Coronan iloinen kuolema
Näin sulkeutui Coronan ovi viimeistä kertaa Eerikinkadulla – klassikkobaarin ”maailmanloppu” oli keski-ikäisen kulttuuriväen iloinen kokoontumisjuhla
Eerikinkadulla Corona-baarin edustalla on meneillään täysi festari.
On keskiviikkoilta, kello lähenee kymmentä. Väkeä parveilee kadulla ja baarin edustalla, takseja pysähtelee. Ihmiset tunkevat sisään oviaukosta, ja täpötäysi terassi on suojattu mellakka-aidalla.
Ilman sitä homma lähtisi käsistä, yksi kommentoi.
Metalliaitaan ja kiviselle seinätasolle on tuotu kukkia tyhjien tupakka-askien ja pullojen lomaan.
Hautajaiset, sellaiset nämä kai ovat. Tosin tunnelman puolesta Corona-, Moskova- ja Dubrobnik-baarien viimeinen ilta vaikuttaa enemmänkin riemujuhlalta.
Toinen huomio on, että neli-viisikymppinen yleisö lienee juuri niitä, jotka ovat olleet nuoria aikuisia 1990-luvulla, jolloin Corona-baari loi Helsinkiin uutta avoimempaa baarikulttuuria.
BAARIN ulkopuolella on helppo bongata tunnettuja kasvoja. Tuossa on
Wallu Valpio, tuossa
Jone Nikula,
Paavo Arhinmäki ja
Markus Selin. Rokkareita, poliitikkoja, elokuva-alan ihmisiä, toimittajia ja muotoilijoita.
Heistähän kulttuuriväen baariksi mielletty Corona tunnetaan.
Suoraan valtuuston kokouksesta saapunut Arhinmäki muistelee käyneensä Coronassa jo ennen kuin hän täytti kahdeksantoista.
Tämä tapahtui kuulemma yhdeksänkymmentäluvun puolivälin tienoilla. 1992 avanneen Coronan alkuvuosina Arhinmäellä ei kuulemma ollut vielä tarpeeksi viiksen haituvia sisäänpääsyä varten.
Coronan ikäkaaresta kertoo se, että Arhinmäki muistelee viettäneensä kompleksissa erilaisia kolme-, neli- ja viisikymppisjuhlia – asiakaskunta ja ravintola ovat vanhentuneet yhdessä.
”Tämä on ylittänyt normaalien baarien elinkaaret ja on siinä mielessä klassikko”, Arhinmäki sanoo ”suunnannäyttäjäbaarista”.
Ultra Bra -yhteydestä tunnettu toimittaja
Anna Tulusto kuvaa tunnelmaansa ”nostalgiseksi”. Valpio taas Coronaa ”vanhojen ja uusien tähtien kohtaamispaikaksi”.
”Tämä ei kosketa pintaliitoporukkaa ollenkaan, vaan täällä on ollut niin sanotusti merkittäviä taiteen edistäjiä siitä lähtien, kun paikka on ollut pystyssä.”
Valpio sanoo epäilevänsä, löytääkö väki tulevaan Vallilan Coronaan. Häntä huolettaa mihin kantaväki jatkossa menee.
- Wallu Valpio kovasti vanhettuneena ja Paavo Arhinmäki kovasti pulskistuneena.jpg (39.33 KiB) Katsottu 3163 kertaa
”Nyt on vaan liikaa väkeä. Ei mahdu sisään eikä ulos”, tokaisee Markus Selin, joka kuulemma on käynyt pelaamassa Coronassa biljardia, etenkin sunnuntaisin.
SISÄLLÄ salin perän kuumuudessa ja tungoksessa biljardipöydät on siirretty juhlien alta pois. Lavalla veivaa housebändi
Niko Ahvosen ja
Sami Saaren johdolla – se on kuulemma ollut
Aki Kaurismäen ja muiden omistajien päätös.
”Mä tykkään paikoista, jotka pysyvät pitkään. Ja joissa on henki. Tänne on tullut sellainen henki”, Saari luonnehtii.
Yleisö tanssii kirkkaiden biljardilamppujen loisteessa trooppista muistuttavassa kosteudessa.
”Te voitte laulaa messissä alright alright”, bändi juontaa ja aloittaa
Bob Marleyn kappaleen.
PAIKAN isäntä
Mika Kaurismäki intoilee pian esiintyvästä
Ismo Alangosta. Aiemmin illalla lavalla ovat piipahtaneet kuulemma ainakin
Yona ja
Kerkko Koskinen,
Ilkka Alanko,
Tuure Kilpeläinen ja
Tapio Liinoja.
”Kun tässä katselee ympärille niin onhan tämä ihan mieletöntä. Haikea ja samalla hyvä tunnelma”, Kaurismäki kertoo.
