MURHA.INFO

Sitten vaan odotellaan "asiantuntioiden"ehdotuksia estämään tämmöiset vastaisuudessa:
-Käsiaseet kiellettävä(tehty haulikolla)
-nopeusrajoituksien laskeminen
-valvontakameroiden lisääminen
-alkolukot autoihin ja aseisiin

Noilla ratkeaisi nämäkin ongelmat ja jos ei auta,niin vielä voisi kiristää verotusta joka osa-alueella,niin ei jää rahaa pyssyihin

Ikäväjuttu tällainen,mutta taitaa olla,"arkipäivää" tässä yhteiskunnassa ja ei ainakaan tällä menolla muutu

Arlene kirjoitti:Ei. Mutta eivät nämä(kään) ampujat kuuluisuutta hakeneet, vaan sitä, että ihmiset kärsisivät. Nämäkin pojat puhuivat siitä, että ihmiset järjestelevät hautajaisia ja itkevät, koulusta valmistumisen juhlimisen sijasta. Lisäksi toinen esitti toivomuksen, että ihmiset saisivat "flashbacks", takaumia.

Jos ihmistä ajaa sen tason pettymys ja raivo kuin oletettavasti kouluampujia, mikseivät he hakisi kärsimyksen maksimointia suhteessa ympäristöön välittömien uhrien ohella myöskin pyrkimällä herättämään ja jättämään jälkeensä äärimmäistä surua (hautajaisten järjestelyt, flashbackit ym.) ja pelkoa ja turvattomuutta yleisestikin. Siihen tarvitaan julkisuutta ja siksi heillä voisi olettaa motiivin julkisuuden hakuun olevan.

Toisekseen Lauerma on sen tason ammatti-ihminen että en kovin heppoisin eväin lähtisi hänen lausuntojaan kyseenalaistamaan, semmiinkään kun Lauermalla ei todennäköisesti ole mitään omaan asemaansa liittyviä syitä asioita salata tai vääristellä.

Mutta aihe oli nyt tämä perhesurma, jossa ei siis Lauerman mukaan julkisuutta haeta, vain lopullista poistumista näyttämöltä. Toimintamalli niin kouluampumisiin raivon purkamisen välineenä kuin laajennettuihin itsemurhiin joidenkin asianosaisen kannalta painavien syiden vuoksi on saatu, ja julkisuus on toimintamallin ensisijainen levittäjä- siinä julkisuuden suurin kirous näissä tapauksissa lieneekin.

Jos ampumisvideoiden lataaminen nettiin ennen surmia ei kerro julkisuushakuisuudesta, niin mikä sitten? (Minä puolestani olen siis eri mieltä sinun kanssasi, kuten tuntuu olevan moni muukin ko. palstalle kirjoitteleva. Toisaalta vanha viisaus sanoo: "Kun kaikki ovat samaa mieltä ei kukaan ajattele erityisen paljon." )

[quote="Maybrick"]Ok, en ole tosissani aseiden suhteen, mutta minäkin pysyn sanojeni takana eli:
Puhuminen ei auta oikeasti yhtään eikä poista mitään todellisia ongelmia. Ammattiauttajien laumat joutais lopettaan tarpeettomina ja hyödyttöminä.[/quote]

Olen miltei samaa mieltä kanssasi! Puhuminen jollekulle ennestään tuntemattomalle,palkalliselle ammattiauttajalle ennakolta sovitut 20-40 minuuttia, ennakolta sovittuun aikaan, auttaa todella vähän,
ellei henkilöllä ole ympärillään AITOJA LÄHEISIÄ, JOTKA VÄLITTÄISIVÄT KELLONAJOISTA JA TAKSOISTA VIIS VIHELTÄEN.

Pelkkää masennusta kokeneena, ja aiheesta kosolti lukeneena totean, että ensimmäisinä ammattiauttajien ajan puutetta ovat syyttelemässä ne itsemurhan tehneiden omaiset, joilta ei itseltään ole liiennyt olkapäätä kärsivälle läheiselle. Ei minusta aitoa välittämistä ole "topata" toisen vuodatukset heti alkuun ehdottamalla psykologille tai psykiatrille menoa, ja lähteä sitten etsimään itselleen "verhoja syksyn upeissa trendiväreissä".

Onneksi minä olen masennukseni aikana löytänyt ympäriltäni aitoja ja älykkäitä, tosin epätrendikkäitä välittäjiä enkä trendikkäitä pintaliitäjiä, joiden ainoa viisauden muoto on se SURULLISEN KUULUISA "jälkiviisaus".
Tuntemattomien ammattiauttajien, maksullisen välittämisen olen kokenut melko hyödyttömäksi, joten PUHETERAPIApalveluja en ole juurikaan käyttänyt.

