Brittisairaalassa kituu myrkytetty mies – Venäläisvakooja Sergei Skripalin tarina on kertomus ahneudesta ja maailmasta, jossa henki on halpa ja totuus katoavainen
Kaksoisagentin murhayritys pahentaa lännen ja Venäjän kriisiä. Toimittaja Tommi Nieminen kertoo, kuka on Sergei Skripal ja miksei hän saanut tekojaan anteeksi.
Tilaajille
Tommi Nieminen HS
Julkaistu: 18.3. 2:00 , Päivitetty: 18.3. 6:07
VERTAUS oli suoraan Raamatusta.
Jo joulukuussa 2010 Vladimir Putin kertoi kansalle – rautalangasta vääntäen –, mitä hän ajattelee venäläisestä kaksoisvakoojasta Sergei Skripalista ja muista tämänkaltaista petturiupseereista.
Näistä isänmaan kavaltajista, jotka ovat rahanahneuksissaan alkaneet vuotaa huippusalaista vakoilutietoa vieraille valtioille.
”Petturit tulevat kuolemaan, uskokaa minua”, Putin sanoi televisiostudiolla kuvatulla videolla.
Kahdeksan vuotta vanhaa videota alettiin jakaa sosiaalisessa mediassa kaksi viikkoa sitten, pian sen jälkeen, kun Sergei Skripal oli myrkytetty hermokaasulla.
”Nämä ihmiset pettävät ystävänsä, aseveljensä”, Putin sanoo videolla ja tuijottaa äkäisenä kameraan. ”Mitä he saavatkin teoistaan palkkioksi, he tulevat tukehtumaan niihin kolmeenkymmeneen likaiseen hopeanpalaan.”
Kolmeenkymmeneen hopeapalaan?
No niin tietenkin… Matteuksen evankeliumin mukaan Juudas Iskariot sai ylipapeilta kolmekymmentä hopearahaa kavallettuaan Jeesus Nasaretilaisen.
Putinin ulostulo joulukuussa 2010 oli tarkkaan ajoitettu, sillä kaksoisagentti Skripal oli edelliskesänä jouduttu vapauttamaan vankileiriltä Venäjällä. Hänet päästettiin kolmen muun vakoojan kanssa maanpakoon länteen.
Kyse oli Venäjän johdolle epämieluisasta vapauttamisesta, pakkokaupankäynnistä, jossa Venäjä sai vastapalkkioksi kymmenen Yhdysvalloissa kiinni jäänyttä venäläisvakoojaa.
Putinin videosta saa käsityksen, ettei Skripal ollut saanut anteeksi.
EI siitä ole kahta sanaa.
Sergei Skripal oli ilman muuta rahanahne kavaltaja.
Lähes vuosikymmenen ajan 1990-luvun lopusta 2000-luvun alkuun Skripal paljasti kymmeniä venäläisvakoojia, aseveljiään, Britannialle.
Hänelle maksettiin tiedoista vähintään 100 000 dollaria.
Britannian ja Venäjän diplomaattinen jääkausi syveni tällä viikolla, kun vahvistui, että 66-vuotias Skripal ja tämän 33-vuotias tytär Julija Skripal oli myrkytetty novitšok-nimisellä hermomyrkyllä. Tämä tapahtui Britannian maaperällä, Salisburyn pikkukaupungissa.
Novitšok-lajin vahvat hermokaasut kehitettiin sotilaskäyttöön 1970-luvun Neuvostoliitossa. Seuraavan kahden vuosikymmenen ajan niitä valmistettiin kymmeniä tonneja, suurin osa niistä tiettävästi yhdessä tehtaassa Šihanyssa.
Novitšok-kaasuja ei pitäisi olla millään toisella valtiolla tai valtioiden ulkopuolisella toimijalla. Niitä ei itse asiassa pitäisi olla enää edes Venäjällä, sillä maa ilmoitti syksyllä 2017 tuhonneensa viimeisetkin kemialliset aseensa.
