MURHA.INFO

Uskallan sanoa ja sanonkin, jos siltä tuntuu. Aina en viitsi, jos tiedän että vastapuolen kanssa joutuu aiheesta vänkäämään oikein urakalla.

Kyllähän sitä tulee joskus sanottua kaikkea, mitä sylki suusta työntää . Aina ei aivot vaan yksinkertaisesti pysy perässä sensuroidakseen. Täällä en ole kokenut vielä todellisia tarpeita puhua suoraan. Olen vieläkin tutkintalinjalla, mutta sekin aika koittaa joskus...

Välillä vähän turhankin hyvin...

Tiedän, että en voi sanoa kaikkea ääneen mitä ajattelen. Meinaan tiedän, että minut kiikutettaisiin sen jälkeen jollekkin terapeutille tai psykiatrille.

Ja esim. työpaikalla harvemmin sanon mitä ajattelen, kun joku vuodattaa jotain sontaa asioista. Hymyilen vaan typeränä ja ajattelen itsekseni. On myös ihmisiä joille ihan tavallistenkin asioiden selvittäminen pitää miettiä sanatarkasti, ettei vaan tapahdu kilahtamista vastapuolessa. En jaksa kuunnella turhaa vauhkoamista.

Uskallan mutten ole aina niin tyhmä että sanoisin.

Uskallan ja olen niin tyhmä, että sanonkin.
Mitään en kyllä pahemmin ole koskaan katunut.

Uskallan ja sanonkin. Musta se ei ole niin että mitä sanoo vaan kuinka sanoo. Oon repinyt pelihousuni huutamalla ihmisille päin naamaa kamaluuksia mutta myös hienotunteisesti kertonut mielipiteeni ja painottanut sitä mitä tarkoitan. Parempi puhua aina suoraan ja totta ni ei tule epäselvyyksiä. Kyllä mä mietin juurikin kenelle sanon mitä ja miten.

Eikö se ole tässä Optimum et pessimum in homine est lingua
eli parasta ja pahinta ihmisessä on kieli.
Joskus saisi jäädä sanotut sanomatta.

jenni82 kirjoitti:Musta se ei ole niin että mitä sanoo vaan kuinka sanoo. Kyllä mä mietin juurikin kenelle sanon mitä ja miten.

Näin juuri. Pyrin sanomaan asiani suoraan ja toivon että minulle tehdään myös niin mutta toisaalta, aina ei tarvitse olla suuta aukomassa ihan vaan siksi että saanpas nyt sanoa tuollekin. (Ei minulle siis tarvitse kertoa että onpas mulla nyt ruma paita päällä tai että ei olis kannattanu leikata hiuksia tuolla tavalla, vallan hyvin pärjään ilmankin näitä tietoja eikä niiden antaminen muuta tilannetta miksikään) Saatan olla poikkeva mutta minusta se että uskaltaa puhua suoraan ei ole sama kuin toisten loukkaaminen, itsensä ja oman kantansa väkisin tuputtaminen tai yleinen pään aukominen. Kuten Jenni kirjoittaa niin ikävänkin asian voi sanoa mukavalla tavalla. Olen aina pitänyt Rumpalin äidin sanoja (vai oliko se Rumpalin isän?), jos sinulla ei ole mitään mukavaa sanottavaa niin älä sano mitään. En siis koe että olisi pakko ihan sen suoraan puhumisen tai rehellisenä olemisen takia jotain sanoa ja tietoisesti loukata muita. Kaikelle on paikkansa ja välillä vaikeneminen todella on kultaa

Minulle käy joskus niin päin, etten uskalla ajatella mitä sanoin!

En todellakaan sano. En sano vanhalle äidilleni että ruoka maistui pahalta, en sano isälleni että tämän jaarittelu ikävystyttää, en sano kaupan kassalle että kylläpäs on huono kampaus tänään ja muutaman kilonkin saisit tiputtaa, en sano kaksisataakiloiselle bodarille että sulla mahtaa olla pienet munat kun olet noi paljon nappia vetänyt, en sano poliiseille että eikö teillä parempaa tekemistä ole kuin ratsata rehellisiä ihmisiä arkipäivänä, en sano pomolle että olet aivan h****tin tyhmä jätkä, en sano baikkeriporukalle että viekääpäs ne romuläjät muualla maisemaa rumentamasta.

Olen näin kyyninen valehtelija, koska a) olen saanut tiukan kasvatuksen ja b) haluan elää yli kuusikymppiseksi.

^Samat sanat. En mä sano mun mummolle että sen uusi paita on hirveä, en mä käy haukkumaan anoppilassa ruokaa, esimerkkinä. Musta se on kohteliasta ja mun mielestä aikuisten ihmisten tulisi omata edes jonkun verran hyviä tapoja.

Sitten eräät itselle sydäntä lähellä olevat asiat, kyllä mä niistä jaksan vääntää perhepiirissä ja hieman netissäkin, mutta olen tullut vanhemmiten enempi siihen tulokseen, että miksi vaivautua. Mä lähinnä nykyisin vaan välttelen sellaisten ihmisten seuraa jotka on mun mielesta öh.. no, erimieltä.

Eli kyse ei oikeastaan ole uskalluksesta vaan kohteliaisuudesta. Enkä mä saa kiksejä siitä että haastan riitaa netissä tuntemattomien kanssa. Jotkut taitaa saada paljonkin

Uskallan. Olette saatana pahempia kuin turkulaiset!!!

Otsikon voisi laatia myös muotoon: Oletko todella niin tyhmä ettet omaa tilannetajua, vaan möläytät mitä vaan - missä vaan.
Ei kaikkia ajatuksiaan sovi tuoda julki hetkessä johon ne eivät sovellu laisinkaan.
Tilanteita on lukemattomasti ja eri syistä kannattaa pitää niin sanotusti mölyt mahassaan.

Uskallan sanoa ja arvostan sitä, että asiat sanotaan suoraan. Tosin joskus on parempi jättää sanomatta ja pitää asiat omana tietonaan.