Maruna kirjoitti:

Maybrick kirjoitti: >> minäkin pysyn sanojeni takana eli:
Puhuminen ei auta oikeasti yhtään eikä poista mitään todellisia ongelmia. Ammattiauttajien laumat joutais lopettaan tarpeettomina ja hyödyttöminä.

>> Olen miltei samaa mieltä kanssasi! Puhuminen jollekulle ennestään tuntemattomalle, palkalliselle ammattiauttajalle ennakolta sovitut 20-40 minuuttia, ennakolta sovittuun aikaan, auttaa todella vähän,
ellei henkilöllä ole ympärillään AITOJA LÄHEISIÄ, JOTKA VÄLITTÄISIVÄT KELLONAJOISTA JA TAKSOISTA VIIS VIHELTÄEN. Onneksi minä olen masennukseni aikana löytänyt ympäriltäni aitoja ja älykkäitä, tosin epätrendikkäitä välittäjiä enkä trendikkäitä pintaliitäjiä, joiden ainoa viisauden muoto on se SURULLISEN KUULUISA "jälkiviisaus".
Tuntemattomien ammattiauttajien, maksullisen välittämisen olen kokenut melko hyödyttömäksi, joten PUHETERAPIApalveluja en ole juurikaan käyttänyt.

Ihminen tarvitsee kuuntelevia ystäviä. Ihminen tarvitsee lähimmäisiä. Joskus ihminen tarvitsee myös ammattimaista asiantuntija-apua. Asiantuntija ei korvaa ystävää eikä ystävä korvaa ammatti-ihmistä.
Jos et ole juuri käyttänyt "puheterapiapalveluja" niin miten voit pitää niitä hyödyttöminä? "Terapeutteja" on toki niin monentasoisia. Ongelmiakin on kovin monenlaisia. Kokenut ammattiauttaja auttaa tunnistamaan, milloin tarvitaan keskusteluterapiaa, milloin luotettavan ystävän olkapäätä, milloin masennuslääkettä, milloin jotain ihan muuta. 20 minuuttia tuntuu minusta kuitenkin liian lyhyeltä ajalta minkäänlaisen kunnollisen "katsastuksen" tekoon.
Jokaiselle opettajalle toivon mahdollisuutta käydä työnohjauksessa. Työnohjaus ei ole terapiaa (eikä se korvaa terapiaa), mutta se on tosi hyödyllistä ammatissa jaksamisen ja kehittymisen kannalta. Tämän sanon omasta kokemuksestani.
Moni on myös saanut ratkaisevaa apua NLP:stä. (Sekin maksaa.)
Eräs tuttuni oli masentunut ja meni psykiatrille valittamaan masennustaan... Psykiatri kuunteli ja huomasi, että kyseinen ihminen oli oikeasti joutunut taloudellisen petoksen uhriksi. Eipä ihme, jos on masentunut. Ei kirjoittanut mielialalääkettä vaan ohjasi juristille, ja oikeusteitse löytyi apu. Masennus häipyi sen siliän tien, ja hän sai rahansa ja ihmisarvonsa takaisin.

Maruna kirjoitti:Jos ampumisvideoiden lataaminen nettiin ennen surmia ei kerro julkisuushakuisuudesta, niin mikä sitten? <<<

Hyvä toteamus!
Lauermakin puhui viisaita. Ymmärtääkseni hän tietää mistä puhuu.
Äskettäinhän on julkaistu tutkimuksia koulusurmaajista, ja kyllä he tosiaan profiloituvat aivan eri tavalla kuin muut itsemurhan tekijät.

Itsemurhien tekijöistä on aika paljon tehty muutenkin tutkimuksia, samoin näistä laajennetuista itsemurhista.

Missä tilanteessa voisi olla perhesurmariski? Kuvitellaanpa vaikka että jollakin perheenisällä todetaan HIV-tartunta. Puoliso testataan: hänelläkin on. Mutta mistä tartunta on tullut? Puolisot epäilevät toisiaan. He syyttelevät toisiaan uskottomuudesta. Jompikumpi (tai kumpikin) on pettänyt toisen.. Kumpikin on kriisissä myös oman terveytensä kanssa. Ulospäin halutaan näyttää menestyviltä onnistuneilta ihmisiltä, kellekään "ei voi puhua". Viha kasvaa, masennus, syvenee.
Tämä on tilanne, missä voi olla riski ns. laajennetuun itsemurhaan. Varsinkin jos on sopiva ase.
Toisaalta tämä on kriisi, missä moniammatillisesta avusta - siihen lukien myös perheterapia - saattaisi olla todellista apua. Tie ei ole ihan helppo, mutta eteenpäin päästään!
(Esimerkki ei mitenkään liity Oulun tapaukseen.)

