MURHA.INFO

Maybrick kirjoitti:Kun ripustan pyykit kuivumaan, kesällä ulos ja talvella sisään, valitsen aina pyykkipojat samanväriset kuin ripustettava vaatekappale. Jos vaate on vaikka kaksivärinen, ratkaisen kumman värin valinta johtaa harmonisempaan lopputulokseen. Joskus olen antanut esim. vihreiden pyykkipoikien haalistua auringossa, jotta niistä on tullut sopivia lasten hennonvihreiden jo kauhtuneiden yöpaitojen tms. väreihin. Ulkona pyörivään telineeseen laitan samansävyiset samaan "osastoon" ja siirryn sävyjen vähittäisen vaihtumisen kautta uuteen osastoon ja uuteen väriin.


En ikinä osannut kuvitella olevani näin outo. Täällä minfossa oppii uusia asioita itsestäänkin.

Ei ole TOTTA! Mulla on toi sama pyykkipoikafetissi.

Mulla on punasia, sinisiä ja keltasia pyykkipoikia. Punaisella tulee alusvaatteet, keltaisella sukat (yksi kullekin) ja sinisellä muut mahdollisiset, kuten pesupussit ja rintsikat!
Oma pyykkitelineen harmoniani menee niin, että toinen reuna on pikkupyyhkeille, toinen alusvaatteille, ja lakanoille, pussilakanoille ja isoille pyyhkeille minulla on ihan oma telineensä

käsien peseminen, katkaisijoiden naksuttelu, sähköjohtojen tarkistelu, muistilappujen kirjoittelu. päivän tekemiset pitää kirjoittaa paperille tai muuten ei tule tehtyä mitään. mikäli en jaksa tai pysty tekemään jotakin ylös kirjoitettua asiaa on päivä pilalla. usein myös myöhästelen tapaamisista näiden tarkistuskierrosten takia, en pääse asunnosta ulos ennenku jääkaapin ovi on varmasti kiinni, uuni ja hella pois päältä, verhot poissa lämpöpatterin edestä jne.

En pysty edes viikonloppuna tai lomilla kuljeskelemaan yöpuvussa aamupäivällä, vaan heti kun nousen vuoteesta menen pukeutumaan. On pakko, muuten olo alkaa tuntua keskeneräiseltä ja jotenkin nuhjaiselta ja laiskalta. Huom. vaikken aikoisi mitään isompaa tehdäkään.

Tästä syystä en ole ikinä tarvinnut esim. aamutakkia/oloasua.

aamu kirjoitti:

Maybrick kirjoitti:Kun ripustan pyykit kuivumaan, kesällä ulos ja talvella sisään, valitsen aina pyykkipojat samanväriset kuin ripustettava vaatekappale. Jos vaate on vaikka kaksivärinen, ratkaisen kumman värin valinta johtaa harmonisempaan lopputulokseen. Joskus olen antanut esim. vihreiden pyykkipoikien haalistua auringossa, jotta niistä on tullut sopivia lasten hennonvihreiden jo kauhtuneiden yöpaitojen tms. väreihin. Ulkona pyörivään telineeseen laitan samansävyiset samaan "osastoon" ja siirryn sävyjen vähittäisen vaihtumisen kautta uuteen osastoon ja uuteen väriin.


En ikinä osannut kuvitella olevani näin outo. Täällä minfossa oppii uusia asioita itsestäänkin.

Ei ole TOTTA! Mulla on toi sama pyykkipoikafetissi.

Mulla on punasia, sinisiä ja keltasia pyykkipoikia. Punaisella tulee alusvaatteet, keltaisella sukat (yksi kullekin) ja sinisellä muut mahdollisiset, kuten pesupussit ja rintsikat!
Oma pyykkitelineen harmoniani menee niin, että toinen reuna on pikkupyyhkeille, toinen alusvaatteille, ja lakanoille, pussilakanoille ja isoille pyyhkeille minulla on ihan oma telineensä

Minäkin valitsen pyykkipojat vaatteiden värien mukaisesti.
Muuten asettelen pyykit siten, että kaikkien perheenjäsenten pyykit ovat omassa rivissään. Siis rinnakkain menee monta jonoa, jotka jatkuvat tarvittavan monelle pyykkinarulle taaksepäin. Sukat laitetaan tietenkin kuivumaan pareittain jo valmiiksi. -Ne on miellyttävä kerätä. Sama koskee näin järjestettyjä pyykkejä, jokainen voisi (mutta ei tee niin prkl ) kerätä omat vaatteensa helposti kaappiinsa.

