Lähde
Suomalaisen henkirikoksen anatomia, Helinä Häkkänen
Ote s. 58 lukien
_________
Kirkkonummen kolmoissurma: Kuka hyötyi?
Tiistaina, heinäkuun 31. päivänä vuonna 1990 Kirkkonummella löydettiin kotonaan surmatut 41-vuotias Veikko Rytkönen ja 35-vuotias Berit Andersson sekä heidän vasta kolmen kuukauden ikäinen vauvansa Jessica. Tapaus tunnetaan Suomen rikoshistoriassa Kirkkonummen kolmoissurmana. Se on yksi eniten julkisuutta saaneista selvittämättömistä henkirikoksista. En ole aikaisemmin analysoinut tapausta tai laatinut siihen profiilia. Sen tutkinta on avattu hiljattain avattu keskusrikospoliisissa uudestaan.
.
Perhe asui noin kolmensadan asukkaan kylässä, Volsissa, punatiilisessä omakotitalossa, jonka he olivat rakentaneet muutamaa vuotta aiemmin. Talo sijaitsi metsäisen alueen keskellä paikalla, jonne kukaan tuskin eksyisi sattumalta. Lähimmät naapurit asuivat parinsadan metrin päässä.
Tunnen tämä aiemmin vahvasti ruotsinkielisen alueen hyvin. Talolle ajetaan Österbyntietä pitkin. Se sijaitsee sen varrella mutta puuston vuoksi piilossa. Noina vuosina ajoin tuota tietä useita kertoja mennessäni lähisukulaiseni luokse kylään. Hän tunsi Veikon. Kaikki alueella tunsivat.
Surmatun perheen löysi Veikon yhtiökumppani metsäkoneyrityksestä, Tauno Varis. Hän oli tullut paikalle ihmeteltyään, miksi ei tavoittanut Veikkoa puhelimella. Perheen autot olivat pihassa ja etuovi kiinni. Varis oli arvellut, että jotakin oli vialla ja soittanut poliisin paikalle. Siitä, mitä tapahtui poliisien saavuttua paikalle, on vain vähän tietoa. Marko Niemen kirjassa Kirkkonummen kolmoissurma käy ilmi Veikon sukulaisen kertoneen, että Tauno Varis olisi sanonut poliisin menneen taloon sisään aukinaisesta takaovesta.
Kolme päivää ennen surmateon ilmituloa satoi rankasti. Perhe nukkui ajan sisustusmuodin mukaisesti vesisängyssä. Talossa asuvat kaksostytöt Beritin aiemmasta liitosta olivat yökylässä isänsä luona. Berit ja Jessica löytyivät makuuhuoneen sängystä. Jessican kuolinsyy oli hukkuminen. Veikko ja Berit kuolivat väkivaltaan, joka oli kohdistunut muun muassa kasvojen ja pään alueelle. Kummankin kallo oli halki, mikä viittaa kovaan voimaan ja tylpän esineen tai kirveen käyttöön surmavälineenä. Julkisuudessa on puhuttu myös teräaseella aiheutetuista vammoista. Olen ymmärtänyt, että erityisesti Veikkoon oli kohdistunut lukuisia teräaseen iskuja. Veikko löytyi polvistuneena sängyn laidalta. Julkisten tietojen mukaan surmaaja olisi ensin surmannut Veikon ja sitten Beritin. Poliisin mukaan teko oli tapahtunut lauantain kello 20.45 ja sunnuntain kello 10.00 välisenä aikana. Poliisi on ilmoittanut, että tekijöitä on varmuudella yksi. Tämän johtopäätöksen oletan poliisin tehneen jalanjälkien perusteella. Poliisi on kuvannut tekotapaa ”henkilökohtaiseksi”. Usein tällä viitataan kasvojen alueelle aiheutettuihin vammoihin sekä tarpeettomaan ja ylenmääräiseen väkivaltaan.
Lähes vuosi tapahtuman jälkeen, toukokuussa 1991, poliisi ilmoitti epäilevänsä tekoa ryöstömurhaksi. Veikko tunnettiin paljon työtä tekeväksi ja varakkaaksi mieheksi. Tutkinnassa oli selvinnyt, että murhaaja oli vienyt keittiöstä metallisen kirjetelineen, jossa Veikko säilytti suuria summia rahaa. Siinä arveltiin olleen rahaa 20 000 markkaa, joka olisi nykyrahassa noin 6000 euroa. Myös Veikon ja Beritin lompakoissa olleet rahat oli varastettu. Lisäksi murhaaja oli vienyt keittiöstä vihkon, johon Veikko oli kirjoittanut työsuorituksiinsa liittyviä asioita, esimerkiksi velkasaatavia.
