MURHA.INFO

matlockb kirjoitti:siksi (ehkä pakon edessä) yhteydenpito jatkunut kun pelkäsi ja ehkä huomasi virkavallan ja oikeuslaitoksen täysin voimattomaksi.

Täysin samaa mieltä.
Omasta kokemuksesta voin myös sanoa, että tytöllä on voinut olla poikaa kohtaan tunteitakin kaikkien pahojen kokemuksiensa jälkeenkin. Vähän samaa haen takaa kuin ns. tukholmansyndroomassa, jossa kidnapatut "rakastuvat" ja välittävät kidnappaajaansa. Vaikka kuinka pelkäisi kokevansa taas pelkoa, kipua ym., silti saattaa sokeasti luottaa henkilöön ajatellen, että hän on sisimmiltään "se sama, jota silloin rakastin", "jonka kanssa koimme ihania hetkiä".. Minulle on näin tapahtunut- henkilö kohteli minua kuin koiraa, silti löysin itseni aina vaan toistamiseen hänen luotaan.
Päätelmäni selittäisi sen miten poika on päässyt tytön seuraan "vaivattomasti".

Mutta kumpikin- pelko ja "ns. hyvät muistot pojasta"-teoria ovat ihan 50-50. En vielä tiedä kumpaan enemmän uskon.

Voihan se olla niinkin et tyttö luuli tuntevansa tekijän niin perinpohjin, ettei voinut uskoa tämän pystyvän noin äärimmäiseen tekoon. Pieni pelko vamasti ollut ja joskus paljon isompikin. Olihan heillä kuitenkin ollut hyvin lyhyt suhdekkin.

^ Varmastikin näin ja ehkä hän koki, että mitä pahaa siinä voi olla, jos silloin tällöin tapaavat - tekisi pojallekin hyvää, näin ei kuitenkaan ollut.

Niin tosiaan, tuo suhdehan ei ollut kestänyt kuin pari kuukautta. Olisikohan tyttö jo silloin huomannut pojan sairaalloisuuden? Itselläni edellämainittu kokemukseni perustui vuoden mittaiseen suhteeseen, niin tuntuisi kyllä oudolle, että saisi saman "kiintyvyyden" syntymään parissa kuukaudessa, kuin mikä oli syntynyt minulla vuoden yhteiselon aikana. Kuitenkin murroiässä/nuorena tunteet voivat heittelehtiä ja saattaa rakastua korviaan myöten vaikka yhden viikonlopun aikana.

Repsu, kiitos tarkennuksesta. Mä en ehtinyt kyseistä profiilia näkemään. Mut tosiaan, onhan tekijä vähän vanha lukiolaiseksi.

Onkos tämä poika nyt sen ikäinen, ettei mene enään nuorisovankina? En saa mieleeni kyseistä ikärajaa.

Cassandra kirjoitti:

Nooruska kirjoitti:Tieto: vuonna -89 synt. mies (nimeä en vielä tiedä) tappoi puukottamalla vuonna -91 syntyneen Jennin. (sukunimeä en tässä sano) Jennin löysi kotoa tämän 9-vuotias pikkuveli. Poika käytiin pidättämässä kesken tunnin kauppiksesta. Oli jo eronnut pariskunta ja poika oli ahdistellut tyttöä eron jälkeen. Kerran jopa mennyt tytön kotiin perheen vara-avaimilla ovin luvin.

Mahtoikohan tuokaan olla tietoa?

Oli se, serkkuplikka istuin kys. tunnilla, kun poika haettiin.

Nooruska kirjoitti:

Cassandra kirjoitti:

Nooruska kirjoitti:Tieto: vuonna -89 synt. mies (nimeä en vielä tiedä) tappoi puukottamalla vuonna -91 syntyneen Jennin. (sukunimeä en tässä sano) Jennin löysi kotoa tämän 9-vuotias pikkuveli. Poika käytiin pidättämässä kesken tunnin kauppiksesta. Oli jo eronnut pariskunta ja poika oli ahdistellut tyttöä eron jälkeen. Kerran jopa mennyt tytön kotiin perheen vara-avaimilla ovin luvin.

Mahtoikohan tuokaan olla tietoa?

Oli se, serkkuplikka istuin kys. tunnilla, kun poika haettiin.

"Kerran jopa mennyt tytön kotiin perheen vara-avaimilla ovin luvin" Mistä lähteestä tää tieto on? Tai siis kuika luotettavalta taholta? Kun en siis tiedä ollenkaan, perustuuko ihan huhupuheisiin vai onko lukenut jossain.. Ja jos on esim. serkkusi kertomaa, onko hän ollut tällöin paikalla, kun ns. murtautuminen on tapahtunut? Asiaa ei voida puhua faktana, ilman jonkun sortin tarkennusta.
Tarkoitukseni ei ole hyökätä sinua kohtaan millään muotoa henkilökohtaisesti. Haluan vaan perustaa omat ajatukseni ja päätelmäni 100% faktaan...

