Nilsin muisti

Nimi kertonee kaiken. Muista hyvä (huono) maku!
awa
Angus MacGyver
Viestit: 6562
Liittynyt: Su Huhti 08, 2007 10:53 pm

Viesti Kirjoittaja awa »

^ Äläpä Sariola inostu, ai sairaalassa pötköttely on oikein hoitoa.

Huolehdittiin ruuasta ja juomasta, jotka tarjoiltiin suoraan sialle. Seurataan kehittymistä ja vaihdetaan puuhtaat lakanat päivittäin.

Tuohan on kuin jostain lomaparatiisin mainosteksteistä. :D

No, tuolla hoidolla potilas kylläkin virkistyi, ilmeisesti hämmästyttävän nopeasti, mutta se muisti, se vain ei palannut. Voi voi sentään.

Olisikohan hoitoihin pitänyt lisätä vielä, pedikyyri ja pään silitys, olisikohan se auttanut.
Totuus on faktojen tunnustamista.

http://www.youtube.com/watch?v=v4YNI-1bw6I

http://www.youtube.com/watch?v=5mFSOqKMaJA

http://www.youtube.com/watch?v=aXMM9CHrxlw

"kalanpää minun, minun pää pirun, minä pirun, kala minun"
Sariola
Horatio Caine
Viestit: 6051
Liittynyt: To Elo 30, 2007 11:55 am

Viesti Kirjoittaja Sariola »

:D Entä tekikö esim. Hassinen jotakin? :D
awa
Angus MacGyver
Viestit: 6562
Liittynyt: Su Huhti 08, 2007 10:53 pm

Viesti Kirjoittaja awa »

^ Vieläkö Sariola sinulle on näitä, moneen kertaan esillä olleita asioita selvitettävä. Huoh.

Opiskelija Hassinen harjoitteli ompelemaan haavaa, eli laittamaan ompeleita.

Jos sinä pidät sitä suurena hoitosaavutuksena, niin sitten sinä et tiedä potilaiden hoidosta yhtään mitään, siis sellaisten potilaiden hoidosta, jotka ihan oikeasti tarvitsevat hoitoa.

Puhtaudesta ja ravinnosta huolehtiminen kuuluu ihan jokaisen ihmisen perustarpeisiin. Vaikka se tuntuu sinulle Sariola olevan, sitä ainoaa ja oikeaa, henkeäpelastavaa ensiapua vakavasti loukkaantuneelle. Ei se ole mitään sairauden hoitamista, vaan ihmisen perustarpeista huolehtimista.
Totuus on faktojen tunnustamista.

http://www.youtube.com/watch?v=v4YNI-1bw6I

http://www.youtube.com/watch?v=5mFSOqKMaJA

http://www.youtube.com/watch?v=aXMM9CHrxlw

"kalanpää minun, minun pää pirun, minä pirun, kala minun"
Mariacka
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5075
Liittynyt: Ma Syys 10, 2007 7:34 pm

Viesti Kirjoittaja Mariacka »

Ihmistä voidaan makuuttaa kotonakin, tuoda lääkkeet ja ruoka vuoteeseen. Makuuttaminen, ruokkiminen ja lääkitseminen ovat sen laatuista konservatiivista hoitoa, jota ei enää nykypäivän sairaalassa ainoana hoitomuotona kannata antaa. Mistään ei käy ilmi, että potilas olisi tarvinnut suonensisäistä nesteytystä tai elintoimintojen avustamista, eikä ensiavun (joka siis ei ole sairaalahoitoa vaan ensiapua) jälkeen muutakaan erityistä hoitoa.

(Korvaklinikalla hoidettiin sitten myöhemmin polikliinistyyppisesti.)

Vuodelevon välissä tehtiin tutkimuksia, joista yksi pidensi sairaalahoitoa viikolla. Siis tutkimus, ei sairaus tai sen hoito. Lisäksi pidettiin huolta siitä, etteivät poliisit tai lehdistö päässeet uhriparkaa järkyttämään. Lääkärit ovat olleet monessa mielessä merkittävä ammattikunta tämän jutun selvittämisyrityksille.

Aika parantaa haavat. Hoitona käytettiin siis aikaa, joka ei 60-luvulla ollut yhtä kallista kuin nykyään. Sitten tehtiin kaikkien taiteen sääntöjen mukainen diagnoosi (vaikkei sinnikkäästi tutkimalla mitään varmaa selvinnytkään) ja päästettiin potilas juhannukseksi kotiin tupakoimaan.
Oulunmies
Martin Beck
Viestit: 826
Liittynyt: Ke Loka 31, 2007 5:27 am

Viesti Kirjoittaja Oulunmies »

Juuri näin, Mariacka tiivistää hyvin. Tänä päivänä tietyntyyppiset aivoverenvuodotkin voidaan hoitaa konservatiivisesti muutamassa päivässä.

