Hyvää pohdintaa, selvästi analyyttisempaa kuin mielipiteeseen pohjautuvat kirjoitukset (vaikka toki niillekin palstalla paikkansa on ja arvostan niitäkin). Pidän myös siitä, että et ota heti näillä tiedoin kantaa "kuka on oikeassa". En itsekään tee niin.Calabash kirjoitti: Ma Kesä 08, 2026 9:02 pm Voi kuitenkin sanoa, että jutun rakenne suosii loukkaantuneen osapuolen näkökulmaa. Tekstistä noin kaksi kolmasosaa rakentuu Segben perheen kokemuksen ympärille. Sitaateilla luodaan vahvan tunteellinen kehys.
Jutussa ei kerrota, miten kauan tilanne kesti eikä miten monta huomautusta annettiin. Ei siinä kerrota myöskään, noudatettiinko ohjeita huomautusten jälkeen.
Emme tiedä, kokiko uimavalvoja uhkaavaa käytöstä. Journalistisesti suurin puute on se, ettei uimavalvojaa ole kuultu lainkaan.
Esihenkilön sanat sisältävät toki vihjeen.
"Jos useamman huomautuksen jälkeen tilanne ei muutu, asiakkaalle ilmoitetaan, että on aika poistua rannalta tai asiasta ilmoitetaan eteenpäin."
Edes organisaation näkökulmasta kyse ei välttämättä ollut yhdestä yksittäisestä huomautuksesta.
Emme tosiaankaan tiedä kaikkea, mutta juttu ei ole tasapainoinen. Siinä pitäisi olla uimavalvojan oma kommentti ja tarkempi kuvaus tapahtumaketjusta tai se olisi pitänyt jättää tekemättä. Nyt lukija saa hyvin yksityiskohtaisen kuvauksen yhdeltä osapuolelta ja yleisluontoisen vastauksen organisaation esihenkilöltä.
Hyviä pointteja Hs:n jutun rakenteesta.
Rubiskreebelikin toki jo totesi, ettei uimavalvojaa kuultu HS:n juttuun lainkaan, mikä oli hyvä pointti. Onneksi kuitenkin edes esihlöä haastateltiin. Itseäni olisi kiinnostanut paikalla olleen uimavalvojan haastattelussa eritoten se, mikä kaikki hänen mielestään ylitti huomautus- ja sittemmin ilmoituskynnyksen (poliisi totesi, ettei ole syytä epäillä rikosta) sekä, miksi hän ei suostunut antamaan omia eikä esihlönsä tietoja. Epäilen, että tää yhteystietojen luovuttamisestakin kieltäytyminen valitettavasti vain saattoi lisätä Segben epäluottamusta ym.
Joka tapauksessa, mitä vielä HS:n juttuun tulee niin mietin, että osa noista “puutteista” voi johtua ihan siitä, että kaikkia yksityiskohtia ei ole ollut saatavilla tai niitä ei ole voitu varmistaa, vaikka olis HS:n toimesta yritettykin. Esim. tuo uimavalvojan kuulematta jättäminen, niin tärkeää kuin se olis ollut, ei vielä yksin kerro vinoumasta, vaan voi johtua myös siitä, ettei kommenttia yksinkertaisesti saatu.
Ja vaikka jutussa on enemmän tilaa perheen kokemukselle, se ei itsessään vielä kerro, että kokonaisuus olisi harhaanjohtava – se voi myös olla tyylillinen valinta, jossa kerrotaan tapahtuma kokemuksena.
Mutta samaan aikaan olen kyllä samaa mieltä siitä, että lukijan näkökulmasta epäsymmetrinen rakenne voi helposti ohjata tulkintaa, etenkin kun kyse on herkästä aiheesta.
Ehkä tää menee lopulta siihen, että jutun “tasapainoisuus” ja itse tapahtuman "totuus" ei ole sama asia – ja näitä kahta kannattaa olla sekoittamatta.