MURHA.INFO

TiiaStiina kirjoitti:

Cassandra kirjoitti:Ei jarru ja kaasu automaatissa paikkaa vaihda. Ihan siinä ne on missä muissakin autoissa. Kytkinpoljin puuttuu, ja jarrupoljin voi olla normaalia pidempi. Ei ole kummallista, että yleensä manuaalia ajava painaa jarrua kun piti painaa kytkintä, mutta ei kaasun ja jarrun sekaisin meneminen tuolla selity.

Missä kirjoitin että ne vaihtaisivat paikkaa? Olen ymmärtänyt että automaateilla joskus rysäytellään jonkinlaisten koordinaatio-ongelmien takia mutta ehkä se sitten ei sovellu tähän tapaukseen. Onhan myös ihmisiä joilla vasen ja oikeakin menevät joskus sekaisin kesken kaiken. En missään tapauksessa kiellä sitä että teko on voinut olla tahallinen.

Jos kaasu ja jarru menee sekaisin, niin sillä ei ole mitään tekemistä vaihteiston kanssa, vaan kuskin.

isukki80 kirjoitti: Lopuksi on sanottava, että jos tämän tragedian syyksi osoittautuu kuvatun kaltainen skenaario, olisi yhteiskunnan jo korkea aika purkaa tämä äitimyytti, jolloin äitien ei tarvitsisi kokea häpeää pyytäessään aikaa itselleen ja tarvitessaan lastenhoitajaa vaikka siihen tyttöjen iltaan, eikä äitien aina odotettaisi luopuvan omista tarpeistaan lasten takia. Isät ovat aivan yhtä hyviä vanhempia. Tässä taloudessa lapset pomppii isin päällä viikonloppuaamuisin aamupalaa vaatimassa, hakevat lohtua pipin tullessa ja rakkautta tarvitessa.

Hyvä kirjoitus ja erittäin asiallinen!

Tuossa viimeisessä on kaikki -mikä voi olla, tässäkin se asian ydin.
Oman ajan puuttuminen? Lapset ei näe isää? Äiti myytti?
Tyttöjen illat?
Omat tarpeet?

Tästä isompaa juttua vaan esille, niin toivotaan, yhteiskunnan heräävän.

Perhesurmaa hautonut äiti: "Aioin viedä lapset mennessäni suloiseen uneen"
http://www.hs.fi/kotimaa/a1414809272058

...
Nimimerkki Äiti joka selvisi kertoo itse olleensa masentunut kahden lapsen ollessa pieniä ja halunneensa kuolla.

"Vioittuneen tai väsyneen mielenterveyden anatomiaan eivät kuulu järki tai kosketus todellisuuteen. Siihen kuuluvat raastava epätoivo ja suru, harhat, syytökset ja valheelliset ajatukset."

Hän kertoo itse pohtineensa, miten hänen oma itsemurhansa olisi mahdollisimman pieni taakka läheisille. Aikuisten hän uskoi selviävän, mutta lapsista hän oli erityisen huolissaan.
" Joten ratkaisin ongelman: vien lapset mennessäni suloiseen uneen, eikä kenenkään meistä tarvitse enää koskaan kärsiä eikä selvitellä traumoja. Ajatus tuntui loogiselta: olisin äiti, joka kerrankin suojelisi lapsiaan."

"En pyydä hyväksymään nurmeslaisen äidin tekoa", Äiti joka selvisi kirjoittaa. "Pyydän ymmärtämään mielenterveyden anatomiaa ja sitä, miten vähällä auttamisella joitakin tapauksia voisi ehkäistä."
...

Edit: Linkki tuossa taustalla olevaan mielipidekirjoitukseen on siis jo täällä postattu, mutta postasin tämän, koska siinä on mielestäni nostettu esiin olennainen.

Nyyti kirjoitti:

Destiny kirjoitti:

Nyyti kirjoitti:Ei äiti välttämättä juuri masentunut ole ollut, mutta muuten mt- tai persoonallisuushäiriöinen, ja väsymys on saattanut pahentaa tilannetta. Minusta on ihan hyvä, että äitien väsymyksestä keskustellaan, vaikka onkin typerää, että keskustelu vaatii alkaakseen tällaisen tapahtuman. Miestä ei kyllä minunkaan mielestäni voi syyttää naisen teosta, vaikka asian ajattelisi miten päin. Hän on varmaan harkinnut eroa juuri naisen epänormaalin käytöksen takia.

