MURHA.INFO

Lainasin toiselle henkilölle jouluksi Hannes Markkulan vanhan teoksen Suomalainen murha 1953-1990, ja nyt kirjan palauduttua luen sitä parhaillaan itse. Ärsyttää vain suunnattomasti se, että kirja on tosi huonoa suomea, lisäksi tulee vielä kirjoitusvirheitä. Rektiovirheistä lähtien siellä on kaikki mahdolliset kielivirheet edustettuina. Miten pitkän linjan toimittaja on voinut päästää ulos noin viimeistelemättömän teoksen?

Muuten tapaukset ovat mielenkiintoisia, tuttuja rikoksia, sekä selvitettyjä että pimeäksi jääneitä. Bodomit ja muut senaikaisten tietojen tasolla. Olin suunnitellut huutaa tuon netistä itselleni, oman rikoskirjahyllyni täydennykseksi, mutta nyt en kyllä tiedä.

Daphne du Maurierin "Rebekka", jota ylistin jo tuolla toisessa ketjussa. Harvoin kai meikäläiselle käy niin, että menee aamuneljään lukiessa, mutta näin on nyt päässyt käymään. Yhtä vaikuttava ja jännittävä kuin mitä muistelin parinkymmenen vuoden takaista lukukokemusta.

Agatha Christie, Idän pikajunan arvoitus.

J.Maybrick kirjoitti:Daphne du Maurierin "Rebekka", jota ylistin jo tuolla toisessa ketjussa. Harvoin kai meikäläiselle käy niin, että menee aamuneljään lukiessa, mutta näin on nyt päässyt käymään. Yhtä vaikuttava ja jännittävä kuin mitä muistelin parinkymmenen vuoden takaista lukukokemusta.

Täällä heräsi kiinnostus tuosta kirjasta! Minkä tyylinen se on lajiltaan ja millainen "kieli" siinä on? Onko vanha kirja?

Alkuteos Rebecca ilmestyi 1938 tai -39. Tyylilajia vaikea kuvata -joku voisi sanoa romanttiseksi jännäriksi, mutta ei minusta istu siihen lajiin. Kieli helppoa, vaikka tosiaan vanha suomennoskin. Uusia painoksia otettu usein, tuo lukemani on 1994 -vuodelta. Hyviä henkilökuvauksia. Useita filmejä ja legendaarinen mini-TV-sarjakin tehty (jota ei saa mistään joidenkin tekijänoikeussotkujen takia). Kurkkaapa googlen tiedot Daphne du Maurierista.

Alfred Hitchcockin elokuvaversio Rebekka on kuulemma laskeutunut aivan kummitusjutun tasolle, eli ydin ja psykologinen ote jäänyt kokonaan puuttumaan. Aion sen kuitenkin tänä iltana katsoa, uteliaisuudesta.

Nooruska, jos aiot lukea tuon Mayn lukeman Daphne du Maurierin kirjan, viitsistkö kirjoitella tänne mitä tykkäsit? Itsekin voisin kyseisen kirjan lukea jahka ehdin.

Lainasin tänään juuri minulle sopivan kirjan nimeltään "Kuinka olla LEIDI"
Kirjanen on täynnä ohjeita siitä, miten Leidin tulee käyttäytyä.

"Leidi ei mässytä purkkaa toimistossa."
"Leidi saapuu ajoissa töihin."
"Kun Leidistä tuntuu, ettei hän ole turvassa, hän poistuu paikalta niin rauhallisesti ja nopeasti kuin mahdollista."
"Leidi varoo joutumasta tilanteisiin, jotka voivat vaarantaa hänen turvallisuutensa tai joissa hän joutuisi toimimaan vastoin eettisiä periaatteitaan."
"Leidi tietää, että trendejä tulee ja menee, mutta todellinen tyyli on ajatonta."

Tämähän on kerrassaan loistavaa!

Yhden Lehtolaisen ja kahden Roslund&Hellström -in jälkeen pakko lukea jotain hömppää. Eli siis Gabaldonin Matkantekijät-rönsyjä...

Minäkin sorruin pitkästä aikaa lukemaan dekkaria. Leena Lehtolaisen "Rautakolmio". Näytteeksi: --"Puupponen oli puolestaan viettänyt aamun netissä. Murhapalstoilla oli keskustelu käynyt viikonlopun aikana kiihkeänä ,ja Puupponen referoi sekä herkullisimpia huteja että harkinnan arvoisia kommetteja.--".

^Isäni just pyysi mua katselemaan kirjastosta tuota Lehtolaisen kirjaa... Nyt ahminnan alaisena Daphne du Maurierin "Serkkuni Raakel". Se on vähän uudempi kuin "Rebekka", jostain 50-luvun alusta kai. Jännitystä on ilmassa taas, mutta varsinkin muuten laatuisaa teksitä.

Kiitti J.Maybrick! Täytynee ensi kerralla kirjastosta tuota vilkaista!

@ Leidi. Joo ajattelin tuon lukaista jahka käsiini saan! Kerron sitten omaa mielipidettäni, kun se aika koittaa.

Chris Carterin The death sculptor meneillään. Ennen tätä olen lukenut saman kirjailijan The Night stalkerin ja The Crucifix killerin. Carterin kirjoitustyyli on miellyttävä, mutta silloin ku pitäisi käydä nukkumaan ja kappale loppuun tyyliin: "Silloin hän ymmärsi mitä se tarkoitti.", alkaa välillä ärsyttää, kun ei voi käydä nukkumaan ennen kuin tietää mistä on kyse...
Mutta hyviä kirjoja kuitenkin.
Chris Carter on kai ammatiltaan kriminaalipsykologi.

Tällä kertaa on vuorossa vanha salapoliisiromaani nimeltä Täysosumia, kirjoittanut David Hume. Murhiahan tässä ratkotaan Scotland Yardin avulla, ja kirja on sen verran mielenkiintoinen ettei raskisi kädestään pois laittaa ennen kuin se on luettu

Salassa pidettäviä asiakirjoja (Julkisuuslaki 24§ 8 kohta). Ja noille vastapainona Juha Vuorisen Raskausarpia.

Viime aikoina olen lueskellut vanhempaa dekkarituotantoa kirjahyllystäni. Nyt aloitin kirjan Perry Mason ja murhavyyhti, kirjoittanut Thomas Chastain.

Oikeuslääketieteen oppikirjan sujuvana jatkeena tietenkin Poliisi Kertoo 2013

Näyttäisi sisältävän juttua suomalaisesta sarjamurhaajasta, Oulussa tappaneesta miehestä, Michael Maria Pentholm. Onkohan tuo se Lauerman mainitsema heppu?