Talossa ei ollut murtojälkiä. Poliisi tiedotti etuoven automaattilukon olleen väärin asennettu, mistä syystä sen sai helposti auki. Epäselvää on, mistä ovesta tekijä on poistunut, mutta mahdollisesti takaovesta. Paikkatutkinnassa selvisi, että vesisänky oli mennyt rikki ja että makuuhuoneen lattia lainehti vedestä. Keittiökaapistossa neljän allekkain olevan laatikon kaksi alinta laatikkoa oli vedetty ulos ja jätetty niin kuin laatikot tyypillisesti jätetään, jos on kiire eikä niitä ehditä sulkea. Ylhäältä katsottuna ensimmäinen laatikko on voinut olla leikkuulauta, toinen sellainen, jossa säilytetään aterimia ja kolmas sellainen, jossa säilytetään veitsiä, kauhoja ja muita keittiövälineitä. Kolmas laatikko on paikkavalokuvissa selvästi eniten auki. Keittiötasoilla ei näy veitsitelinettä, ja keittiö on silmiinpistävän siisti. Berit työskenteli siivousalalla.
Aina tähän päivään asti tapauksesta on tihkunut uutta tietoa julkisuuteen. Oman huomionsa ovat saaneet tavallisen arjen poikkeavuudet, joita Veikon elämässä on kerrottu tapahtuneen ennen surmia. Tapahtumista podcastsarjassa Viimeinen johtolanka kertonut toimittaja Marko Niemi sanoi saaneensa vihjeen, jonka mukaan noin viikkoa tai kahta ennen surmaa Veikko olisi houkuteltu Peuramaan golfkentälle yöllä hinaamaan asuntoautoa. Veikon ja Beritin postilaatikkoon tai oven juureen oli jätetty pyyntö saapua paikalle:
Hyvee iltaa! Tarvittaisiin tänään hinausautoa Peuramaalla. Asuntoauto MB. Tulen vaimoni kanssa paikalle kello 23.30 ja odottelemme hinausautoa siellä. Meidät pitäisi hinata Malmin Veholle. Terveisin Matti Paananen.
Hinauksen ehdotettu ajankohta on outo. Onko kirjoittaja ajatellut, että liikenteen vähäisyyden takia hinaus olisi tuolloin helpointa toteuttaa? Tiesikö hän, että Veikko teki uutterasti keikkaa ja oli halukas auttamaan vuorokaudenajasta riippumatta? Eniten huomiotani kiinnittää kirjeen tervehdystapa: ilmaus ”Hyvee iltaa!” yhdistyy mielessäni Hyvät, pahat ja rumat -tv-ohjelman juontajan Jari Sarasvuon ikoniseen tapaan toivottaa kunkin jakson alussa ”Hyvee iltaa!” vahvalla ja venytetyllä ääntämyksellä. Kyseinen tv-ohjelma alkoi kuitenkin pyöriä ruudussa vasta vuonna 1992, kaksi vuotta surman jälkeen. Kirjeen julkisuuteen tulon jälkeen tiettävästi kukaan ei ole ilmoittautunut kirjeen jättäneeksi Matti Paanaseksi. Jari Sarasvuollakaan tuskin on asian kanssa mitään tekemistä.
Podcastissa haastatellut Veikon omaiset ja ystävät ovat luonnehtineet Veikkoa hankalaksi, äkkipikaiseksi, suoraviivaiseksi ja -puheiseksi sekä joskus ahneeksikin, mutta silti rehelliseksi. Osa hänet tunteneista henkilöistä on arvellut Veikolla olleen paljon vihamiehiä.
Tutkinnassa on ollut monia epäiltyjä. Vain vuorokausi surman jälkeen pidätettiin Beritin entinen aviomies ja kaksostyttöjen isä, joka oli ennen surmaa tiettävästi kohdistanut Veikkoon tappouhkauksen. Veikon oli ennen kuolemaansa havaittu pelkäävän jotakin. Hän oli kertonut sukulaisilleen kantavansa asetta mukanaan itsepuolustuksen varalta. Näyttöä Beritin entistä miestä vastaan ei kuitenkaan saatu ja hänet vapautettiin pian. Oletan hänen kertoneen poliisille, että hän oli surmateon aikana kaksostyttöjen kanssa kotona.
