Re: Pauli Kuusiranta; Rooli Ulvilan murhatutkimuksissa, yhteiskunnassa ja mediassa
Lähetetty: Ti Tammi 28, 2025 10:15 pm
Kyllä uskossa on hyvä elää.
Noi ihmettelyt ja väitteet voisi kaikki kaataa ja selittää ja siellä on ihan absurdeja kohtia ja faktavirheitä. Mitä ajattelee ihminen, joka pitää murhaajan kuitujen PUUTTUMISTA Annelin paidasta todisteena hänen syyllisyydestään? Kun just sen takia niitä kuituja on etsitty, että voitaisiin Annelia surmasta syyttää.Päämiäs kirjoitti: Ti Tammi 28, 2025 5:10 am Koska Kusiraanan ripulointi on lukijoillemme lukukelvotonta tautologista paskaa, lainaan tähän Tissi Homees tasoisen Lavian noitavainoojan hengenlahjoja paljastavan
herkkäuskoisen Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisopastorin kirjareferaatin:
Janne Saarela 28. joulukuu 2024 ·
https://www.facebook.com/janne.saarela. ... r6LQYqtLdl
Jukka S. Lahden raaka murha Ulvilassa joulukuussa 2006 on yksi kummallisimpia, merkillisimpiä, hämmentävimpiä ja eniten seurattuja rikoksia, joita Suomessa on koskaan tapahtunut. Kuten suurin osa teistä, myös minä olen aika ajoin lukenut aiheesta Wikipediasta, kuunnellut sen kuuluisan hätäpuhelun netistä ja pyrkinyt ”ratkaisemaan” mysteerin. Vaihtoehtoja on onneksi vain tasan kaksi: joko ulkopuolinen tekijä murtautui taloon terassinoven ikkunan läpi ja murhasi Jukan tai surmasta oli vastuussa Anneli Auer itse.
Nyt kun näin joulun välipäivinä tuli ratkottua noin 50 muuta murhamysteeriä (rastittamalla Murha! 100 mysteeriä nojatuolietsiville -kirjaa), päätin lukea Ulvila-surmasta aivan oikean kirjan. Ulvilan murha — kadonneen tekijän jäljillä (Docendo 2023) on Pauli Kuusirannan ja J.P. Koskisen yhdessä kirjoittama teos, jossa lukija viedään tapaukseen liittyvien tosiasioiden äärelle. Kuusiranta itse on ollut mukana tapauksen tutkimisessa alusta saakka, mutta hänet tunnetaan erityisesti siitä, että hän toimi tapauksen toisena tutkinnanjohtajana (Juha Joutsenlahden jälkeen) elokuusta 2008 aina vuoden 2010 kesään saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Juuri Kuusiranta avasi tutkimuksessa sen uuden tutkintalinjan, jonka mukaan Auer itse tappoi miehensä. Aiempi tutkintalinja oli laittanut kaikki pelimerkkinsä Auerin lausuntoon nojautuen ulkopuolisen henkilön löytämiseksi — tuloksetta.
Kirja oli kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen lukukokemus ja näin erityisesti siksi, että lukija pääsee ”näkemään” olemassaolevaa todistusaineistoa ja tekemään omia päätelmiään. Lukijasta tuntuu, kuin olisit itse paikalla Sherlockina tekemässä huomioita vihkoosi. Itsekin tauottelin kirjan lukemista, kun aloimme välillä isän kanssa mittanauhalla mittailemaan kiikkutuolini takana olevan terassinoven lasin kokoa, joka on aika lailla identtinen Ulvilan lasioven kanssa vain todetaksemme Auerin kertoman tapahtumakuvauksen sulan mahdottomuuden. Kirja on myös lyhyt, joten sen lukee yhdessä illassa jos aloittaa hieman ennen Seitsemän uutisia.