Mutta jutun pointti NG:n osalta on niissä neljässä päivässä päivä kerrallaan, miten ne päivät meni?
Sariola
Horatio Caine
Viestit: 6051
Liittynyt: To Elo 30, 2007 11:55 am

ANNETTINKO NG:lle HOITOA SAIRAALASSA?

Viesti Kirjoittaja Sariola »

Näyttää olevan niin, että meillä tänne kirjoittavilla ei ole käytettävissä tuossa Eero Hirvensalon asiantuntijalausunnossa mainittuja

a)Vuoden 1960 hoitotietoja, b)Sairauskertomusmerkintöjä c)Muuta kirjallista dokumentaatiota.

Niinpä ei ole mahdollista tietää tarkasti, mitä hoitotoimenpiteitä sairaalassa olon aikana on suoritettu ja tapahtunut. Niinpä arvio,
että mitään hoitotoimenpiteitä ei ole suoritettu osuu suurella todennäköisyydellä harhaan.

Me kirjoittelijat, "awa", "Mariacka", "Oulunmies" tai vaikkapa allekirjoittaneet emme tiedä, mitä on tehty.

Tuo Hirvensalon toteamus: "Koska erityistä hoitoa poskiluun ja yläleuan murtumiin ei ole tehty, voidaan olettaa murtumien olleen hyväasentoisia, myöhemmin kuvissa paljastuneita sivulöydöksiä",

koskee vain siinä mainittuja murtumia, siis poskiluun ja yläleuan murtumaa. Se ei koske eikä tarkoita potilasta ja hänen vammojaan kokonaisuutena ja yleensä. Erittäin todennäköisesti potilaalle on kyllä annettu hoitoa, vaikka noihin kahteen mainittuun vammaan ei ole ehkä
tarvittu erityistä hoitoa, vaan aika ja lepo on niissä ollut parantajana. Ilmasta temmattu on väite, että

sairaalassaolon aikana ei ole annettu mitään varsinaista hoitoa.

PÖTYPUHETTA.

=========================================


9.2. ASIANTUNTIJALAUSUNNOT VUOSINA 2003-2004 (Katkelma KRP:n Esitutkintapöytäkirjan johdannosta).

Vuoden 1960 hoitotietojen perusteella Nils Gustafssonin vammoja on arvioitu uudelleen vuosina 2003-2004.
Töölön sairaalan ylilääkäri Eero Hirvensalo on 30.6.2003, 31.3.2004 ja 19.4.2004 antanut lausunnot Gustafssonin vammoista ja hoitotiedoista. Neurokirurgian dosentti, osastoylilääkäri Juha Öhman on 7.7.2003 ja 21.4.2004 antanut lausunnot Gustafssonin vammoista.

Töölön sairaalan ylilääläri, LKT, ortopedian ja traumatologian dosentti Eero Hirvensalon 30.6.2003 antamassa asiantuntijalausunnossa todetaan:

"Potilaan merkittävimmät vammat ovat sairauskertomusmerkintöjen perusteella aivotärähdys tai lievä aivoruhje,

vasemman alaleukaluun ja yläleukaluun sekä poskiluun murtumat vasemmalla sekä ruhjehaavat vasemmassa poskessa, leuassa ja

pään alueella ohimon seudussa. Merkittävää aivovammaa vastaan puhuu normaali selkäydinnestetutkimus, jossa ei todettu

verta sekä negatiiviseksi jäänyt pneumoenkefalogrammilöydös. Kyseisen röntgentutkimuksen tarkkuus ei vastaa nykyisiä

kuvantamistuloksia, mutta sillä on mahdollista havaita turvotuksen aiheuttama siirtymä aivokammioissa. Nils Gustafssonin

PEG tutkimuksessa siirtymiä ei todettu, mikä viittaa vähäiseen kallonsisäiseen vammaan. Potilaan nopea toipuminen

tajuttomuudesta ja toipuminen käveleväksi eivät myöskään viittaa kovin merkittävään aivoruhjeeseen.