Näin tuskin tapahtui. Sillä jäämiä novitšokista on löydetty sekä Sergei Skripalin että Julija Skripalin elimistöstä. He olivat lauantaina – tämän jutun lähdössä painoon – edelleen sairaalan teho-osastolla Britanniassa.
He ovat tiettävästi kriittisessä tilassa. Yksikään lääkäri ei ole antanut julkisuuteen viitteitä toipumisesta tai toivosta.
KAKSOISAGENTTI Sergei Skripal eli maaliskuun 4. päivään asti apeaa ja yksinäistä leskiukon elämää.
Maanpaossa ja maineensa menettäneenä.
Vaimo Ljudmila oli kuollut syöpään lokakuussa 2012, poika Sasha taas maksakirroosiin heinäkuussa 2017. Isoveli Valeri kuoli vuonna 2016.
Skripal asui 40 000 asukkaan Salisburyn keskiaikaisessa katedraalikaupungissa, Britannian Porvoossa. Hän osti raaputusarpoja, kävi vaimonsa ja poikansa haudoilla, mutusti kotonaan pelmeneitä eli venäläisiä lihanyyttejä ja pelasi yksin World War II -panssarivaunusotapeliä tietokoneella.
Toisinaan Skripal kävi huitaisemassa tuopin kantapubissaan The Millissä. Hän oli baarissa kuulemma puhelias mies, näin kertoivat The Millin muut kanta-asiakkaat tällä viikolla brittimedioissa. Olihan hänellä tarinoita, kaiketi parempia kuin 99,9 prosentilla pubin asiakkaista.
Skripal oli syntynyt Itämeren rannalla Kaliningradissa kesäkuussa 1951. Hän oli fyysisesti vahva ja liittyi puna-armeijan eliittiryhmä Desantnikiin eli laskuvarjojoukkoihin. Skripal oli ensimmäisten sotilaiden joukossa, jotka Neuvostoliitto lähetti miehittämään Afganistania vuonna 1979.
Sota oli katastrofi, mutta lahjakas Skripal värvättiin GRU:hun eli sotilastiedusteluun. Hän toimi 1990-luvulla Venäjän vakoojana ensin Maltalla, sitten Madridissa. Sekä espanjalaiset että britit tajusivat 1990-luvun puolivälissä, että rahanahne Skripal on rekrytoitavissa vihollisleiriin.
Britit ehtivät ensin, heinäkuussa 1995. Koodinimeksi Skripalille annettiin Forthwith eli Heti tai Välittömästi.
Seuraavien vuosien aikana Skripal vuoti briteille lähes koko GRU:n sisäisen puhelinluettelon. Tiedot hän lähetti moskovalaispuistossa olleen valekiven sisälle piilotetun lähettimen kautta.
Venäjä ei osannut epäillä Skripalia edes syksyllä 1999, kun tämä jäi GRU:sta eläkkeelle everstinä. Hän siirtyi Venäjän ulkoministeriön palvelukseen, jossa hän oli vuoteen 2003 – ja jatkoi tietojen vuotamista briteille.
Joulukuussa 2004 Skripal pidätettiin Moskovassa.
Hänet tuomittiin maanpetoksesta 13 vuodeksi vankeuteen ja lähetettiin pahamaineiselle työleiri IK-14:lle, joka sijaitsee Mordvassa. Samalle leirille tuotiin myöhemmin Pussy Riot -anarkistiyhtyeen Nadežda Tolokonnikova.
JULIJA Skripalin lento Moskovasta Lontooseen laskeutui lauantai-iltana 3. maaliskuuta. Hän oli tulossa kahdeksi viikoksi Salisburyyn isänsä luo.
Vierailu teki leski-isän onnelliseksi, kertoi ystävä brittimedialle.
