Niin, kuka? Tietääkö joku oikean syyllisen?
Tämä Ulvilan tapaus on monessa suhteessa hyvin omituinen juttu.
Ensinnäkin kun kuuntelee tarkasti sen hätäkeskusäänitteen ja lukee huolellisesti perusfaktat, niin pitäisi olla kaikille selviö, että siellä takkahuoneessa riehui vieras henkilö. Kuuluuhan sieltä mm. selvästi kuinka uhri äännähtelee ja valittaa teräaseen iskujen osuessa häneen, kun samaan aikaan rouva oli keittiön puhelimen ääressä. Rouvan syyllisyys on edes teoriassa mahdollinen vain, jos puhelun aikana on soitettu lisä-äänityksiä ja tehty äärimmäisen tarkkoja ja ammattitaitoa vaativia lavastustroimia. Sellaiset vaativat erinomaista ammattitaitoa ja runsaasti aikaa. Todellisuudessa sellainen ei ole realistisesti ajatellen edes mahdollista. Myös FBI on tutkinut äänitettä, ja arvioinut, että mitään päälle äänityksiä ei ole siellä todettu. Tosin FBI on myös todennut, että se ei ole havainnut mitään ulkopuolisten aihettamia ääniä. Sehän ei sulje pois mahdollisuutta, että ulkopuolinen silti on paikalla, vaikka tekijä pitää suunsa pääosin kiinni. Kolahdukset ja muut äänet eivät kerro kuka ne aiheutti?! Äänitteestä ei näe paikalle. Monille riittä perusteluksi se, että syyttäjä, poliisi tai sanomalehti on kertonut, että paikalla ei ole ollut ulkopuolisia. Oikeudessa sellainen väite ei riitä, kun muulla perusteella näyttää varmalta, että paikalla oli ulkopuolinen. Rouvan puolesta kertoo myös se, että hän on ollut lähes veretön. Vain omassa rinnassa olleesta teräaseen pistosta on valunut hieman verta jalkapöydälle. Rouva oli mennyt väliin ja saanut teräaseella sohaisun omaan rintaansa. Pisto oli puhkaissut mm. keuhkopussin ja aiheuttanut ilmarinnan. Rouvan verettömyyden olivat todenneet jo samana yönä monet poliisimiehet. Myöskään kamppailun merkkejä rouvassa ei havaittu. Oikea syyllinen sen sijaan on ollut hyvin verinen mm. takkahuoneen seinien veriroiskeiden perusteella.
Alkupuolen tutkimuksissa tutkimusten johtaja ja ainakin kaksi perustutkimuksiin osallistunutta muuta poliisia olivat tulleet siihen johtopäätökseen, että rouva ei voinut olla se oikea tekijä, vaan tekijä oli ulkopuolinen. Se on ollut hyvin todennäköisesti aivan oikea johtopäätös.
Jatkotutkimuksissa syyllistä ei vain tahtonut löytyä. Aikaa kului ja kului. Porin poliisissa oli kahdenlaista ilmaa. Niitä, jotka pitivät rouvaa syyttömänä ja niitä, jotka pitivät rouvaa todennäköisenä syyllisenä. Varsinkin jossakin "ylemmällä taholla" oli ajatuksia, että tutkimuksia on suunnattava uhrin aviopuolisoon. Näin siitä huolimatta, että todelliset faktat kertoivat jo silloin, että rouva ei voinut olla se oikea tekijä. Tutkimuksia johtanut poliisiupseeri ryhtyi toimiin jutun siirtämiseksi KRP:lle. Siirto olikin jo pitkälle valmis, kunnes alueen poliisiylijohtaja MP esti siirron KRP:lle. Herää kysymys, miksi poliisiylijohtaja esti siirron? Hän esitti, että tutkimuksia johtanut paikallinen poliisi jatkaa tehtävissään. Siirto KRP:lle tyssäsi siihen. Tutkimuksia johtanut poliisi Porin poliisissa oli vain edelleen sitä mieltä, että tekijä on todennäköisesti ulkopuolinen. Niinpä tämä tutkimusten johtaja vaihdettiin toiseen henkilöön, jonka johdon alaisuudessa oli mahdollista siirtää tutkimusten painopiste uhrin puolisoon, vaikka faktat kertoivat ja kertovat edelleen, että hän ei kertakaikkiaan voinut olla se oikea tekijä. Tässä mentiin pahasti harhaan. Tässä tulee kyllä mieleen, että "jostakin ylhäältä päin" painostettiin, että tutkimukset on suunnattava uhrin puolisoon ja ulkopuolisen tekijän etsiminen on lopetettava. Tämä on epävirallinen johtopäätös, mutta tämän vaikutelman siitä saa.