Hieman OT, mutta muistan lukeneeni noin pari vuotta sitten artikkelista Tiede-lehdessä, jossa kumottiin tuollainen kansanmiehen "puhu niin auttaa" -teoria. Sen mukaan tähän "klisheeseen" uskominen päinvastoin pitkitti yksilön kriisiä. Poissuljettuna akuutit tapaukset, jotka vaativat ammattiauttajaa. Mene ja tiedä, postaan linkin jahka sen löydän. Ei Maybrick kuitenkaan aivan yksin tuon mielipiteensä kanssa ole.

edit: vielä lisäys.

Juttelin kerran pitkään tästä erään alan oppineen kanssa. Hänen mielipiteensä oli se, että suurin syy onnettomaan olotilaan on odotusarvo siitä, että elämän pitäisi olla "onnellista". Vasta tajuaa ettei se sitä yleensä ole, voi olla onnellinen. Jotakuin näin taisi todeta itse Buddhakin aikoinaan.

OT, loppuu osaltani tähän.

Jos et ole juuri käyttänyt "puheterapiapalveluja" niin miten voit pitää niitä hyödyttöminä? "Terapeutteja" on toki niin monentasoisia. Ongelmiakin on kovin monenlaisia. Kokenut ammattiauttaja auttaa tunnistamaan, milloin tarvitaan keskusteluterapiaa, milloin luotettavan ystävän olkapäätä, milloin masennuslääkettä, milloin jotain ihan muuta. 20 minuuttia tuntuu minusta kuitenkin liian lyhyeltä ajalta minkäänlaisen kunnollisen "katsastuksen" tekoon.

Vastaan: No, olen kuitenkin käyttänyt jonkin verran puheterapiapalveluja, ja kuuntelijoina ovat olleet koulutuksen saanut psykologi ja psykiatri eli mistä tahansa itseoppineista, laillistamattomista terapeuteista ei ole ollut kyse.

Niin alkellisella tasolla tietoni psykoterapiasta eivät ole, kuin tunnut luulevan. Edes yksi 40 minuuttia ei yleensä riitä vastaanotolle tulleen asiakkaan/potilaan psyykkisen tilan kartoitukseen; saatetaan tarvita 3-5 x 40min. Mutta 15-20 min on useimmiten se aika, jonka yksityinen psykiatri lääkärikeskuksessa varaa potilaan ensimmäistä, ja usein ainoaa tapaamista varten. Enemmästä kuin yhdestä vastaanottoajasta (=15-20min) potilas ei useinkaan ÄLYÄ OLLA valmis maksamaan.

Jos alaa vähänkin seuraa, tietää jopa psykiatrien itsensä todenneen, että jollei ihmisellä ole mitään muuta kuin viikottaiset/kuukausittaiset tapaamisensa psykiatrin(sa)/psykologinsa kanssa, hän tuskin "paranee".

En varsinaisesti hyökkää ammattiauttajia vastaan, vaan näitä "muka lähimmäisiä" vastaan, jotka teeskentelevät auttavansa kehottamalla läheistään hakeutumaan ammattiauttajalle, olematta itse lainkaan valmiita kuuntelemaan/auttamaan. Sata ja yksi kertaa ole kihissyt ärtymyksestä, kun TV:ssä joku "muka välittävä" omainen on syytellyt ammattiavun surkeutta Suomessa, kun omainen on päätynyt esim. itsemurhaan. MINUSTA IHMINEN EI VOI ELÄÄ VAIN ITSELLEEN. HÄNELLÄ ON VELVOLLISUUS VÄLITTÄÄ MYÖS OMAISISTAAN (lapsistaan, vanhemmistaan, sisaruksistaan ja hyvistä ystävistään). Minusta ihmisten tulisi useammin kysyä itseltään: "Autanko ja välitänkö minä läheisistäni? Vai elänkö vain itselleni ja sysään kaiken vastuun auttamisesta ammattiauttajille - läheisteni tapauksessa."

Omia omaisiani en kritisoi, me "vanhanaikaisesti ja epätrendikkäästi" autamme toisiamme puolin ja toisin. (Läheltäni karsin kuin itsestään ihmiset, jotka ovat valmiita KUUNTELEMAAN JA OLEMAAN YSTÄVIÄ VAIN HYVINÄ PÄIVINÄ. Minusta vanha sanonta pitää paikkansa eli HÄDÄSSÄ YSTÄVÄ TUNNETAAN!)