Sunnuntaina isä ja tytär lähtivät Salisburyn keskustaan. He saapuivat sinne Sergein BMW:llä kello 13.40 ja joivat yhdet The Mill -pubissa. Sen jälkeen he siirtyivät Zizzi-nimiseen grilliravintolaan. He söivät ja lähtivät ulos kello 15.40.
Hermomyrkky alkoi tehota.
Se lamautti isän ja tyttären samanaikaisesti. Heidät löydettiin hieman kello neljän jälkeen katupenkiltä, kävelymatkan päässä Zizzistä. Eräs silminnäkijöistä kertoi naisen suusta tulleen ”vaahtoa” ja hänen silmiensä olleen ”aivan auki, mutta täysin valkoiset”. Mies katseli taivaalle ja huitoi oudosti käsillään.
Heidän lisäkseen hermomyrkystä sairastui vakavasti vain salisburyläinen rikospoliisi Nick Bailey, joka teki kotietsinnän Skripalin kotiin.
Baileyn on kerrottu mitä todennäköisimmin toipuvan.
On muutamia vaihtoehtoja sille, kuinka Skripalit tarkalleen ottaen joutuivat hermomyrkyn kanssa kosketuksiin. The Daily Telegraph -lehti väitti perjantaina brittiviranomaisten pääteoriaksi sen, että hermomyrkkyä oli kyllästetty Julija Skripalin mukaan ottamiin vaatteisiin, kosmetiikkaan ja tuliaisiin jo Moskovassa.
Lehden mukaan brittien tiedusteluelin MI5 ei usko, että Salisburyyn olisi lähetetty Venäjältä tapporyhmä.
Tutkinnassa mukana oleva Scotland Yard esitti aiemmin teorian, että novitšok oli toimitettu Sergei Skripalin kotiin joko postipakettina tai lähettipalveluna. Jäämiä hermomyrkystä löytyi myös Sergein BMW:n ovenkahvoista sekä pubista ja ravintolasta, joissa isä ja tytär kävivät.
On todennäköistä, että sinne ne kulkeutuivat Skripalien mukana.
- kotikemisteille.jpg (45.88 KiB) Katsottu 2219 kertaa
Neuvostoliitto kehitti 1970- ja 1980-luvuilla kymmeniä versioita novitšok-hermomyrkyistä. Kuvituksessa yhden novitšok-yhdistelmän kemiallinen kaava. (KUVA: OLLI NURMINEN)
ILMIÖTÄ kutsutaan Londongradiksi.
Boris Jeltsinin ja Vladimir Putinin valtakausilla venäläisiä on muuttanut joukolla Britanniaan. Jo vuonna 2014 Lontoossa asui noin 150 000 venäläisemigranttia.
Osa heistä on näkyviä Putinin vastustajia: liikemiehiä ja -naisia, entisiä Venäjän turvallisuuspalveluiden työntekijöitä, ihmisoikeusaktivisteja ja Putin-kriittisiä toimittajia.
Heidän peräänsä on lähetetty Venäjän vahtikoiria. Britannian vastavakoilua hoitavan tiedustelupalvelu MI5:n mukaan Lontoossa on tätä nykyä vähintään yhtä paljon Venäjän tiedustelupalveluiden väkeä kuin kylmän sodan huippuvuosina.
Putinin Venäjä käy aggressiivista geopoliittista kilpailua – tai ehkä jopa uuden ajan kylmää sotaa – länsimaita vastaan.
”Nykyisiin olosuhteisiin vakoojat ovat suhteellisen halpoja ja suhteellisen tehokkaita. Tämä on Putinin tapa hallita valtiotaan”, tunnettu Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkija Mark Galeotti totesi tällä viikolla The New York Timesissa.
Vaikea kysymys on edelleen se, miksi juuri Skripal piti yrittää tappaa riskialttiisti Britannian maaperällä. Puhumattakaan siitä, miksi hänen tyttärensäkin yritettiin tappaa.
Skripal tuskin oli enää suuri uhka Venäjälle. Hän on tiettävästi ollut ulkona vakoojakuvioista lähes koko 2000-luvun.
