Marshall kirjoitti:Minusta on ihan selvää että tekijä ei kuvitellutkaan että ei jäisi kiinni. Noin tyhmää salamurhan suunnittelijaa ei ole olemassakaan. Kaveri jolla on iso määrä aseita, voisi tehdä tuon homman siististi pitkäpiippuisella, kiikaritähtäimellä ja äänenvaimentimella sadan metrin päästä. Ja siltikin häntä olisi epäilty jo samalla viikolla, koska helposti selvisi heidän välinen kauna ja epäillyn aseharrastus. Tässä tapauksessa kaveri vielä halusi mennä uhrin kotiin, jossa oli riski kärytä rysän päältäkin ihan vaan tehdääkseen uhrille selväksi että sinä pilasit minun urani, nyt minä lopetan sinun elämäsi.
Hyvää päättelyä mielestäni. Tästä varmaankin juuri lienee ko. järkyttävässä, kahden ihmisen kuolemaan ja heille läheisten ihmisten musertavaan suruun johtaneessa murder-suicide -keississä kaiken julkisen tiedon perusteella vaikuttaisi olevan kyse.
Tekijä näyttäisi selvästikin nimenomaan halunneen kohdata uhrin, tekijän näkökulmasta väärintekijän, silmästä silmään ja tähdentää uhrille, miksi hänen pitää kuolla ja miksi vain uhrin kuolema voi sovittaa tekijän kokeman vääryyden.
Tietysti, jos/kun uhri on viimeisimpien tietojen mukaan ollut makuuhuoneessa sängyllä vatsallaan kädet selän taakse nippusiteellä sidottuna itse teon (2 laukausta niskaan) aikana, niin tekijä ei kuitenkaan ole kyennyt teloittamaan uhriaan point blank silmästä silmään. Tekijä ei siis ehkä ole halunnut nähdä uhrin kasvoja ja menehtymistä, elämän sammumista kuoleman hetkellä.
Hän on käyttänyt surmatekoon puoli tuntia aikaa.
Tämä kuten koko surmaamistapa kertoo ehkä jotain, mutta en osaa sanoa mitä, koska en ole alan asiantuntija, mutta varmasti suomalaiset osaavat forensics -asiantuntijat tämänkin selvittävät. Vaikka toisaalta oikeudenkäyntiähän ei tule, koska sekä uhri että tekijä ovat kuolleet, niin silti asia selvitetään tietysti.
Tekijä ei ole tosiaan kenties yrittänytkään toimia kuin jonkinlainen mestaririkollinen, vaan hän on selvästikin jopa tiennyt ja odottanutkin jäävänsä kiinni. Miksi muuten hän olisi jäänyt oleskelemaan muina miehinä Kasarmikadun vuokra-asuntoonsa, jossa hän on kirjoilla, eikä esim. paennut ulkomaille kuten monet rikoksiin syyllistyneet etsintäkuulutetut suomalaiset rikolliset tekevät kaiken aikaa.
Hän on tiennyt jäävänsä kiinni ja on niin ikään varmasti myös päättänyt, että päättää päivänsä täällä maan päällä oman käden kautta mieluummin kuin menee "lusimaan" elinkautista vankeutta. On myös todennäköistä, että jos hän on sellainen pedantti henkilö, jollaiseksi hänet on kuvattu julkisuudessa, hän on myös kirjoittanut jonkinlaisen "testamentin" ja selityksen teolleen jollekin, jonnekin.
Kyse on varmaankin tunnepohjaisesta teosta kuten useimmissa henkirikoksissa. Kostosta. Rahan/taloudellisen aseman ja tulevaisuuden, työn, identiteetin ja aseman menetys ja sitä kautta usein mm. parisuhteen ja perheen menetys on yleinen taustatekijä henkirikoksissa, joukkomurhissakin (kuten irtisanottujen esim. Yhdysvalloissa tekemissä joukkoampumisissa).
Voi olla, että tekijän ja uhrin välillä on ollut jonkinlainen episodi, joka on johtanut ensin tekijän ja sittemmin uhrin lähtöön Ilmariselta. Aikajana voi selittää paljon ja luultavasti Ilmarisellakin tiedetään asioista enemmän kuin julkisuuteen kerrotaan. Joka tapauksessa heidän välillään on täytynyt olla jotain henkilökohtaisempaa, tunnetta ja tekoja, jotka eivät ole jättäneet ainakaan tekijää rauhaan hänen työpaikasta lähtönsä jälkeen, nyt tunnetuin valitettavin seurauksin.
Noin yleisellä tasolla sanottuna, ihmisen seksuaalisuuteen kohdistuva hyväksikäyttö tai hyökkäys on kaikkien asiantuntijoiden ja tekojen uhrien mukaan niin perustavalla ja peruuttamattomalla tavalla ihmisyyden ytimeen tunkeutuva ja äärimmäinen loukkaus, että se ei unohdu koskaan.
Seksuaalista motiivia yhtenä mahdollisuutena aiemmin esitettyäni sain osakseni "kurmootusta" keskustelussa. Tarkoituksena ei ollut ketään leimaavassa mielessä esittää ko. teoriavaihtoehtoa, vaan siksi, että myös seksi ja seksuaalisuus ja siihen liittyvät tunteet yksiselitteisesti ovat yksi yleinen motiivi henkirikoksissa.
Kaikista asioista pitää puhua ja keskustella avoimesti elämässä ja työelämässä, eikä vaieta.