teppo kirjoitti:Nicht schuldig kirjoitti:
Mitä, jos tuomari lautamiehineen voi määrätä kuka on kuka? Vain neljässä päivässä minut on tuomittu jutun päätekijänä yli 12 vuoden rangaistukseen.
En tunne tapaustasi. Suomessa tällaiset kuitenkin käsiteltäisiin kolmen ammattituomarin kokoonpanossa eikä lautamiehillä, jos sinut tuomittaisiin, voisit edelleen hakea muutosta hovioikeudesta, yhteiskunta lisäksi kustantaisi sinulle asianajajan valvomaan, ettei oikeuksiasi loukata ja että jos tilanteelle olisi jokin uskottava selitys, se tulisi ilmi.
Olemme tässä jo tovin keskustelleet tapauksesta. Sehän on käräjäoikeudentuomiossa tynnyrijuttu II lähes tuhat kertaa mainittu Sievälä.
Muuten tynnyrijuttu I kokoonpano oli yksi ammattituomari ja 3 lautamiestä. Uskottavaa selvitystä normaalipäivälle joskus 4 vuotta myöhemmin on kohtuullisen vaikeaa antaa.
Sivulla 146 eteenpäin:
Sievälän versio:
"Sievälä kertoi, että hän oli ostanut 16.11.2011 iltapäivällä kolme puhelinta, ensin kaksi yhdestä kaupasta ja kun rahaa oli ollut vielä jäljellä, yhden puhelimen toisesta kaupasta. Nämä liikkeet olivat olleet Expert ja Musta Pörssi. Tästä noin tunnin päästä hän oli antanut yhden puhelimen Lundenille. Yhden puhelimen kohtalosta Sievälä ei tiennyt ja yhden hän oli vienyt kello neljän aikoihin Runebergille Pasilaan. Muuta Sievälä ei ole asiasta tiennyt. Puhelimet olivat lähteneet Sievälältä eteenpäin samana päivänä 16.11.2011. Ensin Sievälä oli vienyt puhelimen Lundenille Herttoniemeen ja sitten Runebergille Pasilaan."
Runebergin versio:
"Runeberg kertoi (9.7.2015 yleisön läsnäolematta ja 26.8.2015) että Sievälä oli luovuttanut Runebergille marraskuussa 2011 myyntipakkauksessa olleen puhelimen, mutta numeroiden perusteella ei voinut sanoa mitään. Puhelin oli mennyt samaan normilaatikkoon tai kaappiin muiden puhelimien kanssa. Sievälä oli hankkinut puhelimen Lundenin pyynnöstä ja rahoilla. Sievälä oli kertonut, että toinen puhelin oli mennyt Lundenille. Lunden ei ollut kertonut Sievälälle, mihin tarkoitukseen Lunden oli tarvinnut puhelimen. Toinen oli jäänyt ylimääräiseksi. Sievälä oli tiennyt, että poliisilla oli ollut jatkuva tarve saada puhelimia ja Sievälä oli luovuttanut puhelimen poliisille. RHU:ssa oli ollut "huutava tarve" puhelimille, kun kymmeniä puhelimia oli ollut käytössä jatkuvasti. Näin oli tehty aikaisemminkin ja näin saatuja puhelimia oli ennenkin otettu virkakäyttöön."
Kaupin versio:
"Kauppi muisti Runebergin kertoman tapahtuman liittyen liittymään -926/Sievälä. Runeberg oli kertonut saaneensa puhelimen Sievälältä. Asiasta oli juteltu porukan kesken. Tapaamisessa Kauppi ei ollut ollut mukana. Puhelimen vastaanottaminen "vastapuolelta" ei ollut käytäntö tai yleistä, eikä Kauppi ollut itse hankkinut puhelimia tietolähteiltä. Puhelimet oli pääosin
hankittu itse. Sievälän antamasta puhelimesta tai käytännöistä ei ollut sen kummemmin keskusteltu. Kaupista ei ollut mitään "ihmeellistä" siinä, että pakkauksessa tullut puhelin oli otettu käyttöön, eikä Kauppi nähnyt riskiä siinä, kun puhelin oli mennyt yhteydenpitoon Sievälän kanssa."
Käräjäoikeuden näkemys:
"Runeberg on vahvistanut Aarnion selityksen ja kertonut vastaanottaneensa Sievälältä marraskuussa uuden puhelimen. Myöhemmin Runeberg on lisännyt kertomukseensa sen, että hän on vastaanottanut Sievälältä myös käytetyn puhelimen hävittämistä varten. Kukaan muu ei ole kertonut, että RHU:ssa olisi käytetty tietolähdetoiminnassa vastapuolen käytössä olleita puhelimia. Runebergin mukaan Lundenille jääneen puhelimen imei-koodi olisi kirjattu muistiin, mutta tarvetta televalvontaluvan hakemiseen ei ole ollut. Toisaalta Runeberg on kuitenkin tuonut vahvasti esiin, että RHU:ssa Lundenia oli jo vuosia pidetty epäilyttävänä ja jopa Tynnyri I -juttuun liittyneenä henkilönä. Lisäksi Runeberg kertoi yhtäältä, että tietolähteiltä oli vastaanotettu puhelimia aikaisemminkin ja otettu virkakäyttöön ja ettei käyttöön ottamisessa ollut mitään outoa ja tavallisuudesta poikkeavaa. Toisaalta Runeberg kertoi, että tapahtunut oli ollut hyvinkin poikkeuksellista. Käräjäoikeus pitää Runebergin kertomusta asiasta epämääräisenä ja sisäisesti ristiriitaisena, sekä tämän johdosta epäluotettavana."
Oma yhteenveto:
Eli Lunden pyysi Sievälää ostamaan puhelimia, Sievälä osti kaksi puhelinta ja vei Lundenille Herttoniemeen yhden puhelimen, Lunden ei tarvinnut toista puhelinta, joten Sievälä vei toisen puhelimen Runebergille Pasilaan kello oikeastaan n. 17. Asiassa todisti Kauppi, Runeberg ja Sievälä, sekä myös Aarnio. Runeberg oli ottanut Lundenille menneen puhelimen imei-koodin muistiin ja asiasta oli puhuttu Kaupin mukaan muiden kanssa. Käräjäoikeus ohitti todistajien kertomukset ja päätteli, että koska Runeberg piti menettelynä poikkeuksellisena ja oli toisaallaa myöskin kertonut, että näin oli tapahtunut aiemminkin, on Runerbergin kertomus sisäisesti ristiriitainen ja epäluotettava.
Todisteet:
Todisteena tilanteesta on se, että Sievälä todellakin oli Pasilassa 16.11.2011 juuri siihen aikoihin kuin kertoikin. Runeberg muisti imei-koodin ja muisti, että Lundenista puhuttiin. Puhelin oli todellakin poliisin käytössä Sievälän kanssa yhteydessä ollessa. Toinen puhelin paikantui 27.11.2011 Herttoniemeen kello 5.31 jolloin laite aktivoitiin toimintaan. Lunden asui Herttoniemessä. Kaupin mukaan asiasta oltiin tietoisia ja siitä puhuttiin porukassa.
Aarnion näkemys:
"Loppupeleissä ei ole mitään merkitystä sillä, millä puhelimella poliisi on yhteydessä tietolähteeseen. Kysymyksessä ei ollut rikoksentekoväline vaan yhteydenpitoväline. Puhelimen ja liittymän vaihtaminen samalla kertaa paljastumisriskin välttämiseksi on hieno periaate, mutta arkielämässä kaikki ei aina mene suunnitellusti."