Kuvitellaan miestä, joka joutuu elämään vaikka täysin vaaleanpunaisensävyisessä makuuhuoneessa naisen toiveesta. Tunnen tällaisen reppanan, ja lisäksi parilla on neljä tytärtä! On siinä miehen elämä ahtaalla. Nostan miehelle hattua, on kestänyt ja vielä rakastanutkin ilman petoksia ja katkoja.

Muutenkin erilainen maku, kun se ilmenee monessa asiassa, syö liittoa ihan oikeasti. Joka sisustusasia, valkosipulin käyttö, mustapippurin määrä kastikkeessa, syödäänkö parsasta varsi vai ei, onko homejuusto herkkua vai ei, tee vai kahvi, kissa vai koira, kesämökki vai matkustelu, olut vai punkku, toisen tupakointi, lapsia vai ei, hieno auto vai käyttöauto, näitä on lukemattomia.

^ Meidän entinen makuuhuone oli täysin pinkki. 2 seinää oli fuksiaa ja 2 seinää sellaista marjapuuron vaaleanpunaista ja petivaatteet sitten pinkkejä. ja matot tottakai. Se jopa itse auttoi mua maalaamaan sen huoneen. Eikä me erottu ollenkaan Mä luulen, että se on niiin mies, että se voi asua pinkissä makkarissa ja pelata pinkillä pleikalla, ilman että tuntee itseään vähemmän mieheksi

Okei Sadie M., mutta tällä minun tuntemalla miehellä on ollut pahaa, välillä sairaalahoitoa vaativaa migreeniä koko avioliittonsa ajan. Johtuneeko hänen tapauksessaan vaaleanpunaisesta makarista?

Meilläkin on sellaiset vanhanaikaisen himmeän (jotenkin harmaalla murretun)vaaleanpunaiset makarin ja muutamien muidenkin kamareiden seinät, mutta kalusteissa on tummaa puuta ynnä muuta.

Huoh! Onneksi meidän makkarissa on vaaleansiniset seinät....
Jokos huomasitte, että uusimmassa naistenlehdessä on leikkimielinen artikkeli nukkuma-asennon vaikutuksesta parisuhteeseen? Mekin näköjään täydennetään toisiamme ukkokullan kanssa, kun ymmärretään antaa toiselle tarpeeksi tilaa nukkumiseen...

Maybrick kirjoitti:tällä minun tuntemalla miehellä on ollut pahaa, välillä sairaalahoitoa vaativaa migreeniä koko avioliittonsa ajan. Johtuneeko hänen tapauksessaan vaaleanpunaisesta makkarista?

Taatusti johtuu!
...Tai sitten migreenin aiheuttaa jokin hirveä teko, johon mies on syyllistynyt, ja josta häntä myös rangaistaan vaaleanpunaisella makkarilla. Itse uskoisin jälkimmäistä, en voi kuvitella vaaleanpunaista makuuhuonetta muutoin kuin rangaistusmuotona. Vähän niinkuin manikyyrin tai pedikyyrin ostaminen miehelle lahjaksi