MURHA.INFO

teemu kirjoitti:

Wagner kirjoitti:Bodomista pohjoiseen mutkikkaan tien päässä on jokin hoitolaitos keskellä metsää Ruuhijärvestä itään.

Rinnekoti Skogbyssä; neurologiaan erikoistunut kehitysvammaisten hoitokoti? Oli toiminnassa 1960. Kolmen tunnin kävelymatka Bodomille.

Kiitos, eli ei mitään yhtymäkohtaa Bodomin tapahtumiin.

Mariacka kirjoitti:
konstan linkittämässä erinomaisessa väitöstutkimuksessa kerrottiin, että skitsofreenikot tappavat muita ryhmiä useammin puukolla.

Täytyy paneutua tähän väikkäriin, selailin sitä jo - ja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kiitos Mariacka!

Mitenkäs on laita psykopaattien osalta ?
Arska ei tunne vähäisintäkän katumusta eri tunnustamistaan teoistaan ja suoranaisesti vähätteli Bodomin osuutta ilmein sanoen sanatarkasti "Se oli vaan sellainen tappelu...on muitakin juttuja...".
Näistä "muista jutuistaan" ei kuitenkaan koskaan kertonut -ainakaan minulle- mitään.

konsta kirjoitti:

Kotipoliisi kirjoitti: No, tänään varmaan todistimme taas yhtä mustasukkaisuusdraamaa Espoossa - tällä kertaa 5+1 uhria. Tehokkaampaa on aina jos on ase mukana, puukolla on tosi ikävä tehdä itsemurhaa. Voi tulla vaikka mieleen jäädä muutaman viillon jälkeen vaan pötköttämään koko kasan päälle ja odottaa vankilaan menoa - jota ei koskaan tullutkaan...

Sinä tiedät taas enemmän kuin poliisi. Siis täysin terve mies oli viidelle henkilölle mustasukkainen? Oliko hän tuttusi?

Mustasukkaisuudestahan tuossa oli kysymys ja lisäksi näyttäisi olevan verikostoa mukana balkkanilaiseen tyyliin. Verikoston kohteena siis työkaverit vaikka poliisi päivällä kuulutti, että heidät olisi valittu kohteiksi sattumanvaraisesti.

No poliisi vasta tutkii asiaa joten hollitapa hevoses, olulun miäs.

Wagner kirjoitti:Mitenkäs on laita psykopaattien osalta ?
Arska ei tunne vähäisintäkän katumusta eri tunnustamistaan teoistaan ja suoranaisesti vähätteli Bodomin osuutta ilmein sanoen sanatarkasti "Se oli vaan sellainen tappelu...on muitakin juttuja...".
Näistä "muista jutuistaan" ei kuitenkaan koskaan kertonut -ainakaan minulle- mitään.

Kyseisessä väitöksessä ei tutkittu erikseen psykopaatteja, vaan yhtenä ryhmänä oli "Personality disorders". Väitöksessä kyllä sivuttiin sitä aiemmissa tutkimuksissa todistettua seikkaa, että psykopaatit ovat yliedustettuja rikollisten joukossa.

Aiemminkin taisin jo sanoa, että jokikiseltä löytyy kyllä joitakin persoonallisuushäiriön, siis myös psykopatian piirteitä, muttei diagnoosia voi tehdä kuin pitkien ja kattavien tutkimusten jälkeen. Edes asiaan vihkiytynyt spesialisti ei voi tehdä psykopatiamääritelmää pelkän kuulemansa, lukemansa tai näkemänsä perusteella. Toisaalta tunnekylmyyttä ja empatiakyvyn puutetta liittyy muihinkin sairauksiin ja persoonallisuushäiriöihin kuin psykopatiaan.

Miten pitäisi tulkita nämä Kai Vähäkallion tyyliset kaverit, jotka ovat "päältäpäin" normaaleja ja vaarattomia kansalaisia, mutta auta armias kun kilahtaa..? En tiedä oliko Vähäkalliolla psyykkiisiä ongelmia (tiettävästi ei), mutta ärtymyskynnys oli ilmeisen alhainen ja silloin kun se ylittyi, oli jälki tuhoisaa. Bodomin teko sopisi hyvin tällaisen henkilön tekemäksi. Kioskimies?

Kotipoliisi kirjoitti: Kiitos, eli ei mitään yhtymäkohtaa Bodomin tapahtumiin.

Ole hyvä vaan. En minäkään ole kuullut, että ketään epäiltyä olisi hoidettu siellä, Gustafssonista puhumattakaan, en edes huhuja sellaisesta.