Kyllä tässä maassa on puhuttu äitien väsymisestä ja paljon. Suomessa äideillä, kuin myös iseillä on huomattavasti paremmat oikeudet, kuin monissa muissa maissa. On pitkät äitiys- ja vanhempainvapaat, hoitovapaat, isyysvapaat,oikeudet perhevapaisiin, osa-aikatyöhön, oikeussubjektiivinen päivähoito-oikeus ja onkohan vielä muuta. Suomessa on ajatetu vanhempien jaksamista ja paljon. Jopa monet työpaikat ottavat huomioon työn ja perheen yhteensovittamisen. Mitä pitäisi vielä tehdä?

Ilmeisesti näistä oikeuksista, neuvoloista ym. huolimatta ei pystytä tunnistamaan mahdollisia tappajia. Nämä oikeudet eivät myöskään estä joitakin sairastumasta esim. synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kyllä minusta yhtä naiivi selitys tälle tapahtumalle on se, että äiti yksinkertaisesti oli paha ihminen, kuin se, että se johtui pelkästään äidin väsymyksestä ja oli isän vika.

Naiivi on se, joka ei pysty myöntämään sellaista pahuutta olevan olemassa vaan väkisin etsii jotain muuta syytä teolle. Tappamisia ei pystytä ehkä koskaan estäämään, muttei ainakaan sillä, että puhutaan vääristä asioista, etsitään potentiaalisia tappajajia väsyneiden joukosta, jos syy ei ole väsymyksessä.

Se, että ihmisellä on pimeä puoli ei tarkoita, että hän on pimeä 24/7. Ihmisellä voi olla kaksi eri puolta, jopa useampi. Miksi tällaisiin ihmisiin rakastutaan, en tiedä. Kai se on se herkempi puoli sitten. Osaisiko Isukki80 valottaa tätä asiaa, kun on jonkinlaista kokemusta?

Sanopa nyt sinä, miten ihmeessä näitä sitten mielestäsi estetään, mitä vielä voitaisiin tehdä äitien hyväksi? Suomessa on jo hemmetin kattava järjestelämä ja uskallan väittää, että lähivuosikymmeninä järjestelmää joudutaan vielä purkamaan, Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa siihen. Suomalaisilla on pitkät lomat ja pitkät vapaat, etenkin naiset ovat paljon pois työelämästä, usein vuosia. Tukiaisten ja tukipalveluiden järjestäminen kuitenkin maksaa ja se raha on otettava jostain eli valtion kassaan on kolistava verorahoja. Kaikki on kita levällään vaatimassa palveluita ja tukia, mutta mietitäänkö yhtään, mistä siihen otetaan rahat?

Mikään järjestelmä ei myöskään pysty auttamaan ihmistä, jos ihminen ei halua tai osaa hakea apua. Suomen neuvolapalvelut ovat kattavat, mitä vielä pitäisi olla? Jokaisella äidillä oma neuvolatäti 24/7 vieressä valvomassa ja auttamassa? Sitten puhutaan tukiverkosta? Kuka sen rakentaa, no yksilö itse ja mahdollisuuksia on, etenkin äideillä. On kaikennäköistä kerhoa ja tukiryhmiä yms. jos ei niihin mene, tuskin haetaan kotoakaan. Entä isovanhemmat yms. auttamassa? Isovanhemmat ovat usein vielä työelämässä ja kuinka moni ottaisi anopin tai äitinsä luokseen asumaan? Ehkä joku, ei kaikki. Ja mitä olen kuullut "vanhoista hyvistä ajoista" ei miniän paikka aina olllut kovin auvoinen, kun anoppi oli samassa taloudessa.

Hirveästi kaikki vaativat muilta. Muiden oitäisi nähdä, muiden pitäisi tehdä? Entä yksilö itse? Ei tarvitse tulla kertomaan, ettei masentunut jaksa, pysty yms. Been theren done that. Yksilöllä on myös vastuunsa myös oman vointinsa suhteen. Läheisillä ja ammattilaisilla ei ole kristallipalloa.

