MURHA.INFO

^Luin tuon tekstin kertaheitolla ja pakko sanoa, että koko ajan häiritsi tietynlainen teennäinen maku, mikä siellä oli. Kirjoittavatko nuoret noin? Paljon kirjakieltä, tuntui maalaillulta tuo teksti, ikään kuin jostain kirjasta tai elokuvasta revityltä, ei todellisilta tunteilta.

Nimiä vilisi paljon, kiusaajien nimiä nimittäin. Aina eri henkilöt. Sekin toi hieman epätodellisen tunnelman. Tietenkin kiusaajia voi olla paljon, koko koulu voi vaikka kiusata, mutta se, että joka kierroksella tuntui olevan eri henkilöt kyseessä, tuntui silti oudolta, varsinkin kun tapauksia lueteltiin noin paljon ja koskaan ei osunut samat ihmiset.

Väittäisin myös, että noiden kirjoittaja oikeasti halunnut kuolla, vaan saada vain tauon tuosta elämästä, mitä hän eli. Jos kuolemanhalu olisi ollut todellinen, olisiko hän niin monesti maininnut pelkäävänsä sitä, että muut tappavat hänet? Itsemurhankin kauttahan nuo ihmiset lopulta tappoivat tämän kirjoittajan. Nyt ketään ei vain ehkä voi vetää syytteeseen samalla tavalla kuin jos nuo ihmiset todella olisivat kirjaimellisesti kirjoittajan tappaneet.

Elisasta oli jo keskustelua -> http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=10&t=12090

VoDKa kirjoitti:^Luin tuon tekstin kertaheitolla ja pakko sanoa, että koko ajan häiritsi tietynlainen teennäinen maku, mikä siellä oli. Kirjoittavatko nuoret noin? Paljon kirjakieltä, tuntui maalaillulta tuo teksti, ikään kuin jostain kirjasta tai elokuvasta revityltä, ei todellisilta tunteilta.

Nimiä vilisi paljon, kiusaajien nimiä nimittäin. Aina eri henkilöt. Sekin toi hieman epätodellisen tunnelman. Tietenkin kiusaajia voi olla paljon, koko koulu voi vaikka kiusata, mutta se, että joka kierroksella tuntui olevan eri henkilöt kyseessä, tuntui silti oudolta, varsinkin kun tapauksia lueteltiin noin paljon ja koskaan ei osunut samat ihmiset.

Väittäisin myös, että noiden kirjoittaja oikeasti halunnut kuolla, vaan saada vain tauon tuosta elämästä, mitä hän eli. Jos kuolemanhalu olisi ollut todellinen, olisiko hän niin monesti maininnut pelkäävänsä sitä, että muut tappavat hänet? Itsemurhankin kauttahan nuo ihmiset lopulta tappoivat tämän kirjoittajan. Nyt ketään ei vain ehkä voi vetää syytteeseen samalla tavalla kuin jos nuo ihmiset todella olisivat kirjaimellisesti kirjoittajan tappaneet.

Puhutko siitä fiktiivisestä päiväkirjasta?

aga kirjoitti:Puhutko siitä fiktiivisestä päiväkirjasta?

Näemmä. Aluksi ymmärsin että kyseessä on todellinen tilanne, mutta tarkempi tarkastelu osoitti fiktiiviseksi. Ilmankos tuntuikin jotenkin ontuvan.

Edelleen olen sitä mieltä, että ainoa todelliselta koulukiusaamiselta tuntunut ja aidosti kerrotuin tarina on Klass-elokuvassa. Jotenkin kun yritetään kirjoittaa koulukiusaamisesta tai tehdä siitä elokuva, päädytään aina kertomaan se jotenkin epätodellisesti, eikä ne kirjoitukset ja elokuvat usein ainakaan allekirjoittanutta liikauta suuntaan eikä toiseen. Klass oli ainoa, joka tuntui realistiselta, vaikka elokuvaa olikin.

Oon samaa mieltä Klass oli todella vaikuttava elokuva ja realismia lisäsi myös näyttelijöiden tavallisuus, ei ollut mitään Hollywood tyylisiä kiiltokuva poikia ja tyttöjä.

