Anilè kirjoitti:Vastaus Valdovakselle.
Kirjoitat ihan kuin Pekka olisi vastuussa olettamastasi yhteiskunnan yksiavioisuuteen painostuksesta tai omista geeneistään ja niiden ilmentymisestä.
Tarinan Pekka niinkuin muutkin ihmiset ovat vastuussa sanoistaan ja teoistaan, olisipa niiden taustalla sitten mitä tunteita tahansa. Kommenttini vallitsevista arvoista ja oletuksista liittyi lähinnä ketjussa esitettyihin kommentteihin ja niiden taustalla ilmeisesti vaikuttaviin eettisiin arvoihin ja asenteisiin. Ei pidä sekottaa näitä toisiinsa.
Onko mielestäsi suuttumus siis aina paha asia ja tuomittavaa vai onko tilanteita joissa suuttumus on oikeutettua?
En ole missään tuominnut tunteita sinänsä, vaikka toisin kuin ilmeisesti sinä uskonkin, että niitäkin voi normaali ihminen hallita, vaan tehtyjä tekoja. Sinä itse olet tuonut tunteet mukaan keskusteluun tekojen taustaksi ja ilmeisesti myös jonkinlasiseksi oikeuttajaksi, mitä pidän huomattavan arveluttavana kantana kuten olen jo aiemmin tuonut esille.
Sitä paitsi yhdessä kohdassa olit itsekin valmis erottamaan tunteet ja teot toisistaan.
Minulle ajatus toisten ihmisten tunteiden (tai niiden ilmaisemisen) tuomitsemisesta on täysin käsittämätöntä ja mielestäni kyse on henkisestä väkivallasta. Tunteet ja ajatukset, tunteiden ilmaisu ja ajatusten ääneen sanominen ovat yleensä kiellettyjä diktatuureissa ja myös alistavissa parisuhteissa.
Sellaisestahan ei puhetta ole ollutkaan, mutta ilmoitus siitä, että hylkää henkilön, joka ilmiselvästi rakastaa ilmoittajaa, on kyllä huomattavasti enemmän kuin vain tunteiden ilmaisua. Se on selkeä teko, joka ei vaikuta vain tekijään vaan hyvin konkreettisesti toiseen ihmiseen. Jos ei kykene erottanmaan noiden välistä eroa, taitaa kyllä muunkin sosiaalisen kanssakäymisen kanssa olla vähän niin ja näin...
Sen lisäksi vaadit, että Pekka, joka siis ilmeisesti kokee tulleensa petetyksi ja joka ei ilmeisesti enää rakasta Annaa, jatkaisi suhteessa ja tukahduttaisi tunteensa eli mielestäsi sinulla on oikeus päättää mitkä ovat hyviä syitä lopettaa parisuhde ja mitkä eivät.
Ei ketään toki voida pakottaa suhteeseen tai sellaisen jatkamiseen vasten tahtoaan, mutta kovin arveluttavalta tuo hänen rakkautensa esitetyn pohjalta vaikuttaa. Sitä paitsi kun täällä on korostetusti puhuttu odotusten pettämisestä, niin aika keljulta vaikuttaa, että Pekka omalla toiminnallaan on johdattanut Annan tekoon, joka kaiken esitetyn perusteella on ollut tälle hyvinkin vastentahtoista ja on aiheuttanut niin pahoja tunnonvaivoja, että hän on kokenut pakottavaksi kertoa siitä Pekalle, vaikka todennäköisesti on osannut aavistaa, että siitä on hänelle harmia, kuten sitten olikin.
Kuten ensimmäisessä postauksessani totesinkin Annan kannalta järkevin jatko tarinalle olisi epäilemättä unohtaa mokoma tekopyhä itsekeskeinen tyyppi samoin kuin muutkin tarinan moraaliltaan enemmän tai vähemmän arveluttavat tyypit ja hakeutua fiksumpien ja sympaattisempien ihmisten pariin!
Ja muuten mitä mihin muuhunkaan meillä on valtaa kuin omaan ruumiiseemme?
Moneenkin asiaan tietysti hiukan yhteiskunnallisesta asemastamme riippuen. Valitettavan helposti voimme esim. pilata tai lopettaa toisen ihmisen elämän yhdellä liipasimen painalluksella tai muulla valitettavalla ja usein valitettavasti myös peruuttamattomalla teolla.
Ja vaikka niin näytät ajattelevan,niin biologia, evoluutioteoria ja teoriat eläinten käyttäytymisestä eivät ole ideologoita vaan ne vain kuvaavat miten asiat todellisuudessa ovat. Pekka on joka tapauksessa suuttunut oli se sinusta väärä reaktio tai ei. Yhtä hyvin voisit valittaa, että: "Saatanan maapallo, lopeta se kappaleiden puoleesi vetäminen. Se ei oikein. Siitä seuraa kaikenlaista ikävää!" .
