Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[Pieni liekki]

Haluaisin vielä huomauttaa, että Obeluxin lamppu itsessään on suomalainen laatutuote ja erittäin käyttökelpoinen niihin käyttötarkoituksiin, joihin se on alun perin suunniteltu. Yleensä, jos käyttötarkoitusta halutaan muuttaa tai laajentaa, niin pitää olla riittävästi tutkimustietoa kyseisen välineen ja menetelmän soveltuvuudesta uuteen käyttötarkoitukseensa.

[Taikatalvi2013]

Suoraan sanoen ihmettelen, jos tiedeyhteisöstä nousee kommentteja. Olisi nimittäin kuvitellut, että niitä kommentoijia olisi näkynyt julkisuudessa, sillä aihe on ollut täällä murhainfossakin esillä jo ainakin kymmenen vuotta. Oikeastaan kukaan ei ole herännyt, vaikka aika monelta suunnalta on yritetty vuosien saatossa herätellä. Ehkä Turussa on herätty, kun heillä ei ilmeisesti ole enää Obeluxin lamppu aktiivikäytössä, vaikka sen tuloa sinne aikoinaan hehkutettiin.

Toisaalla kerroin kuinka vaikeaa itse väitelleenä tutkijana oli kirjoittaa vastineartikkeli. Journalin vetäjät olivat, että hys-hys, arvioitsijat puuttuivat jokaiseen vähänkin tiukempaan ilmaisuun. Tutkijat eivät näin pienessä maassa astu toisensa varpaille, kun arvioinnin kohde voi olla ammatillisesti vastassa vaikka missä, esim. omassa virantäytössä.

Tässä muutama lainaus https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/lap ... aGRIoXeqvQ

KOLLEGAT JOKI-ERKKILÄSTÄ: ”Jos maailmaa katsoo niin, että kaikille on tapahtunut jotain ja minun tehtäväni − ehkä ylhäältä annettu – on pelastaa lapset, niin uskoisin sen heikentävän tieteellistä ajattelua”, yksi psykologeista sanoo.

JOKI-ERKKILÄ METODISTA: Vuonna 2012 Joki-Erkkilä kertoi Turun hovioikeudelle, ettei uv-valon toimivuudesta väkivallan jälkien havaitsemisessa ollut ”aiempiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa”.

PIDEMPI LAINAUS: Säännöllisessä käytössä uv-valo oli vain yhdessä paikassa: Tampereella. Siellä sitä ”käytetään väkivaltarikosten tutkimuksessa lähes viikoittain."
"Menetelmällä voidaan tuoda esiin silmälle valkoisella valolla huomaamattomia, syvällä kudoksissa sijaitsevia tuoreita vammoja”, tietopyynnön vastauksessa kerrottiin.
Barnahus-hankkeen ohjeistuksissa ei tulla suosittelemaan ultraviolettivalon käyttöä. Hankkeessa ei ylipäätään laadita erillisiä ohjeita jokaisesta tutkimusmenetelmästä. Uv-valon kohdalla on kyse myös siitä, ettei luotettavaa tietoa menetelmän kyvystä erottaa väkivallan jälkiä yksinkertaisesti ole. Tutkimusnäyttöä on puolesta ja vastaan, Barnahus-hankkeen johtaja Stolt sanoo.
”Sen [uv-valon] toimivuus ei ole edelleenkään selkeä asia”, hän jatkaa.
”Ei ole kansainvälisiä laatustandardeja, joihin voisimme yksiselitteisesti nojata.”

[Pieni liekki]

Ehkä jotain viisastakin on saatu aikaan Auerin tapauksen seurauksena:

https://yle.fi/a/74-20223571

Pirkanmaan hyvinvointialue luopuu UV-valon käytöstä – oikeus kyseenalaisti valon luotettavuuden Auer-tuomiossa

UV-valolöydökset olivat osa päänäyttöä, jonka perusteella Anneli Auer alun perin tuomittiin seksuaali­rikoksista.

[K42]

Ehkä jotain viisastakin on saatu aikaan Auerin tapauksen seurauksena:

https://yle.fi/a/74-20223571

Pirkanmaan hyvinvointialue luopuu UV-valon käytöstä – oikeus kyseenalaisti valon luotettavuuden Auer-tuomiossa

UV-valolöydökset olivat osa päänäyttöä, jonka perusteella Anneli Auer alun perin tuomittiin seksuaali­rikoksista.

Sinällään käsittämätöntä, miten ko. metodia on siellä ylipäätään tuossa kontekstissa alettukaan käyttämään. Liekö yksin Joki-Erkkilän aikaansaannos? Joka tapauksessa aivan käsittämätöntä, että mikään täysin de novo -metodi on otettu käyttöön _ennen_ kuin asiasta on tieteellistä näyttöä. Jokin on pielessä, jos periaatteessa mikä tahansa metodi voidaan ottaa käyttöön, kunhan vain oikeassa paikassa oleva ihminen lobbaa sen puolesta.

Oletan, että myös "vanhojen arpien esiin tuominen" sisältyy käyttökohteisiin, joissa uv-valosta luovutaan.