Ja mitä tulee tyttöjeniltoihin. Itse en niitä kaivannut. Hoidin lapsia paljon yksin isän työn vuoksi. Rankkaa, ajoittain, palkitsevaa,usein. Ajattein aina, että se hetki, kun lapset ovat pieniä on niin kovin lyhyt, kuitenkin. Ehdin hyvin tyttöjeniltailemaan myöhemminkin. Eipä isäntäkään poikieiltaillur sen kummemmin. En koskaan ole kokenut äitiyttä uhrautumisena. En olekaan kovin sosiaalinen luonne. Viihdyn hyvin itsekseni ja perheen kanssa. Ja kun masennus iskee ei siinä tyttöjenillatkaan maistu, sekin on liian raskasta.

En ymmärrä, miten kenenkään olisi pitänyt voida auttaa tätä naista, joka, Ainakin naapuruston mukaan, sulkeutui kotiinsa. Kertoko hän edes mahdollisista tuntemuksistaan neuvolassa tai kellekään. Nainen oli ollut vuosia kotiäitinä, velkaa oli paljon, omakotitalon vuokrat maksettava. Mitä muuta isä olisi voinut tehdä, kuin mennä töihin? Jonkun täytyy myös mahdollistaa kyseinen järjestely. Ei ne isätkään mitään supermiehiä ole.

Cassandra kirjoitti:

TiiaStiina kirjoitti:

Cassandra kirjoitti:Ei jarru ja kaasu automaatissa paikkaa vaihda. Ihan siinä ne on missä muissakin autoissa. Kytkinpoljin puuttuu, ja jarrupoljin voi olla normaalia pidempi. Ei ole kummallista, että yleensä manuaalia ajava painaa jarrua kun piti painaa kytkintä, mutta ei kaasun ja jarrun sekaisin meneminen tuolla selity.

Missä kirjoitin että ne vaihtaisivat paikkaa? Olen ymmärtänyt että automaateilla joskus rysäytellään jonkinlaisten koordinaatio-ongelmien takia mutta ehkä se sitten ei sovellu tähän tapaukseen. Onhan myös ihmisiä joilla vasen ja oikeakin menevät joskus sekaisin kesken kaiken. En missään tapauksessa kiellä sitä että teko on voinut olla tahallinen.

Jos kaasu ja jarru menee sekaisin, niin sillä ei ole mitään tekemistä vaihteiston kanssa, vaan kuskin.

Aivan, niin tarkoitinkIn, mutta pienellä täsmennyksellä.

Monille on hyvinkin tavallista sekoittaa oikea ja vasen, mutta autolla-ajo voi silti sujua ihan hyvin. Jos joku jolla on taipumusta siihen, että oikea ja vasen menevät sekaisin, ajaa automaattiautoa jota voi ajaa joko yhdellä tai kahdella jalalla, niin olisikohan mahdollista että kyseinen taipumus voi tulla siinä helpommin esiin, varsinkin jossain äkkinäisissä tilanteissa. Eikö se periaatteessa voisi selittää jarrutusjäljen puuttumisen? Ainakin se tuttavani tekee niitä pikkurysäytyksiään vain automaatilla, ei manuaalilla.

Enkä edelleenkään yritä selittää pois sitä että teko on voinut olla tahallinen.

2000-luvun alkupuolen Focus-farkkuja on myös automaattivaihteistolla. En kuitenkaan mitenkään usko, että se olisi vaikuttanut asiaan.

Hauki kirjoitti:2000-luvun alkupuolen Focus-farkkuja on myös automaattivaihteistolla. En kuitenkaan mitenkään usko, että se olisi vaikuttanut asiaan.

Joo ei sillä ole tässä nyt mitään merkitystä millainen vaihteisto oli fordissa,kuski se on tässä linja-autoa päin ajanut ei mikään muu..
Ja siihen kun aiemmin oli puhetta että automaattivaihteista voi ajaa joko yhdellä taikka kahdella jalalla.. No joo voi ajaa mutta kyllä nykivää on ajaminen jos vasemmalla aletaan jarrua hoitamaan ja oikealla kaasua,ei kai kukaan nyt manuaalillakaan vasemmalla jalalla kaasuun taikka jarruun koske,normaalissa liikenteessä siis, rallit ja muut on sit eri juttu!

Destiny kirjoitti:Se, että ihmisellä on pimeä puoli ei tarkoiat, että hän on pimeä 24/7. Ihmisellä voi olla kaksi eri puolta, jopa useampi. Miksi tällaisiin ihmisiin rakastutaan, en tiedä. Kai se on se herkempi puoli sitten. Osaisiko Isukki80 valottaa tätä asiaa, kun on jonkinlaista kokemusta?