Alkuillasta paikalla ollut Aki Kaurismäki on kuulemma jatkanut jo toisaalle.
”
Jimi Hendrix,
Janis Joplin, keitä kaikkia onkaan kuollut 27-vuotiaana”, Kaurismäki vertaa baarinsa ikää kuolleisiin rocklegendoihin.
Tiistaina Kaurismäet tiedottivat Coronan jatkosuunnitelmista Vallilan konepajalla. Mika Kaurismäen mukaan tiedotustilaisuus oli ajoitettu päättäjäisten alle, koska muuten ”kaikki kyselevät mitä mitä mitä.”
Kaurismäen mukaan enemmistö vaikuttaa pitäneen muuttoa Vallilaan hyvänä ideana.
Vallilan tulevien paikkojen jatkoksi korttelin päähän nykyisestä Coronasta avautuu Kaurismäen ”coronitaksi” eli pikku-Coronaksi kutsuma Honolulu-baari. Sen nimi juontaa Akin elokuvan neonvaloon, joka ilmeisesti tuodaan ravintolaan.
Muutoin baarien olennainen irtaimisto Coronan baaritiskiä, Rosa Liksomin maalausta ja Dubrovnikin neonvaloa myöten on siirtymässä tuleviin baareihin.
Myös Coronan kuuluisia täytettyjä paahtoleipiä, ”tousteja”, tullaan tarjoamaan tulevissa kuppiloissa.
”MÄ ajattelin heittäytyä hautajaistunnelmiin”, lavalle noussut Ismo Alanko ilmoittaa mikrofoniin ja esittää ilman säestystä, tottakai, Kun Suomi putos puusta -levyltä tutun Hetki hautausmaalla -kappaleen.
”Ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa niin enää ei tunnu missään", kappaleen sanat osuvat hienosti hetkeen.
Lisää kasvotuttua kulttuuriväkeä parveilee sisällä ja pihalla: elokuvaohjaaja
Arto Halonen, laulaja
Tomi Metsäketo, designviikkoluotsi
Kari Korkman, valokuvataiteilija
Elina Brotherus, levy-yhtiömies
Asko Kallonen, muusikot
Teho Majamäki ja
Lasse Kurki, saunayrittäjä
Kimmo Helistö ja näyttelijä
Armi Toivanen.
Kello on yksitoista ja kaupungin kesäyö hehkuu vaaleana. Parhaat bileet ovat selvästi kadulla, mutta juuri silloin terassi pannaan kiinni.
Elokuvaohjaaja
JP Siili polttaa pääoven edessä paksua juhlasikaria.
”Tänne oli luonteva tulla ja aina löytyi tuttuja”, Siili muistelee opiskeluaikansa kantabaaria.
Tyhjien oluttuoppien ja pullojen kupeesta löydän basisti
Lauri Porran, joka muistelee vaihtaneensa levynkansistaan tunnetun taiteilijan
Kari Riipisen kanssa tämän teoksia Coronassa kaljaan.
”Aikansa kutakin”, parikymmentä vuotta Coronassa käynyt Porra tuumaa. ”Tällaisilla baareilla on huippuhetket, ja Corona on onnistunut pysymään kuumana mielettömän kauan. Corona ei ikinä kokenut hidasta kuolemaa.”
PYRIN ulos kohti naapuriovea ja Moskova-baaria. Vessojen viereisessä valokuvassa Badding katselee poissaolevasti toisaalle tupakka kädessään.
”Onnen ongintaan voi ryhtyy missä vaan”, Niko Ahvonen laulaa ysärihittiään lavalla.
Lasi ritisee tennarien alla Moskovan edustalla. Sisällä on niin täyttä, ettei huoneeseen ole asiaa tuulikaappia pitemmälle.
VÄKI alkaa lopulta vähetä puolen yön jälkeen. Valomerkin on määrä tulla puoli neljä.
Coronan kompleksin alakerran Dubrovnikin sali on päättäjäisiltana artistien takahuoneena, mutta pohjakerroksen baarista juomat saa yläkertaa lyhyemmällä jonottamisella.
Päättäjäisten kunniaksi hanatuotteet on alennettu viiteen euroon.
Herra Ylppö tulee ulos bäkkäriltä mennäkseen vessaan.
Hän kertoo saapuneensa paikalle Karkkilasta autolla, kyydissä naapurissa asuva Aki Kaurismäki.
”Aki kysyi matkalla, että aionko esiintyä. Vastasin että en. En halua tehdä tänään töitä. Aki vastasi, että arvostan suuresti tätä laiskuutta, kun tuli niin vahvalla rintaäänellä.”
Ylppö kertoo arvelleensa, että Coronan loppuminen olisi hänelle samantekevää. Toisin kävi. Kyynel oli vierähtänyt rokkarin silmään, kun hän oli istunut terassilla.