Minä pyyhin meidän koiran pepun joka kerta sisälle tullessa jos on tullu isohätä lenkillä Minusta on vaan tosi ällöttävää, että koira istuu sohvalla tai matoilla ja on juuri paskonut En ole kyllä koskaan kuullut, että kukaan koiraihminen näin tekisi

^Tätini perheessä oli koira, joka eli yli kaksikymmentä vuotta. Se pestiin suihkulla JOKAISEN ulkoilukäynnin jälkeen.

joey kirjoitti: - Olen palellut koko ikäni ja käytän villasukkia myös kesäisin.

Sama juttu, paitsi että muutkin sukat käyvät. Aina pitää olla sukat, mutta ei nailon-. Sukkahousuja en ole käyttänyt sitten vuoden 1994. Enkä käytä. Jos on aivan absoluuttisen pakko vetää päälleen nailonia, käytän stay uppeja.

joey kirjoitti: - Pesen käteni aina sisään tullessani, ulos lähtiessäni, ruokailun alottaessani, sen lopettaessani, siivoamisen aloittaessani, sen lopettaessani, sekä tietysti aina ennen vaatteiden viikkaamista tai hiusten harjaamista.

Sama juttu jälleen. Raivostuttava tapa, josta olen koittanut opetella pois.

Cotton kirjoitti: Outoa, että melkein kaikilla numero-ongelmaisilla on pakkomielle parillisiin lukuihin!

Itselläni pakkomielteenä ovat parittomat luvut. Lasken askeleita, lyhtypylväitä, kerroksia, ihmisiä jne. ja vain parittomat luvut kelpaavat- parillinen lopputulos on pettymys ja enne jostakin ikävästä.

Juu. Pahin on numero 4, koska luin joskus jostain, että se on Japanissa epäonnennumero, koska lausutaan samalla tavalla kuin sana "kuolema". Pidän Japanista, mutta tämän olisivat saaneet jättää kertomatta.

Cotton kirjoitti: Kirjat (esim. kirjastosta) valitsen ensikädessä aiheen, nimen ja kirjailijan mukaan, mutta kirjan kelvollisuuden tarkistan haistelemalla sitä. Tietty tuoksu antaa 100% varmuuden osuvasta valinnasta- edes takakannen tekstejä ei tällaisessa tilanteessa tarvitse lukea! Menetelmä ei tietenkään toimi uusien kirjojen kohdalla.

Sama vika jälleen. Koskee erityisesti oppi- ja tietokirjoja. Tiedän heti musteen hajusta, tuleeko minun ja kirjan suhteesta pitkä ja respekti. Viime vuosina olen tosin alkanut laajentamaan myös muihin kirjoihin kuten romaaneihin.

Mitäs muuta.

Nukun aina joko alasti tai sitten kaadun sänkyyn vaatteet päällä. Yöpukua en ole käyttänyt sitten vuoden 1993, ne ovat samanlaisia raivostuttavia makkarankuoria kuin sukkahousutkin.

Noin 25-vuotiaaksi käytin minäkin ns. mörköpussia. Siinä vaiheessa viholliset muuttuivat mörköjä konkreettisemmaksi, ja tapa jäi pois. Sen sijaan minulla on tapana huvitella ennen nukahtamista miettimällä mahdolliset pakoreitit, hyökkäysstrategiat ynnä muut hauskat asiat läpi. Olen myös muutoin varmistanut selustani, muttei siitä sen enempää.

Inhoan sitä, että radio tai tv mölisee taustalla koko ajan. Musiikki kuuluu vain tietynlaisiin tilanteisiin, kuten tunnelmanluojaksi tai varta vasten kuunneltavaksi. Musiikki vaikuttaa minuun erityisen voimakkaasti, niin hyvää tai pahaa mieltä ei olekaan ettei se kääntyisi päinvastaiseksi yhden kappaleen aikana. Siksi en voi keskittyä enkä nukkua, jos joku soittaa mielialaani sopimatonta musiikkia. Tämän vuoksi en voisi koskaan enää kuvitella asuvani kerrostalossa paitsi korvatulpat korvissa.

