MURHA.INFO

Kastettu on, ei jäänyt traumaa. Yllättävän moni melskaa, kuinka tämän pitäisi saada olla oma päätös. Itse hyväksyn ilman muuta, että vanhemmat tekevät lapsen -saati vauvan- osalta päätöksiä. Niin sen kuuluu mennä. En olisi halunnut kaikkea aikuisen vastuuta lapsena.

Kastettu on. Olen ilmeisesti yksi näistä yllämainituista melskaajista, mutta en itse hyväksy lapsen kastamista tai pyhäkouluun laittamista. Kyllä, jouduin myös sinne. En ikimaailmassa lukisi omille lapsilleni iltarukousta, se ahdisti mua jo suuresti lapsena. Mites se meni "..jos aamua en näkisi, taivaaseen ota tykösi.." siis nää on iltasin viimiset sanat jotka moni lapsi joutuu kuulemaan Monta kertaa olen pienessä päässäni pyöritellyt noita sanoja iltasin ja miettinyt, että uskaltaako sitä nukahtaa..
Ehkä siksi minusta tulikin tällainen

Onneksi kirkosta voi aina erota, se on sentään oma päätös.

Minut on kastettu. Liitetty seurakuntaan ilman että mielipidettäni on kysytty. Kaikki tämä vain siksi, kun äitini mielestä näin kuului tehdä. Isäni kastamattomana olisi jättänyt minutkin kastamatta, mutta äidin tapakristillisyys voitti.

En ole asiasta kärsinyt tietenkään. Mitenpä olisin voinutkaan. Pikkujuttu minulle.

Silti en koskaan tekisi noin omalle lapselleni. Enkä tehnytkään. Enkä soisi moisen olevan laillista. Periaatteen vuoksi, lapsen ja aikuisen tulisi itse saada valita seurakuntansa. Tai ei lapsen, vaan sen lapsen kasvettuaan aikuiseksi.

Kyllähän aikuinen voi seurakuntansa valita, oli kastettu tai ei. Ei se kasteella käyminen ketään kristityksi tee tai jätä tekemättä. Niitä, joilla yöunet menee pakkokasteen takia on ollut vuosisatoja. Ennen kävivät pesemässä kasteen pois Katuma-järvessä. Mikään ei estä tekemästä samaa nykyäänkin ja palaamasta pakanaksi.

Olen eronnut kirkosta, lapsia ei ole kastettu, mutta eipä tuo nyt niin iso asia olis ollut jos mies olisi ne halunnut kirkkoon liittää. En vaan jaksanut ruveta järjestää mitään ristiäisiä ym vaikka nimiäiset pidettiin kyllä. Eipä mulla ole elämään vaikuttanut tuo kastaminen, eikä kirkosta eroaminen (muuta kuin veroprosentissa) ja jos oikeesti jollain on mennyt elämä pilalle jostain lapsikasteesta niin siinä on varmaan jotain muutakin takana, mikä hiertää.

Kyllä ja lapseni myös.

On kastettu. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon olin kahlittuna 15 vuotta, kunnes rippikoulun jälkeen erosin viimein kirkosta vanhempien luvalla. En kaipaa kirkkoa, koska en ole ikinä uskonut jumalaan, en hyödy kirkosta ja minulla on parempaakin käyttöä rahoille, jotka menisivät verona kirkolle.

Lapsia ei tule, mutta jos tulisi, en kastaisi heitä, koska itselleni oli ainakin todella loukkaavaa se, että jouduin istumaan uskonnontunneilla aivopestävänä vastoin tahtoani. En ole kotona saanut kristillistä kasvatusta (lukuunottamatta muutamia virsiä, esim. Herra kädelläsi, josta pidän sen takia, koska äiti aina lauloi sitä minulle), eikä vanhempani ole millään tavalla uskonnollisia ihmisiä vaikka kuluvatkin kirkkoon. Ovat itseasiassa suunnitelleet kirkosta eroamista.

Lisäksi rippikoulu oli yksi elämäni kamalimpia kokemuksia, joten siitäkin syystä jäi niinsanotusti paska maku suuhun. Rippikouluun minut pakotettiin, vaikken halunnut missään tapauksessa mennä sinne (uskonnollisten isovanhempien painostus...) ja se jo teki koko touhusta todella vastenmielisen. Kummitädin ostama kultainen rippiristi on kuitenkin ollut kaulassa konfirmaatiosta lähtien.

Ei ole kastettu. Enkä usko että kastetakaan. Ellen sitten vanhuuden höperönä päädy siihen käsitykseen ,että lädi-idän beduiinijumala odottaa minua kuoltuani.

On kastettu, kypsässä 29 vuoden iässä, omasta vapaasta tahdosta.

En minäkään erityisesti pidä siitä aivopesusta, jota koulussa harjoitetaan. Mutta jostainhan sitä oli aloitettava, ei olisi tullut mitään yhteiskuntatieteen opinnoista, jos ei olisi ollut lukion yhteiskuntaoppia ja historiaa siinä pohjalla. Vähän sama filosofian kanssa.

Teologiaa en ole vielä opiskellut, joten en osaa sanoa siitä.

Tottakai on kastettu. Silloinhan jumala ottaa lapsen omaksi lapsekseen ja suojelee tätä lasta.

MEG kirjoitti:Ei ole kastettu. Enkä usko että kastetakaan. Ellen sitten vanhuuden höperönä päädy siihen käsitykseen ,että lädi-idän beduiinijumala odottaa minua kuoltuani.

Tässä MEG sanoo asian, joka minuakin on askarruttanut jo pitkään. Vanhan testamentin jumala on vain yksi monista Lähi-idän heimojumalista, ja samaa jumalaa myös Jeesus palvoi ja rukoili Uudessa testamentissa. Nykytutkimuksen mukaan kristinusko on vain juutalais-länsimaista perinnettä, ei mitään muuta.

On kastettu, silloin ei voinut ite päättää!

Nykyään eronnut kirkosta.

Minut on kastettu, mutta sittemmin erosin kirkosta. Kumpaakaan lastani ei ole kastettu.

On kastettu, mutta isäni erosi kirkosta kun olin ihan pieni ja erotti samalla minutkin. Vanhempana olen syvällisesti pohtinut näitä uskon kysymyksiä, mutta en ole kokenut minkäänlaista uskoon tuloa. Eli en ole liittynyt takaisin kirkkoon, vaan omaksunut uskonnottoman käsityksen maailmasta ja maailmankaikkeudesta.

On kastettu.