Hän on pitänyt Britanniassa viime vuosina joitakin luentoja Venäjän sotilastiedustelusta, mutta olennaista sisäpiiritietoa hän ei ole saanut ehkä noin 18 vuoteen.
Hän ei politikoinut, ainakaan julkisesti. Hän vietti hiljaiseloa Britannian Porvoossa, piti päänsä poterossa.
Jos murhayrityksen takana on Venäjän valtio, motiiviksi jää oikeastaan vain vanhanaikainen kosto. Kyse saattaa olla myös Kremlin voimannäytöstä, jonka viesti kuuluu: niin kauas ei maanpetturi tällä planeetalla pääse, ettei Venäjän pitkä käsi sinne ulottuisi.
ISKUSSA käytetty hermomyrkky novitšok on toistaiseksi ainoita johtolankoja. Mutta se on hyvä johtolanka.
Ydinkysymys kuuluu: onko mahdollista, että jokin toinenkin varteenotettava taho kuin Venäjän valtio olisi saanut hankituksi novitšokia?
Novitšok-aineista ei ole tiettävästi aiempia havaintoja Neuvostoliiton tai Venäjän ulkopuolelta. On silti mahdollista, että niitä päätyi vääriin käsiin 1990-luvun alun kaaoksessa – niinä sekavina kuukausina, kun Neuvostoliitto romahti.
Uutistoimisto Reutersin mukaan Leonard Rink -niminen valtiollisen kemianinstituutin työntekijä – instituutti oli nimetty hyvin neuvostoliittolaisella lyhenteellä GosNIIOKhT – olisi myöntänyt oikeudenkäynnissä 1990-luvulla myyneensä Neuvostoliiton hermokaasuja eteenpäin.
Ilmeisesti myös novitšokeja.
Rink väitti maksaneensa rahoilla henkilökohtaisia velkojaan, mikä on sinänsä samantekevää. Jos hän puhui totta, novitšokeja on voinut päätyä ties mille hämäräporukalle.
Tähän Venäjä tulee kaiketi vetoamaan lähiviikkoina.
TAPAUS Skripalista tulee pitkä ja turhauttava tutkinta.
Venäjä-tutkija Galeotti arveli The New York Timesissa, ettei Venäjän johto tule osallistumaan edes keskusteluun Skripalien murhayrityksestä.
Sillä ei ole minkäänlaista tarvetta. Päinvastoin.
Putin kuittasi koko tapauksen happamasti, kun BBC:n toimittaja kysyi siitä maatalousseminaarissa Krasnodarissa maanantaina: ”Olemme täällä keskittymässä maatalouteen ja siihen, miten vaikutamme ihmisten elämään. Ja te puhutte minulle joistain tragedioista. Selvittäkää asia siellä, ja sen jälkeen voimme keskustella asiasta.”
Sitten Putin käveli pois.
Putin on Galeottin mukaan saattanut irtautua vanhasta valtioiden välisestä herrasmiessopimuksesta, jonka mukaan vakoojanvaihdoissa vapautetut kaksoisagentit ja maanpetturit ovat pysyvästi turvassa.
Galeottin mukaan tapaus tukee putinistisen geopolitiikan nykylinjaa: ”Venäjä on yksinkertaisesti liian mahtava ja pelottava, jotta se voitaisiin sivuuttaa. Kyse tässä kaikessa on sen osoittamisesta, ettei Venäjällä ole vain kyky vaan myös halu toimia.”
On kuitenkin epävarmaa, onko moista suurvaltoja sitovaa herrasmiessopimusta koskaan ollut.
The Guardian haastatteli tällä viikolla entistä KGB:n kenraalimajuria Oleg Kaluginia, joka on asunut vuodesta 1995 Yhdysvalloissa ja kääntynyt Venäjän turvallisuuskoneiston arvostelijaksi. Kalugin kiisti, että kylmän sodan aikana olisi ollut herrasmiessopimusta vakoojien vaihdosta.
