Ubba kirjoitti: Ti Joulu 24, 2024 9:32 pm
ihmisistä kaikkialla oli tulossa NPC:itä
Tutkiessa tätä NPC kontekstia mikä terminä saa alkunsa erilaisista peleistä ja niiden hahmoista, mitkä eivät ole pelaajan hallinnassa, sekä muutoin tekstistä poimittuja väittämiä Luigi Mangionen mielenmaisemasta herää miete, että hänellä on saattanut olla psykoaktiivisten kasvien tai muiden aineiden käytön myötä syntynyt ajatusrakenne.
Useilla psykoaktiivisilla kasveilla ja muilla aineilla on käytettynä sellainen vaikutus, että ne tehostavat ihmiselle luontaista kykyä hahmottaa ympäristössään ja itsessään erilaisia korrelaatioita, kausaliteetteja ja loogisuuksia (eng. pattern) tavalla, mikä ei ole ollut mahdollista ennen ko. psykoaktiivisten kasvien käyttöä.
Tuon ilmiön haitallinen puoli on, että yksilön omaaman tiedon määrä ei usein vastaa sitä vaadittua, kuin sen huomattavasti kasvaneen kyvykkyyden hahmottaa ja siten noita em. "patterneja" jäsentää vaatisi, minkä seurauksena yksilö omaksuu tuon uuden hahmotetun tavalla, kuin olisi juuri oivaltanut jonkinlaisen uuden totuuden tai suuren salaisuuden.
Ko. psykoaktiivisia aineita käyttäneet kuvaavat usein tuota kokemusta eräänlaisena heräämisenä tai valaistumisena.
Lisäksi yksilö usein liittää tietoisuuden ja tahdon, vapaan tai ei vapaan, kokemuksensa osaksi siten, ettei se vastaa toteutunutta todellisuutta, sen lainalaisuuksia, minkä myötä yksilö alkaa havainnoida itsensä protagonistina jonkinlaisessa tarinassa ja tuo ajatussisältö sulautuu oman elämän ja reaalimaailman osaksi poimien elementtejä paitsi omasta henkilöhistoriasta myös fiktiosta.
Tällaiseen ilmiöön usein liittyy myös kokemus siitä, että noiden hahmotettujen "patternien" ymmärrystä käytettäisiin hyväksi ihmisten hallinnassa heidän toimestaan, "jotka luovat niitä patterneja tarkoituksella" ja tuo ihmisten hallinta poimitaan pahuuden konseptina siitä opitusta, mikä yksilön muistissa ja henkilöhistoriassa toteutuu.
(Protagonisti vastustaa itseensä kohdistuvaa hallintaa, mikä on riiston ja väkivallan muoto, pahuutta, ja tuo hallinta osoitetaan muihin, muissa, jotta ei itse joudu hallittavaksi, uhriksi, menetä kontrollia)
Esimerkkinä toimivat paitsi historia, myös erilaiset elokuvat, kirjat ja nykymaailmassa pelit, joiden sisältöä (fiktio) yksilöt yhdistelevät todellisuuteen narratiivihakuisesti, siten muodostamatta selkeää kuvaa useasta muuttujasta joiden vuorovaikutus muodostaa kokonaisuuden.
Usein tuo hallinnan kokemus yhdistetään olemassa oleviin hierarkioihin ja varallisuutta mytologisoidaan siten, että vaurauteen liitetään myös käsitys yli-inhimillisistä kyvyistä.
Mangionen kerronnassa on ko. henkilön kertoman mukaan ollut läsnä kokemus siitä, että Mangione itsekin olisi ohjailtavissa tuolla tavoin.
Se antaa viitteitä, että Mangione olisi kyennyt jäsentämään tuota ajatusrakennettaan osittain ja lähestynyt sitä ihmisen käyttäytymiseen, taloustieteisiin, historiaan, taidehistoriaan, kirjallisuuteen ja matematiikkaan sekä muuhun liittyvää tietoa, minkä kautta yhdistellen tuo kuvailemansa ihmisten käyttäytyminen on hahmotettavissa ilman kokemusta muiden elottomuudesta tai ainakin tahdottomuudesta, tai myöskään siitä, että jokin taho ohjailee omaa tai muiden käytöstä, mutta syystä tai toisesta hän ei ole opinnoissaan edennyt niin pitkälle tai on päättänyt pitäytyä kapeammassa spektrissä havainnoinnin suhteen.
Tulkintani mukaan Mangione ei ole väärässä siinä, etteikö ihmiskunnan hallinta ole mahdollista, mutta tuollaisessa NPC ajattelussa mittakaava on liian suuri siihen, että ihminen voisi nykyisellä teknologialla sitä omata ja koska tuokin ymmärrys näyttäytyy Mangionen väitetyissä teksteissä, siis se, "että teknologiayritykset vasta pyrkivät siihen", on erikoisella tavalla Mangione ikäänkuin kesken opiskelun alkanut toteuttaa ajatussisältöään.
Näyttäytyykin, mikäli jutussa henkilön kertoma viestintä Mangionen kanssa pitää paikkansa, että tuo
kokemus ihmisten kontrollista ja hallinnasta on seurausta
puutteellisesta ymmärryksestä ja siten taustalla oleva
tahtotilansa on ollut oikeasti
omasta kuvakulmastaan moraali-eettisesti hyvä.
Herää vahva epäily, että Mangione on
tappanut ihmisen, kahden lapsen isän, ajatuksenaan tehdä hyvää sen sijaan, että olisi
tappanut ihmisen, kahden lapsen isän, ajatuksenaan tehdä pahaa.
Katsoakseni olisi äärimmäisen tärkeää selvittää, onko Mangione ymmärtänyt ja ymmärtääkö hän nykyisellään
tappaneensa ihmisen, kahden lapsen isän, tappaakseen ihmisen, tehdäkseen murhan vai onko Mangionen kokemus se, että
tappamalla ihmisen, kahden lapsen isän, hän on muuttanut sitä ajatusrakennetta ja ajatussisältöään, minkä osa on ihmisiä kontrolloiva taho ja siten tappamalla ihmisen, kahden lapsen isän, hän on taistellut kokemaansa pahuutta vastaan.
Tämä Mangionen oikeusturvan vuoksi ja myös siksi, että
mikäli hän ei ole tekijä hän saattaa
pyrkiä esiintymään tekijänä oman ajatussisältönsä vuoksi, mikä paitsi em. vaarantaisi hänen oikeusturvansa myös tarkoittaisi sitä, että oikea tappaja jää tuomitsematta.