Maailman vanhimmassa moottoripyöräkilpailussa Isle of Man TT:ssa (Tourist Trophyssa) ja ajojen muissa kilpailuluokissa on tähän mennessä (vuosina 1904-2024) menehtynyt 270 kilpailijaa ja 16 muuta henkilöä. Pahin vuosi oli 2005, jolloin ajajia kuoli 10.
"Kun lippu putoaa, kiihdytä täysillä vaihteet läpi. Huoltoaseman risteyksestä alkaa maailmanlopun syöksy, tähtää Bray Hillin mutkan pohjaan, mutta ota hiukan vasemmalta linja, niin ei pomputa niin paljon. Käännä myöhään oikealle, Agos Leapissa vauhti on Superbikella noin 290 km/h."
- kilpailun 23-kertainen voittaja John McGuinness Mikko Paason kirjassa: Elämää suurempi kilpailu (Alfamer, 2018)
Re: Erityinen elokuvamusiikki
Lähetetty: Su Tammi 26, 2025 12:00 pm
Kirjoittaja LexVeritas
Elokuvaan Todistaja (Witness, ohj. Peter Weir 1985) musiikin sävelsi uransa aikana mm. kolme Oscar-palkintoa voittanut ranskalainen Maurice-Alexis Jarre.
Kohtauksessa, jossa Viggo Mortensen tekee elokuvadebyyttinsä Harrison Fordin hääriessä puuseppänä, amishit pystyttävät talkootyönä ladon:
^Viggo Mortensen todellakin kirjaimellisesti esitteli itsensä elokuvadebyytissään. Harrison Fordin ammatti ennen näyttelijäuraansa todellakin oli puuseppä.
Tänään Yle Teemalla klo 12.00 alkaen esitettävään Mika Kaurismäen elokuvaan Klaani - tarina Sammakoiden suvusta (1984) sävelsi musiikin viime kesäkuussa edesmennyt Anssi Tikanmäki, joka palkittiin työstään Jussilla.
Elokuvan Balladin sanoitti Juice Leskinen, ja sen lauloi Päivi Portaankorva:
Lilo Schiffrinin rainat varhaisissa Likainen Harry - elokuvissa on meikäläisen mieleen. Itselle on kuitenkin lapsuudesta jääneet mieleen enemmänkin television jännitys- ja rikossarjojen tunnarit, kuten esimerkiksi Mafian merkki- sarjan tunnusmusiikki sekä puolalaisen rikossarja (sellaistakin tehtiin 1970-luvun kommunistisessa Puolassa, yrittävätköhän tarjota vaihtoehtoa saksalaisille poliisisarjoille kuten Kettu tai Tatort)... Alla Alle origini della mafia (1976) yhden jakson alku. Tunnusmusiikki ja -grafiikka alkaa kohdasta 1:30. Sarjassa kerrottiin mafian historiaa 1600-luvulta alkaen.
Stanley Myers sävelsi elokuvan The Deer Hunter (Kauriinmetsästäjä, ohj. Michael Cimino, 1978) teeman "Cavatina" alun perin brittiläiseen rikosdraamaan The Walking Stick (ohj. Eric Till, 1970).
Kitaristi John Williams laajensi albumilleen Changes (1971) kappaleen siihen muotoon, jossa se kuullaan Kauriinmetsästäjässä:
We were sitting in a wonderful Italian restaurant off the Fulham Road in London, and they had a piano bar downstairs, and Stanley went and played those bars from The Walking Stick, but just the opening eight or sixteen bars, which is what was used in The Walking Stick. I hadn’t played on the recording of the Walking Stick soundtrack music - a London session guitarist had played it. But I immediately said, “Stanley that is fantastic. You must expand that into a proper, full, instrumental piece.” And then, about four or five years later, Michael Cimino had been given that record, Changes, by his production assistant. That’s where he heard "Cavatina", and then used it for The Deer Hunter.
Siihen aikaan, kun elokuvia vielä osattiin tehdä, tehtiin tositapahtumiin perustuvaan Elokuvaan Terminaattori - Tuhoaja, sille erittäin onnistunut ja tunnusomaine musiikki. Toinen ja samalla viimeinen Terminatorelokuva Tuomion päivä kertoo ajasta, joka on 4 vuoden kuluttua. Jatko-osat ovat lähinnä huonoja vitsejä. Yhtä hauskoja kuin slaavikyykyssä oleva Kari Ketonen.
Re: Erityinen elokuvamusiikki
Lähetetty: La Helmi 15, 2025 4:21 pm
Kirjoittaja Even Steven
Tämä ei tarvitse johdatusta.