Hän ei ole sellaisesta kuullut – ja hän oli sentään KGB-kenraali.
Edes Kalugin ei uskaltanut arvioida, oliko operaatio presidentti Putinin – toisen entisen KGB-miehen – määräämä.
Tekotapa eli myrkytys puhuisi kyllä sen puolesta, Kalugin arveli. Se on tosiammattilaisen valinta.
”Hän kyllä tekisi sen myrkyllä, jos täytyisi.”
JOS Britanniassa on ilmiö nimeltä Londongrad, on Suomessa vastaavasti Helsingrad.
Osa helsingradilaisista on korkean profiilin hahmoja ja taloudellisen vallan pitäjiä, kuten suomalais-venäläinen monimiljardööri Gennadi Timtšenko. On myös poliittisia pakolaisia, kuten ihmisoikeustoimittaja Oksana Tšelyševa. Hän joutui vaaraan Venäjällä 2000-luvun alussa alettuaan työskennellä ihmisoikeusrikoksista raportoivassa Venäjä–Tšetšenia-seurassa ja Novaja Gazetan toimittajana.
Helsingissä jo vuosikymmenen elänyt Tšelyševa huokaa syvään, kun häneltä kysyy Skripal-tapauksesta. Iskun tekijästä ei ole nimittäin annettu julkisuuteen ensimmäistäkään pitävää todistetta.
”Niin kauan kuin Britannialla ei ole pitäviä todisteita, se on vain typerää nyrkinheristystä. Ei se vaikuta Putiniin. Se päinvastoin vahvistaa hänen asemaansa Venäjän sisällä”, Tšelyševa sanoo.
Tšelyševaa murhayritys oudoksuttaa, sillä Skripal ei ollut samalla tavalla uhka vallanpitäjille kuin vaikkapa toimittaja Anna Politikovskaja tai entinen KGB- ja FSB-upseeri Aleksandr Litvinenko.
”Pelkään, ettei tästä tapauksesta koskaan synny puolueetonta tutkintaa, sillä asetelma Britanniassa on jo politisoitunut ja media on kertonut varmat syylliset”, Tšelyševa sanoo.
Toki hän pitää täysin mahdollisena, että Skripalien myrkyttäjät ovat Venäjän valtioon sidoksissa. Hän ei epäile Venäjän turvallisuuskoneiston kykyä ja halua tehdä poliittisia murhia.
Eri asia on se, mitkä tapauksista voidaan todistaa. Varmoina Venäjän valtiokoneiston teettäminä murhina tai murhayrityksinä hän mainitsee Litvinenkon myrkytyksen, ihmisoikeusjuristi Karina Moskalenkon myrkytysyrityksen lokakuussa 2008 sekä toimittaja Anna Politkovskajan ensimmäisen murhayrityksen syyskuussa 2004.
Politkovskaja saatiin hengiltä vasta toisella yrittämällä, kun hänet ammuttiin Moskovassa 7. lokakuuta 2006. Siitä voidaan sitten kiistellä, oliko sattumaa vai ei, että 7. lokakuuta on Putinin syntymäpäivä.
Venäläisten emigranttien, oligarkkien ja toisinajattelijoiden murhia ja epäselviä kuolemia on tapahtunut 2000-luvulla paljon.
Kuuluisimpia tapauksista ovat Litvinenkon ja Politkovskajan lisäksi oligarkki Boris Berezovskin, oppositiopoliitikkojen Boris Nemtsovin ja Denis Voronenkovin, korruptiota tutkineen juristi Sergei Magnitskin ja ihmisoikeusaktivisti Natalia Estemirovan murhat.
Tuorein oudoista kuolemista on maanantain ja tiistain väliseltä yöltä. Liikemies Nikolai Gluškov kuoli kotonaan Etelä-Lontoossa ”tukehtumiseen viittaaviin” vaivoihin.