Kaiken kaikkiaan Kuusiranta vyöryttää alusta loppuun saakka niin paljon tutkinnan paljastamia yksityiskohtia, että on vaikea nähdä, miten kukaan voisi enää uskoa Auerin versioon ulkopuolisesta taloontunkeutujasta, josta ei kerta kaikkiaan ole olemassa mitään kunnollisia todisteita (Amanda-tyttären ”näköhavainto” voidaan selittää myös toisin). Kuusirannan (uskottavan) rekonstruktion mukaan — joka perustuu sekä tekniseen tutkintaan että Auerin ja paikan päällä olleiden lasten kertomuksiin — Auer surmasi Jukan pitkään kestäneen perheriidan päätteeksi. Kaikki olemassaoleva todistusaineisto osoittaa tähän suuntaan, jopa Auerin oma todistus.
Ehkä mielenkiintoisin löytö itselleni kirjan äärellä oli juuri Auerin oma tunnustus, jonka hän antoi vuonna 2009. Kyseessä ei siis ollut mikään ”pieni lipsahdus”, vaan monta sivua kestävä puheenvuoro, joka on luettavissa sana sanaan tämän kirjan sivuilta. Esimerkiksi kuulustelussa esitettyyn kysymykseen ”Pidätkö vielä uskottavana aiempaa kertomustasi ulkopuolisesta henkilöstä?” Auer vastasi ”En pidä”, jonka jälkeen hän selitti, miten heidän riitansa levisi käsiin ja päättyi ikävästi. Lisäksi kysymykseen ”Millä olet Jukkaa lyönyt kyseisen 59s aikana, kun olet makuuhuoneessa Jukan kanssa kahdestaan ja Jukan äänet loppuivat?” Auer vastasi ”Yksi vaihtoehto voi olla vasara, joka meillä on sisällä.” Auerin tunnustus on siis kirjassa laitettu kaikkien luettavaksi pitkästi ja se on mielestäni hyvin selvä. Se, että vanhemmat riitelivät rajusti käy täydellisesti yhteen myös Amanda-tyttären todistuksen kanssa, joka oli itse asiassa käynyt tsekkaamassa isän ja äidin välistä riitaa useamman kerran ja hän oli mm. nähnyt, miten se kuuluisa lasiovi oli ollut rikottuna jo aiemmin, ennen sitä kuuluisaa hätäpuhelua, kun kaikki oli vielä kohtuu normaalia. (Video tällaisen lasin rikkomisesta kommenteissa.)
Kuusiranta kasaa mielestäni todella kattavan keissin Auerin syylllisyydestä ja olisi kiva kuulla, miten tätä argumenttivyörytystä voisi mitenkään haastaa. Ajan säästämiseksi listaankin tähän vain Kuusirannan antaman 24-kohtaisen tiivistyksen, joka löytyy kirjan loppupuolelta. Kuusirannan mukaan Vaasan hovioikeuden Auerille antama vapauttava tuomio oli mahdollista vain siten, että nämä alla olevat asiat sivuutettiin. Miten on mahdollista, kysyy Kuusiranta, että seuraavat epätodennäköiset vaihtoehdot olisivat sattuneet samaan aikaan vain muutamia minuutteja kestäneen tapahtuman aikana? Olen lisännyt mukaan vähän omia huomioitani ()-merkkeihin:
1. Amanda-tytär ei sattumalta nähnyt ulkopuolista henkilöä talossa, vaikka hän kävi paikan päällä kokonaista kolme kertaa. (Merkittävintä tässä lienee se, että Amanda kävi katsomassa tajuttomana makaavaa isäänsä juuri hieman ennen, kun Auer soitti hätäpuhelun, eikä hän nähnyt talossa ketään ulkopuolista — siis juuri silloin, kun murhaamisen olisi pitänyt olla parasta aikaa meneillään.)