Leukaluun keskialueen murtuma on tyypillinen iskuvamman seuraus. Näitä vammoja nähdään erityisesti nyrkiniskujen ja

potkujen aiheuttamana. Vasemman posken ja vasemman ohimoalueen ruhjeet, yläleuan seinämän ja poskiluun murtumat ovat

samoin tyypillisiä tylpän esineen, nyrkin tai potkun aiheuttamia vammoja.

Koska erityistä hoitoa poskiluun ja yläleuan murtumiin ei ole tehty, voidaan olettaa murtumien olleen hyväasentoisia, myöhemmin kuvissa paljastuneita sivulöydöksiä.

Vasemman kyynärvarren takapinnalla mainittu parin sentin viiltohaavan hoidosta ei ole mainintoja. Merkintää ompelusta ei ole. On mahdollista, jopa todennäköistä, että kyseessä on ollut pinnallinen haava, joka ei
edellyttänyt erityistä hoitoa.

Merkintää kontrolli EEG:stä ei ole sairauskertomuksessa, tietoa ei ole mahdollisesta kontrollitutkimuksen tekemisestä.

Kokonaisuutena Nils Gustafssonin vammoja ei voida pitää erityisen vaikeina, näyttöä merkittävästä aivoruhjeesta ei ole olemassa. Ala- ja yläleukaluun ja poskiluun murtumat sekä pään alueen ruhjeet sopivat pahoinpitelyvammoiksi.

Sairauskertomusmerkintöjen mukaan potilas on toipunut vammoista verraten nopeasti lukuun ottamatta muistamattomuutta.

Potilaan vammaprofiili ei vastaa sitä hengenvaarallisen vammautumisen kuvaa, mikä julkisuudessa on tähän mennessä annettu.

Se, että röntgenkuvia ei ole enää käytettävissä, vaikeuttaa jossakin määrin kokonaisarviota. Kirjallinen dokumentaatio on kuitenkin selkeä, joten yllämainittuja johtopäätöksiä varten dokumentaation voidaan katsoa riittävän." (Liite 12).


HUOM!
awa: "..... Ja hoitoaika ei korreloi mitenkään hoitoon, koska mitään hoitoa ei vammoihin, ilmeisesti ole tarvittu. Ja tämä ilmeisesti paljastuu hoitotiedoista. ....."
Viimeksi muokannut Sariola, Su Elo 31, 2008 11:52 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Oulunmies
Martin Beck
Viestit: 826
Liittynyt: Ke Loka 31, 2007 5:27 am

Viesti Kirjoittaja Oulunmies »

Niin, siis nykyäänkin keskivaikeita ja lieviä aivovammoja hoidetaan jos tarve vaatii niin myös makuuttamalla. Kuitenkaan NG:n kohdalla ei ollut siis kyse esim. aivoverenvuodosta jota jo tuolloin tietyissä tapauksissa olisi kirurgisesti kyetty hoitamaan. Jäljelle jää lievä/keskivaikea aivotärähdys tai aivoruhje tai simulaatio eli näytteleminen. Oikeuden pöytäkirjoista ilmenee seikkoja jotka tukevat kaikkia em. mainittuja asioita. Lopullista totuutta ei tiedetä kun ei sairaskertomuksiin päästä käsiksi ja tutkimusmenetelmät ovat tuohon aikaan olleet erilaisia. Neurologinen status lienee määritelty kliinisesti pitkälti samoin kuin nykyäänkin mutta käteen on vaan jäänyt sanat sekavuus, uneliaisuus ja mm. heikosti positiivinen tai muutoin poikkeava babinskin heijaste.

Mutta noissa neljässä päivässä minua kiinnostaakin tuo makuuttaminen ja sen aikainen perushoito, mite´n ravitsemus siis syöminen ja juominen on sujunut ja miten esim. erittäminen on toteutettu?
Sariola
Horatio Caine
Viestit: 6051
Liittynyt: To Elo 30, 2007 11:55 am

Viesti Kirjoittaja Sariola »

Oulunmies kirjoitti:Niin, siis nykyäänkin keskivaikeita ja lieviä aivovammoja hoidetaan jos tarve vaatii niin myös makuuttamalla. .......
ENSIMMÄISET PÄIVÄT SAIRAALASSA
Minua kiusaa tuo termi "makuuttamalla". Tottakai, jos potilaan yleistila on heikko, häntä pidetään sairaalassa, annetaan perushoitoa, valvotaan ja tarkkaillaan, annetaan tarpeellista lääkitystä, ja tehdään tarpeellisia kokeita. Perushoito ja lepo ovat täysin tärkeitä elementtejä, ei se ole pelkkää "makuuttamista". Tietysti nykyaikana hoitoajat ovat lyhentyneet noista ajoista, mutta myös nykyaikana tuollainen potilas jäisi ilman muuta sairaalahoitoon, mahdollisesti hoitoaika olisi nykyaikana lyhyempi, mutta on mahdotonta sanoa kuinka paljon lyhyempi se olisi tänä päivänä.

