MURHA.INFO

Mäsä-Masa kirjoitti:Onpas sankaritarina!

Crocs-jalkineet tosin epäilyttävät minua. Olisin laittanut saappaat tai maastobootsit jalkoihini, jos olisin menossa erämaahan. mitä laittaa

Mie olen ollu useamman kerran ryteikköisessä metsässä Crocsit jalassa. Hyvähän niissä on kävellä kun on niin kevyet.

Skeptikkona liityn ihmettelijöiden joukkoon. Totta kai on hyvä että tyttö löytyi hengissä ja ehjänä, mutta en ihan suoriltaan menisi puhumaan sankarillisesta selviytymistarinasta.
Miksi lähteä vähänkään syvälle metsään pelkässä hameessa ja puserossa?
Viikon kuluttua katoamisesta kuului huudot - miksi ei aiemmin?
Miten huonossa kunnossa oli kun kuitenkin kykeni huutamaan apua, ilmeisen kovaäänisesti vieläpä?
Edelliseen viitaten, miten loukkaantunut yksi(?) jalka voi olla, ettei noinkin lyhyttä matkaa saa raahauduttua (valiten sen sijaan etanoiden syömisen ja veden juomisen kengästä)? Tarina olisi paljon uskottavampi jos jalka olisi jäänyt nalkkiin esim. juuren alle.
Saa kai sen ääneen sanoa, vaikka ketjussa henkilön tuntevia onkin, että kertomus kuulostaa enemmänkin huomionhakuisen, mieleltään järkkyneen teinin touhuilta. Tuo IltaSanomien juttu vielä (tahattomasti) korostaa mielikuvaa. Ja tytön kommentit, voi herranjestas, melkein kuulostaa että hän olisi ylpeä katoamisestaan...

Voin syödä puolet siitä Jack the Ripperin piposta.

Spider kirjoitti:Skeptikkona liityn ihmettelijöiden joukkoon. Totta kai on hyvä että tyttö löytyi hengissä ja ehjänä, mutta en ihan suoriltaan menisi puhumaan sankarillisesta selviytymistarinasta.

Juurikin näin. Mietityttää myös seuraavat jo aiempien kommenttien lisäksi:

Jos huutoja ei kuultu katoamisen alussa, miten ne kuultiin viikon kuluttua, kun tyttö kertomansa mukaan on kärsinyt janosta ja nälästä ja ääni varmasti on aika helvetin käheä pakkasyön jälkeen tuollaisella varustuksella?

Onko oikeasti mahdollista selviytyä moisella asusteella ensinnäkin sateesta ja ymmärtääkseni sen jälkeen pakkasyöstä? Hypotermian mahdollisuushan tuosta löytyy, vai olenko ihan väärässä?

Minustakin vaikuttaisi, ettei tyttö ole ollut koko viikkoa metsässä. Juurikin tuo pakkasyö ja hyvin kevyt vaatetus ihmetyttävät. Miten voi selvitä hengissä?

Tosi hieno juttu, että hänet löydettiin hengissä, mutta jotain osia tästä palapelistä puuttuu.

Anile kirjoitti:

Hän kaivaa maasta etanoita ja syö nitä sekä puolukoita. Jalassaan hänellä on kirkkaanvihreät crocsit, joihin kerääntynyttä vettä hän juo yön jälkeen. Vettä on hyvin vähän, jano vaivaa koko ajan

Hyi helv! Etanoissa voi olla vaikka mitä loisia.

..paitsi jos ne on paistettu etanapannussa valkosipulivoissa.
eipä oo sataakaan vuotta siitä ku suomessakin ihan yleisesti heitettiin leipätaikinan jatkeeksi sahanpurua. henkensä pitimiksi sitä söisi varmasti vaikka mitä ja joisi janoon omaa virtsaa. jos kysytään "henki vai etana?" ni kuka normaali ihminen kieltäytyisi etanan syömisestä?

ei voi muuta sanoa ku että sitkeä mimmi! katson ylöspäin tällaisia selviytyjiä. itse olisin varmaan samassa tilanteessa käynyt vaan maahan makaamaan ja kuolemaan, luovuttanut heti ensimmäisenä katoamispäivänä.