2. Tekijä on onnistunut lyömään muutamassa kymmenessä sekunnissa Aueria veitsellä ja Jukkaa klapilla + 70 kertaa veitsellä. Jukka on myös puukotuksen jälkeen ehtinyt maata sängyllä useita minuutteja ja vuotaa runsaasti verta patjaan ja lakanoihin, jonka jälkeen hän on vielä lopulta ajautunut lattialle. (Kirjassa on aiemmin todettu, miten sängyn patjaan oli valunut todella paljon verta ja asiantuntijan mukaan Jukka on maannut sängyllä ehkä jopa 10 minuuttia. Jos näin, tämä tuhoaa Auerin version, jonka mukaan hän juoksi soittamaan 112:een heti, kun hyökkääjä alkoi pahoinpidellä Jukkaa: miten hän on ehtinyt maata näin kauan sängyllä kesken hyökkäyksen?)
3. Hätäpuhelutallenteelta ei sattumalta kuulu mitään ulkopuolisen tekijän ääniä, vaikka rekonstruktioiden ja asiantuntijoiden mukaan niitä olisi pitänyt luonnollisesti kuulua, jos talossa olisi ollut ulkopuolinen henkilö. (Äänet koskevat sekä tappamisen aikana tulleita ääniä että ison [minun kokoiseni] kaverin poistumista ulos lasinsirujen päällä hyppien.)
4. Auer on sattumalta huutanut kovaan ääneen sanan ”(u)ole” juuri samaan aikaan, kun tekijä olisi lyönyt Jukkaa. (Tämä kuuluu aika hyvin nauhoitteelta ja Jukka parkaisee äänekkäästi tämän huudon aikana.)
5. Auer väittää huutaneensa lujaa lapsilleen, että kaikkien tulee poistua talosta, koska murhaaja on tullut sisälle, mutta yksikään lapsista ei ole kuullut tätä huutoa (ei edes Amanda, joka on kuullut muuten kaikkea muuta riitaan liittyvää ja rampannut tsekkaamassa tilannetta useaan otteeseen).
6. Hätäpuhelun aikana Auer lähettää (9-vuotiaan) Amanda-tyttärensä tsekkaamaan, onko murhaaja vielä talossa. Joko hän ei piitannut siitä, miten tekijä reagoisi lapseen tai hän vaistosi, että mitään ei tapahtuisi. (Tämä ei ole kovin tyypillistä äidin toimintaa…)
7. Tekijä olisi onnistunut tekemään yhden verisen kengänjäljen olohuoneen lattialle siten, että kengän pohjan urissa ollut veri olisi purskahtanut pois vain tässä kohdassa, sekä tekemään terassin oven edessä olleelle tuolille yksittäisen kuraisen kengänjäljen ilman meno- tai paluujälkiä. (Kirjassa on aiemmin selitetty tutkijoiden tekemää rekonstruktiota veren kuivumisen nopeudesta, jonka jälkeen sen päälle ei enää jää kengänjälkiä. Ohuen lammikon kohdalla jälkiä jäi vielä alle 9 minuutin ajan, paksumman lammikon kohdalla vielä vajaa 30 minuutin ajan. Jos murhaaja oli talossa vain noin 4 minuuttia, miksei verisiä kengänjälkiä ole monessa paikassa? Todisteet viittaavat pikemminkin pitkäaikaiseen tapahtumasarjaan: Jukkaa ei ole tapettu niin lyhyen ajan sisällä kuin Auer alunperin väitti.)
8. Meneillään olevasta hätäkeskuspuhelusta tietoinen tekijä olisi oleskellut tekopaikalla mitään tekemättä useiden minuuttien ajan ennen poistumistaan.
9. Tekijä olisi poistuessaan päässyt yli metrin korkeudessa olevan terassinoven ikkunan alareunan päälle sorkkarauta (+taskulamppu) kädessään ja käsiä käyttämättä ja vahingoittamatta itseään lasinsirpaleisiin. (Kirjassa on aiemmin todettu, että makuuhuoneen puolelta mitattuna terassin ovenlasin [jonka koko oli 58x120cm] alapinta on 93cm korkeudessa ja terassin puolelta 104cm korkeudessa. Noin 180-90cm pitkän henkilön haaravälikorkeus on noin 90-95cm. Lisäksi, koska rikottua lasia jää aina hieman ”pystyyn”, on aukosta kulkemisen täytynyt ollut lähes akrobatiaa. Mainittakoot myös, että perheen pojan Alexanderin mukaan ”se oli outoa, että koko ajan, kun iskä huusi, niin silti kuului se lasiääni”. Tämä lausunto on ongelmallinen Auerin alkuperäiskertomukselle.)