Seuraavaksi, noin kuukausi surmateon jälkeen, poliisi pidätti rikoksesta epäiltynä Veikon kaksikymmentäkolmevuotiaan esikoispojan. Surma-asunnon makuuhuoneesta oli löydetty tämän sormenjäljet, hänellä tiedettiin olevan velkaa, ja hänen työvaatteistaan oli löydetty verta. Viikon päästä poika vapautettiin, koska tekninen tutkinta ei tukenut hänen syyllisyyttään. Ehkä tekopaikalta löydetty jalanjälki ei sopinut pojan jalan kokoon? Vaatteet olivat vereentyneet töissä. Pojalla oli myös varsin hyvä alibi. Ystävä kertoi olleensa pojan kanssa Helsingin yössä juhlimassa tämän saamaa opiskeluoikeutta Hankenille. Lisäksi pojan tiedettiin käyneen isänsä talolla hiljattain – oli luonnollista, että hänen sormenjälkensä löytyisivät sieltä.
Toinen, yhdeksäntoistavuotias veli puolestaan oli Kotkan Meripäivillä.
Huolimatta siitä, että kummallakin pojalla oli varsin vahva alibi ja ettei poliisi saanut heitä vastaan myöskään näyttöä, osa paikkakuntalaisista ilmeisesti edelleen epäilee poikaa tai molempia poikia surmasta. Kun kerroin alueella tuolloin asuneelle lähisukulaiselleni tutkivani tapausta, myös hän tokaisi minulle, että ”eikö se ollut sen poika, joka sen teki?” ”Ei ollut” vastasin. Kerron kohta, miksi.
Veikko, kuten moni muukin Kirkkonummella asuva henkilö, oli saanut jonkinlaisia häiriösoittoja lankapuhelimeen jo aiemmin kesällä. Puheluissa ei ollut sanottu mitään – pikemminkin tunnuttiin tarkistavan, vastasiko kukaan; oliko joku kotona. Ehkä soittaja halusi herättää pelkoa.
Veikon auton tuulilasiin oli tiettävästi myös ammuttu noin vuotta ennen tapahtumaa. Veikon sisko on kertonut julkisuudessa, että surmalauantaina Beritin kotiavaimet ja Veikon autonavaimet olivat kadonneet heiltä kotoa.
Tapaukseen on siis tullut lukuisia outoja vihjeitä ja elementtejä vuosien varrella.
Koska motiivi on vietyjen esineiden takia arveltavissa ainakin osittain taloudelliseksi, katsotaan, mitä Veikon omaisuudelle tapahtui hänen kuolemansa jälkeen.
Kirjassaan Marko Niemi kertoo tutkimuksissaan päätyneen siihen, että Veikon perikunta myi useita Veikon autoja, työkoneita ja moottorikelkan yhteishintaan 1,2 miljoonaa markkaa, joka vastaisi nykyrahassa noin 362 000 euroa. Veikolla oli myös ollut lainoja, ja hänen kuolemansa jälkeen pojat joutuivat tuntemattomasta syystä antamaan vakuuden ainakin yhdelle 600 000 markan eli noin 150 000 euron velalle, joka metsäkoneyhtiö RaTaRi Forest Oy:llä oli. Veikko oli ollut osakkaana yhtiössä. Kun yhtiön omistussuhteet Veikon menehtymisen jälkeen muuttuivat, pankki vaati, että yhtiön lainoille annetaan uusi vakuus. Jos uudet osakkaat eivät voi tai halua itse antaa vakuutta, joutuvat kuolinpesän osakkaat antamaan sellaisen. Muussa tapauksessa omistuksen siirto ei onnistu: pankki ei hyväksyisi sitä ilman vakuutta, joka yleensä on omistuserä, kuten asunto.
Kuolinpesän osakas siis ottaa itselleen taloudellisen riskin, koska joutuu antamaan henkilökohtaisen vakuuden. Jos jotakin menee pieleen eli jos uudet osakkaat eivät maksa lainaa tai yhtiö menee konkurssiin, pankki voi realisoida tuon vakuuden.