Kun otan vettä lasiin, niin useimmiten huuhtelen lasin. En kuitenkaan pöpöjen takia, vaan veden kylmenemistä odotellessa.

EDIT. Unohdin mainita, että samalla tavalla kuin nukkumaan mennessä en näe järkeväksi pukeutua, niin en myöskään mielelläni ui vaatteet päällä.

ABC kirjoitti:Sukkahousuja en ole käyttänyt sitten vuoden 1994.

ABC kirjoitti:Yöpukua en ole käyttänyt sitten vuoden 1993.

Miksi muistat ko. vuosiluvut?

^ Koska silloin muistan viimeksi käyttäneeni ko. vaatteita. Niiden käyttö oli tietysti alkanut jo vähentyä ennen sitä. Esim. 1994 oli eräs tilaisuus, jossa tuli laitetuksi ne sukkahousut.

ABC kirjoitti:Jos on aivan absoluuttisen pakko vetää päälleen nailonia, käytän stay uppeja.

---

Inhoan sitä, että radio tai tv mölisee taustalla koko ajan. Musiikki kuuluu vain tietynlaisiin tilanteisiin, kuten tunnelmanluojaksi tai varta vasten kuunneltavaksi. Musiikki vaikuttaa minuun erityisen voimakkaasti, niin hyvää tai pahaa mieltä ei olekaan ettei se kääntyisi päinvastaiseksi yhden kappaleen aikana. Siksi en voi keskittyä enkä nukkua, jos joku soittaa mielialaani sopimatonta musiikkia. Tämän vuoksi en voisi koskaan enää kuvitella asuvani kerrostalossa paitsi korvatulpat korvissa.

Molempiin kohtiin: sama täällä. En kuuntele musiikkia koskaan taustamusiikkina eikä sitä saa koskaan olla taustamusiikkina silloin kun minä olen paikalla. Televisio ei saa olla päällä, ellei joku katso sitä ja silloinkin sen täytyy olla niin hiljaisella, kuin mahdollista. Kuuntelen musiikkia itse niin, että levitän levyt lattialle ja alan lätkimään erinäisiin soittimiin. Ja silloin tietysti muiden täytyy olla aivan hiljaa.

Ja jos joku on raivostuttavaa, niin se, että kun autoa ajaessani keskityn johonkin tiettyyn levyyn tai kappaleeseen, pelkääjänpaikalla istuva puoliso sammuttaa soittimen etukäteen lupaa kysymättä tai mitenkään varoittamatta esimerkiksi siksi, että vastaa puhelimeen tai soittaa jollekin.
Siitä olen vihainen pitkään.

Niin ja minähän en myöskään koskaan vastaa tuntemattomaan numeroon, sillä pidän niitä jotenkin epäilyttävinä. Sikäli kummallista, kun oma numeronikin on ollut aina salainen

kustessa on pakko aina sylkästä siihen suihkuun

Rumble kirjoitti:kustessa on pakko aina sylkästä siihen suihkuun

Kai oot mies?

heh, juu, muuten olisin sirkuksessa

Minäkään en koskaan pidä televisiota tai radiota tausta-ääninä. Musiikista aivan samat sanat kuin ABC:llä, eläydyn vahvasti. Autossa ei voi olla kuin eräs tietty kanava päällä, sieltä tulee useimmiten lempimusiikkiani. Jos joku onneton vaihtaa kanavaa tai vielä hirveämpää - hiljentää radiota kun tulee joku lempibiisini... Päivä on pilalla. Myös hänen päivänsä..
Lisäksi: -En käytä yöpukua, joskus korkeintaan pikkareita
nukkuessa.
-Vihaan parillisia lukuja. Numero 4 on siksi erityisen paha, että
se on 2*2. Vastaavasti numero 9 on erittäin hyvä = 3*3.

Ollessani yksin kotona juttelen aina itsekseni englanniksi.

Onhan näitä, tuo taitaa olla kyllä se pahin.