Syyttäjä syyttää, jos niin vaaditaan varsinkin vaikutusvaltaiselta taholta. Myös siinä tapauksessa, vaikka hän olisi itse eri mieltä oikeasta syyllisestä. Se on oikea menettely. Sellainen on syyttäjän velvollisuus. Eräiden syyttäjien käytöksestä filminauhoilla saa sen käsityksen, että varsinkin eräs tärkeässä asemassa ollut syyttäjä (JV) oli pohjimmiltaan sitä mieltä, että syytetään väärää henkilöä, mutta silti syytetään, koska niin vaaditaan. Hän mainitse itse suunnilleen näin, että "päätös ulkoistetaan asiantuntijoiden ratkaistavaksi" . Kyseinen syyttäjä oli hermostuneen, väsyneen ja kärsineen näköinen siinä filmillä. Syyttäjän asemaan päässeet henkilöt ovat kyllä pääosin riittävän älykkäitä tajutakseen, että tämä syytettynä ollut oli hyvin todennäköisesti syytön tuohon rikokseen. Syyttömyyden totesi Vaasan Hovioikeus toista kertaa asiaa käsitellessään (Myös ensimmäistä kertaa käsitellessään asiaa se oli päätynyt samaan lopputulokseen) ja KKO vahvisti viivyttelyn jälkeen hovioikeuden päätöksen oikeaksi kieltäytyessään ottamasta asiaa siellä käsittelyyn, ja vahvistamalla näin menetellen hovioikeuden päätöksen oikeaksi. Päätös on lainvoimainen ja aivan oikea. Oikeuden mielestä asia on loppuun käsitelty. Rouva on oikeuden mielestä syytön! Median voima on niin suuri, että osa kansasta pitää edelleen rouvaa syyllisenä, vaikka oikeus on todennut hänet syyttömäksi. Tutkimusten johto (myöhemmässä vaiheessa) ja syyttäjät olivat käyttäneet mediaa, mm. sanomalehtiä lyömäaseenaan. Joidenkin mielestä on totta, jos syyttäjä niin kertoo, ja lisäksi jos se on painettu sanomalehteen.
Tästä kaikesta saa sellaisen käsityksen, että "siellä jossakin" jopa tiedetään oikea syyllinen, mutta "siellä jossakin" ei haluta, että oikea tekijä joutuisi tuosta teosta vastuuseen. Tämä on tietysti subjektiivistä arviota, eikä tätä voi todistaa oikeaksi, mutta tällainen olettamus tulee kyllä mieleen. Varmaan korkeat virkamiehet ja syyttäjät ovat pääosin riittävän älykkäitä arviomaan, että tässä rikoksessa syytettynä ollut uhrin rouva on hyvin todennäköisesti (useimpien mielestä varmasti) syytön ja oikea tekijä on vielä vapaana. Mutta todennäköisesti on tahoja, jotka eivät halua, että totuus tulisi tässä julki. Syy tällaiseen käyttäytymiseen on hämärän peitossa, ainakin toistaiseksi. Tämä teksti ei pyrikään olemaan faktatietoa, vaan mielipide, joka perustuu faktatietoihin. ..

..