Sen sijaan olen kuullut, että siellä tehtiin arvokasta työtä kehitysvammaisten hyväksi.

Mutta jossain Espoon mielenterveyspotilaita hoidettiin. Lieneekö toimitettu Hesperiaan. En tiedä.

Edit:

konsta kirjoitti:...

Skitsofreniaa sairastavien tekijöiden osalta huomattavan runsaan
väkivallan käyttöä henkirikoksissa ennustivat tekijän aikaisempi
rikoshistoria sekä se, että henkirikos oli tehty yhdessä toisen henkilön
kanssa. Psykoottiset oireet eivät olleet yhteydessä väkivallan
luonteeseen. Lähes kolmannes tapauksista sisälsi ylenmääräistä väkivaltaa

http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedot ... enDocument

Tuossa todetaan, ainakin alustavien tulkintojen mukaan, että skitsofreniaan liittyy juuri tuota ylenmääräistä väkivaltaa.

Edit., laitetaan vielä tämä:

Skitsofreniaa sairastavat surmasivat
muita useammin verisukulaisen, käyttivät teräasetta ja vahingoittivat
uhrin kasvoja.

Mielenkiintoinen väitöskirja löytyy verkosta em. konstan antaman linkin kautta, kuten kuten täällä on huomautettu.

Ensimmäinen yllätys lukiessa oli, että kirjallisuusosan mukaan useimmille tappajille on tutkimusten perusteella saatu jokin psykiatrinen diagnoosi. Keskusteluosassa väittelijä esitti varauksen, että nekään, jolle diagnoosia ei ole saatu eivät välttämättä ole mieleltään samaa populaatiota ns. normaalien ihmisten kanssa.

Väittelijän omissa tutkimuksissa ilmeni rikospaikan asioista varovaisia yhteyksiä, joita Bodomille soveltaen kolme eri tekijää rikospaikalla viittaisi tappajan skitsofreniaan, yksi vieraaseen henkilöön ja kaksi käänteisesti naiseen. Psykopaatti ei näyttäisi sopivan yhtä hyvin. Korostunut väkivalta (ylitappamienen) voisi johtua aikaisemmasta väkivallan käyttökokemuksesta (poliisin tuttu?) tai siitä, että mukana oli joku toinen henkilö.

Siis surmaajaa voisi varovasti yrittää profiloida seuraavilla ominaisuuksilla: skitsofreniapotilas, mies ja ulkopuolinen henkilö, joka ei ollut yksin, sekä sitten katsoa, miltä muuten näyttää. Jos sopivaa tekijää ei näin löydy, niin ei pidä jäädä siihen tuijottamaan. Tulokset ovat tilastollisia piirteitä, eivät varmoja ennusmerkkejä. Väittelijä nimenomaan mainitsee tulostensa epävarmuudesta, vaikka ne ovatkin tilastollisesti merkittäviä.

konsta kirjoitti:

groot kirjoitti:
Tämä on minulta turha viesti, mutta tässä taas hyvä esimerkki Konstan runsaasta mielikuvituksen käytöstä. Tosin kaikki hänen esittämät skenaariot ja teoriat ovat palstan ylivoimaisesti mielikuvitusrikkaimpia ja siten totuusarvoltaan nollia ja täysin mahdottomia.

Joo, jo kolmas perättäinen turha viesti sinulta. Muttet ole lähelläkään omaa ennästystäsi vielä.

Sinullahan ne reilusti yli neljätuhatta viestiä on, joista suurin osa on turhia. Olet selvästi ylittänyt kaikki ennätykset.

teemu kirjoitti:Mielenkiintoinen väitöskirja löytyy verkosta em. konstan antaman linkin kautta, kuten kuten täällä on huomautettu.

Ensimmäinen yllätys lukiessa oli, että kirjallisuusosan mukaan useimmille tappajille on tutkimusten perusteella saatu jokin psykiatrinen diagnoosi. Keskusteluosassa väittelijä esitti varauksen, että nekään, jolle diagnoosia ei ole saatu eivät välttämättä ole mieleltään samaa populaatiota ns. normaalien ihmisten kanssa.

