MURHA.INFO

^ Näissä / tässä jutuissa ei varsinaisesta ole kyse "iskemisyrityksistä", vaan ihminen jolla on tunnollaan joku raskas teko, toimii siksi näin, koska hänellä on syvä pakottava tarve jakaa asia jonkun kanssa, ja sitä kautta saada muiden ihmisten hyväksyntää, ymmärrystä teoilleen. Tavallaan se on myöskin testausta, miten muut reagoivat kys. asiaan. Tämä kohtaaminen ja puhuminen tuntemattoman Virpin kanssa, toimii minusta siitä näkökulmasta kun tietää miten traumaattinen muisti toimii, se ei toimi samalla tavalla kuin elämänkerrallinen muistimme, josta voimme tietoisesti, hallitusti poimia jonkun asian tarvittaessa esiin. Traumaattiseen muistiin on tallentunut ne kaikken kipeimmät asiat, ja ne on piilotettu sinne muistiin visusti. Kuitenkin jokin asia, voi toimia sellaisena ärsykkeenä, että ne kipeät muistot suorastaan tulvahtavat traumaattisesta muistista esiin, eikä niitä sellaisessa tilanteissa pysty pidättelemään, ne vain tulevat, eivät kysy lupaa. Tässä NGn ja Virpin kohtaamisessa, sellaisena ärsykkeenä, laukaisevana tekijänä on saattanut olla Virpin ulkonäkö, muistutus traumaattisesta asiasta, ja siihen liittyvä haikea muisto tyttöystävästä.. Joskus se laukaisin voi olla joku tuttu hajumuisto, makumuisto tai vaikkapa, vain jokin tuttuus jonkun ihmisen äänensävyssä. Eli psykologisessa mielessä tälläinen avautuminen tuntemattomalle nuorelle naiselle on uskottava, mahdollinen.

Kuten Kuolemannaakka sanoi, niin jotenkin minustakin tuntuu uskomattomalta että selvinpäin alkaisi rehennellä tuntemattomalle nuorelle naiselle (vaikka kyse ei varmastikaan iskuyrityksistä ollut) tappaneensa kolme ihmistä, olemalla syyllinen 20 vuoden takaisiin surmiin joiden tekijää koko poliisikunta on jahdannut
Jotenkin tuon ymmärtäisin kännipuheena, mutta jos Virpi puhuu totta niin Gustafsson on syyllinen ja teko on jättänyt yllättävän pahat traumat kun noin vain alkaa avautua. Tosin olisi luullut että kun siellä sellissä oli ja poliisit tenttasivat samoja asioita koko ajan tunnista ja päivästä toiseen, olisi ollut hyvä paikka purkaa omaatuntoa, luulisi siinä murtuneen ja yrittää kääntää teot tapoiksi eli vanhentuneiksi.
Mielenkiintoista olisi, miten olisi käynyt jos NG olisikin tunnustanut poliisille olevansa syyllinen (monestihan henkilö esitutkinnassa painostuksen ja paineen alla tunnustaa ja sitten oikeudessa saattaa perua) ja todettu syylliseksi, muistaakseni murhan tunnusmerkistö oli erilainen v. 1960 kuin oikeudenkäynnin aikana ja oikeudessa on sovellettava sitä lakia, joka on syyllisen kannalta edullisempi ja mitä NG:stä olisi paljastunut mielentilatutkimuksessa.

Itse olen ajatellut, että Gustafsson on voinut keskustella joidenkin naisten kanssa heikkona hetkenään tuosta tapauksesta, myös siinä tapauksessa, että hän todella on vain yksi uhri. Kun nyt sitten hänet oli pidätetty murhasta epäiltynä, muistui joillakin naisilla tapaus mieleen, ja muisti ei toiminutkaan aivan oikein, vaan muunsi asian sellaiseen muotoon, että Gustafsson oli juuri se tekijä. Tuntuu epäloogiselta, että edes humalassa kertoilisi jollekin ulkopuoliselle olevansa moninkertainen murhaaja. Ei ole mielestäni uskottavaa. Olisihan asia pitänyt kertoa heti poliisille, eikä vasta nyt kun mies oli pidätetty syytettynä murhasta. Tämän tyyppiset todistajat ovat epäluotettavia. Niiden painoarvo on vähäinen. Ei voi sanoa mitään varmaa.

Mm. omaisten asianajaja Lampela oli pitänyt Virpin esiintymistä todistajana ei-toivottuna. Se olisi tuonut vain epäluotettavuuden vivahteen, olisi ollut vain haitallinen hänen mielestään.

Sariola kirjoitti:Kun nyt sitten hänet oli pidätetty murhasta epäiltynä, muistui joillakin naisilla tapaus mieleen, ja muisti ei toiminutkaan aivan oikein, vaan muunsi asian sellaiseen muotoon, että Gustafsson oli juuri se tekijä.

Virpi muisti tapahtuneen oikein tarkasti. Oli ilmeisesti ollut sellaista tarinaa, että hän oli jäänyt sitä miettimään. Gustafsson oli mitä ilmeisimmin ollut kaikesta kummallisuudesta huolimatta uskottavan tuntuinen. Gustafsson oli maininnut Virpille, että turha mennä poliisille kertomaan, koska silloin olisi vain sana sanaa vastaan. Eli oli tuota mahdollisuutta Gustafsson itsekin tullut pohtineeksi.

Sariolan epäily, että Virpi muistaisi kertomuksen sisällön väärin, ei todellakaan tunnu loogiselta. Tarinassa liian moni asia täsmää ja kerrottu sisältää sellaista tietoa jota Virpi ei ole voinut tietää.

- hymm -

awa kirjoitti:Gustafsson oli maininnut Virpille, että turha mennä poliisille kertomaan, koska silloin olisi vain sana sanaa vastaan. Eli oli tuota mahdollisuutta Gustafsson itsekin tullut pohtineeksi.

