Brasabin66 kirjoitti: To Helmi 13, 2025 9:44 pm
Mun puolesta voi laittaa tekijöistä mitä vaan minne vaan mutta uhrin tietoja/asioita ei täällä tarvitse puida ja jauhaa hänestä paskaa koska hän on UHRI.
Tähän pätee varmaan viisi eri näkökulmaa, jotka on hyvä ja viisasta kyetä erottamaan toisistaan.
Ensimmäisenä se, että tapetuksi tuleminen sinänsä ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Eri asia, että katolisen teologian mukaan ihminen voi osoittaa aitoa katumusta hyväksymällä itselleen langetetun kuolemantuomion. Kuoleman pyhittävä vaikutus riippuu siis ihmisen intentiosta sen suhteen, eikä kuolemasta tai tapetuksi tulemisesta sinänsä. Sama kärsimykseen yleensä. Länsimainen yhteiskunta on syvällä ja poikittain kun ihmiset luulevat, että pelkkä sorretuksi tuleminen tarkoittaa jotain moraalista ylivertaisuutta. Uhrit voivat osoittaa ihailtavaa kestävyyttä vastoinkäymisten edessä, tai olla ihmisinä pahimpia paskoja. Uhrius sinänsä ei takaa mitään.
Toisena se, että jos ihminen viihtyy tuollaisessa seurassa kuin epäillyt tekijät, niin on syytä olettaa, että hänellä on ollut jotain yhteistä heidän kanssaan. Ihminen voi toki joutua väkivaltaisen rikoksen uhriksi täysin omista valinnoistaan riippumatta, mutta ihan tilastollisesti yksi merkittävä ennakoiva tekijä on uhrin oma kuuluminen piireihin, joissa tällaisia asioita tehdään ja tapahtuu.
Kolmantena se, että tänne mahtuu kaikenlaista spekulointia, mikä ei välttämättä liity mitenkään aiheena olevaan tapaukseen. Jotkut ymmärtävät sen, että keskustelun tulisi pysyä otsikossa. Toiset luulevat, että keskustelun tarkoitus on kaiken mahdollisen ja mahdottoman sullominen samaan kasaan sillä tavalla, että jokainen tapettu saa jokaisen muun koskaan tapetun ominaisuuksia. Siinä on ensisijaista, että se haittaa kaikkia muita keskustelijoita. Toissijaista se, että uhrin omaiset saattavat siitä järkyttyä.
Siis tyhmät ja perättömät jutut kannattaa vaan tunnistaa tyhmiksi ja perättömiksi jutuiksi ja jättää omaan arvoonsa, koska niille ei realistisesti ajatellen voi tehdä mitään. Tottakai niihin voi todeta, että "tuo ei perustu yhtään mihinkään tapauksesta tunnettuun tosiasiaan", eikä tyhmien spekulaatioiden esittelijä sitä voi kiistää. Mutta sellainen meuhkaaminen, että "uhri saattoi olla aivan kaamea valkoroska, mutta lopettakaa sen puiminen täällä, omaisista tuntuu aivan hirveältä", tuskin menestyy.
Neljäntenä se, että sivistyneen ihmisen näkökulmasta uhri ansaitsee sen, että hänestä ja tapahtuneesta puhutaan niin totta kuin mahdollista. Uhri ei ansaitse sitä, että hänestä puhutaan mainettaan tai todellisuutta parempana ihmisenä. Sitä ei kannata tulla pyytämään. Eikä sitä, että ei puhuttaisi ollenkaan. Siinä kohdassa yhdyn siihen, että on omaisten omalla vastuulla pysyä poissa täältä. Tapahtumalla on yhteiskunnallista merkitystä. Siksi siitä keskustellaan. Toki myös siksi, että joillekin tämä käy viihteestä. Jokainen siinä paljastaa oman fiksuutensa tai tyhmyytensä, vaikka anonyymistikin.
Viidentenä se, että tähän liittyy tietty peiliin katomisen aspekti. Ainakin siten, että uhri ja hänen omaisensa saattavat olla ihmisiä, joilta peiliin katsominen on onnistunut heikosti. Mutta myös siten, että täällä on niitä, jotka ovat tehneet omassa elämässään hölmöjä valintoja. Jotkut ajattelevat olevansa parempia siksi, koska heille ei käynyt yhtä huonosti. Jotkut ajattelevat olleensa vain onnekkaita.
Paikassa noudatetaan kuitenkin Suomen lakia. Minä en asiasta mitään tiedä, koska en ole lakimies, mutta uskon, että perättömien loukkaavien juttujen esittäminen tosiasioina voi johtaa seuraamuksiin. Palstan kirjoittelusta ovat jotkut epäillyt tehneet tutkintapyyntöjä joskus. Toinen on yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Tärkeintä ehkä tajuta, että se, minkälaisena tyyppinä joku tunnettiin paikkakunnalla, ei ole yksityiselämää loukkaava tieto, koska se ei ole a) yksityiselämää koskeva, eikä kovin helpolla edes b) loukkaava. Perättömien juttujen väittäminen tosiasioiksi taas erikseen.
Jos uhri oikeasti oli joku, joka erehdyksessä tai ilman omaa syytään oli sattunut tällaiseen seuraan, niin se toivottavasti tulee esille keskustelun edetessä. Tosin jos tiedossa on, että tekijä yritti samaa jo aivan vähän aikaisemmin, eikä uhri siitä mihinkään hätkähtänyt, niin tässä on enemmän kyse omasta valinnasta kuin huonosti tiedostetusta riskistä. Jos kerran saa puukosta, niin sen jälkeen tuskin voi sanoa olevansa epätietoinen, että samojen olosuhteiden jatkuessa voi saada puukosta toisenkin kerran.