Väittelijän omissa tutkimuksissa ilmeni rikospaikan asioista varovaisia yhteyksiä, joita Bodomille soveltaen kolme eri tekijää rikospaikalla viittaisi tappajan skitsofreniaan, yksi vieraaseen henkilöön ja kaksi käänteisesti naiseen. Psykopaatti ei näyttäisi sopivan yhtä hyvin. Korostunut väkivalta (ylitappamienen) voisi johtua aikaisemmasta väkivallan käyttökokemuksesta (poliisin tuttu?) tai siitä, että mukana oli joku toinen henkilö.

Siis surmaajaa voisi varovasti yrittää profiloida seuraavilla ominaisuuksilla: skitsofreniapotilas, mies ja ulkopuolinen henkilö, joka ei ollut yksin, sekä sitten katsoa, miltä muuten näyttää. Jos sopivaa tekijää ei näin löydy, niin ei pidä jäädä siihen tuijottamaan. Tulokset ovat tilastollisia piirteitä, eivät varmoja ennusmerkkejä. Väittelijä nimenomaan mainitsee tulostensa epävarmuudesta, vaikka ne ovatkin tilastollisesti merkittäviä.

Huomasin saman asian eli tutkimusta voisi varovasti yleistää niihin henkirikoksiin, joiden epäilty tekijä on määrätty mielentilatutkimukseen. Tutkimuksessa tutkitut jaettiin viiteen eri kategoriaan (jotka eivät tosin olleet täysin toisiaan poissulkevia). Yksi kategorioista oli ryhmä, joka ei saanut mielentilatutkimuksen jälkeenkään mitään diagnoosia. Käsittääkseni kaikki tutkitut olivat saaneet diagnoosinsa mielentilatutkimuksessa.

Tutkija kuvaa mielestäni aika hyvin myös tutkimuksensa rajoitteita. Yhtenä hän mainitsee myös tuon seikan, ettei erillisiä tekijöitä kuten kaksois- tai kolmoisdiagnoosia huomioitu kategorisoinnissa (eli esim. psykopatian tai alkoholismin liittyminen johonkin toiseen diagnoosiin näy). Tilastollinen merkitsevyys koskee vain aineistossa olleita mielentilatutkimuslausuntoja, aineistohan oli kerätty sitä mukaa, kun lausuntoja saatiin, pyrkimyksenä saada 50 lausuntoa kustakin diagnoosiryhmästä.

Eli aivan suoraan tutkimusta ei voida hyödyntää, kuten sanoitkin. Itse olen harvemmin lukenut niitä mielentilalausuntoja, joissa epäilty oli syyntakeinen, mutta ainakin lehtitietojen mukaan monelle tuomitulle on mielentilatutkimuksessa asetettu jonkinlainen persoonallisuushäiriödiagnoosi. Mikä lienee sitten lukumäärältään suurin diagnoosiryhmä mielentilatutkimuksissa, sitähän tutkimus ei kertonut. Löytyisi varmaan jostain muualta.

Itse ajattelen, että kasvojen vahingoittaminen ei ole sama asia kuin päähän kohdistuvalla aseella/astalolla tappaminen, vaan kasvot on tarkoituksella vahingoitettu erikseen. Bodomin tapauksessa tällainen uhri olisi Irmeli B.

Ajattelin kirjoittaa vähän mielisairaanhoidon kehityksestä ja skitsofrenian hoidosta alkajaiseksi, historiasta kiinnostumattomat voivat hypätä yli. Sen jälkeen voisin vähän spekuloida skitsofreenikkotappajan todennäköisyyttä Bodomin tapauksessa Laajasalon tutkimukseen pohjaten. Jonkinlaisen virheen voi aiheuttaa se, että Laajasalon tutkimat mielentilalausunnot ajoittuvat n. 30-40 vuotta Bodomin jälkeiselle ajalle.

Vuonna 1960 Suomen väkiluku oli 4 446 222 henkilöä eli lähes miljoonan vähemmän kuin marraskuussa 2009 (5 350 712). Mielisairaalapaikkoja vuonna 1960 oli noin 18 000, neljä kertaa enemmän kuin nykyisin (4500). Suurin osa mielisairaalapaikoista oli varattu skitsofreenikoille. Hoito oli monissa tapauksissa säilyttävää ja elinikäistä.

1950-luvulla saatiin markkinoille ensimmäinen skitsofrenian oireisiin (mm. harhoihin) tehoava lääke, klooripromatsiini. Rauhoittavia lääkkeitä ynnä muita hoitomuotoja oli ollut aiemminkin. Kuitenkin voidaan olettaa, että vaikeimmin sairaat olivat laitoksissa. Skitsofrenialla on erilaisia muotoja, myös taudinkuva vaihtelee. Läheskään kaikki skitsofreenikot eivät ole väkivaltaisia ja taudissa on myös rauhallisia jaksoja.