Tuohon tytön näkökulmaan ajattelin itse sitä, kun itse seurustelin hieman häiriintyneen kanssa. Ei kauheasti ole aikaa seurustelulle eikä kyllä kysyntääkään, niin kun tuollainen selkeästi oli sitten selkeästi ihastunut minuun, niin ajattelin, että mitäs haittaa siitä seurustelusta olisi, kun olisi joku kätevästi siinä jota voisi lääppiä. No, sitten kun oltiin vähän seurusteltu, niin kävi ilmi, että hän olikin tosi outo ja järkeily ei oikein pelannut. Koko ajan olisi pitänyt olla yhdessä ja jos halusin vaikka pitää viikonlopun ihan itselläni, niin hän sitten saattoi sanoa, että voihan hän mennä baariin katselemaan vähän ihmisiä, jne.

Erohan siinä sitten tuli parin kuukauden jälkeen ja hän sitten oli suuttunut ja uhkaili itsensä tappamisella ja sitten väkivallalla, mutta ei tuollainen kauheasti huolestuttanut, kun olin kuitenkin fyysisesti häntä vahvempi. Jälkeenpäinkin (jopa yli vuoden seurustelun loppumisen jälkeen) hän yritti välillä laittaa tekstiviestiä että hän haluaisi jutella jostain tärkeästä, jne.

Periaatteessahan tuossakin jotkut merkit täyttyisivät, mutta kun mietin tätä exää niin ei liiemmin koskaan ole huolestuttanut, koska ajattelen, että hän nyt on vain tuollainen eikä kyllä varmaan mitään pahaa yrittäisi tehdä (vaikka inttikin, että pärjäisi minulle fyysisessä tappelussa ja toivoi jonkun hakkaavan minusta luulot pihalle) kun se on kuitenkin se tuttu ja ei se nyt varmaan mitään sellaista tekisi.

Jos hän kuitenkin olisi päättänyt toimia samoin kuin tuon tytön exä ja päättänyt todella ottaa jotain kättä pidempää tai terävämpää, tms. mukaan niin voi että olisi meikäläisestäkin saanut nirrin pois. Mutta ei tuollaista varmaan ota kukaan kauhean todesta, kun ei voi uskoa, että juuri se tyyppi nyt tekisi jotain, koska se on tuttu. Vähän samalla lailla kun jos joku läheinen paljastuu pedofiiliksi tai jotain, niin kaikki sukulaiset ovat kuorossa sanomassa, että ei se nyt mitään sellaista voisi tehdä. Ehkä etenkin naisihmisten pitäisi kuitenkin ottaa vähän enemmän tosissaan tuollaiset, etenkin kun ovat monesti fyysisesti heikompi puolisko.

Nepenthe kirjoitti:Tuohon tytön näkökulmaan ajattelin itse sitä, kun itse seurustelin hieman häiriintyneen kanssa. Ei kauheasti ole aikaa seurustelulle eikä kyllä kysyntääkään, niin kun tuollainen selkeästi oli sitten selkeästi ihastunut minuun, niin ajattelin, että mitäs haittaa siitä seurustelusta olisi, kun olisi joku kätevästi siinä jota voisi lääppiä. No, sitten kun oltiin vähän seurusteltu, niin kävi ilmi, että hän olikin tosi outo ja järkeily ei oikein pelannut. Koko ajan olisi pitänyt olla yhdessä ja jos halusin vaikka pitää viikonlopun ihan itselläni, niin hän sitten saattoi sanoa, että voihan hän mennä baariin katselemaan vähän ihmisiä, jne.

Erohan siinä sitten tuli parin kuukauden jälkeen ja hän sitten oli suuttunut ja uhkaili itsensä tappamisella ja sitten väkivallalla, mutta ei tuollainen kauheasti huolestuttanut, kun olin kuitenkin fyysisesti häntä vahvempi. Jälkeenpäinkin (jopa yli vuoden seurustelun loppumisen jälkeen) hän yritti välillä laittaa tekstiviestiä että hän haluaisi jutella jostain tärkeästä, jne.

Periaatteessahan tuossakin jotkut merkit täyttyisivät, mutta kun mietin tätä exää niin ei liiemmin koskaan ole huolestuttanut, koska ajattelen, että hän nyt on vain tuollainen eikä kyllä varmaan mitään pahaa yrittäisi tehdä (vaikka inttikin, että pärjäisi minulle fyysisessä tappelussa ja toivoi jonkun hakkaavan minusta luulot pihalle) kun se on kuitenkin se tuttu ja ei se nyt varmaan mitään sellaista tekisi.