Re: Erityinen elokuvamusiikki
Lähetetty: Su Helmi 23, 2025 8:18 pm
Kirjoittaja LexVeritas
Draamaan Modigliani (ohj. Mick Davis 2004) sävelsi Guy Farley teeman My reason:
The Indian Runner vuodelta 1991 on Sean Pennin esikoisohjaus, joka inspiroitui Bruce Springsteenin kappaleesta "Highway Patrolman". Mutta nyt ei soitetakaan sitä, vaan Jefferson Airplanen hieno "Comin' Back to Me", joka syntyi tötsyissä ja siltä istumalta vuonna 1967.
Marty Balin recalls that "the song was created while he indulged in some primo-grade marijuana given to him by blues singer Paul Butterfield." After writing the song in one sitting, he immediately went to the studio to record his composition with any available musicians at the studio.
Nikki CharlesBronsonille vinkiksi: Elokuvassa kaimasi päättää päivänsä onnistuneesti haulikolla.
Re: Erityinen elokuvamusiikki
Lähetetty: Ti Maalis 25, 2025 12:15 pm
Kirjoittaja LexVeritas
The Lonely Shepherd on James Lastin säveltämä intrumentaalikappale, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1977 albumilla Russland Erinnerungen ("Muistoja Venäjältä") romanialaisen panhuilisti Gheorghe Zamfirin esittämänä.
Kappaletta on käytetty mm. elokuvassa Kill Bill: Volume 1 (ohj. Quentin Tarantino, 2003):
Elokuvasta Manhunter, (Psykopaatin jäljillä, ohj. Michael Mann, 1986), joka perustuu Thomas Harrisin romaaniin Punainen lohikäärme. Elokuvassa Hannibal Lecter/Lecktor -hahmo esiintyy ensimmäisen kerran valkokankaalla.
Ennen varsinaista elokuvantekoa Michael Mann tutustui murhatutkintaan FBI:n käyttäytymistieteiden laitoksella. Hän oli myös kirjeenvaihdossa tuomitun sarjamurhaaja Dennis Wayne Wallacen kanssa, joka piti In-A-Gadda-Da-Vidaa pakkomielteenomaisesti itselleen kuvittelemansa rakkaussuhteen "valittuna biisinä". Mann valitsi tämän yhteyden takia kyseisen kappaleen elokuvaansa.
Varoitus: Seuraava klippi sisältää elokuvan loppuratkaisun (ja In-A-Gadda-Da-Vidaa).
Albumi tunnetaan etenkin 17-minuuttisesta nimikappaleestaan. Raskaan ja suoraviivaisen kitarariffinsä myötä sitä on pidetty yhtenä ensimmäisistä heavy metal -genren kappaleista. Kappale sisältää pitkät urku- ja kitarasoolot, sekä myös tuohon aikaan harvinaisena pidetyn rumpusoolon keskellä kappaletta. Sen nimi tulee lauseesta "In the Garden of Eden". Kappaleen säveltänyt urkuri-vokalisti Doug Ingle oli esitellyt kappaleen päihtyneenä yhtyeelle ja rumpali Ron Bushy kirjoitti Inglen epäselvästi lausumat sanat foneettisesti ylös. Kappaleesta julkaistu editoitu single-versio nousi top-30:een ja siitä tuli suosittu radiohitti.
Albumista tuli pitkän nimikappaleensa johdattamana välitön menestys. Se myi kultaa joulukuuhun 1968 mennessä ja pysyi Billboardin albumilistalla kaiken kaikkiaan massiiviset 144 viikkoa joista 81 top tenissä. Korkein sijoitus oli 4. Albumi oli myös vuoden 1969 myydyin albumi Yhdysvalloissa ja siitä tuli myös Atlantic Recordsin myydyin levy ennen kuin Led Zeppelin IV ohitti sen muutamaa vuotta myöhemmin. Tähän päivään mennessä albumi on myynyt Yhdysvalloissa nelinkertaista platinaa ja maailmanlaajuisesti noin 30 miljoonaa kappaletta. Se on maailman 40 eniten myydyn albumin joukossa.
Monissa yhteyksissä albumia on sanottu kautta aikain ensimmäiseksi platinalevyllä palkituksi albumiksi. Yhdysvaltain ääniteteollisuuden etujärjestö RIAA kehitti formaatin vuonna 1976 ja sen virallisen historian mukaan kunnia kuuluu Eagles-yhtyeen kokoelma-albumille Their Greatest Hits 1971-1975. Ennen vuotta 1976 julkaistuja platinaa myyneitä albumeja alettiin sertifikoida vasta 1980-luvulla ja In-A-Gadda-Da-Vida sai platinasertifikaatin tammikuussa 1993. Albumi lienee kuitenkin epävirallisesti ensimmäinen yli miljoona kappaletta Yhdysvalloissa myynyt äänite.