Skitsofreniaa sairastaa noin yksi prosentti väestöstä, vuonna 1960 heitä oli siis noin 45 000. Espoon alueella heitä olisi tilastollisesti ollut 530, joista puolet miehiä.

Laajasalon tutkimuksen mukaan henkirikoksen tekijöistä 6 % on skitsofreenikoita, mikä on suurempi luku kuin heidän osuutensa väestössä. Tarkkaa tietoa ei ole, minkä verran skitsofreenikot tekivät henkirikoksia 60-luvulla, mutta e.m. syistä tuskin ainakaan enemmän. Skitsofrenian ja väkivallan välistä yhteyttä on selitetty frontaalilohkon poikkeavuudella (josta seuraa tunnekylmyyttä ja ns. omatunnon puuttumista kuten psykopaateilla).

Laskennallinen mahdollisuus sille, että Bodomilla olisi ollut skitsofreenikko on siis maksimissaan yksi sadasta, todennäköisesti paljon pienempi. Laajasalon mukaan naisskitsofeenikot voitaneen laskea pois, koska he tappavat lähinnä perheenjäseniään, yleensä lapsiaan. Tappajan naissukupuolta vastaan puhuu myös kasvojen vahingoittaminen, mistä teemukin mainitsi.

Paljon todennäköisempää (siis teoriassa) olisi, että tappaja oli alkoholin vaikutuksen alainen mies (80-85 % tapauksista) ja kärsi ehkä jonkinasteisesta persoonallisuushäiriöstä (34-54 %) tai sitten ei. Todennäköisesti kyse oli ns. eksessiivisestä (ylettömästä) väkivallasta eikä intstrumentaalisesta eli tietyn päämäärän vuoksi (esim. ryöstö) tehdystä teosta. Impulsiivisuuteen viittaisi myös se, että periaatteessa kaikki surma-aseet on ollut mahdollista saada surmapaikalta eikä niitä ole tarvinnut paikalle tuoda (toki puukko on voinut olla tuona aikana yleisempi tarvekalu kuin nykyisin).

Runsaasta väkivallasta, useammasta uhrista ja yhden uhrin ylitappamisesta ja kasvojen vahingoittamisesta voinee tehdä varovaisia johtopäätöksiä sekä skitsofreeniseen tai nuoreen tekijään tai (nuoriso)joukkoon tekijänä. Vaikka Laajasalon tutkimuksessa oli merkitseviä eroja eri diagnoosiryhmien välillä, ei voida kuitenkaan todeta, että vain tietty diagnoosiryhmä toimii tietyllä tavalla. Ts. skitsofreenikko voi käyttää käsiasetta ja persoonallisuushäiriöinen tappaa verisukulaisensa, vaikkei se olisi heille tilastollisesti yleistä.

Ja kuten konsta kerran mainitsikin, yksi (väkivaltainen) skitsofreenikko Bodomilla olisi riittänyt. Silti väittäisin, että mahdollinen tappajan mielenterveysongelma on ollut muu kuin skitsofrenia, olihan maassa esimerkiksi runsaasti sodan henkisesti runtelemia isiä ja heidän poikiaan. Nämä henkilöt eivät välttämättä olleet minkään psykiatrisen hoidon piirissä, eikä ongelmaa välttämättä edes tunnistettu tai tunnustettu.

Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_v%C3%A4est%C3%B6
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk ... 091130.htm
http://info.stakes.fi/mielekaselama/FI/ ... alanen.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Espoo
http://www.uku.fi/vaitokset/2008/isbn97 ... 1160-4.pdf

Ks. myös Laajasalon artikkeli, erityisesti taulukko 3 sivulla 44.

Mariacka kirjoitti: Paljon todennäköisempää (siis teoriassa) olisi, että tappaja oli alkoholin vaikutuksen alainen mies (80-85 % tapauksista) ja kärsi ehkä jonkinasteisesta persoonallisuushäiriöstä (34-54 %) tai sitten ei. Todennäköisesti kyse oli ns. eksessiivisestä (ylettömästä) väkivallasta eikä intstrumentaalisesta eli tietyn päämäärän vuoksi (esim. ryöstö) tehdystä teosta. Impulsiivisuuteen viittaisi myös se, että periaatteessa kaikki surma-aseet on ollut mahdollista saada surmapaikalta eikä niitä ole tarvinnut paikalle tuoda (toki puukko on voinut olla tuona aikana yleisempi tarvekalu kuin nykyisin).