”Ei helvetti. Mä en halua, että tämä loppuu. Onneksi se jatkuu, mutta ei tässä paikassa.”
Portaissa bäkkärille kahta jallupuolloa kantaa yksi omistajista,
Erkki Lahti. Tomi Metsäketo kertoo pelaavansa Lahden kanssa samassa koripallojoukkueessa.
”Tämä ei ole ollut hetken muotivauhkopaikka”, Metsäketo luonnehtii Coronaa.
”Imekää ne röökit!” järjestysmiehen napakka huuto keskeyttää viihtymisen alakerran tupakkakopissa kello kahdelta.
Ne olivat – elokuvallisesti ilmaistuna – viimeiset hengenvedot tässä röökikopissa, elokuvajulisteen Seitsemän samurain katveessa.
LOPULTA Moskova-baariinkin mahtuu. Tiskin takana olutta laskee tuttuun tapaan
Minna Maskulin, joka on työskennellyt paikassa vuodesta 1995.
”Hyvä fiilis!” hän julistaa onnellisen oloisena.
Maskulin kertoo siirtyvänsä ensin heinäkuussa avaavaan Honolulu-baariin ja sitten uuteen Moskovaan, kun paikka joskus Konepajalla aukeaa.
- Legendaarinen Minna jatkaa tiskin takana Corona-klusterin uusissa baareissa.jpg (51.75 KiB) Katsottu 3163 kertaa
”Onko metro luotettava Tukholmassa? Onko Pariisissa tallella vahva terästorni?”
Kerkko Koskisen levyllä tulkitsema Ultra Bran Moskova pauhaa todella lujaa, kunnes kappale vaihtuu Nataliaan. Tietysti.
Viimeisiä viedään. Valot sammuvat. Yleisö huutaa.
”Tää on jo toinen pilkku, what the fuck?”
Kaksi miestä hyppää Moskovan baaritiskille ja aloittaa venäläiseltä kuulotavan mongerruksen ja vaappuvan tanssin.
”Kiitos, saako hoitaa juomat taiteilijoille?” Maskulin lähestyy tiskitanssijoita.
KELLO lähestyy kolmea ja Coronassa lähestytään ”maailmanlopun bileiden” – kuten kahden viimeisen illan juhlat on nimetty – loppua.
”She’s got it, baby she’s got it” Dj Lord Fattyn eli
Ikke Ikäläisen soittama Shocking Blue laulaa levyllä Venuksesta. Väki tanssii villisti. Särkyvien lasien helinä sekoittuu musiikkiin.
Omistaja Erkki Lahti tupruttelee dj-kopin vieressä sikaria ja heiluu The Honey Conen soulin tahtiin.
Ulkona aamu vaalenee, sisällä valot välkkyvät puoli neljän merkiksi.
Yleisö ulvoo, musiikki raikaa, viimeiset juomat tekevät kauppansa.
Lattia on tahmainen ja pieneksi murentuneiden sirpaleiden täyttämä.
Sitten se loppuu. Juomatarjoilu ja musiikki.
Baarissa joku yrittää vielä ostaa juoman, mutta saa vastaukseksi pään pudistelua.
CORONAN leipägrillin puhdistus alkaa. Hetken erityisyyden huomioiden kaikki vaikuttaa arkiselta – ei ilmaisia shotteja, ei aikataulusta riistäytyneitä bileitä.
”Lai la lai!” joku hoilottaa Simon & Garfunkelin Boxeria, kun baarista kehotetaan poistumaan.
”Ulos nyt! Saa poistua!”
”Hyvästi Corona! Kiitos! Eläköön!” kuuluu huuto ovelta.
Sali on tyhjä.
Matti Pellonpää tuijottaa seinän mustavalkokuvassa kasattujen tuolipinojen yllä.
Vihreä Dubrovnik-valokyltti hehkuu vielä portaikossa.
Kahtakymmentä yli neljä ravintolan toimitusjohtaja
Heikki Heimo sulkee messinkireunaisen lasioven.
Kiitos Eerikinkadun Corona, jää hyvästi!
- Matti Pellonpää jäi vahtimaan lopullisest tyhjentyneeseen baariin.jpg (36.37 KiB) Katsottu 3163 kertaa
Kirjoittaja on toimittaja, joka on käynyt Coronassa vuodesta 1994 sekä soittanut Dubrovnikissa dj-keikkoja ja järjestänyt bileitä. Oikaisu 20.6.2019 kello 20.21: Toisin kuin jutussa aiemmin virheellisesti kirjoitettiin, paikalla Coronan viimeisissä juhlissa oli valokuvataiteilija Elina Brotherus, ei Hanna Brotherus.
NYT-Liite/ Aleksi Kinnunen
20.6.2019 klo 15:27; päivitetty: 20.6. 20:20
https://www.hs.fi/nyt/art-2000006149680.html
Musiikista vastaa KOM-teatteri.