Lehtien ja potilaan äidin (välityksellä lääkäreidenkin) kuvauksista on nähtävissä, että potilaan yleistila on ollut hyvin heikko sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina, eivätkä hoitavat lääkärit ole päästäneet poliiseja kuulustelemaan. Mm. tiistaina potilaan molemmat vanhemmat olivat olleet potilaan luona. Potilas yritti keskustella heidän kanssaan, mutta menetti tajuntansa. Vasta keskiviikkona 8.6.-60 oli tapahtunut selvästi edistystä potilaan tilassa niin, että äiti oli ollut keskiviikkoaamuna keskustelemassa hänen kanssaan, ja lääkärit päästivät poliisit kuulustelemaan. Tosin poliisin tiedotteen mukaan potilas ei muistanut mitään lauantai-illan tapahtumista. Nämä kaikki tiedot on poimittu eri lehtien kirjoitteluista. Näitä lehtileikkeitä on täällä esitetty vuosien mittaan. Vielä keskiviikkoaamuna 8.6.-60 potilaalla oli esiintynyt sekavuutta, hän oli luullut äitiään ensin poliisiksi. Paikalla ollut lääkäri oli sanonut potilaalle, että sehän on G:n äiti. Vasta sitten potilas oli tunnistanut oman äitinsä. Siis selvää sekavuutta esiintyi vielä keskiviikkonakin 8.6.1960. Tällainen sekavuus on tyypillistä aivovammojen jälkitiloissa, näin olen lukenut eri lähteistä.

Tarkkaa ja yksityiskohtaista kuvausta noiden ensimmäisten päivien hoitotoimenpiteiden yksityiskohdista ei ole yleisesti käytettävissä. Ne olisivat nähtävissä niissä Hirvensalon mainitsemissa "dokumenteissa", joten ne ovat kyllä olemassa, mutta niitä ei pääse katselemaan kuka tahansa. Kyseisen sairaalan johtava lääkäri Hirvensalo on kyllä niihin tutustunut, ja tietää mitä niissä kerrotaan. Myös Hirvensalo on asemastaan ja pätevyydestään huolimatta vain yksi todistaja muiden joukossa, jonka lausunnot hieman värittyvän sen mukaan, että hän on ollut "syyttäjäpuolen todistaja". Kannattaa muistaa, että myöskään Hirvensalo ei ole epäillyt aikanaan kirjattua havaintoa, että potilaalla on ollut "Brillen hematooma". Päinvastoin hänkin on todennut Öhmanin tavoin, että se viittaa kallonpohjan murtumaan. Siinä nämä kaksi lausunnon antanutta asiantuntijaa ovat olleet rehellisiä. Kumpikin on kunnioittanut 60-luvun asiantuntijan tekemää merkintää. Muistelen, että röntgenlääkäri myös on tehnyt 60-luvulla merkinnän, että on havainnut kallonpohjan murtuman. Röntgenkuvat eivät ole enää käytettävissä - ne on jo hävitetty, mutta havainnon on aikanaan tehnyt alallaan pätevä lääkäri. Tätäkään tietoa ei ole kumottu, on vain pahoiteltu sitä, että ei ole enää röntgenkuvia käytettävissä. Myöskään Hirvensalo ei ole kieltänyt, etteikö potilaalla olisi ollut aivovamma, vaan hän on todennut, että potilaan oireet eivät viittaa "vakavaan aivovammaan". Tuohan tarkoittaa sitä, että jäljelle jää siinä hieman lievempi aivovamma. Öhman on samoilla linjoilla. Aivospesialisti Tenovuo on ollut "keskivaikean aivovamman" kannalla. Itse en ota tarkkaa kantaa näihin, vaan annan noiden spesialistien kertoa tarkemmat tiedot. Potilastietoihin on merkitty diagnoosiksi "aivoruhje". Sen merkinnän on tehnyt alan huippusairaalan alalle erikoistunut lääkäri.
Mariacka
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5075
Liittynyt: Ma Syys 10, 2007 7:34 pm

Viesti Kirjoittaja Mariacka »

Jossain kuulustelussa NG kertoo, että hänet oli sidottu sänkyyn. Miksi potilaita sidotaan sänkyyn? Useimmiten siksi, että he yrittävät omatoimisesti sängystä pois, ja oletetaan siitä koituvan vahinkoa.