Mietin että voisko tuollaisessa metsässä olla vaikkapa joku vanha karhunrauta tai joku, johon jalka on jäänyt jumiin ja ketju on sen verran pitkä että olisi voinut kiivetä pienen matkan puuhun mutta ei kuitenkaan kävellä kotiin saakka.

Saattaa olla aika kaukaa haettua, mutta ajattelin vain. Tuskin minäkään olisin paikalleni jäänyt vaikka jalka olisikin poikki, vaan olisin raahautunut vaikka viimeisillä voimillani kotiin tai lähimpään taloon, edes siihen metsäautotielle. Jos jalka on jotenkin nalkissa niin sittenhän on tietty eri juttu.

Ladybird kirjoitti:Mietin että voisko tuollaisessa metsässä olla vaikkapa joku vanha karhunrauta tai joku, johon jalka on jäänyt jumiin ja ketju on sen verran pitkä että olisi voinut kiivetä pienen matkan puuhun mutta ei kuitenkaan kävellä kotiin saakka.

Kyllä tästä olisi varmaan ollut jo kissankokoisin kirjaimin lööpissä, jos olisi johonkin rautoihin jäänyt.
Muutenkin ihmeen hissua ollut informointi siitä miksi EI päässyt pois metsästä.
Mikä nyt tarinassa olisi aika oleellista.

Kenellekään ei tullut mieleen, että jos katkaisee jalan pahasti tms. ja EKSYY metsään, niin aika vaikea sieltä on tulla pois. Lisätään yhtälöön vielä erittäin vaikeakulkuinen maasto (mäkiä, risukkoa jne.) ja vaikkapa huono näkö, niin aika sissi pitää olla. Kuvitelkaapa raahautua vaikka satoja metrejä kevyissä vaatteissa pitkin risukkoista tai kivistä maastoa, vailla minkäänlaista tietoa siitä meneekö edes oikeaan suuntaan. Tekee varmasti kipeää jo ilman pahempia vammoja. Siinä raahautuessa tai yhdellä jalalla rymytessä teloo itseään äkkiä vielä pahemmin ja päätyy ehkä vielä pahempaan paikkaan.

Tyttönen oli kovassa kuumeessa. Lähti kotoaan viilentymään metsikköpolulle jonka tunsi -sekavassa kuumetilassa. Houreessa eksyi. Kaatui pahasti jossa meni jalka. Puuhun kiipesi kipeällä jalallaan jotta näkisi pidemmälle, tippui sieltäkin ja jalka meni entistä pahemmaksi. Ei kävelykyinen ollenkaan. Näin sanoi mun tuttava ja tytön tuttava, joka hänet löysi. Mitään riitaa tähän ei vanhempien välillä liity -vain erittäin huonoa tuuria ja onnekas pelastuminen. Kuvitelkaa kuinka voimat on vähissä, kun mietitte miksei löytänyt kotiinsa. Ajan ja paikantaju hämärtyy jne. No, sen tarkemmin en kysellyt sitten enää.

Loka kirjoitti:Puuhun kiipesi kipeällä jalallaan jotta näkisi pidemmälle, tippui sieltäkin ja jalka meni entistä pahemmaksi.

En muuten suosittele kenellekään kadonneelle puuhun kiipeämistä, varsinkaan kuuseen...........

Komppaan Spideria. Itse pidän suurimpana kummallisuutena sitä, miten Eveliina on voinut kuulla koirien haukun, mutta koirat eivät Eveliinan huutoa. Lisäksi, jos itse jäisin jumiin metsään, etana olisi suunnilleen viimeinen asia jonka suuhuni laittaisin; kasvitarjonta on metsässä kuin metsässä aika runsas ja siinä vaiheessa kun etanan syöminen tuntuu hyvältä idealta, tuntemattoman kasvin syöminen ei tuntuisi ainakaan huonommalta idealta.

Ja, jotta selviää metsässä viikon, pitää niitä puolukoita ja etanoita syödä aika saamarin paljon. Niin paljon, että yhdeltä mättäältä niitä tuskin niin paljoa löytyy.

Puhumattakaan siitä, että kuten joku jo sanoikin, tuon kilometrin matkan kyllä vaikka vierii.

Suoranainen ihme että tyttö löytyi hengissä! Siinä saa itse kukin, asianomainen että lähipiiri kiitellä suojelusenkeliä.