Vale, emävale ja tilasto. Tilastoa ei voi eikä kannatta suoraan soveltaa murhatutkinnassa. Jos esimerkiksi selviteään ulkona retkeilevien nuorten surmaa, niin tilastojen mukaan surmaaja ei olekkaan keski-ikäisen, 30 vuotta päivittäin juoneen ryyppyringin jäsen, vaan kartanon omistaja(50%) ja tuntematon(50%).

Mutta jos asunnossa x, jossa on vuosia ryypätty päivittäin, löytyy yksi ruumis aamulla, niin ehkä sitten voisi olettaa, että tekijä on joku asunnossa ryypännyt, tai siellä käynyt. Vai mitä?

^^Kiitokset konstalle tilaston tuomisesta foorumille ja Mariackalle taulukon kolme merkityksen korostamisesta. Perustin edellisen viestini taulukon neljä tuloksiin, missä narkomaanit eivät tulleet mitenkään esiin. Taulukossa kolme he ovat mukana, joten tein uuden tarkastelun.

Laadin kvasitieteellisen vertailun taulukosta kolme laskemalla ensin kullekin viidelle tekijäryhmälle geometrisen keskiarvon havaittujen ja ei-havaittujen rikospaikkapiirteiden frekvensseistä. Edelleen tein näistä plus-miinus analyysin laskemalla vertailusuureeksi em. geometristen keskifrekvenssien osamäärän. Lopuksi suhteutin vertailusuureet psykiatrisesti diagnosoimattomaan murhaajaryhmään, jolle annoin tunnusluvun arvoksi yksi, ja pyöristin siten saamani muut lähimpään kokonaislukuun.

Sitten tein saman uudelleen olettaen, että teltan päälle olisi ajettu ensin jollain kulkuneuvolla, minkä aiheuttamat vammat olisivat olleet vahinkoa ja onnettomuuden seurausta, eivätkä rikoksen tuntomerkkejä.

Tuloksena oli, että kummassakin ryhmässä esille nousivat ensisijaisena tekijänä huumeita käyttävä ja toissijaisena skitsofreniaa poteva tilastohenkilö.

Karkeat suhdeluvut olivat: piri (5), seko(4), psyko(2), doku(2) ja sika (siis 1).
Onnettomuustapauksessa piri ja seko olivat kaksi, muut yksi.
Kumpikin vaihtoehto näyttää viittaavan tekijän psykiatrisen diagnoosin mahdollisuuteen.
Ehkäpä tekijä ei ole tavanomainen kukkopoika.
Ehkä heitä jopa oli kaksi: piri ja seko?

Noilla tuloksilla en ihmettele, miksi kokeneet poliisimiehet olivat innostuneita, kun saivat Hans Assmannin epäiltäväkseen. Tästä tutkinnan vaiheesta kertoi syväkurkku Gamma kaverini Deltan mukaan vuonna 1963. Nettikeskusteluissa on nyttemmin tullut julki HA:n huumeidenkäyttö, mikä nimenomaan sopii kuvioon, jos vertaa muihin pääepäiltyihin.

Lopuksi tekee mieleni kysyä paremmin tietäviltä, voiko valvominen aiheuttaa skitsofrenian kaltaisia oireita muuten psyykisesti terveelle henkilölle? Hämärästi muistelen lukeneeni sellaisesta jostain kansanmediasta vuosia sitten. Olisiko tekijä jostain syystä pitkään valvonut narkkari, esim. amfetamiinin käyttäjä? Amfetamiinijohdannaisia oli käytetty sotahommissa melko yleisesti, ja koukkuun jääneitä eli yhä vuonna 1960. HA ilmeisesti käytti. Entäpä jos hän myös oli väitetyssä kahden naisen loukussa, eikä ehtinyt nukkua riittävästi? Siinä olisi pohjaa tunnusluvuille.

No niin, tämä oli emävalettakin mahdottomampaan lähteeseen perustuva omatekoinen tunnuslukuanalyysi, joten ei siitä sen enempää.

konsta kirjoitti:Vale, emävale ja tilasto. Tilastoa ei voi eikä kannatta suoraan soveltaa murhatutkinnassa. Jos esimerkiksi selviteään ulkona retkeilevien nuorten surmaa, niin tilastojen mukaan surmaaja ei olekkaan keski-ikäisen, 30 vuotta päivittäin juoneen ryyppyringin jäsen, vaan kartanon omistaja(50%) ja tuntematon(50%).

