https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010674678.html
ani sanoi olevansa "Tean" luona, sitten hän katosi kuin maan nielemänä – auto löytyi ABC:n parkkipaikalta
Jani Matilainen on ollut kadoksissa pian vuoden ajan. Vanhemmat kuvailevat poikaansa tunnolliseksi, rauhalliseksi ja hyväntahtoiseksi. He näkivät Janin viimeisen kerran, kun Jani lähti autolla kauppareissulle.
Jenny Mäkinen
8:30
Rikoskomisario kuvailee Jani Matilaisen, 43, katoamista äärimmäiseksi mysteeriksi.
Matilainen katosi marraskuun 3. päivänä 2023, kun hän lähti autolla lähikauppaan.
Äärimmäinen mysteeri. Järjenvastainen katoaminen. Kuin maa olisi niellyt.
Näillä sanoilla rikoskomisario kuvailee 43-vuotiaan Jani Matilaisen katoamista. Hän katosi perjantaina marraskuun 3. päivänä vuonna 2023.
Janin isä oli vaihtamassa auton ajovaloihin polttimoita, kun Jani tuli kysymään, voisiko hän ottaa auton ja käydä sillä lähikaupassa. Isä lupasi, että Jani saa auton heti, kun hän saa uudet polttimot paikoilleen.
Neljältä iltapäivällä Janin äiti katseli keittiön ikkunasta, kun Jani ajoi pois pihasta. Mikään ei vaikuttanut olevan pielessä. Sitten Jania ei alkanutkaan kuulua kotiin.
Kello 17.08 isä lähetti Janille viestin:
– Missä olet? Vastaa heti.
Jani vastasi hetkeä myöhemmin:
– Olen aamuun asti Tean luona. Sopii, että tulen. Toin ilta- ja aamupalaa.
Nimi ei ollut vanhemmille tuttu, eikä Jani heidän tietääkseen seurustellut.
Isä ja äiti yrittivät tavoittaa poikaansa soitoilla ja viesteillä koko perjantai-illan ja vielä seuraavan päivänkin. Jani ei enää vastannut.
Vanhempien huoli kasvoi nopeasti, koska Janilla on diabetes. Vanhemmat kertovat, että Jani ymmärsi heidän huolensa ja vastasi siksi yleensä nopeasti.
Sunnuntaina vanhemmat olivat jo niin huolissaan, että pyysivät poliisia paikantamaan Janin puhelimen. Se paikantui Heinolan ABC:n parkkipaikalle.
Isä löysi parkkipaikalta Janin jättämän auton. Autossa oli Janin puhelin, insuliinit ja reppu.
Isä löysi auton Heinolan ABC:n parkkipaikalta hylättynä. Puhelin oli auton sisällä.
Vanhempien mukaan on outa, että Janin puhelin löytyi autosta. Tavallisesti Jani oli tarkka puhelimestaan, sillä hän pystyi seuraamaan puhelimella verensokereitaan.
Jos lääkkeet olivat ottamatta, Jani käyttäytyi sekavasti. Vanhemmat kertovat, että hän on saattanut tokkuraisena harhailla johonkin ymmärtämättä, missä on, tai minne matkalla.
Isä kävi katsomassa parkkipaikalla seisovaa autoa vielä seuraavana päivänä uudelleen. Hän löysi auton vierestä Janin verensokerimittariin käytettävän liuskan ja yhden Janin käyttämän lääketabletin kuorissaan.
Maanantaina vanhemmat ilmoittivat Janin virallisesti kadonneeksi.
Katoamisen jälkeen Janin puhelimesta ja sähköpostista löytyi kummallinen englanninkielinen viestinvaihto. Viestien lähettäjäksi oli nimetty Michel Bolton.
Jani lähetti viimeiset viestit Boltonille juuri ennen katoamistaan. Niissä sovitaan kasvokkaisesta tapaamisesta, keskustellaan suurehkosta rahasummasta ja bitcoineista. Sovittu tapaamisosoite on hyvin lähellä paikkaa, josta Janin auto löytyi hylättynä.
Tutkinnanjohtaja rikoskomisario Ville Hahl kertoo, että Matilainen joutui huijauksen uhriksi.
– Käytännössä sadan metrin päässä sovittu tapaaminen siitä katoamispaikasta. Asia on tarkastettu, muttei johtanut mihinkään. Ulkomailta tullut huijaus, mihin kadonnut lankesi ja rahaa on mennyt Suomen ulkopuolelle.
Hahl jatkaa, ettei mikään kuitenkaan viittaa siihen, että katoaminen ja viestit liittyisivät toisiinsa. Poliisi ei usko, että sovittu tapaaminen ylipäätään toteutui. Valvontakameroiden perusteella Jani ei tavannut ketään.
Poliisi selvitti myös kertomuksen Teasta.
– Mitään Teaa ei ole olemassa. Puhelintiedoissa ei ollut ketään Teaa, eikä etsinnöistä huolimatta tullut ilmi mitään Teaa. Turvakameroistahan nähdään, että hän vietti koko yön ABC:llä.
Jani Matilaisella oli katoamispäivänä yllään kuvanmukaiset vaatteet. Hän tallentui muutamiin valvontakameroihin. Kuva: Poliisi
Viimeisin havainto Janista on Heinolan ABC-huoltamon parkkipaikalta aamuyöllä noin kello 04.30. Tokmannin valvontakamera kuvasi, kuinka Jani poistuu alueelta jalan kohti Vuohkalliontietä.
Näihin valvontakameroiden kuviin liittyy yksityiskohta, joka kummastuttaa tutkinnanjohtajaa vielä tänäkin päivänä.