10. Auerin omakseen myöntämä näppylähanska on sattumalta joutunut Auerin ja Jukan sänkyyn teon aikana.
11. Tekijä olisi poistuessaan jostain syystä lyönyt ulkona terassilla verisellä tekovälineella, sorkkauraudalla, oven lähellä olevan vuorilaudan reunaan siten, että verta olisi lentänyt seinälle 0,5-1 metrin päähän, ja tämä lyönti on sattumalta jäänyt kuulematta hätäpuhelutallenteella. (Tämä on yksi hämmentävimpiä yksityiskohtia Auerin versiossa: jälki ulkopuolella ovenkarmissa selittyisi paremmin perheriidalla: Jukka on muutenkin todistettavasti käynyt vertavuotavana terassin puolella. On myös muistettava, että lapset olivat selvästi kuulleet tällaisen äänen aiemmin, jota yksi heistä kuvasi ”ukkostakin kovemmaksi ääneksi”. Amanda kuitenkin kuuli äänen jo aiemmin.)
12. Tekijä olisi poistuessaan astunut terassille siten, että jalanjälki on jäänyt terassin ikkunan rikkomisen seurauksena jo olleiden lasinpalojen alle(!), mikä on mahdotonta. (Tämä on erittäin ongelmallinen seikka Auerin versiossa!)
13. Hätäkeskuspuhelusta tietoinen tekijä olisi poistunut tekopaikalta kadulle, vaikka tätä katua pitkin paikalle tulleet poliisit eivät havainneet tekijää.
14. Veri uhrin ympärillä oli kuivunut erittäin lyhyessä hetkessä, korkeintaan muutamassa minuutissa, vaikka suoritetuissa tutkimuksissa ohutkaan verikerros ei kuivunut alle 8 minuuttiin. (Paikalta löytyneet verijäljet osoittavat kaiken kaikkiaan Auerin version hyvin hyvin ongelmalliseksi.)
15. Auerin paidasta ei löydetty ainoatakaan lasinsirua tai lasipölyä. Kuitenkin hän itse sanoi suojanneensa kasvojaan ilmassa lentävän lasin vuoksi, kun tunkeutuja oli rikkomassa ikkunaa (toisaalta hän väitti nukkuneensa siihen saakka, kunnes heräsi puukonpistoon, joten hänellä on jopa vanhinta veljeäni paremmat unenlahjat, koska ei kuullut lähes minuutin aikana tapahtuvaa lasinrikkomista vieressään…).
16. Jostain kumman syystä Jukan talvikengät katosivat tuona yönä. Ottiko murhaaja kengätkin mukaansa lähtiessään (taskulampun ja sorkkaraudan lisäksi)? Mielenkiintoista kyllä, Auer itse on myöntänyt mahdollisesti käyttäneensä näitä kenkiä tuona yönä (”on mahdollista kuten olen jo aikaisemmin maininnut, että olen laittanut Jukan kengät jalkaani” hän sanoi kuulustelussa vuonna 2009.)
17. Terassin oven ja takan välissä ei ole käytännössä mitään havaittavia kamppailuun tai puukotukseen liittyviä jälkiä, vaikka Auerin mukaan kamppailu tunkeutujan ja Jukan välillä tapahtui juuri tässä.
18. Jukan jalanpohjissa ei ole sattumalta lainkaan haavoja, vaikka Auer on kertonut tekijän ja Jukan kamppailleen alueella, jossa oli valtavasti lasinsiruja. (Muista, että terassinoven 3-kertainen lasi oli juuri hajotettu juuri tähän hetkeä aiemmin! Kaikki Die Hard 1:n nähneet tietävät, mitä tapahtuu, kun edes kävelee lasinsirujen päällä, painista puhumattakaan…).