Vaikea sanoa ravitsemuksesta ja erittämisestä. Liekö noista dokumenttejakaan jäljellä. 60-luvulla kirjattiin huomattavasti vähemmän nykypäivään nähden. Mutta jos vierailijoita ja kuulustelijoita sallittiin, ei tila ole voinut olla erityisen vakava.
Sariola
Horatio Caine
Viestit: 6051
Liittynyt: To Elo 30, 2007 11:55 am

Viesti Kirjoittaja Sariola »

HIRVENSALON KIRJALLISESTA LAUSUNNOSTA:
"... Se, että röntgenkuvia ei ole enää käytettävissä, vaikeuttaa jossakin määrin kokonaisarviota. Kirjallinen dokumentaatio on kuitenkin selkeä, joten ..."

Tuon Hirvensalon lausuman mukaan tarkkaa kirjallista tietoa kyllä löytyy.
Sariola
Horatio Caine
Viestit: 6051
Liittynyt: To Elo 30, 2007 11:55 am

Viesti Kirjoittaja Sariola »

Eräs havainto:

Täällä eräät asiantuntijat ja myös eräät kirjoittelijat ovat korostaneet, että NG:n vammat ovat olleet tyypillisiä "nakkikioskivammoja", tai tyypillisiä "pahoinpitelyvammoja".

Eihän tuo kerro oikeastaan juuri mitään. Pahoinpitelyn tapahtumapaikalla ei ole merkitystä, merkitystä on sillä, kuinka vakavia vammoja on aiheutettu. TV:ssä oli esillä tapaus, että taksijonossa henkilö pahoinpideltiin. Siitä aiheutui kohteelle aivovamma ja pysyvä työkyvyttömyys. Miehet eivät tunteneet toisiaan, olivat täysin vieraita toisilleen. Myös nakkikioskilla on hakattu ihmisiä kuoliaiksi, tai aiheutettu vakavia vammoja. Kyllä tämä sopii vaikkapa nakkikioskivammaksi, tosin ei aivan tyypilliseksi, vaan vakavia vammoja aiheuttaneeksi. Ei sentään henki mennyt niinkuin nakkikioskitappelussa voi joskus mennä. Tyypillinen pahoinpitelyvamma on kyllä kysymyksessä - onhan ollut kysymyksessä pahoinpitely. Pahoinpitely aiheuttaa pahoinpitelyvammoja.
alpo
Nikke Knakkertton
Viestit: 157
Liittynyt: Ti Touko 22, 2007 7:03 pm

Viesti Kirjoittaja alpo »

Tähän olen kaivannut vastausta.
Nils oli kova tupakkamies. Jos hän oli näytellyt tajutonta tai alenteunutta tajunnantasoa, niin nikotiiniriippuvuus olisi vaikeuttanut Nilsin näyttelemistä.
Nils olisi toki voinut aloittaa muutaman päivän tupakkilakon, mutta se olisi näkynyt hermostuneena käytöksenä. Onko merkintää potilaan käynnistä tupakilla?
Jos Nils oli pysynyt tiiviisti vuoteessa, se viittaa hieman vakavampaan vammaan. Terve 18- vuotias nuori mies ei pysy vuoteessa neljää päivää.
Ai joo, nyttehä mä sen vasta hokasin.
:o)

Viesti Kirjoittaja :o) »

alpo kirjoitti:Jos Nils oli pysynyt tiiviisti vuoteessa, se viittaa hieman vakavampaan vammaan. Terve 18- vuotias nuori mies ei pysy vuoteessa neljää päivää.
Gustafssonin sairaalassaolosta, siis tästä osastolla olosta, ei kenelläkään liene minkäänlaista faktaa tiedossaan. Kaikki perustuu päätelmiin. Minä olen sitä mieltä, ettei mitään muistikatkosta ole ollut olemassakaan ja poteminen on ollut, kuten on esitettykin, vain loikoilua ja lepäilemistä.
En nyt ole aivan varma, mutta oliskohan se ollut silloin vielä niin, että tupakoida sai huoneessakin?
Eiköhän keskustelun pohjaksi kuitenkin käyne se, että oikeudessa esiintyneistä erikoislääkäreistä kolme piti vammoja lievinä, ja vain yksi oli sitä mieltä, että ne haittasivat kenkien kantamisessa tarvittavaa kuntoa... :lol:

Olen kyllä sitä mieltä myöskin, että kyseinen potilas oli sen verran kohuttu henkilö aikanaan, että häntä "hoitaneiden" pitäisi kyllä muistaa pojun todellinen poteminen vielä tänäänkin... vaan liekö näistä hoitsuista enää ketään elossa muistelemassa, kun silloinen sankaripoikakin on jo kurttuinen vanha äijänkääkkä... :lol:
En muista, että ko. hoitajia olisi edes etsitty.
Mariacka
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5075
Liittynyt: Ma Syys 10, 2007 7:34 pm

Viesti Kirjoittaja Mariacka »

Jossakin muistelmassa (a´la Palo?) NG "herää" siihen, että vierustoveri tupakoi, ja pyytää häneltä tupakkaa.

Lääkärien merkinnät ja tutkimusten pohjalta tehdyt lausunnot ovat varmasti tallessa. Olen tosin nähnyt lukuisia tuon aikaisia sairauskertomuksia, joissa kirjallinen kuvailu on niukkaa tyyliin "saapui sairaana, poistui parempana". Mutta sitten hoitajien merkinnät, joista luulisi paremminkin käyvän ilmi potilaan saama perushoito, voivat olla vielä niukempia. On täysin mahdollista, ettei aukotonta dokumenttia ole noista neljästä päivästä eikä potilaan tekemisistä siltä ajalta. Periaatteessa on mahdollista, että sen aikaisia hoitajia on vielä elossa, mutta ellei heitä ole aikanaan kuulusteltu, on kohtuuton vaatimus saada heitä muistamaan nyt mitään oleellista ja luotettavaa tuosta ajasta.
Sariola
Horatio Caine
Viestit: 6051
Liittynyt: To Elo 30, 2007 11:55 am

Viesti Kirjoittaja Sariola »

:o) kirjoitti:[ ..... Minä olen sitä mieltä, ettei mitään muistikatkosta ole ollut olemassakaan ja poteminen on ollut, kuten on esitettykin, vain loikoilua ja lepäilemistä. .....
Tuo edellä esitetty on mielipide. On olemassa seikkoja, jotka puoltavat näkemystä, että tuo mielipide ei osu oikeaan!

Tiedetään hyvin, että NG on eri yhteyksissä kuvannut vammojaan samaan tapaan kuin lehdissä oli kuvattu tapahtuman aikana. Osa kuvauksista on varmaan tullut kotona suoritetuista keskusteluista, jotka taas ovat perustuneet lehtikirjoitteluun. Sen ajan lehtitiedot taas ovat vammojen osalta ollet pahasti pielessä, täysin huuhaata. On puhuttu miehestä, joka on kahareisin hypännyt teltan päälle ja alkanut hakata puukolla. Myös NG on uskonut, että häntä on ensisijaisesti hakattu teräaseella. Se arvio on mennyt melko lailla metsään. Totuus on, että ainakin pääosin NG:tä on pahoinpidelty tylpällä laakealla esineellä, tai potkimalla ja nyrkeillä. Siis hakattu tylpällä kohteella.

Näyttää siltä, että tämä käsitys omien vammojensa synnystä on vallinnut aina oikeudenkäyntiin saakka. Siis aivan väärä käsitys.

Ainut järkevä selitys tuohon on, että NG:llä on ollut muistinmenetys. Ainut lähde omiin vammoihin on ollut lehtikirjoittelussa ja kotona käydyissä keskusteluissa. Muistikuvat vammojen synnystä ovat kadonneet pääkopasta. "Minä en muista", on tässä valossa yksinkertainen totuus, vaikka sille on täällä naureskeltu.

NG:lle ei olisi ollut mitenkään edullista, että hän kertoilee omista vammoistaan täysin perättömiä tietoja. Kyllä hän varmaankin on sen tajunnut, että tietoja oikeista vammoista on sairaalan papereissa. Yksinkertaisesti hän on uskonut, että myös sairaalan tiedoissa on yhtäläistä tietoa kuin mitä lehdissä on kirjoiteltu. Tästä seuraa. että muistinmenetys näyttää todella aivan aidolta. Minusta tämä on aukoton todisteluketju. Tämänkin "näytteleminen" tuntuu mahdottomalta. Käsitys omista vammoista on yksinkertaisesti ollut väärä. Ja se taas on perustunut muistin toiminnan häiriöihin.
Vastaa Viestiin