Hän kuului Putinin julkisiin vastustajiin.
Ei ole tiedossa, oliko Gluškovin kuolema salamurha, esimerkiksi myrkytys. Mutta jo keväällä 2013 – hieman Berezovskin hämäräperäisen kuoleman jälkeen –, Glushkov arveli haastattelussa, että hän on Putinin tappojonossa seuraavana.
Berezovski oli Putinin tunnetuimpia vastustajia. Maaliskuussa 2013 hänet löydettiin kuolleena entisen vaimonsa asunnon kylpyhuoneesta Britannian Ascotissa.
Virallinen kuolinsyy oli itsemurha – Berezovskin tiedettiin olevan masentunut ja talousongelmissa –, mutta kuolemansyytutkija Peter Bedford ilmoitti vuosi kuoleman jälkeen, ettei hän voi olla varma, oliko kyseessä itsemurha.
Berezovski oli Aleksandr Litvinenkon pitkäaikaisia ystäviä. Entinen FSB-agentti Litvinenko oli murhattu Lontoossa marraskuussa 2006 radioaktiivisella polonium 210:llä. Britannian parlamentin tutkintaraportin mukaan murhan takana oli FSB.
Tutkintaryhmän puheenjohtaja Robert Owen yhdisti murhatyöhön myös kaksi Venäjän mahtavinta miestä: presidentti Putinin ja valtion turvallisuusneuvoston johtajan Nikolai Patruševin.
”FSB:n operaatio herra Litvinenkon tappamiseksi oli todennäköisesti herra Patruševin ja myös presidentti Putinin hyväksymä”, Owen kirjoitti raportin viimeiseksi johtopäätökseksi.
VENÄJÄN turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori Katri Pynnöniemi korostaa, ettei tapaus Skripalin osalta kannata tyytyä kaikkein yksinkertaisimpiin teorioihin.
Britannian pääministeri Theresa May julisti kahdeksan päivää iskun jälkeen, että Skripalien murhayritys joko on Kremlistä käskytetty tai sitten Venäjän hallinnon ylläpitämää novitšok-myrkkyä on päätynyt muille toimijoille.
Pynnöniemi sanoo, että on vähintään kolmaskin vaihtoehto.
Se, että murhayrityksen teettäjä on jokin puoliautonominen toimija Venäjällä – joka toimi ilman Kremlin lupaa muttei Venäjän johdosta täysin irrallaan.
”Venäjällä on alemman tason toimijoita, joilla on kyky tehdä tietynlaisia operaatioita, ja Putin saattaa joko nyökätä niille operaatioille tai olla tekemättä sitä. Silloin toimijat ottavat henkilökohtaisen riskin, että onko operaatio hyväksi heidän omalle uralleen”, Pynnöniemi sanoo.
Toisin sanoen: jokin voimaryhmä Venäjällä ennakoi, minkälaiset väkivaltaoperaatiot miellyttävät Kremlin johtajia, jolloin näiden ei tarvitse itse liata käsiään.
Yksi sellainen operaatio voisi hyvinkin olla Sergei Skripalin kaltaisten maanpettureiden eliminointi.
Jos operaatio onnistuu, on oletettavaa, että ryhmän jäsenille on luvassa sekä taloudellisia palkintoja että uranousua.
Pynnöniemi ei ”tämänhetkisten tietojen valossa” usko, että Skripalien murhayritys olisi ajoitettu nimenomaan Venäjän sunnuntaisten vaalien alle.
”Totta kai virallinen Venäjä yrittää nyt löytää tapauksesta sen positiivisen itselleen. Että kyse on lännen russofobiasta. Venäjän valtiollisen tv:n puolella on vahvistettu nyt ajatusta, että Venäjää kohdellaan huonosti”, Pynnöniemi sanoo.
Mutta kansainvälisellä diplomaattisella riidalla ei ole juuri merkitystä Venäjän vaaleissa.