Valitettavasti "rakastuminen" oli vajaan parikymppisen nuoren miehen vastuun ottaminen teoistaan, kun tyttö alkoi odottaa lasta. Miksi sitten jäin viideksi vuodeksi ja hankin kaksi lasta lisää, on itsellenikin mysteeri. Kyseinen persoona pyrki kontrolloimaan kaikkea mitä tein, ystävät ja sukulaiset saivat jäädä, harrastukset loppui ja elämä pyöri pitkälti tämän henkilön ympärillä. Lapsuudesta kaiketi nämäkin ongelmat juonsi juurensa, äiti hylkäsi jo vauvaiässä, oli ilkeä äitipuoli ja alkoholiin menevä isä. Ehkä säälin häntä, koska oma lapsuuteni oli yhtä ruusuilla tanssimista, keskiluokkaiset vanhemmat ja ainoat edes etäisesti ikävät muistot, kun isosisko jouluna antoi leikkisästi piiskaa tonttulakilla, jossa ollut kulkunen hieman sattui ja kun isä sulki vessaan muutamaksi minuutiksi, että opin vetämään vessanpöntön asioimisen jälkeen. Olihan meilläkin silti tässä avioliitossa hetkemme. Olihan hän vielä silloin viehättävä ja voimakas itsenäisen tuntuinen persoona.

Mutta ihmisillä on todellakin monta puolta ja tunnen tänäkin päivänä ex-vaimoni lisäksi ihmisiä, jotka ovat tietyissä olosuhteissa kykeneviä hirveisiinkin tekoihin, mutta uskon heilläkin olevan selkeät rajat eikä lasten puolesta tarvitse pelätä. Olosuhteet voi olla sellaiset, kun tällainen henkilö kokee itsensä loukatuksi, hän ei saa tahtoaan läpi ja raivostuu tilanteesta, muut ovat sitten sivullisia uhreja.

TiiaStiina kirjoitti:

Scilla kirjoitti:

TiiaStiina kirjoitti:Automaatissa polkimet voivat mennä ajajalta sekaisin, mikä selittäisi kovan vauhdin ja jarrutusjälkien puuttumisen. Onkohan kyseinen malli saatavana automaattina, tai tietääkö joku sanoa oliko se automaatti?

Niinpä. Painanut jarrua hysteerisesti satoja metrejä ja ihmetellyt kun vauhti vaan kasvaa
Sit näki bussin ja ajatteli, että kun jarru ei toimi niin jos se pysähtyis siihen bussiin.

Itse kylläkin ajattelin äkkinäistä tapahtumaa. Ajoiko nainen ensin pitkän matkaa järjetöntä vauhtia? Mikä nopeusrajoitus tiellä oli?

Ilmeisesti nainen on jonkin tovin kerennyt kiihdyttämään, koska bussin nopeus törmäyshetkellä on ollut 50km/h ja tuo naisen auton on tuohon kuntoon mennyt, että aika iso nopeus on ollut henkilöautolla törmätessä.
Yhdessä lehtijutussa mainittiin tuolla tiellä nopeusrajoituksen olevan 80km/h, mutta osa täällä kirjoittavista kirjoittaa rajoituksen olevan 100km/h.

http://www.istv.fi/kotimaa/vid-1414385373652.html

Tässäpä tämä pätkä, jossa se 100km/h kerrotaan ja on myöskin piirturikiekko näkyvillä. Vihdoin ehdin etsimään kiireiltäni.
Veikkaisin, että linja-auton kuljettaja on aluksi antanutkin lausunnon, ettei mitään ehtinyt tehdä. Jarrutus on varmasti tullut selkäytimestä, eikä kuljettaja ole sitä järkytykseltään edes huomioinut.

merci kirjoitti:http://www.istv.fi/kotimaa/vid-1414385373652.html

Tässäpä tämä pätkä, jossa se 100km/h kerrotaan ja on myöskin piirturikiekko näkyvillä. Vihdoin ehdin etsimään kiireiltäni.
Veikkaisin, että linja-auton kuljettaja on aluksi antanutkin lausunnon, ettei mitään ehtinyt tehdä. Jarrutus on varmasti tullut selkäytimestä, eikä kuljettaja ole sitä järkytykseltään edes huomioinut.

Kiitti linkistä. Ehkäpä tämän jälkeen jotkut kestoväittämät loppuisi.

