Hmmm... Pitääpä katsoa tuo Klass, vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Sain vihdoin hankittua Elephantinkin (vitosella CDonista, jej). Ehkäpä katsastan Bowling for Columbinenkin pitkästä aikaa. Se lopussa oleva kohta, jossa Charlton Heston kävelee pois kesken haastattelun on kyllä aivan mainio...
VoDKa kirjoitti:Olen itse juuri tuona kyseisenä päivänä ja vuonna "sattumalta" Littletonissa, nähtäväksi jää tapahtuuko silloin mitään ja miten siitä uutisoidaan.
Itsekin ajattelin, että voisi olla melkoinen kokemus olla itse tapahtumapaikalla viettämässä tuota 10-vuotispäivää, kun joka tapauksessa Columbinessa pitää jonain päivänä vierailla (onpa sitten jotain kerrottavaa jälkipolville, hehhe). Eiköhän siellä jonkinlainen muistotilaisuuskin järjestetä, kun nyt miettii vaikka noita massiivisia "kouluunpalaamisjuhlia" aikoinaan. Kun katselee kuvia Columbinessa järjestetyistä muistotilaisuuksista, surevista ihmisistä ja kuuntelee tapahtuman tiimoilta tehtyjä lauluja ym. on käsittämätöntä ajatella, miten suuret mittasuhteet kyseinen kouluisku on saanut myös "hyvässä". Yleensä korostetaan lähinnä tekijöitä, mutta Columbinen osalta myös uhrit ovat olleet paljon esillä. Olisi varmasti hienoa kokea se ilmapiiri.
Toisaalta paikalle saapuu erittäin todennäköisesti myös suuri määrä Ericin ja Dylanin ihailijoita, eikä niistä tiedä, miten he päättävät esikuviensa muistoa kunnioittaa. Toki turvatoimet ovat epäilemättä tiukat, mutta eihän sitä koskaa tiedä... Siitäkin huolimatta, taidan uskaltautua paikanpäälle, jos opinnoiltani ennätän.
Dam Egar kirjoitti:rampiz kirjoitti:En sitte tiedä pitääkö paikkaansa, mutta itse olisin jopa odottanut innoissani 10 vuoden juhlapäivänä kunnon kouluteurastusta
-rampiz
Just... olisipa kerrassaan mukavaa jos olisit itse yksi niistä teuraalle joutuvista. Vai mitä?
Tuskin olen yksin mielipiteeni kanssa jos totean: idioottimaista tekstiä sinulta.
Noh, eiköhän tuo nyt ollut ihan vaan tuommoinen heitto
Olisi kyllä ihan fiksu ratkaisu laittaa koulut kiinni, ainakin USA:ssa. Esimerkiksi Suomessa koulujen sulkeminen olisi ehkä jo hieman liioiteltua, mutta tarkkana kannattanee olla myös Jenkkilän ulkopuolella. Itsekin olen monen muun tavoin aika vakuuttunut siitä, että montakin kouluiskua (tai ainakin yritystä) tulee tapahtumaan 20.04.2009.
Elephant kirjoitti:Ja miksei kukaan nähnyt poikien itsemurhaa?!
Niinpä. Ei ainakaan tarvitsisi spekuloida poikien viimeisten hetkien tapahtumia (tappoiko jompikumpi jommankumman, halusiko jompikumpi antautua ja niin edelleen). Mutta hyvä, että porukka ehti paeta kirjastosta ennen kuin pojat palasivat: eihän sitä tiedä, vaikka he olisivat todella alkaneet puukottaa ihmisiä (kuten Dylanin kerrotaan ehdottaneen), kun ei ampuminen kerran ollut enää jännittävää. Tai olihan kirjastoon tietysti jäänyt kuolleiden lisäksi tajuton Patrick Ireland ja pahasti haavoittunut Lisa Kreutz, joka kertoi kuulleensa poikien sanovan valmistuessaan itsemurhaan jotain tyyliin "You in the library", mitä se ikinä onkin tarkoittanut.