Mutta jos asunnossa x, jossa on vuosia ryypätty päivittäin, löytyy yksi ruumis aamulla, niin ehkä sitten voisi olettaa, että tekijä on joku asunnossa ryypännyt, tai siellä käynyt. Vai mitä?

Olen aiemmin yrittänyt selittää, miksei tutkimus, johon itse ensin vetosit, ole välttämättä käyttökelpoinen tässä tapauksessa. Tutkimus tulkitaan väärin, ellei ole mahdollisuutta tulkita sen tuloksia oikein, yleensä suhteessa asetelmaan. Tämä vaatii käytännössä sekä tietoa tutkimuksen tekemisestä että myös aihepiiristä. Koska tutkimuksen teoreettinen osuus on tiivistelmä useista muista aiemmin tehdyistä tutkimuksista, sen osuuden luotettavuus on niin hyvä kuin tieteellisellä tutkimuksella yleensä pystytään saamaan aikaan, joka tapauksessa huomattavasti ns. mutua arvokkaampaa.

Kannattaa myös muistaa, että n. 80-85 % henkirikollisista käy läpi mielentilatutkimuksen. Ehkä 5-10 % henkirikoksista jää pimeiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että osa henkirikollisten piirteistä, motiiveista ja mahdollisista diagnooseista jää tuntemattomiksi.

Ei millään pahalla, mutta muistan foorumilta toisenkin kirjoittajan, joka linkitti erilaisia tutkimuksia (lähinnä niiden otteita) omien mielipiteidensä vahvistamiseksi ja alkoi sitten haukkua joko tutkimusta tai sen tulkitsijaa kun tutkimusta tarkasteltiin kokonaisuutena.

Reilua?

teemu kirjoitti:Lopuksi tekee mieleni kysyä paremmin tietäviltä, voiko valvominen aiheuttaa skitsofrenian kaltaisia oireita muuten psyykisesti terveelle henkilölle? Hämärästi muistelen lukeneeni sellaisesta jostain kansanmediasta vuosia sitten.

Ei ehkä ihan skitsofrenian kaltaisia, mutta jonkinasteisia kuulo- tai näköharhoja kyllä. Luulenpa, että tästä on monilla omakohtaista kokemusta, minulla ainakin nuoruuteni päiviltä, kun piti ehtiä elää seuraelämää ja käydä töissäkin. Tämmöiset hallusinaatiot ovat ohimeneviä eikä niihin liity mitään väkivaltaisia yllykkeitä, ellei ihmisellä ole niitä ennestään. Harha-aistimukset eivät ole myöskään millään tavoin vainoavia tai yllyttäviä, kuten joillakin skitsofreenikoilla, vaan lähinnä väsyneiden aivojen virheellistä tulkintaa (ei ole esim. helppo havaita, mistä joku ääni tulee). Unettomuustutkimuksissa on todettu, ettei kukaan voi valvoa loputtomiin, vaan nukahtelee lopulta vaikka seisaallaan itsekään sitä huomaamatta.

teemu kirjoitti:Olisiko tekijä jostain syystä pitkään valvonut narkkari, esim. amfetamiinin käyttäjä? Amfetamiinijohdannaisia oli käytetty sotahommissa melko yleisesti, ja koukkuun jääneitä eli yhä vuonna 1960. HA ilmeisesti käytti. Entäpä jos hän myös oli väitetyssä kahden naisen loukussa, eikä ehtinyt nukkua riittävästi? Siinä olisi pohjaa tunnusluvuille.

Tuohon en osaa sanoa muuta kuin sen, että yksi amfetamiinin vaikutuksista on unentarpeen väheneminen. Huumausaineiden vaikutuksena tehdyt väkivallanteot johtunevat sekä huumeenkäyttäjän persoonallisuudesta sekä aineen epäedullisista vaikutuksista aivo- ja ajatustoimintaan. Vieläkään ei taida olla täyttä yksimielisyyttä siitä, johtaako poikkeava psyyke huumeenkäyttöön vai aiheuttaako käyttö psyykenongelmia.

teemu kirjoitti:No niin, tämä oli emävalettakin mahdottomampaan lähteeseen perustuva omatekoinen tunnuslukuanalyysi, joten ei siitä sen enempää.

Mielestäni on hienoa, että myös tuollaista lähestymistapaa käytetään ajoittaisen nokittelun (johon syyllistyn itsekin) vastapainoksi.