Kiusaamisesta pitäisi rangaista myös kiusaajaa, eikä vaan kiusattua, tiedän entisenä koulukiusattuna, että siitä ei koskaan pääse täysin yli ja mua ärsyttää ihmiset jotka julistavat, että kyllä se ajan kanssa unohtuu sehän on vain koulu. Mä en ole unohtanut enkä ole antanut kiusaajille anteeksi, enkä myöskään halua tietää mitä heidän elämäänsä nykyään kuuluu, olen joitain nähnyt ohimennen ja ulkoisesta olemuksesta päätellen löivät parhaat korttinsa pöytään kouluaikoina ja se saa kyllä tuntemaan mielihyvää

Samapa tuo, onko kyseessä Fakta tai Fiktio, en lähde spekuloimaan siitä sen enenpää. Samalla tavalla se kuitenkin koskettaa. Tuollaisia tarinoita ON olemassa, ja liikaa.
Joka päivä jossakin kolossa maailmaa kiusataan pientä viatonta, joka ei ymmärrä mitä väärää on tehnyt, kun syntyi tämän paskan keskelle.

Lapset ovat käsittämättömän julmia toisilleen, ja ilman syytä! Tai jos on jokin syy, niin se on jotain aivan täysin mitätön, Esim. vaikka silmälasit, erikoiset vaateet, ihon väri, lihavuus, laihuus, jokin sairaus yms. Ei näillä pitäisi lasten maailmassa olla minkään valtakunnan merklitystä! ME aikuiset kylvämme lapsiimme tätä propaganda paskaa.

Lapsi joka kiusaa, on selvästi ahdistunut. Kotona on asiat päin seiniä. Aikuiset eivät kuuntele, eivätkä ole kiinnostuneet mistäään lapsen tekemisistä, vaikka kotona olisikin jonkillainen kuri. Kurin pitämisessä tulee kuunnella lasta, ja ohjata lasta oikeaan suuntaan. Näin lapsi tajuaa vääryyden. Pelkällä huutamalla, viikkorahan poistolla ja istuttamalla lapsen viikoksi omaan huoneeseen ei tehoa (ehkä kerran...). Lapsesta tulee vielä vihaisempi, ja lapsi vihaa tässä vaiheessa jo omia vanhempiaan.
Näiden kiusaajien vanhemmat kannustavat jollain tasolla omaa lastaan jatkamaan kiusaamista, koska heitä ei kiinnosta muut kuin omat asiat, työ ja suhteet.

^Tapahtuu, mutta ei maailma parane netissä siitä murehtimalla. Yllättävää kyllä, sinun tekstiäsi lukiessasi tuli lähinnä sellainen olo, että nämä kaikki argumentit on kuultu sen tuhat kertaa; jokaiselle kai tulee jossain vaiheessa se aika, että nämä asiat on lyötävä pöytään ja jonkinlainen kansalaisten barrikadille nousu-hetki.

Vaikka niiden sanojen takana on jonkinlaista sanomaa ja oikeasti halu tehdä hyvää, ei se minusta riitä. Ei tunnu missään, eikä aiheuttanut sellaista oloa että ooh, nyt on mentävä pelastamaan maailma ja sen lapset kiusaamiselta.

Tähän ongelmaan olisi hyvä keksiä joku uusi ja omaperäinen ratkaisu, joka havahduttaisi ihmisiä ehkä uudelleen, kuten aikanaan tästä asiasta puhuminen teki. Nykyisin se on vain vähän sama kuin sanoisi että lapsia ei saa myydä, koiria hakata ja maitoakin pitäisi kaupasta ostaa - itsestäänselvyyksien lista, jota monikaan ei pysähdy enää miettimään, vaikka siitä kuinka paasaisi.

VoDKa kirjoitti:Tähän ongelmaan olisi hyvä keksiä joku uusi ja omaperäinen ratkaisu, joka havahduttaisi ihmisiä ehkä uudelleen, kuten aikanaan tästä asiasta puhuminen teki.

Onhan niitä uusia keinoja tässä pari kertaa yritetty nyt Suomessakin, mutta eipä tuolle kiusaamiselle ole loppua näkyvissä. Uusia kakaroita kun syntyy kokoajan.

Tiina kirjoitti:

VoDKa kirjoitti:Tähän ongelmaan olisi hyvä keksiä joku uusi ja omaperäinen ratkaisu, joka havahduttaisi ihmisiä ehkä uudelleen, kuten aikanaan tästä asiasta puhuminen teki.

Onhan niitä uusia keinoja tässä pari kertaa yritetty nyt Suomessakin, mutta eipä tuolle kiusaamiselle ole loppua näkyvissä. Uusia kakaroita kun syntyy kokoajan.

Minä olen ihan vieraantunut koulumaailmasta omien kouluaikojen jälkeen yli 10 vuotta sitten (eikä silloinkaan asioihin puututtu, joten kokemus senkin aikaisista on heikoilla). Millaisia uusia keinoja suomalaisissa kouluissa on yritetty toteuttaa? Muistan jossain ketjussa puhutun Kiva koulu-hankkeesta (saattoi olla jopa tässä, en ole varma), mutta ainakin silloin muistan ajatelleeni että tuo systeemi nyt ainakaan ei toimi - kuten ei ilmeisesti toiminutkaan.