Itse kummastelen täällä sitä että paikalla on ollut pelastuskoiria mutta koirat eivät ole saaneet tytöstä jälkeä. Jos nuori nainen on taapertanut metsässä vain kilometrin, ehkä kaksi (tai enemmänkin mikäli on harhaillut, mikä kyllä tuntuisi oudolta tutussa metsässä), pitäisi koiran kyetä helpostikin jäljestämään tyttö. Pelastukoirien loppukokeen suorittanut koira jäljestää ainakin sen 2km. Ja mitä tulee tuohon tuohon tytön katoamisajankohtaan niin jos tyttö on kadonnut klo:16 aikoihin ja viimeistään seuraavana päivänä on koiria tuotu paikalle niin helpostikin pitäisi kyetä ajamaan alle vrk vanhaa jälkeä. Tosin olettaen ettei siellä ole satanut kaatamalla vettä tuon katoamisen ja jäljen ajon jälkeen.

Käsittääkseni koirat etsivät pääsääntöisesti hajuaistilla, vähemmän kuulolta ... Tämä vain huomautuksena joeylle, joka ihmetteli etteivät koirat kuulleet...

Mutta mitä tulee tuohon huutojen kuulemiseen. Itse olen joskus jälkimetsällä eksynyt suunnasta kun tyhmyyttäni unohdin hiukan katsoa missä kuljin. Lopulta soitin autolla oleville ja pyysin soittamaan auton torvea. Voin kertoa että vaikka olin alle 400m päässä autoista en meinannut saada tolkkua äänen suunnasta saatika että olisi edes kuulunut mitenkään erityisen hyvin. Huutoa ei olisi kuulunut sitä vähää. Maasto oli kohtuullisen avointa (ei kamalaa ryteikköä) mutta matkalla oli notkelmaa sen verran että äänet hukkuivat. Ei siis mikään ihme jos etsijät eivät ole tytön huutoja kuulleet. Eikä sitä nyt pysty sanomaan kuinka tolkku pois se tyttö siellä metsässä on ollut kun pelastajat ovat kulmilla pyörineet.

Minäkin ihmettelen suuresti miten tyttö on noin kevyesti pukeutuneena lähtenyt ulkoilemaan. Jotenkin vaikuttaisi siltä että on ollut tosi paha mieli, kiire jne.

Olisi mukavaa kuulla tarina kokonaisuudessaan!
Ei varmaan tee ihan heti metsään mieli tuossa varustuksessa

Onko teillä luetunymmärtämisvaikeuksia?

Tyttönen oli kovassa kuumeessa. Lähti kotoaan viilentymään metsikköpolulle jonka tunsi -sekavassa kuumetilassa.

whispers kirjoitti: Käsittääkseni koirat etsivät pääsääntöisesti hajuaistilla, vähemmän kuulolta ... Tämä vain huomautuksena joeylle, joka ihmetteli etteivät koirat kuulleet...

Minä oletin että keli on ollut tuolla katoamispaikalla yhtä sateinen kuin täällä etelämpänäkin, kuten ilmeisesti onkin jos tyttökin oli saanut juotua crocsiin kerääntynyttä vettä. Jälki on siis ainakin jonkun verran heikentynyt. Ja ainakin oma koirani, jota ei ole koulutettu jälkeen, kuulee metsässä kilometrin päähän. Jotenkin sitä kuvittelisi että jälkikoirakin lähtisi ääntä kohti. Sitä minä en ihmettele yhtään että et itse ole kuullut auton torvea muutamien satojen metrien päähän, mutta sehän ei tähän liity kun kyllähän tyttökin oli maininnut kuulleensa pelastajien äänet. En vain millään tajua, miten koirat eivät kuulleet tyttöä. ...Paitsi jos jäljestämishetkelläkin satoi rankasti vettä, nimim. Koiran sateella metsään useaan kertaan kadottanut.

Loka, tytöllä on ollut viikko aikaa ajatella kirkkaasti. Se tässä lähinnä ihmetyttää.

Loka, tytöllä on ollut viikko aikaa ajatella kirkkaasti. Se tässä lähinnä ihmetyttää.[/quote]

Miksi oletat, että kuume olisi metsässä laskenut?