Dam Egar kirjoitti:Itseäni ihmetyttää se, miten paljon netistä löytyy jopa ihailua näitä kahta vätystä kohtaan.
Esim. P.Auvisen mussutuksen backbone oli: "Olen kyllästynyt ihmiskunnan rappiotilaan, kouluammuskelu olkoon tapani kertoa siitä muille".
Mikä muu ilmentää ihmiskunnan rappiotilaa paremmin kuin juuri kouluammuskelu?
Dam Egar kirjoitti:Itse koen että nämä tällaiset onnettomat ovat henkilöitä jotka tahtoisivat olla merkittäviä (esim. kouluhierarkiassa) mutta jostain syystä (joko omaa saamattomuuttaan, laiskuuttaan, kykenemättömyyttään) eivät saavuta mitään. Alkavat kieriskellä itsesäälissä ja syyttävät muita omasta saamattomuudestaan.
Näinhän se oli Ericin ja Auvisenkin kohdalla, saivat osakseen virnuilua. Päättivät omassa mielessään että "Minä olen muita parempi, ainoastaan väärin ymmärretty". Syvällä sisimmässään tahtoisivat olla hyväksyttyjä muiden lasten leikkeihin mukaan. Hipsivät epävarmoina seinäruusuina ja hokevat päässän mantraa: "Olen muita parempi, vaikkei kukaan sitä tiedä eikä huomaa. Vielä joku päivä minut huomataan."
Oli miten oli, kaikki vastaavat ovat surkimuksia ja yksin ja ainoastaan itse vastuussa siitä.
Itseänikin jaksaa ihmetyttää tämä erinästen kouluammuskelijoiden saama ihailu. Keskustelin taannoin netissä erään ainakin Auvista sekä parivaljakkoa Harris & Klebold ihailevan teinin kanssa, joka kertoi olevansa kiiinnostunut poikien "ideologiasta filosofisessa mielessä". Se tuntuu kummalta sinänsä, etten ainakaan itse näe kyseisten ihmisten kirjoituksissa mitään filosofista. Kun tutustuu esimerkiksi ystävämme Harrisin päiväkirjoihin, sisältö ei ole mitään muuta kuin itseensä epävarman ja sosiaalisesti kehittymättömän teinin käsittämötöntä uhoamista. Viittaukset luonnonvalintaan ja rotuoppiin ovat lähinnä huvittavia, kontekstistaan irrotettuja ja väärin tulkittuja. Kaiken lisäksi silloin tällöin Harris sanoo jopa itse sen, mikä on koko ajan luettavissa rivien välistä: ihmiset (ja ihmiskunta) ovat perseestä, koska Harrisia itseään syrjitään (viitaten nyt esimerkiksi tuohon päiväkirjan lopun vuodatukseen). Sama pätee Auviseen, vaikka teksti onkin muodollisesti pätevämpää.
Kun itse ihmisten huonon kohtelun kohteeksi joutunut henkilö alkaa paasaamaan ihmiskunnan tuhoamisesta, tajuaa jokainen rationaaliseen ajatteluun kykenevä ihminen tämän suuren ideologin perimmäiset motiivit. Äärimmäisen harvoin (jos koskaan) kouluiskun tekijä on ollut ns. normaalin sosiaalisen statuksen omaava ihminen. Filosofian ihanne objektisuudesta ei siis ehkä ihan täyty. Jostain syystä jotkut (yleensä samassa tilanteessa olevat) ihmiset näkevät kuitenkin kouluammuskelijassa säälittävän angstaajan sijaan suuren ajattelijan ja ihailtavan henkilön. Kai siinä on kyse jonkinlaisesta psyykkisestä puolustuskeinosta: toiset ihmiset eivät vain kestä "uhrina" olemista, vaan kääntävät mielessään asetelman päinvastaiseksi (vaikka, kuten Harrisin päiväkirjastakin näkyy, tajuavat itsekin asian oikean laidan - ainakin hetkittäin). Siksi he eivät näe "uhria" myöskään kouluammuskelijassa, johon samaistuvat voimakkaasti. (Enkä nyt kutsuessani kouluammuskelijoita "uhreiksi" tarkoita, että se oikeuttaisi millään tavalla heidän tekonsa.)
