Edith Brännbacka oli hukkua, kun rannikkojääkärien tasokokeessa tapahtui virhe: ”Olen sama ihminen, mutta kiitollisempi”
Brännbacka oli yksi yhdeksästä varushenkilöstä, jotka lähes hukkuivat Dragsvikissä. Tajuton rannikkojääkäri joutui sairaalaan. Omat muistikuvat tapahtumista ovat vähäiset.
- Brännbacka toivoo, että tulevissa harjoituksissa panostettaisiin enemmän turvallisuuteen. Kuva: Kim Blåfield / Yle
- Edith.jpg (50.97 KiB) Katsottu 2075 kertaa
Torstaina tulee vuosi siitä, kun 10.10. 2023 yhdeksän varushenkilöä oli hukkua Uudenmaan prikaatin rannikkojääkärien tasokokeessa Tammisaaren Dragsvikissä.
Barettimarssina tunnettu tasokoe oli ohi ja jäljellä oli enää maihinnousuosuus: varushenkilöt olivat rantautumassa veneellä, mutta joutuivat liian syvään veteen.
Yksi heistä joutui elvytyksen jälkeen sairaalahoitoon 16 päiväksi. Hän on vaasalainen
Edith Brännbacka, joka vaikenee hetkeksi, kun häneltä kysyy ajatuksia onnettomuudesta.
Sitten hän vastaa.
– Olen kiitollinen. Onnettomuus käänsi elämäni ylösalaisin, ja jouduin löytämään uusia tapoja jatkaa eteenpäin. Olen tavannut ihania ihmisiä. Parasta olisi kuitenkin, jos onnettomuutta ei olisi edes tapahtunut.
Halusi lopettaa harjoituksen
Varushenkilöt olivat viettäneet yli vuorokauden erilaisissa maastotesteissä. Brännbacka ei muista marssista paljonkaan, mutta kuvailee tunnelmaa hyväksi.
– Viimeinen asia, jonka muistan, on veden ylitys. Olin menossa veteen. Muistan, että nousimme vedestä ja pukeuduimme. Sitten muisti katoaa kokonaan.
...
Se oli syvempää kuin kukaan olisi voinut kuvitella
Itse marssi oli jo päättynyt, mutta rantautuminen tuli mukaan lisäelementtinä.
– Meille sanottiin, että vene oli osunut miinaan ja kaikkien piti hypätä veteen. Okei, kaikki hyppäsivät.
Olisiko ollut mahdollista kieltäytyä?
– En usko.
Kaaos ja sekasorto johtuivat Brännbackan mukaan siitä, että vesi oli syvempää kuin he luulivat hypätessään veneestä.
– Se oli syvempää kuin kukaan olisi voinut kuvitella.
Paikka, jossa varushenkilöt hyppäsivät mereen, sijaitsi Onnettomuustutkintakeskus Otkesin selvityksen mukaan 10–15 metrin päässä rannasta. Vedensyvyys oli vähintään 1,8 metriä, ja pohja oli mutainen.
...
Muistikuvia ei ole
Edith Brännbacka oli veden alla silminnäkijöiden mukaan kymmenen minuuttia.
– Oli liian syvää, ja olin väsynyt. Varusteet olivat raskaat, ja reppu painoi lähes 40 kiloa. Se selässä ei voi uida kovin pitkälle.
Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan ensihoito totesi hukkuneen elottomaksi, mutta tämä saatiin elvytettyä ja toimitettua jatkohoitoon.
...
Miltä tuntuu nähdä itseään kannettavan, lukea raporttia ja artikkeleita?
– En tunne paljonkaan. En ajattele sitä. Kun olen lukenut artikkeleita, olen tehnyt sen ulkopuolisen silmin. Toivonut, että se henkilö on kunnossa ja kaikki meni hyvin.
Yli kaksi viikkoa sairaalassa
Brännbacka vietiin helikopterilla Meilahden sairaalaan Helsinkiin. Hänet pidettiin nukutuksessa aivovaurioiden ehkäisemiseksi, kunnes herätettiin kolme päivää onnettomuuden jälkeen.
...
Ensimmäiset muistot ovat vasta pari päivää sen jälkeen.
– Ensimmäinen muistikuvani on ambulanssikyyti Meilahdesta Vaasan keskussairaalaan. Muistan, että chillailin ambulanssissa. Muistan jotenkin ajatelleeni, että olimme matkalla McDonaldsiin.
Brännbacka oli sairaalassa kaikkiaan 16 päivää. Hän ei muista paljoakaan koko viime talvesta.
Nyt hän sanoo olevansa kunnossa.
– Olen toipunut. Muisti enää vähän reistailee toisinaan.
...
Oletko muuttunut?
– Olen sama Edith, mutta kiitollisempi kaikesta.
Tekisi marssin uudestaan
Syyllisyyskysymystä Edith Brännbacka ei halua kommentoida.
Hän toivoo, että tulevissa harjoituksissa panostettaisiin enemmän turvallisuuteen ja rantautumispaikat tarkistettaisiin huolellisesti. Asepalveluksen hän kokee olevan turvallista.
– En ole oikea henkilö sanomaan mitään pahaa Dragsvikista tai puolustusvoimista. Minulla on muistini mukaan vain hyviä kokemuksia sieltä.
Jos sinua pyydettäisiin barettimarssille uudelleen, suostuisitko?
– En ole ajatellut sitä. Mutta luulen, että tekisin sen.
Artikkeli on mukailtu käännös Yle Österbottenin toimittaja Anna Rudan artikkelista: ”Jag känner tacksamhet” 