Marko Niemen mukaan RaTaRi:n tapauksessa pantin vakuudeksi kiinnitettiin surmatalo. Yhtiön toiminta päättyi kaupparekisterin tietojen mukaan kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1992. Menikö se konkurssiin? Mitä me tiedämme RaTaRi-yhtiöstä?
Marko Niemen selvitystyö on osoittanut, että yhtiön nimi tulee sen perustajajäsenten etunimistä: Ragnar, Tauno ja Risto. Yhtiö oli perustettu vuonna 1989, ja helmikuussa 1990 se liitettiin työnantajarekisteriin. Yhtiötä johti Tauno Varis, sama henkilö, joka hälytti poliisit surmatalolle. Niemen haastattelussa Ragnar kertoi luovuttaneensa oman osuutensa vuonna 1989 perustetun ja vuonna 1990 toimintansa aloittaneen yhtiön osakkeista Veikolle, jonka Tauno Varis oli halunnut yhtiöön. Yhtiötä johdettiin hänen mielestään huonosti, eikä sen vetäjillä ollut kokemusta. Yhtiön papereista Niemi ei kuitenkaan ollut löytänyt Veikon nimeä vaan ainoastaan kuolinpesän nimen. Tammikuussa 1991 kuolinpesä oli merkinnyt kaksi osaketta, jotka se oli sitten myynyt uusille osakkaille. Samalla Veikon pojat olivat antaneet vakuuden.
Kuolinpesää oli edustanut lakimies Pekka Pölönen. Julkisuudessa olevien tietojen mukaan muutama vuosi tapahtuman jälkeen hänet erotettiin Asianajajaliitosta. Asianajajaliiton sääntöjen ja asianajajalain mukaan erottamisen syyt ovat vakavia rikkomuksia, kuten hyvän asianajajatavan tarkoituksellinen tai toistuva rikkomus – esimerkiksi vilpillisyys tai salassapitovelvollisuuden rikkominen – tuomio vakavasta rikoksesta tai ammattitaidon vakava puute.
Niemen mukaan Veikon pojat eivät tänä päivänäkään ymmärrä, miten heidät saatiin allekirjoittamaan vakuuden anto yhtiölle. Niemi yritti selvittää asioiden kulkua yhtiössä sen uusilta osakkailta. Yksi heistä oli haluton puhumaan. Toinen, Risto Virta, kertoi maksaneensa yhtiön velkoja pitkään, ja hän oli ulosotossa asian takia aina vuoteen 2011 asti. Hän kertoi, että vuonna 1992, kaksi vuotta surmateon jälkeen, Tauno Varis oli soittanut hänelle työmaalle ja kertonut yrityksen olevan konkurssissa. Hänelle oli selvinnyt pankista, että kolme ja puoli vuotta aikaisemmin otettua pankkilainaa ei ollut lyhennetty lainkaan, vaikka Tauno Variksen mukaan lyhennykset olisi maksettu ajallaan.
Risto Virta myös oikaisi Niemelle juorun, jonka mukaan hänellä olisi ollut ennen surmaa jotakin meneillään Beritin kanssa, tai että hän olisi poltellut vaatteitaan hänelle sattuneen öljyvahingon takia. Virta myös totesi Niemelle Tauno Variksen ”pöllineen häneltä miljoonan, vähän toista”. Varis ja Virta eivät Niemen mukaan ole tätä nykyä puheväleissä.
Veikon yrityskytköksiin liittyvät seikat ovat kiinnostavia. Voisiko niistä löytyä motiivi kolmoissurmalle? Veikon poikien osallisuutta murhiin on spekuloitu, koska heillä olisi oletettavasti ollut taloudellinen motiivi. Mutta, jos Veikko oli taannut koko omaisuutensa yhtiön velkaan, niin rahaa pojilla ei olisi tämän kuoleman jälkeen ollut, ja jos Berit olisi jäänyt eloon ja lesken oikeudella jäänyt asumaan taloon, sitä ei olisi saatu myytyä. Perintö motiivina vesittyy. Veikon pojat tulisi kohdata siinä roolissa, mitä he ainakin minulle näiden tietojen valossa edustavat. Perheensä ja maineensa menettäneinä, nyt jo keski-ikäisinä miehinä, jotka ovat varmasti kärsineet paljon ja mahdollisesti traumatisoituneet. Sellaisina, joilla ei ollut mitään tekemistä isänsä ja tämän perheen kuoleman kanssa mutta jotka ilmeisesti saivat kantaakseen valtavan taloudellisen taakan sen seurauksena. Miksi? Vedätettiinkö heitä?