Olen enemmän ja vähemmän seuraillut keskustelun kulkua täällä, ja piti sitten rekisteröityä, jotta voisin (ainakin yrittää) kertoa omaa näkökulmaani joihinkin juttuihin.

Täällä on pohdittu naisen mielenmaailmaa ja uupumusta. Myös sitä, miten kukaan voisi naiseen rakastua, jos kerran kyseessä oli sellainen hirviö. Minulla on kokemusta jonkinmoiseen "hirviöön" sekaantumisesta - tarkoitan siis äärimmäisen manipulointikykyistä, pohjimmiltaan hyvin itsekästä ihmistä. Tottakai jonkinlainen persoonallisuushäiriö tai mielen nyrjähdys taustalla oli. Tyhmä hän ei missään nimessä ollut, ja ihmisille, joiden kanssa oli tekemisissä vain harvemmin tai satunnaisesti, näyttäytyi oikein miellyttävänä. Siksi minäkin alun perin ihastuin ja kohta oltiinkin jo tiiviissä parisuhteessa.

Olin tuohon aikaan vasta parikymppinen, melko vähän pahaa nähnyt ja aika luottavainen ihmisiin. Yhtäkkiä kuitenkin sain osakseni mustasukkaisuutta, pakkomielteisyyttä, niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaakin. Mutta eivät tuttavamme mitään tajunneet. Omat ystäväni olin kadottanut aikapäiviä sitten juuri siksi, että kaikki energia meni päivästä toiseen selviämiseen. Enkä vieläkään käsitä, miten hän onnistui kietomaan minut niin tiukasti siihen vyyhtiin, tai miksi olin niin kyvytön hankkimaan apua. Ja takerruin kovasti siihen, että toisinaan meillä oli ihan hyviäkin päiviä. Jotenkin päähäni myös iskostui ajatus siitä, että en varmasti kelpaisi kenellekään muulle, jos suhteesta lähtisin, että sietäisi vain olla iloinen kun joku minua rakastaa.

Joka tapauksessa olin melkoisessa pattitilanteessa. Pari kertaa uskalsin yrittää lähteä, mistä seurasi syyllistystä, itsemurhalla uhkailua ja muutaman kerran myös itsemurhayritys. (Lapsia ei tuossa suhteessa ollut, en tiedä mitä heille olisi käynyt. Minut olisi kuitenkin halunnut viedä joinakin kertoina mukanaan, koska ei kertomansa mukaan halunnut minun jatkavan elämää tai olevan onnellinen ilman häntä.) Palasin kuitenkin lukemattomia kertoja takaisin. Sitten yhden kerran, itsesuojeluvaistoni jo huutaessa hoosiannaa, pakkasin tavarani ja matkustin sukulaisten luokse turvaan. Miten lie siihen pystyin, mutta jotenkin tiedostin, että jos en nyt lähde, niin se olen aika pian minä joka olen elämäni menettänyt. Lopulta sitten - välissä aikaa kului kuitenkin useampia kuukausia ja ehdin jo muuttaa toiselle paikkakunnalle pitkän matkan päähän - tämä ihminen otti itseltään hengen. Oli jättänyt viestin, että kaikki on minun syytäni.

Oli toki muutamia, jotka elivät niin lähellä tuota ihmistä, että ymmärsivät myös minun hätäni. He eivät silloin uskaltaneet/tajunneet tehdä mitään, mutta ovat myöhemmin tulleet sanomaan, etteivät he minua syyllistä. Mikä oli aivan tarpeellista, koska aloin itsekin epäillä, olinko todella syyllinen niin kuin viestissä väitettiin. Kesti pitkään, ennen kuin pystyin uskomaan, etten olisi voinut toimia toisin.

Olen kuullut kertomani kaltaisia tarinoita naisilta, jotka ovat joutuneet miesten alistamiksi. No, omassa tapauksessani pahantekijä olikin nainen. Voitaisiin hetkeksi unohtaa nämä sukupuolijaottelut ja ymmärtää, että kummankin sukupuolen edustajissa on sitä sun tätä.