– Viimeisen kerran hän häviää kulman taakse. Jos hän jatkaisi samaa reittiä 200 metriä eteenpäin, hänen pitäisi näkyä kameroissa. Jos kääntyisi oikealle ja jatkaisi matkaa 200 metriä, hän näkyisi kameroissa. Ei näy. Mihin hän häviää siitä? Ihan käsittämätöntä.
Kaikki alueen valvontakamerat on katsottu läpi. Hahl toteaa, ettei alueelta voi poistua teitä pitkin jäämättä kameran kuviin.
– Kuin maa olisi niellyt sen kaverin tai hän olisi noussut taivaalle. Tämä katoaminen on järjenvastainen. Hänen olisi pitänyt löytyä tai näkyä jossain kamerassa, mutta ei.
Tutkinnanjohtaja kertoo, että Jani oli katoamishetkellä humalassa, eikä hän saanut autoa käyntiin. Hahl sanoo, että olosuhteisiin nähden, Janin ei luulisi kävelleen kovin kauas.
– Hän oli juopunut, ei urheilullista taustaa, sokeritauti ja raskasrakenteinen. Pimeässä metsässä niissä olosuhteissa on epätodennäköistä, että hän olisi kävellyt kilometritolkulla.
Hahl listaa, että Jania on etsitty ruumiskoirien ja dronen avulla. Lähivesistöt on naarattu. Roskakorit on katsottu. Paikalliset yrittäjät ovat tarkistaneet autonsa, veneensä ja vanhat metsäkoneensa – kaikki paikat, joihin ihminen voisi piiloutua.
Hahl tietää, että katoaminen ja epätietoisuus ovat raskas taakka omaisille ja mysteeri kaihertaa myös hänen mieltään.
– Ei pitäisi voida kadota tuollaisesta paikasta noissa olosuhteissa niin, ettei häntä ole löydetty. Siinä mielessä äärimmäinen mysteeri.
Katoamisesta kirjoitettiin myös lehdissä ja poliisi pyysi median kautta silminnäkijöitä ilmoittamaan havainnoistaan poliisille. Tästäkään ei ollut apua.
– Mitään järkeviä vihjeitä ei ole. Vähän erikoiset vaatteet ja tätä rummutettiin julkisuuteen, mutta kukaan ei ole ilmoittanut edes nähneensä häntä.
Vanhemmat kritisoivat poliisia siitä, ettei maastoetsintöjä aloitettu heti. He pyysivät poliisia ottamaan vapaaehtoisen pelastuspalvelun eli Vapepan mukaan haravoimaan maastoa.
Tutkinnanjohtaja Hahl ymmärtää vanhempien kritiikin, mutta sanoo, ettei etsinnöille ollut siinä vaiheessa järkevää suuntaa.
– Pitää tietää jotain eikä päättömästi ryntäillä. On turha laittaa Vapepaa etsimään summanmutikassa. Ei tiedetty varmasti, onko hän mennyt maastoon.
Hahl perustelee, ettei maastoetsintöjä aloitettu heti, koska Jani on aikuinen eikä hänen ollut nähty menevän metsään. Hahlin mukaan poliisi tutki ensimmäisenä päivänä muun muassa Janin tili- ja puhelintietoja sen varalta, että ne olisivat kertoneet Janin sijainnista.
Hahl kertoo, että maastoetsinnät aloitettiin koiran kanssa 9. päivä. Tuolloin koiran kanssa tutkittiin todennäköisimmät lähialueiden reitit.
Maastoetsintää on laajennettu ja Hahl kertoo, että Jania etsittiin ruumiskoirien kanssa viimeksi elokuussa. Seuraavaksi etsintää jatketaan katoamispaikasta itään päin, mutta tarkistettavat paikat ovat käymässä vähiin.
Etsintäalueella on paljon ulkoilualueita ja polkuja, joilla liikkuu marjastajia ja koiran ulkoiluttajia. Tästä huolimatta kukaan ei ole löytänyt toistaiseksi merkkiäkään Janista.
Tutkinnanjohtaja kertoo, että etsinnät jatkuvat taas aktiivisemmin aina, jos katoamisessa ilmenee uusia tietoja. Hän pyytää kaikkia mahdollisia silminnäkijöitä tai asiasta jotain tietäviä olemaan yhteydessä poliisiin.
Vanhemmat uskovat, että Jani on mahdollisesti noussut jonkin auton kyytiin. Hahl sanoo, ettei poliisi ole sulkenut mitään vaihtoehtoja pois.
Vanhemmat eivät uskalla enää toivoa, että heidän poikansa löytyy elossa. Nyt he toivovat, että epätietoisuus loppuisi ja Jani pääsisi Heinolan hautausmaan rauhaan.
Vanhemmat kuvailevat Janin olleen luonteeltaan tunnollinen, rauhallinen ja hyväntahtoinen, eikä hän ajatellut muista pahaa. Jani harrasti tietokoneita, lukemista ja ajoi kilpaa.
Pojan katoaminen on ensimmäinen ajatus aamuisin ja viimeinen ajatus iltaisin.
Janin isä on samoillut lähialueita läpi ja etsinyt Jania useammat kerrat. Vanhempien pelkona on, että etsinnät lopetetaan pian.
– Pelkään sitä ja epäilen, että poliisi kohta lopettaa etsimisen. Jani jää hukkaan ja koskaan ei löydetä, äiti kertoo itkien.
– Olen kulkenut isoja lenkkejä monessa paikkaa ja useammalla suunnalla. Tuntuu toivottamalle yksinään siellä... jotakin haluaisi tehdä, että poika löytyisi, isä kertoo.