En tiedä, mitä Veikon poikien yhtiön puolesta antamalle vakuudelle on tapahtunut tai miten oikeudelliset asiat on hoidettu yhtiön omistusosuuksien muuttuessa. Olen nähnyt ja kuullut lakialalla kymmenen vuotta toimiessani paljon sitä, kuinka lakimiehet ovat vedättäneet ihmisiä. Yleensä nämä harmailla alueilla toimivat lakimiehet ovat valvontalautakunnan kantelutilastojen kärjessä. Tällaisen toimeksiannon perään lakimies tyypillisesti lähettää vedätyksestä hyötyneelle asiakkaallensa muhkean laskun. Kävikö jotakin tällaista myös tässä tapauksessa?
Podcastissaan Niemi soitti lakimies Pölöselle. Puhelun alussa Pölönen mahdollisesti pelaa aikaa antamalla ymmärtää, ettei hän muista Veikko Rytköstä. Jos toimisit tietyn perheen luottolakimiehenä ja hän menehtyisi yhdessä Suomen kuuluisimmista henkirikoksista, muistaisitko hänet asiakkaaksesi? Kun Niemi tituleeraa Pölöstä Veikon perheen ”luottolakimieheksi”, Pölönen naurahtaa huvittuneesti. En tiedä miksi, mutta jotakin huvittavaa siinä hänen mielestään oli.
Kirkkonummen kolmoissurman profiilia on julkisuudessa pyydetty minulta muutamia kertoja, erityisesti keväällä 2024 julkaistun Profiloija-kirjani myötä. Se tulee tässä.
Teossa huomionarvoisia ovat mielestäni seuraavat piirteet:
Talossa ei ole murtojälkiä. Sisään on menty etuovesta lukkoa räpelöimällä, takaovesta tai Beritiltä varastetulla avaimella. Arvelen jälkimmäisen vaihtoehdon olevan todennäköisin. Tämä tarkoittaisi sitä, että surmaaja on vieraillut talossa aiemmin ja perheenjäsenet ovat luottaneet häneen sillä tavalla, että hän on voinut varastaa Beritin avaimet huomaamatta.
Naapurin koirat, joiden yleensä tiedettiin haukkuvan Veikon perheen luona käyviä vieraita, eivät olleet haukkuneet. Oliko surmaajan haju heille tuttu?
Beritin kaksoset olivat isänsä luona yökylässä. Tiesikö surmaaja tämän ja halusi säästää heidän henkensä – hehän eivät olleet väkivaltateon kohteena?
Keittiön kaapiston laatikkoja on avattu. Sieltä on otettu teossa käytetty teräase.
Paikalta on otettu Veikon muistivihko, johon hän oli merkinnyt avoinna olevia saataviaan. Oliko tekijä Veikon asiakas, joka halusi tuhota linkin itseensä? En usko.
Poliisin teosta antaman tiedon ja Marko Niemen keräämän tiedon varassa Kirkkonummen kolmoissurmasta voidaan mielestäni tehdä seuraavat johtopäätökset:
Teko on suunnitelmallinen ja ennalta harkittu surma, jonka pääasiallisena tarkoituksena on hyötyä Veikko Rytkösestä taloudellisesti. Osana teon suunnittelua tekijä on lavastanut Peuramaan matkailuautoa koskevan hinauskirjeen luodakseen vaikutelmaa, että Veikkoa on yritetty väijyttää. Mikäli julkisuudessa esiintyvä lappu on aito, se mahdollistaa käsialavertailun. Myös puhetyyli ja erityisesti ilmaisu ”Hyvee päivää!” voi antaa vinkkejä tekijästä.
Mahdollista jälkien peittämispyrkimystä ilmentää oudon Peuramaan viestin lisäksi myös se, että alueella on levinnyt perättömiä juoruja, joiden tarkoituksena on voinut olla luoda vaikutelmaa siitä, että muilla ihmisillä olisi ollut motiivi surmata perhe. Esimerkiksi juoru siitä, että yhtiön osakkaalla ja siitä sittemmin lähteneellä Risto Virralla olisi ollut ennen surmaa jotakin meneillään Beritin kanssa tai että hän olisi poltellut vaatteitaan. Arvaatko, kenen suusta tällainen juoru on Virran mukaan ollut peräisin? Kyllä, hän nimeää Niemelle Tauno Variksen juorun alullepanijaksi.