Ööh, huonosti muotoiltu minulta. Tarkoitin noilla uusilla keinoilla noita kouluampumistapauksia. Kohkattinhan niiden jälkeen melko lailla koulukiusaamisesta, mutta kuuroille korvillehan nuo on mennyt.

Kiva koulu-projektista itsellä sellaista kokemusta, että riippuu ihan kiusaajan opettajan aktiivisuudesta miten asiaan puututaan. Jos opettaja ei välitä, niin aika heikkoa on avunsaanti. Kiusaajien vanhempiin yhyeydenotto on myös aika riskaabelia. He kun tuppaavat olemaan ihan yhtä kieroutuneita kuin tenavansakin.

Kiusaaja tarvitsee taakseen ihailevan joukon, joka nyökyttelee hyväksyvästi ja nauraa kiusaajan "hauskoille käytännön kepposille ja vedätyksille". Ilman näitä hyväksyviä taustajoukkoja kiusaaminen kuivuisi kasaan, kun puuttuisi se hyväksyvä palaute. Kenen lapsia ja millaisista perheistä ovat ne, jotka toimivat kiusaajan taustajoukoissa? Miten päädytään sinne kiusaajan taustajoukkoihin ja miksi?

VoDKa kirjoitti:^Tapahtuu, mutta ei maailma parane netissä siitä murehtimalla. Yllättävää kyllä, sinun tekstiäsi lukiessasi tuli lähinnä sellainen olo, että nämä kaikki argumentit on kuultu sen tuhat kertaa; jokaiselle kai tulee jossain vaiheessa se aika, että nämä asiat on lyötävä pöytään ja jonkinlainen kansalaisten barrikadille nousu-hetki.

Näistä asioista on varmastikkin jankutettu sen tuhat kertaa, mutta miksi kukaan ei tee näiden tuhansien asioiden eteen mitään? Ollaan vaan että....mitä jos?
En keksi mitään uutta sanottavaa tästä aiheesta, koska ei sellasia ole.

...joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jankuttaa samaa vanhaa, hieman muunnellen ja omalla mielipiteellä. That's it.

Ei se koulukiusaaminen minnekään katoa, aina tulee uusia sukupolvia ja sama toistuu.
Keskenkasvuisten ymmärrys suhteessa toisiin samanlaisiin kun on mitä on. Toisaalta, voiko kukaan sanoa, että aikuisiällä on törmännyt vain mukaviin ihmisiin ? Kiusataanhan työpaikoillakin.

Itse sain kuulla ilkeyksiä toisilta kakaroilta ja meidän koulussa tuntui pahimpia olevan ne ns. rikkaiden kakarat. Nykyään en tuhlaa juurikaan ajatuksia niihin aikoihin. Henkinen väkivalta ja nöyryytys voi taittaa helposti mielen, yhtälailla kuin fyysinenkin. Siinä määrin koen olevani onnellisessa asemassa, että turpiin en esim. koskaan saanut.
En yhtään ihmettele näitä kouluampumisia. Samantyyppisiä vihantunteita koin teininä näitä koulun idiootteja kohtaan. Mutta jotenkin siitä vain selvisi. Ehkä kliseisesti voisi todeta, että musiikin avulla.

Ja mitä siitä sitten että kiusaamisesta puhutaan vaikka ei mitään asian suhteen tapahdu ?
Ainakin ne jotka asian vakavuuden ymmärtää osaa iskostaa omiin lapsiinsa ettei toisten nimittely ja kiusaaminen käy päinsä. Tällästä kun ei hyväksytä aikuistenkaan maailmassa.

Alibissa 12/87 kerrotaan 9-vuotiaasta Nikosta joka hirttäytyi kiusaamisen takia Pudasjärvellä.
Lehdessä haastatellaan äitiä joka kertoo pojan opettajan kehottaneen pojan hautajaisissa unohtamaan koko asian ja poliisi oli kuulemma kysynyt että tyytyykö äiti siihen ettei asiaa pengota sen kummemmin (jotenkin näin asia oli ilmaistu).

Päällimmäisenä pintaan nousee näitä lukiessa silmitön vihan ja oman läheisen ollessa kyseessä oman käden oikeuteen tarttuminen olisi aika lähellä. Valittavasti ihmisistä pitäisi saada poistaa luonnevikaiset yksilöt ihan kuin eläimistäkin toisten elämää pilaamasta. Sen määrittely onkin sitten toinen asia.