Tuosta lainaamastani kohdasta olen aivan samaa mieltä, varsinkin jos kertoo poliisille/julkisuuteen vasta yli 20 vuoden kuluttua asiasta.
Jos Virpi olisi kertonut heti asiasta poliisille niin luulen että tuolloin olisi alettu selvitellä Gustafssonin osuutta asiaan ja Virpin tarinalla olisi ollut enemmän uskottavuutta vaikka olikin vain sana sanaa vastaan.

Minusta tuntuu mahdottomalta ajatus, että aivan selvin päin työpaikallaan kolminkertainen murhamies noin vain kertoo tuntemattomalle naiselle olevansa etsitty kuuluisa murhamies. Tämän jälkeen hän jatkaa työpäivää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei tunnu realistiselta.

Sariola kirjoitti:Minusta tuntuu mahdottomalta ajatus, että aivan selvin päin työpaikallaan kolminkertainen murhamies noin vain kertoo tuntemattomalle naiselle olevansa etsitty kuuluisa murhamies.

Niin - oliko selvinpäin? Mistäpä sen tietää. Onhan näitä bussinkuljettajia tavattu työpaikaltaan bussinratista juovuksissakin. Tuohon maailman aikaan ei liioin puhallusratsioita ollut, ja linja-autot ohittivat vähäisenkin poliisivalvonnan yleisesti, koska uskottiin ja kuviteltiin kuljettajan olevan selvin päin työssään.

Hiljainen hetki kesken työpäivän, tyhjä bussi. Tutun näköinen tyttö kävelee ohi. Ei siinä humalaa tarvita.

Ainahan noita linja-auton ja taksinkuljettajia on kärynnyt ratista mutta missään kaatokännissä NG tuskin oli kun Virpin väitetään hänet tavanneen, kyllä siihen kunnon humalatila tarvitaan että tuollaista alkaa leuhkimaan ja kuljettajan vahvaan humalatilaan varmasti olisi kiinnitetty huomiota jossain vaiheessa. En kyllä usko että on humalassa ollut kun on Virpin väittämän mukaan hänelle tunnustanut teot, sellaista ei Virpikään ole missään vaiheessa, ei edes kuulusteluissa maininnut.

Toisaalta harva henkirikoksen tekijä pitää asian loppuikäänsä sisällään.

Oulunmies kirjoitti:Toisaalta harva henkirikoksen tekijä pitää asian loppuikäänsä sisällään.

Vaikea sanoa tuohon mitään, onhan noita selvittämättömiä henkirikoksia suomessa vaikka kuinka paljon, eli ei se mahdotonta ole (päinvastoin ennemminki) että henkirikoksen tekijä vie salaisuuden ja totuuden mukanaan hautaan.

Topicin otsikko on monikossa yllätystodistajat.
Virpi on eräs naisista , joille Gustafsson on puhunut Bodomista. Julkisuudessa olleiden lisäksi on muitakin.

Toisaalta Gustafssonin on kerrottu olleen harvasananainen vakipiirissään Bodomista kuten työpaikallaan ja ystäväpiirissään. Ristiriita?

yövuoro kirjoitti:Topicin otsikko on monikossa yllätystodistajat.
Virpi on eräs naisista , joille Gustafsson on puhunut Bodomista. Julkisuudessa olleiden lisäksi on muitakin.

Toisaalta Gustafssonin on kerrottu olleen harvasananainen vakipiirissään Bodomista kuten työpaikallaan ja ystäväpiirissään. Ristiriita?

En näe tuossa mitään ristiriitaa. Lähipiiri varmaankin ollut tietoinen Bodom tapahtumista ja jos menee juttelemaan liikoja voi puhua ohi suunsa.
Jos haluaa jutella, niin melko varma jollekkin oudommalle, joka ei kenties tiedä edes koko tapahtumasta ja/tai ei ota todesta koko juttua.

Näyttää siltä, että Virpin kertomus ei ole realistinen.

Murhamies, joka haluaa pysyä vapaana, ei mene selvin päin kertomaan täysin oudolle naiselle olevansa kolminkertainen murhamies. Ei Natsaa!

Virpin kertomus on epärealistinen. Edes asianaja Lampela ei halunnut Virpiä oikeuteen todistamaan, arvellen sen olevan vain haitaksi. Oli siinä varmaankin oikeassa.

^ Sitä on varmaan vaikea käsittää, jos olettaa, että kaikki ihmiset (murhaajatkin) toimivat/ käyttäytyvät, tietyn oletetun kaavan mukaan. Kuten jo tuolla aiemmin totesin psykologisesta näkökulmasta, tälläinen avautuminen on mahdollista. Oikeastaan jos ajattelee tätä NGn näkökulmasta ja tunnolla olisi näin raskas salaisuus. Murhat kuitenkin olivat tutkinnallisesti täydellinen mysteeri, ja näytti melko varmalta, että syyllistä ei teoille tulla koskaan löytämään, tutkintakansiot pölyttyivät hyllyissä. Niin kyllä se varmasti itsevarmuutta lisää ja voi olla, että siinä syntyy kiusaus hieman ottaa riskejä ja testata kertomusta sopiviin kohdehenkilöihin. Kuitenkin hän on aina näissä tilanteissa pitänyt huolen siitä, että on kahden kohdehenkilön kanssa. Ainut poikkeus lienee tämä armeijassa tapahtunut avautuminen. Tilanne siinä oli kuitenkin sellainen, että kaikki samassa korttipöydässä olevat tupakaverit olivat humalassa, pullo kiersi pöydässä, ja tämä NGn avautuminen otettiin vastaan lähinnä humalaisen rehvastelu puheena.