Heh heh, tämä pitää tallentaa sitä varten kun joku konstruktivisti tai kulttuurirelativisti haukkuu taas biouskovaksi, geenifasistiksi, rasistiksi ja ties miksi möröksi...!!
Et ilmeisessä tunnekuohussasi tainnut malttaa lukea tekstiäni kovin huolella, sillä kaikkea tuotahan minä juurin kannatan. Tosin en ole ihan niin deterministi, ettenkö näkisi ympäristötekijöilläkin ihan pikkuriikkistä vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen ja erityisesti hänen pitkälti perimässään kantamiensa potentiaalisten piirteiden ja ominaisuuksien yksittäiseen aktualisaatioon.
Ja ei, en siis pidä tunteita ihan samantasoisina "luonnonvoimina" kuin esim. kappaleiden välistä vetovoimaa. Sinun olisi ehkä syytä päivittää tietojasi ja käsityksiäsi erityisesti tässä suhteessa.
Ja vielä kerran, en alunperin ottanut minkäänlaista kantaa Pekan mahdollisesti kokemiin tunteisiin, vaan siihen miten hän kohteli Annaa. Tunteiden merkityksestä ja vaikutuksesta avasimme keskustelun vasta paljon myöhemmässä vaiheessa.
Minusta sinun ajatuksissasi ei ole vieläkään mitään tolkkua.
Kuulostaa hiukan huolestuttavalta, mutta onneksi tuo ei ole minun ongelmani...
Olit jotain sellaista mieltä, että Anna ei ollut moraaliton koska hänen tarkoituksensa oli hyvä.
Tästä sen verran, että itse ainakin inhoan juuri tällaista ajattelutapaa. Esim. Kristillisyydessä, ja varmaan muissakin uskonnoissa, se ei ikään kuin riitä, että tekee oikein (niin kuin Jumala käskee) vaan lisäksi siitä täytyy vielä saada palkintokin (päästä taivaaseen). Tämä sisältää sen ajatuksen, että ehkä pitääkin tehdä väärin jos väärinteosta tarjotaan suurempi palkinto. Todella kyseenalaista.
Aika rajua yli- ja ohitulkintaa jälleen kerran
En kannata "tarkoitus pyhittää keinot" mentaliteettia, mutten myöskään sitä, että asetelman yksi osapuoli sanelee toiselle sen, mikä minkäkin teon moraalinen asema on, varsinkin kun kyse on niinkin henkilökohtaisesta asiasta kuin toisen omasta ruumiista. Jos Anna olisi esim. joutunut surmaamaan jonkun ulkopuolisen päästäkseen Pekan luo, niin silloin moraalinen asetelmakin olisi jo kovasti erilainen.
Jos Anna olisi toiminut niin kuin omasta mielestäni on oikein, niin hän olisi ajatellut, että :"Jos annan Erkille, niin menetän luultavasti rakastettuni mutta koska hänen terveytensä on minulle tärkeämpää kuin oma hyötyni, niin annan Erkille ja kestän seuraukset napisematta". Vastenmielistä oli siis se, Että Anna katsoi hyvien aikeidensa oikeuttavan pettämisen tai siis väärintekemisen (elämme nyt siis kakkostodellisuudessa). Anna ei hyväksynyt, että väärintekemisestä saattaisi olla hänelle seurauksia. Jos Anna olisi tiennyt jo etukäteen, että Erkin kanssa paneminen johtaa siihen, että Pekka jättää hänet, niin olisiko Anna silti tehnyt niin? Mielestäni ei koska jättäminen ilmeisesti tuli hänelle yllätyksenä.
Tietysti lähtökohtainen eromme näyttää olevan asenteemme tuon "väärintekemisen" merkitykseen ja siihen onko kyseessä oikeasti väärintekeminen vai ei, mutta sillä ei tarinan puitteissa ole itse asiassa erityisempää merkitystä, sillä kaiken tuon esitetyn ja jo moneen kertaan toistetun mukaanhan näyttää kiistattomalta, ettei Anna ryhdy tuohon tekoon helposti tai vapaaehtoisesti, vaan vasta pitkän ja ilmeisen tuskallisen pohdinnan kautta, jossa hän pitää rakastettunsa henkeä tärkeämpänä kuin sukupuolista "puhtauttaan". Kyllä minullekin kaikkien noiden uhrausten jälkeen rakastettuni moinen reaktio tulisi melkoisena järkytyksenä, joten tunnen kyllä vahvaa sympatiaa Annaa kohtaan, vaikka koko tilanne tietysti voimakkaasti rajattuine vaihtoehtoineen hiukan epärealistiselta vaikuttaakin, mutta kuten todettu sellaisia monet ajatuskokeet usein ovat, sillä tosielämä on usein aivan liian monisyinen ja kaoottinen tällä tavoin mallinnettavaksi.