Murtojälkien puute, Beritin avainten varastaminen ja naapurin koirien hiljaisuus viittaavat siihen, että tekijä oli perheen lähipiiristä ja käynyt talolla useasti. Väkivalta on ollut liiallista. Mikäli Veikkoon kohdistuvia teräaseen iskuja on yli kymmenen, on se myös rankaisevaa. Mikäli uhrin kasvojen alueella on vammoja, voi se kertoa uhrin vastaanpanemisesta tai siitä, että hänen emotionaalinen merkityksensä on tekijälle vähäinen. Kasvot ovat ruumiinosa, joka symbolisesti edustaa henkilöä. Ylenpalttinen väkivalta ja vammat kasvojen alueelle kertovat, että tekijä halveksii ja vihaa uhria.
Profiilin laatimisen näkökulmasta merkityksellisin johtopäätöksiä määrittävä käyttäytyminen tekopaikalla on Veikon muistikirjan varastaminen. Se mahdollistaisi myös tekijälle Veikon tekemien töiden tai muiden saatavien laskuttamisen Veikon kuoleman jälkeen. Intressi tällaiseen on nähdäkseni vain ja ainoastaan Veikon työnantajalla ja yhtiökumppanilla. Veikko on ollut taloudellisesti varsin sidottu yhtiöön, johon hän oli vasta hiljattain tullut mukaan. Käsitykseni mukaan hän oli taannut yhtiölle suuren lainan. Mikäli Veikko kuolisi, hyötyisi yhtiö taloudellisesti. Veikon omaisuuden realisoimisella yhtiö pääsisi veloistaan tai saisi niitä ainakin merkittävästi pienennettyä. Näin käsittääkseni ilmeisesti kävikin.
Teon kohdistaminen koko perheeseen on tekijän näkökulmasta nähdäkseni mielekästä, mikäli teko selittyy edellä kuvatun motiivin kautta. Berit on ollut silminnäkijä Veikon surmalle, ja siksi hänetkin tuli surmata. Entä kolmen kuukauden ikäinen Jessica? Mikäli hän olisi jäänyt henkiin, olisi hän ollut yksi Veikon perijöistä. Tällöin perinnönjakoon ja kuolinpesän hoitoon olisi osallistunut mahdollisesti alaikäisen edunvalvoja. Olisiko Veikon omaisuuden hyötykäyttö yhtiön nimiin tällöin onnistunut? Ainakin perijä olisi voinut muodostaa sille riskin. Nyt Veikon kuolinpesän omaisuuden realisoiminen hoitui yhtiön osalta Veikon poikien ja perheen ”luottoasianajajan” välityksellä. Toimittaja Marko Niemelle tämä kuolinpesän asioita hoitanut asianajaja ei suostunut puhumaan mitään. Miksi?
Saadakseen lisäselvyyttä Veikon yhtiötä ja murhaa koskeviin tapahtumiin Marko Niemi yritti vuonna 2024 haastatella podcastiinsa ja kirjaansa Veikon yhtiökumppania Tauno Varista. Niemen mukaan ensimmäisellä kerralla Varis oli puhelias ja muisti tapahtumien kulkua, mutta Niemi ei huomannut nauhoittaa keskustelua. Toisella kerralla, pari kolme viikkoa myöhemmin, nauhoitus oli päällä.
Haastattelussa Niemi pyysi Varista kertomaan siitä, miksi hän oli mennyt Veikon talolle ja mitä hän oli nähnyt siellä. Niemen yllätykseksi Varis vetosikin siihen, ettei hän muista, koska hänellä on ollut paljon ”näitä leikkauksia”. Haastattelu jatkuu siten, että Niemi yrittää auttaa Varista muistamaan viittaamalla Variksen hänelle edellisessä haastattelussa kertomiin asioihin, muun muassa siihen, että hän olisi ollut hakemassa työkonetta Veikon kotoa, kun surmateko tuli ilmi. Varis kiistää aiemmin kertomansa. Lisäksi hän kiistää, että olisi edes omistanut metsäkoneyhtiötä yhdessä Veikon kanssa tai että Veikko olisi taannut yhtiölle lainaa. Hän kiistää myös sen, että Veikon pojille olisi aiheutunut asian takia huomattavat maksut. Varis vetoaa siihen, että häntä on kaksi kertaa leikattu ja siksi muisti on nyt mennyt.