19. Tekoon liitettyjä ruskeankirjavia kuituja on ollut tekopaikalla jostain syystä niin paljon, etteivät ne asiantuntijoiden mukaan ole voineet tulla lyhyessä, minuutteja kestäneessä tilanteessa ja niitä löytyi paikoista, joissa tekijän ei olisi ollut mitään syytä liikkua. (Auerin lapsi Alexander on kertonut, miten ”kamalat, ruskeankirjavat” pyyhkeet hävisivät mystisesti tapahtuman jälkeen.)
20. Auerin paitaan ei sattumalta tullut tekijän vaatetuksesta kuituja, vaikka hän on kertonut menneensä hyökkääjän ja Jukan väliin. Asiantuntijoiden mukaan niitä olisi pitänyt Aueriin tarttua.
21. Hyvin suunnitelleen teon tekijä olisi varautunut surmaan tupettomalla ja ohutteräisellä fileerausveitsellä(!) sekä sorkkaraudalla, mutta hän on joutunut käyttämään jostain syystä myös huoneessa olleita klapeja.
22. Tekijä on jostain syystä heitellyt lasinsiruja kauas terassille (jopa 4m päähän) ikkunaa rikkoessaan, vaikka toiminnalle ei ole esitettävissä mitään syytä.
23. Auer on — jostain muusta syystä kuin että hän olisi syyllinen — nuorempien lasten kuullen kertonut tappaneensa Jukan ja kertonut poliisille pitävänsä sitä todennäköisenä.
24. Vuosia kestäneiden pelkästään ulkopuolisen tekijän kiinni saamiseen tähtäävien tutkimusten jälkeenkään ei ole saatu mitään konkreettista näyttöä ulkopuolisesta tekijästä.
Kuusiranta päätteleekin, että ”mikään teko tai tapahtuma ei voi olla näin monen sattuman ja epätodennäköisyyden summa. Vielä selvempää on, ettei tämän päälle voi rakentaa mitään varteenotettavaa vaihtoehtoista tapahtumainkulkua.” Tapahtumakulun kohtuullisen tarkka rekonstruktio on luettavissa kirjan loppupuolelta.
Mielestäni kirja oli kiehtova lukukokemus, enkä yhdy monien muiden kritiikkiin, sen ”raskaudesta”. Kirjan alaotsikkona toimiva myyntikikkamainen ”kadonneen tekijän jäljillä” on toki harhaanjohtava, koska kirjan pääväitteen mukaan tekijähän ei ole kadonnut: se on Auer itse. Vinkkini muille on nyt kuitenkin se, että seuraavaksi, ennen kuin tätä tapausta setvitään kavereiden kanssa saunanlauteilla ja essonbaareissa, tämän kirja kannattaa lukea, jotta tosiasiat voidaan ottaa kokonaisuudessaan huomioon.
Eikö jotenkin osata ajatella ollenkaan? Välillä tulee ihan ahdistunut olo tämmöisistä. Aina ollaan yhtä hämmästyneitä, että miten se taaskin päästettiin vapaaks, vaikka ainakin 25 todistetta listasi poliisi... Ei ITSE ajatella mitään, vaan toistetaan mitä poliisi ajatteli. "Jukka on käynyt terassilla, koska hänen vertaan on terassilla" Come on, nyt... Että ei osata päätellä että hetkinen: kyllähän se ulkopuolinen surmaajakin, jos sellainen oli, kävi murhan jälkeen verisenä terassilla, että pisarat voisikin olla siitä. Heureka!
Mutta ei: kirjassa luki ihan selvästi, niin kyllähän se on sitten sillä tavalla, että Jukkahan se siellä vertaan vuoti perheriidan seurauksena. Mistä tosiaan yksikään lapsi ei ole missään vaiheessa kertonut. Mutta se oli semmoinen äänetön perheriita, ja kuka nyt lapsia uskoo muutenkaan, kun ei niiden näköhavaintojakaan uskota.