Sitä en tietenkään osaa sanoa, oliko tuo Rautavaaran nainen tällainen. Emmekä tiedä tuon pariskunnan perhe-elämästä tuon taivaallista. Se on voinut olla kuvaamani kaltaista tai sitten ei. Mutta toivottavasti sepustukseni valaisee edes sen verran, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista tai sitä miltä ensinäkemältä vaikuttaa. Kaikki ei näy päällepäin. Ja yksinomaan uupumuksen piikkiin tuota tragediaa ei voi missään nimessä niputtaa.

reppuli kirjoitti:Perhesurmaa hautonut äiti: "Aioin viedä lapset mennessäni suloiseen uneen"
http://www.hs.fi/kotimaa/a1414809272058

...
Nimimerkki Äiti joka selvisi kertoo itse olleensa masentunut kahden lapsen ollessa pieniä ja halunneensa kuolla.

"Vioittuneen tai väsyneen mielenterveyden anatomiaan eivät kuulu järki tai kosketus todellisuuteen. Siihen kuuluvat raastava epätoivo ja suru, harhat, syytökset ja valheelliset ajatukset."

Hän kertoo itse pohtineensa, miten hänen oma itsemurhansa olisi mahdollisimman pieni taakka läheisille. Aikuisten hän uskoi selviävän, mutta lapsista hän oli erityisen huolissaan.
" Joten ratkaisin ongelman: vien lapset mennessäni suloiseen uneen, eikä kenenkään meistä tarvitse enää koskaan kärsiä eikä selvitellä traumoja. Ajatus tuntui loogiselta: olisin äiti, joka kerrankin suojelisi lapsiaan."

"En pyydä hyväksymään nurmeslaisen äidin tekoa", Äiti joka selvisi kirjoittaa. "Pyydän ymmärtämään mielenterveyden anatomiaa ja sitä, miten vähällä auttamisella joitakin tapauksia voisi ehkäistä."
...

Edit: Linkki tuossa taustalla olevaan mielipidekirjoitukseen on siis jo täällä postattu, mutta postasin tämän, koska siinä on mielestäni nostettu esiin olennainen.

Tyypillinen narsisti, joka näkee lapset itsensä jatkeena, eikä itsenäisinä olentoina, jotka eivät halua kuolla.

bullitt kirjoitti:

Hauki kirjoitti:2000-luvun alkupuolen Focus-farkkuja on myös automaattivaihteistolla. En kuitenkaan mitenkään usko, että se olisi vaikuttanut asiaan.

Joo ei sillä ole tässä nyt mitään merkitystä millainen vaihteisto oli fordissa,kuski se on tässä linja-autoa päin ajanut ei mikään muu..
Ja siihen kun aiemmin oli puhetta että automaattivaihteista voi ajaa joko yhdellä taikka kahdella jalalla.. No joo voi ajaa mutta kyllä nykivää on ajaminen jos vasemmalla aletaan jarrua hoitamaan ja oikealla kaasua,ei kai kukaan nyt manuaalillakaan vasemmalla jalalla kaasuun taikka jarruun koske,normaalissa liikenteessä siis, rallit ja muut on sit eri juttu!

Jos tahallisuus voidaan päätellä varmuudella niin ok. Ihmiset ovat kuitenkin hyvin erilaisia, ja joku voi törttöillä syistä, jotka eivät vaikuttaisi jonkun toisen kohdalla pätkän vertaa. Esimerkiksi joku voi painaa kaasun pohjaan kun on aikeissa jarruttaa, ainakin pihapiirissäni koetun perusteella.

Aloin ihmetellä olisiko tässä mitenkään voinut käydä inhimillinen erehdys, syystä tai toisesta, alkuunhan kiihdytys on voinut johtua siitä että käännöksen jälkeen on tähdätty 100:n tai 120 km:n nopeuteen. Jos vauhti on valmiiksi kova jälki voi olla yhtä rumaa riippumatta siitä onko viime hetken kihdytys tahallinen vai ei.

TiiaStiina kirjoitti: Esimerkiksi joku voi painaa kaasun pohjaan kun on aikeissa jarruttaa, ainakin pihapiirissäni koetun perusteella.

Aloin ihmetellä olisiko tässä mitenkään voinut käydä inhimillinen erehdys, syystä tai toisesta, alkuunhan kiihdytys on voinut johtua siitä että käännöksen jälkeen on tähdätty 100:n tai 120 km:n nopeuteen. Jos vauhti on valmiiksi kova jälki voi olla yhtä rumaa riippumatta siitä onko viime hetken kihdytys tahallinen vai ei.

Miten tämä teoria selittäisi sen, että auto ajoi vastaantulevien kaistaa? Eli on jarrun sijaan painettu kaasua ja vielä ajeltu väärällä kaistallakin ihan vahingossa?