Clyde kirjoitti:Ja minä olen kyllä tavannut koiria katsoa silmiin, enkä ole vielä yhtäkään saanut kimppuuni

Katsekontaktista viis, liekö se tapa miten sen tekee, sekä siihen liittyvä muu uhkaaminen aiheuta koirissa hyökkäämisen. Harvemminpa se taitaa pelkästä silmiin katsomisesta johtua.
Juuri näin.
Koirat ovat usein erittäin herkkiä aistimaan itselleen vieraidenkin ihmisten tunnetiloja - tuo herkkyys liittynee jotenkin koiran jalostettuun käyttötarkoitukseen, eli "lähempänä" ihmistä toimivat ja esimerkiksi ihmistä suojelemaan tarkoitetut ovat siinä parempia jne. - ja pelkääminen saattaa saada koiran siksi hermostumaan. Ihmisen pelko voi olla eläimen tavoin hyvin kokonaisvaltaista ja koko vartaloon vaikuttavaa, mutta se eroaa koiran pelkokäyttäytymisestä kuitenkin niin paljon, etten ihmettele, jos joku koira siitä hermostuu.
Esimerkkinä nyt vaikkapa tuo tuijottaminen. Toista koiraa pelkäävä koira ei jää tarkkailemaan pelkonsa aiheuttajaa, kun taas ihminen pyrkii pitämään pelottavaa kohdetta silmällä. Ihmiselle on luontaista tarkkailla silmiä ja kasvoja, sillä niiden eleitä pidetään jostain syystä ruumiinkieltä parempina vihjeinä (OT: mikä on muuten mielestäni täysin virheellinen käsitys), kun taas koirat lukevat toisiaan ruumiinkielestä, eivätkä etenkään pelätessään katso toistensa kasvoja päinkään.
Koiristani vanhempi pitää hirveästi ihmisistä, jotka pitävät koirista, mutta pelkää tosissaan koiria pelkääviä ihmisiä. Omia tunteitani se tulkitsee mestarillisesti ja erehtymättä, mutta on siinä muuten niin huono, että kokee vieraan ihmisen pelon ilmiselvästi uhkana. Se joutuu kohtaamaan pelkääviä ihmisiä paljon, sillä koirani ulkonäkö jostain käsittämättömästä syystä pelottaa monia. En ole saanut sitä totutettua sitä pelkääviin ihmisiin, sillä sitä pelkäävät ihmiset ovat harvoin suostuvaisia koirankoulutukselliseen yhteistyöhön. ...Aika jännä
Tähän liittyy olennaisesti myös se, että koirani ei siedä ihmisiä, jotka eivät osaa käsitellä koiria. Se tosin reagoi väärinkäytöksiin ja epävarmuuteen
kiljumalla, eikä hyökkäämällä päälle. Jos minulla olisi hetkeäkään syytä epäillä, että koirani voisi tuon takia hyökätä jonkun päälle, en pitäisi sitä koskaan missään tilanteessa vapaana niin, että se voisi päästä ihmiseen käsiksi.
Ja mistä sitten tietää, voiko oma koira hyökätä jonkun päälle? Siitä, onko koira ylipäätään taipuvainen tekemään niin, ja tekeekö se niin muiden koirien kanssa. Väitän, että koiran käytös on aina ennustettavissa ja etenkin tuolta osin.
Mitä tulee tuohon naisen kimppuun hyökänneeseen rottweileriin, kuulostaa siltä että remmin toisessa päästä löytyy jälleen kerran idiootti. Siis mikäli nuo tarinat naapuruston jatkuvasta pelosta ja koiran aiemmasta käyttäytymisestä ovat tosia.
Clyde kirjoitti:
Tästä syystä monet, oikeasti hyvät koirakouluttajat, sanovatkin, että koiran ei tulisi kävellä flexin mittaa omistajansa edellä. Koska silloin koira kokee, että sen tehtävänä on suojella laumaansa siltä, mikä tulee lähelle. Samahan se pätee muillakin eläimillä ja ihmisilläkin, suojelija on "uhrin" edessä eikä takana.
Tämä on erittäin hyvä huomio. Jos laumahierarkia on koirakon sisällä selvä ja koira tulee sekä koirien että ihmisten kanssa hyvin toimeen, ei tähän tosin tarvitse edes kiinnittää erikseen huomiota, mutta jos omistaa remmissä herkästi rähisevän koiran, tästä voi löytyä ongelmaan ratkaisu.
Itse kiinnitän tähän lenkillä erikseen huomiota lähinnä silloin, kun vastaan tulee selvästi aggressiivinen koira. En siis tarkoita pelosta hysteerisenä räksyttävää koiraa, vaan sellaista, joka yrittää selkeästi uhkailla ja haastaa omia koiriani. Silloin selkeä elekieleni on viesti myös sille vastaantulevalle häirikkökoiralle.
edit: lisäilyä