Kuten kymmeniä sivuja sitten puhuttiinkin, oma osansa Ericin ja Dylanin ihailussa on tietysti ylipäätään sillä, miten julkkiksia heistä on tullut. Columbine on eufemismi koulammuskelulle ja antaa jonkinlaisen mallin, miten toimia, mikä näkyy myös siinä, että Columbine nousee saletisti esille aina kouluammuskeluista puhuttaessa. Ajalla ja sillä, että pojat ovat kuolleita, on varmasti myös keskeinen merkitys Dylanin ja Ericin ympärille muodostuneen sankarimyytin muodostumisessa. Kyllähän esimerkiksi jotain kuollutta rock-tähteä palvotaan ihan eri tavalla hänen kuolemansa jälkeen.
Arlene kirjoitti:
Luke Woodham, joka vuonna 1997 tappoi äitinsä ja kaksi opiskelijaa ja haavoitti seitsemää, kuvaili samanlaista todellisuudesta irrottautumista nauhoitetussa tunnustuksessaan, sanoen, "Aivan kuin olisin ollut siellä ja en kuitenkaan olisi ollut siellä." Columbinen lukion opiskelijat kuvailivat Harrisin ja Kleboldin käyttäytymistä ampumisten aikana hyytäväksi.
Littletonin tapahtumien vanavedessä, vastausten etsimisessä on suunnattu huomio aseisiin, media väkivaltaan, peleihin ja paineisiin menestyä koulussa. Mutta tutkimustulokset osoittavat, että yksittäinen tekijä ei selitä nuorten tekemiä murhia tai itsemurhia.
Nuoret tappajat on nähtävä äärimmäisen herkkinä lapsina, joiden kohdalla riski kasvaa läpi heidän elämänsä ja lopulta he murtuvat. Tilanne muistuttaa tornin rakentamista, sanoo Garbarino, "kerros lisää torniin ja se romahtaa."
Mahtava teksti, kiitos. Erityisesti tuo pätkä oli asiaa. Ylipäätään on ärsyttävää, kun kouluammuskeluille ym. pyritään löytämään yksiselitteinen motiivi, eikä tajuta, että kyse on nimenomaan monen tekijän summasta. Kun korostetaan liiaksi sitä, että esimerkiksi Columbinen tekijöitä kiusattiin koulussa, annetaan tavallaan oikeutus teolle. Mutta onhan selvää, ettei koulukiusaus yksinään ole riittävä kannuste kouluiskun tekemiselle, eihän valtaosa paljon pahempaakin kiusausta kestäneistä koskaan kosta kiusaajilleen, saatika tapa heitä. Väkivaltaiset käyttäytymismallit taas omaksutaan toki paljolti väkivaltaviihteestä, mutta harva väkivaltaelokuvien ystävä koskaan päättää testata näkemäänsä käytännössä. Toisaalta vaikka jonkinlainen motiivi (esim. kiusaaminen) väkivallan käytölle olisikin, ihminen toimii yleensä vallitsevan arvomaailman ja moraalin rajoissa. Täytyy siis olla olemassa myös jokin moraalia vääristävä tekijä, esimerkiksi mielenterveyshäiriö, jotta ihminen todella pystyy tappamaan toisen ihmisen, ei vain suunnittelemaan veritekoa hiljaa mielessään. Toisaalta yksittäinen perustelu ei välttämättä ole vielä riittävä motiivi teolle, vaan syitä on usein monia ja niin edelleen... Kouluiskuille ei siis voida löytää selkeää syytä, mutta onneksi sentään osasyitä, joista osaan voidaan peräti puuttua.