Aamulehdessä oli aika poikkeuksellinen kannanotto tapauksen tiimoilta. Kriminaalipsykologian dosentti ja koulupsykologi Jaana Haapasalo ihmettelee Suomen metsästystä hyväksyvää ilmapiiriä ja tuomitsee kaikenlaisen ampumaharrastuksen epänormaalina käyttäytymisenä (ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista).

En ole itsekään vapaan aselain kannalla mutta joku roti sentään. Kyllä väkivaltaan taipuvat löytävät keinonsa oli aseita maan päällä tai ei. Taitaa ko. dosentti olla harhateillä jo alkutekijöissään tuomitessaan kaikki ampumaharrastajat kertaheitolla vinksahtaneiksi.

Spider kirjoitti:Taitaa ko. dosentti olla harhateillä jo alkutekijöissään tuomitessaan kaikki ampumaharrastajat kertaheitolla vinksahtaneiksi.

Noni, olen aina ollut sitä mieltä että poliisit ovat vinksahtaneita
Mitä mahtaa olla ko. dosentti mieltä armeijasta?

Clyde kirjoitti:

Spider kirjoitti:Taitaa ko. dosentti olla harhateillä jo alkutekijöissään tuomitessaan kaikki ampumaharrastajat kertaheitolla vinksahtaneiksi.

Noni, olen aina ollut sitä mieltä että poliisit ovat vinksahtaneita
Mitä mahtaa olla ko. dosentti mieltä armeijasta?

Ja vanginvartijat, niillä se vasta viiraakin. Kiva sulkee ihmisiä koppiin

En kyllä ymmärrä, mitä mikään laki siihen vaikuttaa, että jollakin viiraa ja haluaa tappaa itsensä ja muutaman muun siinä sivussa. Eihän siinä pyssyjä tarvita, niillä lähtö vain on "kivuttomin". Jos joku haluaa toisen tappaa, se tekee sen vaikka paljain käsin. Ja aika harvoin se tappaja kuitenkin on luvallisen aseen omistaja. Pitäis ehkä käyttää ne voimavarat ja rahat suoraan käytännön apuun, eikä kansanedustajien palkkoihin, kun ne istuu siellä pääkallopaikalla ja kinastelee, mitä lakia nyt keksittäis.[/quote]

Jep, eli uutta tietoa tapauksesta.
Isä oli uhkaillut tappavansa perheensä ja äiti kertoi uhkailuista oman työpaikkansa rehtorille. Isä oli ollut kaksi viikkoa sairauslomalla ennen lauantaita.
Asuivat ns.kahden asunnon loukussa, pitkään yrittäneet myydä Kivisillantien asuntoa ja uusi jo tekeillä.

Talossa, jota oli yritetty myydä ja kauppa oli jo melkein lukkoonlyöty, oli löydetty kosteusvaurio, josta ilmeisesti oli tullut merkittävää taloudellista harmia ja pistänyt jo melko varmat talokaupat jäihin. Tavallista, mutta traagista tarinaa.

loneliness kirjoitti:Talossa, jota oli yritetty myydä ja kauppa oli jo melkein lukkoonlyöty, oli löydetty kosteusvaurio, josta ilmeisesti oli tullut merkittävää taloudellista harmia ja pistänyt jo melko varmat talokaupat jäihin. Tavallista, mutta traagista tarinaa.

Jaahas ja tämäkään setä ei muistanut sitten 90-luvun lamaa, kun todella moni oli kahden asunnon loukussa. Onpa siinäkin syy tappaa perheensä

Mä olen tullut siihen tulokseen, että nykypäivän ihmiset ( en yleistä) eivät kestä mitään vastoinkäymisiä. Pitäis aina muistaa, että huipulla on kiva olla mutta sieltä on vmäinen tulla alas. (rikkaudesta--->persaukiseksi)
Ja nämähän yleistyy. Koska nykyään tavallisille ihmisille ei riitä normaalit talot, pitää olla uusi auto jne. Ja sitten pieni vastoinkäyminen, tulot laskee ja siinä sitä ollaan. Suudellaan haulikkoa tai vastaavaa.

Meni vähä OT, mutta näin se vain on.

Pakko sanoa, etten jaksa ymmärtää kuinka aikuinen ihminen voi käyttäytyä noin lapsellisesti vaikeassa tilanteessa.

Toki tuo asuntoloukku on paskamainen, mutta ei mikään syy tappaa perhettä.

Onko isä itse ollut paljon hommissa uuden talon raksalla???
Toki pitkälle edennyt burnout voi selittää sen, että järki ei enää ole kunnolla kulkenut, mutta muuten ei kyllä rakentamisesta ole lupaa ottaa noin kohtuutonta stressiä.

nimimerkillä jo kaksivuotta uudessa kodissa ja edelleen naimisissa