Jos hän kuitenkin olisi päättänyt toimia samoin kuin tuon tytön exä ja päättänyt todella ottaa jotain kättä pidempää tai terävämpää, tms. mukaan niin voi että olisi meikäläisestäkin saanut nirrin pois. Mutta ei tuollaista varmaan ota kukaan kauhean todesta, kun ei voi uskoa, että juuri se tyyppi nyt tekisi jotain, koska se on tuttu. Vähän samalla lailla kun jos joku läheinen paljastuu pedofiiliksi tai jotain, niin kaikki sukulaiset ovat kuorossa sanomassa, että ei se nyt mitään sellaista voisi tehdä. Ehkä etenkin naisihmisten pitäisi kuitenkin ottaa vähän enemmän tosissaan tuollaiset, etenkin kun ovat monesti fyysisesti heikompi puolisko.

Yhdyn kirjoittamaasi, hyvää pohdintaa. Olen samoilla linjoilla. Exsäni, josta täällä aiemminkin puhuin, yritti lopulta tappaa minut aukaisemalla ranteeni- kuinka ollakaan juttu kääntyi myöhemmin minua vastaan. Yritin pyytää apua, ja sanoa, etten pääse suhteesta pois ilman, että minuun tai eläimiini tulee sattumaan, mutta ihmiset käänsivät sen niin, että vapaaehtoisesti/typeryyttäni liikun psykopaatin kanssa. "Oikeat ystävänikin" kaikkosivat ja suuttuivat kun en heidän mielestään ollut kuin mieheni seurassa. Heille kun kerroin peloistani, vastaus oli kuorossa "no miks sä sit oot sen kans? Jättäsit sen". Mutta kun just tuo jättäminen oli tilanteessani täysi mahdottomuus. Henkilö rajoitti kaikki tekemiseni.. Kun äitini soitti aikanaan minulle tappavansa itsensä, mies nauroi ja piti minua aloillaan istumassa ja hoki "näillä minuuteilla äitisi on kuollut, etkä sinä voi tehdä mitään".
Ulkopuolisen silmin suhteemme oli mitä ihanin. Kesällä istuimme keskustassa penkeillä syömässä jäätelöä ja olimme "edustavan näköinen" pari. Se oli osasyy miksi kukaan ei osannu epäillä, saati lopultakaan uskoa, että suhteemme oli hengenvaarallinen. Poliisi tuli monesti pahoinpitelyn/huudon jälkeen paikalle, mutta en voinut miehen läsnäollessa kertoa totuutta- ja vaikka olisinkin, oli kokoajan tunne, että vaikka mies vietäisiin putkaan, ei hän siellä loputtomiin olisi ja löytäisi minut sen jälkeen entistä vihaisempana.

Mantua kirjoitti: "Kerran jopa mennyt tytön kotiin perheen vara-avaimilla ovin luvin" Mistä lähteestä tää tieto on? Tai siis kuika luotettavalta taholta? Kun en siis tiedä ollenkaan, perustuuko ihan huhupuheisiin vai onko lukenut jossain.. Ja jos on esim. serkkusi kertomaa, onko hän ollut tällöin paikalla, kun ns. murtautuminen on tapahtunut? Asiaa ei voida puhua faktana, ilman jonkun sortin tarkennusta.
Tarkoitukseni ei ole hyökätä sinua kohtaan millään muotoa henkilökohtaisesti. Haluan vaan perustaa omat ajatukseni ja päätelmäni 100% faktaan...

Tämä vara-avain juttu on huhu, johon en ole kuullut täyttä vahvistusta, mutta en myöskään kumoomista.

Tällaisten omassa päässä kehitettyjen vara-avain juttujen levittäminen ei ole kovinkaan korrektia ketään kohtaan. Eikä muutenkaan näitten kummin kaiman siskonpojan ja naapurin tuttavien kertomusten jatkaminen koska näillä sivuilla noi jutut muuttuu nopeasti faktaksi.

kakkosurpo kirjoitti:Tällaisten omassa päässä kehitettyjen vara-avain juttujen levittäminen ei ole kovinkaan korrektia ketään kohtaan. Eikä muutenkaan näitten kummin kaiman siskonpojan ja naapurin tuttavien kertomusten jatkaminen koska näillä sivuilla noi jutut muuttuu nopeasti faktaksi.

Näistä paasataan jo muutamassa ketjussa, että sinne suosittelen meneen jatkaan.

Vaikka tekijää en tahdo puolustella, on hänelläkin oikeutensa. Hänellä on myös sukulaisia, jotka surevat tapahtumaa. On väärin kirjoitella ja heittää ilmaan huhuihin perustuvia asioita- sillä sivustolla käy myös satunnaislukijoita, jotka kerran keskustelun lukevat, eivätkä palaa sivulle myöhemmin. Tällöin heille jää huhupuhe pyörimään päähän ja mahdollisesti leviää "totuutena" muissa keskusteluissa ja puheissa eteenpäin.

Ainahan täälä on "huhuiltu" ja spekuloitu hei!
Ja aina tullaan niin tekemäänkin.
Olennaisempaa mun mielestä olis se,
että muistaapi mainita kirjoituksessaan selvästi mikä on täyttä huhua, mikä spekulaatiota
ja faktahommista lähdetieto.