Katri Pynnöniemi uskoo, että mitä kovemmat uhkaukset ja sanktiot Britannia määrää Venäjälle, sitä varmemmin idän ja lännen konflikti sataa presidentti Putinin ja Kremlin laariin.
”Näiden vaalien isoin kysymys on äänestysaktiivisuus”, Pynnöniemi sanoo, sillä Putinin voittoa ei uhkaa mikään.
Mitä alempi on äänestysprosentti, sitä heikompi on Putinin mandaatti kansalta.
Sanktioiden avulla Kreml voi vahvistaa mielikuvaa, että länsi yrittää vain nöyryyttää Venäjää. Se on propagandaviesti, jota lännen on vaikea murtaa Venäjän maaperällä.
Siinä ei auta edes se, että Britannia löisi pitävät todisteet pöytään.
Silti sen on siihen pyrittävä.
JOS aivan tarkkoja ollaan, Britannian maaperällä tehtiin kaksi viikkoa sitten kahteen ihmiseen rajattu täsmäisku kemiallisilla joukkotuhoaseilla.
Ei ole ihme, että pääministeri Theresa May on ollut tämän viikon kuin kiehumispisteessä.
Torstaina Britannia ilmoitti karkottavansa maasta 23 venäläisdiplomaattia, peruuttavansa ministeritason tapaamiset ja jäädyttävänsä sellaiset Venäjän valtion varat, joita on mahdollista käyttää Britannian kansalaisten tai asukkaiden hengen tai omaisuuden vaarantamiseen.
Vielä pitäisi todistaa, että Venäjä on syyllinen.
Britannian ulkoministeri Boris Johnson puhui keskiviikkona ”musertavasta näytöstä”, joka todistaa Venäjän valtion osallisuuden.
Kun ulkoministeri Johnsonilta kysyttiin, mitä ”musertavat näytöt” ovat, hän viittasi venäläisten ”omahyväisiin, sarkastisiin vastauksiin”, jotka ”viittaavat heidän syyllisyyteensä”.
Se kuulostaa siltä, että toistaiseksi musertavaa näyttöä on ainoastaan siitä, ettei Britannialla ole musertavaa näyttöä.
Jos operaation takana ovat Venäjän silovikit eli valtion turvallisuusorganisaatioiden kovanaamat, näiden ammattitaidon ydintä on juuri jälkien peittäminen, komentoketjujen häivytys ja tutkijoiden vedätys.
Varmaa on se, että Britannian ja sen liittolaisten sekä Venäjän välinen diplomaattinen jääkausi jatkuu ja kylmenee. Tiedä sitten, minkälaiseen ikiroutaan se vielä johtaa.
Esimakua saatiin pian sen jälkeen, kun Britannia oli keskiviikkona ilmoittanut 23 venäläisdiplomaatin karkottamisesta. Lauantaina Venäjä vastasi karkottamalla 23 Britannian diplomaattia.
Venäjän Lontoon-suurlähetystö julkaisi virallisella Twitter-tilillään kuvan lämpömittarista jääkimpaleiden keskellä. Elohopeaviiva oli pudonnut pahasti pakkasen puolelle, –23 asteeseen.
Viesti oli kahden lauseen mittainen:
Lämpötila Venäjä–Britannia-suhteissa putosi –23 asteeseen.
Mutta me emme pelkää kylmää säätä.
Kirjoittaja Tommi Nieminen kuuluu HS:n turvallisuuspoliitiikan toimittajaryhmään.
Venäläisethän ovat kovasti halunneet tutkintaan mukaan, mutta en jaksa uskoa että tutkinta ryssänmaalla alkaa. Venäjä syyttää Britanniaa manipulaatiosta ja tietojen vääristelystä. Miten he voivat tällaista sanoa jos eivät mielestään tiedä koko miehistä mitään. Ryssien vääristelylausunto tuli niin nopeasti, että eivät ole edes voineet ehtiä "tutkia" asiaa.