[Säfööri]

Taisi olla juuri tuo artikkeli, johon olisi pitänyt liittää Thl:n kannanotto. Nyt jäi vähän sellainen maku äkkilukijalle, että tuomareiden näkemys muutti käytänteen.

[Päämiäs]

https://yle.fi/a/74-20223571
Pirkanmaan hyvinvointialue luopuu UV-valon käytöstä – oikeus kyseenalaisti valon luotettavuuden Auer-tuomiossa
UV-valolöydökset olivat osa päänäyttöä, jonka perusteella Anneli Auer alun perin tuomittiin seksuaali­rikoksista.

Toimittajan kysyttävä ja selvitettävä, montako sataa on tuomittu UV-valolla ja kymmenet muut Jokaperkeleen omilla tutkimuksilla syyttömänä tuomitut!

[Terra]

Google AI:n mukaan:

Minna Joki-Erkkilän tekemien UV-valotutkimusten tarkkaa kokonaismäärää ei ole julkisuudessa vahvistettu, mutta menetelmää on käytetty useiden vuosien ajan osana hänen työtään Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays). Pirkanmaan hyvinvointialue (Pirha) ilmoitti huhtikuun 2026 lopulla luopuvansa UV-valon käytöstä pahoinpitelyvammojen arvioinnissa menetelmään liittyvän suuren epävarmuuden ja väärien positiivisten tulosten riskin vuoksi.

Tässä on keskeisiä tietoja Joki-Erkkilän tutkimuksista ja väitöskirjasta:
- Väitöskirjan aineisto: Joki-Erkkilän vuonna 2015 julkaistussa väitöskirjassa Child Sexual Abuse (Tampereen yliopisto) UV-valomenetelmän osuutta (osatyö 2) tutkittiin 34 vapaaehtoisella aikuisella naisella. Tutkimuksessa verrattiin UV-valoa ja valkoista valoa genitaalialueen vammojen ja arpien havaitsemisessa vapaaehtoisen yhdynnän jälkeen.
- Väitöskirjan johtopäätökset: Väitöskirjan mukaan UV-valolla havaittiin merkittävästi enemmän limakalvovaurioita ja arpia kuin valkoisella valolla. Se esitti, että menetelmä parantaa diagnostiikkaa, vaikka korosti samalla, ettei lääketieteellinen tutkimus voi yksinään sulkea pois hyväksikäytön mahdollisuutta.

Auer-tapaus: Joki-Erkkilä käytti menetelmää Anneli Auerin lasten tutkimisessa vuonna 2011, jolloin hän raportoi löytäneensä lapsista huomattavan määrän (esim. yhdeltä lapselta 105 kappaletta) UV-valossa näkyviä arpia.
Nykytila: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja useat asiantuntijat ovat myöhemmin kyseenalaistaneet menetelmän luotettavuuden erityisesti vanhojen arpien todentamisessa. Pirhan tuore päätös perustuu nimenomaan arvioon, jonka mukaan tieteellinen näyttö ei tue menetelmän käyttöä sen epävarmuuden vuoksi.

Tarkempi erittely luvuista ja osallistujista:
Väitöskirjan otoskoko (88 henkilöä): Joki-Erkkilän tutkimusaineistossa, josta hän raportoi muun muassa Lääkärilehdessä jo vuonna 2013, oli mukana kaikkiaan 88 aikuista naista. Nämä olivat vapaaehtoisia, jotka tutkittiin vapaaehtoisen yhdynnän jälkeen menetelmän kehittämiseksi.
Väitöskirjan osatyö 2 (34 henkilöä): Varsinaisessa vuonna 2015 julkaistussa väitöskirjassa UV-valomenetelmän tehokkuutta (osatyö 2) koskevassa osuudessa tarkennettu otoskoko oli 34 vapaaehtoista naista. Heitä käytettiin vertailtaessa UV-valoa ja tavallista valkoista valoa genitaalialueen vammojen havaitsemisessa.
UV-valon "uhrit": Väitöskirjasta on syytä täsmentää, että väitöskirjan UV-valo-osuus perustui nimenomaan vapaaehtoisiin aikuisiin, ei rikoksen uhreihin. Anneli Auerin lapset eivät olleet osa tätä tieteellistä vertailuaineistoa, vaikka heitä tutkittiin samalla menetelmällä oikeusprosessia varten vuonna 2011.Osatyö 1 (155 lausuntoa): Väitöskirjan ensimmäisessä osassa analysoitiin 155 lääkärinlausuntoa, jotka koskivat epäiltyjä lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä, mutta tässä osassa tutkittiin lausuntojen johtopäätösten vaikutusta oikeusprosessiin, ei itse UV-valomenetelmää. Summana voidaan todeta, että luku 88 on oikea viittaus Joki-Erkkilän laajempaan tutkimusmateriaaliin, mutta varsinaiseen UV-valon tehokkuutta osoittavaan väitöskirja-artikkeliin valikoitui 34 hengen osajoukko. Menetelmän "näyttö" väitöskirjassa perustui siis pieneen määrään vapaaehtoisia aikuisia, mitä on myöhemmin käytetty yhtenä perusteena menetelmän epävarmuudelle lapsia tutkittaessa.