skoone kirjoitti:..
Teemu, hyvä, mielestäni sekä jermokuvan että "tutkijat ... paikalla" (siis missä Leirimaa ja Vainio kyykistelee) -kuvan "telttapaalujen" paikat/paalut on vaillinaiset. Olen mieltänyt ne vain teltan toisen päädyn paaluiksi. "Loppupää" teltasta olisi ollut Högnäsiin päin.
Mutta korostan ja kysyn, mitä merkitystä sillä on, onko teltta ollut niin tai näin? Joka tapauksessa siihen on voitu törmätä/ vahingossa tai tahallaan. Esim. joku huumehöyryissään. Olihan suuri juhlapäivä, Mannerheimin patsas oli paljastettu...
Kiitos skoone rakentavista kommenteistasi. Tämän viiden vuoden aikana, jonka olemme keskustelleet samoilla palstoilla, olen aina tarkaan lukenut, milloin olen nähnyt viestisi. Niin myös nyt.
Edellä jo kerroin, että yritän tässä asiassa vain tuoda pohjatietoa foorumille, jotta olisi yhteistä keskusteltavaa. Näyttää kuitenkin siltä, että tulos on päinvastainen ja mistä tahansa syntyy mahdoton sekamelska. Se on kaukana siitä, mihin tähtään. Niinpä saattaisi olla parempi esittää vain maasto ja puut, ja erityisesti jättää uhrikuvan käsittely vähemmälle. Se on verkossa, ikuisiksi ajoiksi, muttei sen hallinnollinen status ole mihinkään muuttunut.
ETP:n nojalla teltasta tiedetään joltisellakin varmuudella, miten se oli aamulla. Illan tilanne on toistaiseksi Gustafssonin tietojen varassa. Välissä olleen yön tapahtumat ovat tulkintaa. Varmuudella retkeläisiin liittyvä havaintoja ei ole illan jälkeen. Onneksi on heidän omaa kertomustaan edes vähän.
Ehkä on sattunut, kuten pidät mahdollisena, että joku on juhlatunnelmissa törmännyt telttaan. Sattuuhan niitä törmäilyjä. 1950-luvulla ei ollut tavatonta, että onnettomuuspaikalta karattiin, eikä kokonaan mahdotonta, että todennäköisesti liikenneonnettomuuden uhri löydettiin puukko niskassa kätkettynä. Aineilla on voinut olla vaikutusta karkaamisen tarpeeseen. Rattijuoppous ja muuten huumaantuneena ajaminen olivat kiellettyjä.
Keskustelussa on mainittu pari tapausta, missä mahdollisen liikenneonnettomuuden uhri olisi lavastettu muulla tavalla kuolleeksi, jos muistan oikein. Talja ja poliisi olivat julkisesti huolissaan näistä heitteilejätöistä. Waltarin pienoisromaani "Ei koskaan huomispäivää" ja siitä tehty elokuva "Verta käsissämme" käsittelivät samaa aihettä.
Tuoreen tutkimuksen mukaan huumaavien aineiden käyttö on 1950-luvulle asti ollut yleisempää kuin viime aikoina on luultu. Siinä on paha yhdistelmä: koukussa oleva yhteiskunnan tunnettu jäsen, ongelma piilotettuna, ja sitten, aineissa ollen sattuu onnettomuus kohdalle. Ympäristön paineet ja sopiva luonne riittäisivät mielestäni taustaksi laistamiseen, jos olisi tilaisuus välttyä tulemasta ilmi. Se olisi yksi mahdollisuus monien joukossa. Ei tuohon voi paljoa enempää sanoa.