seivästäjä kirjoitti:Äiti olisi voinut tappaa itsensä, eikä lapsia, jos ei jaksa, näin olisi normaali äiti toiminut, mutta ei narsisti. Narsisti arvottaa oman elämänsä lapsien elämää arvokkaammaksi. Täytyy olla kyllä ihan vitun tyhmä akka, jos ei ole tajunnut olleensa raskaana, ennen kuin oli liian myöhäistä keskeyttää raskautta. Heh heh!
[/quote]
Hei seivästäjä.
Aiemmin mainitsit, miten luonnossa emot suojelevat pentujaan. Tuossa lainatussa pätkässä ajattelet äidin olevan narsisti. Sekaisin hän taatusti oli, muttei välttämättä narsisti.
Tuli mieleeni kysymys. Osa ihmisistä kykenee ajattelemaan todella syvällisesti ja laajasti - ehkä sinäkin.
Jos sinulla seivästäjä olisi vaikka 3-5-vuotias tyttö tai poika. Joku sadistinen pedofiili olisi hänet ja myös sinut siepannut. Sadisti-pedofiili aikoisi raiskata lapsesi, ja myös kiduttaa häntä ja vieläpä silpoa hänet elävältä. Sinut olisi sidottu tiukasti lapsesi viereen.
Sinulla olisi tiedossa, ettet mitenkään pysty lastasi pelastamaan tältä raiskaukselta ja hirvittävältä, kuolemaan johtavalta kidutukselta, jota joutuisit neuvottomana katsomaan vierestä. Mutta yksi konsti sinulla olisi. Kädessäsi olisi vahva unilääke, joka aiheuttasi lapsesi kuoleman. Yltäisit antamaan lääkkeen lapsellesi.
MUTTA antaisitko lääkkeen lapsellesi, vai antaisitko lapsesi kärsiä?
Miten ajattelet lastaan suojelevan äidin (tai isänkin) toimivan, jos tilanne olisi tuollainen?
Tuollainen tilanne on toki äärimmäisen harvinainen, mutta vastaavassa tilanteessa on maailmalla ihmisiä ollut - ilman sitä kärsimykseltä pelastavaa unilääkettä tosin.
Emme voi tietää, kuinka pahoja pelkoja, jopa harhoja tällä Kuopion lastensurmaajalla oli. On ihan mahdollista, että hän surmasi lapsensa siksi, että ajatteli lasten siten säästyvän kärsimykseltä ja pääsevän parempaan paikkaan.
Tietenkin hän toimi väärin, mutta on olemassa mahdollisuus, että hän ajatteli, ettei hänellä tai kenelläkään ole muuta mahdollisuutta suojella lapsia kärsimykseltä.
Jotkut ihmiset eivät ole halukkaita analysoimaan tätä asiaa neutraalisti ja realistisesti, vaan päällimmäisenä on vain hirvittävä halu tuomita, joka näyttää myös täysin ohjaavan sen tuomitsijan ajatuksia.
E.H. voi olla ihan kamala ja itsekäs ihminen, mutta hän voi myös olla kiltti, ylihuolehtiva, seonnut perfektionisti-äiti, joka ei osannut toimia toisin, tai hän voi olla jotain ihan muutakin. Siis emme voi tietää.
E.H. tulee todellakin saamaan sen tuomion, minkä tuomioistuin hänelle langettaa - ehkä se on pakkohoito, mutta lukkojen taakse hän joutuu.
Vielä pahemman, luultavasti loppuikänsä tuomion ja kärsimyksen kokeminen alkaa hänellä viimeistään siinä vaiheessa, kun hän ehkä terapian kautta tajuaa, kuinka väärään ratkaisuun hän päätyi, eikä saa tehtyä tekemättömäksi. Ehkei hän siitä tuskasta enää selviä.