Tauno Variksen muisti oli parissa kolmessa viikossa mennyt.
Tiedossani ei ole, mitä sellaisia leikkauksia Tauno Variksella on tuossa välissä ollut, jotka ovat saattaneet vaikuttaa hänen kykyynsä palauttaa mieleen aiemmin säilömuistiin tallentuneita asioita. En myöskään pysty arvioimaan, voisiko Tauno Variksen muistinmenetys korjaantua. Mutta sen tiedän, että tällaista väitetyn muistinmenetyksen aitoutta on muutamalla psykologisella menetelmällä mahdollista arvioida. Miten se tehdään, sitä en voi tässä kertoa. Pahoitteluni siitä.
Haastattelua kuunnellessani mieleeni tulivat Nils Gustafsson ja Bodomin kolmoissurma. Olen käsitellyt Bodomin tapauksessa ilmennyttä muistamattomuutta Profiloija-kirjassani. Tapaus on jäänyt mieleeni kummittelemaan. Nyt Kirkkonummen kolmoissurma tuli sen rinnalle toisena kuuluisana murhatapauksena, jossa muistinmenetyksen luotettavuuden arviointi voisi mahdollisesti olla tärkeää. Kaksi kolmoissurmaa, kaksi muistamatonta todistajaa lähipiiristä.
Olen motiivia laatiessani pohtinut myös muita tutkintalinjoja ja vaihtoehtoja. En saa niille tukea. Monesti henkirikoksen yhteydessä on olennaista kysyä, kuka tai ketkä hyötyvät surmatun kuolemasta. Hyötymisellä tarkoitan taloudellista tai emotionaalista hyötymistä. Myös henkilön työperäiset seikat saattavat olla surman taustalla – esimerkiksi hiljattain Espoossa paljastui henkirikos, jossa lakialalla työskentelevän toimitusjohtajan murhasta epäillään 62-vuotiasta miestä, uhrin pitkäaikaista liikekumppania.
Mielenkiintoisen yksityiskohdan Kirkkonummen kolmoissurmaan löysin Marko Niemen podcastin vinkistä neljän vuoden takaisesta uutisesta Masalasta, joka on Kirkkonummella. MTV Uutiset uutisoi maaliskuussa 2021 viisikymppisestä miehestä, joka oli saanut tuomion uhkailtuaan kirveellä erästä pariskuntaa. He olivat kävelleet kohti kotiaan jouluaattona puolenyön aikoihin Masalan koulun kohdalla, kun tuntematon mies oli lähestynyt heitä ja kysynyt tiettyä sijaintia. Mies oli ilmoittanut pariskunnalle menevänsä tapaamaan ”isänsä murhaajaa” ja kertonut ”hänen hoituvan nopeasti, koska kyseessä oli vanha mies”. He olivat kävelleet yhtä matkaa, kunnes pariskunta oli alkanut pelätä ja erkaantunut miehestä. Kotiin päästyään he olivat soittaneet hälytyskeskukseen. He olivat nähneet miehen juoksevan pois.
Tuomioistuimessa mies selitti tekoansa pilaksi ja kertoi taustalla olevan kaunaa. Uhkailija kertoi, että miehellä, jonka luokse hän oli pyrkinyt, oli hänen eräälle sukulaiselle isoja velkoja ja että mies kytkeytyi myös miehen oman isän kuolemaan. Mies keksi selittää kuulusteluissa, että vierailu kirveen kanssa miehen luona olisi symboloinut ikään kuin sotakirveen hautaamista. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus ei uskonut selityksiä ja tuomitsi miehen laittomasta uhkauksesta ja toisen henkilön vahingoittamiseen soveltuvan esineen hallussapidosta. Mies kiisti syyllistyneensä uhkaukseen mutta myönsi kulkeneensa kirveen kanssa.
Mies on Veikon nuorempi poika. Hän oli menossa kirveensä kanssa Veikon yhtiökumppanin, Tauno Variksen, kotiin. Ehkä hän halusi kysyä tältä, mistä Tauno oli tiennyt kertoa tuttavallensa teon jälkeen, että talon takaovi oli ollut auki.
- Screenshot_2026-02-27-18-33-29-26_40deb401b9ffe8e1df2f1cc5ba480b12~2.jpg (173.67 KiB) Katsottu 418 kertaa
