MURHA.INFO

Jotenkin muistelin nähneeni jonkun vastaavanlaisen ketjun.

FBI on profiloinut Michael Pentholmin sarjamurhaajaksi, vaikka henkilö ei ole ikinä murha tuomiota saanut. Sitä en sitten tiedä miksi ylipäätään FBI profiloi joitain suomalaisia hörhöjä.

Ilpo Larha kirjoitti:Jotenkin muistelin nähneeni jonkun vastaavanlaisen ketjun.

Sarjamurhaajat maailmassa: http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=3&t=221

Onko Suomessa ollut sarjamurhaajia? http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=10597

( Väkivaltaisimmat henkilöt Suomessa: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=14203 )

Mat-Lock kirjoitti:Psykopatia/asosiaalinen persoonallisuushäiriöhän voi kehittyä täysin normaalissa kasvuympäristössä kasvaneelle lapselle (kyse on tällöin synnynnäisestä/hyvin varhaisessa vaiheessa alkaneesta häiriöstä). Kuitenkin siihen, että persoonallisuushäiriö ilmenee sarjamurhaamisen kaltaisena äärimmäisenä väkivaltana, tarvitaan yleensä väkivaltakokemuksia lapsuudessa. "Hyvissä perheissä" kasvaneet psykopaatit ovat saaneet kotoa väkivaltaa hienostuneempia ratkaisumalleja ja siksi heistä tulee tyypillisemmin salonkikelpoisia huijareita kuin mielipuolimurhaajia.

Sarjamurhaajista 90% on psykopaatteja, tai sosiopaatteja. Jäljellejäävistä 10% prosentista puolet, eli 5% omaa narsistisen persoonallisuushäiriön, 2% omaa epävakaan persoonallisuushäiriön, 2% paranoidisen skitsofrenian ja jäljelle jäävästä prosentista löytyy lähinnä skitsoidi persoonallisuushäiriö, skitsotypinen persoonallisuushäiriö ja paranoidinen persoonallisuushäiriö.
Eli tietyn suuntaiset rajatilarakenteiset persoonallisuustyypit hallitsevat sarjamurhaajien joukossa ja lisäksi on jonkin verran paranoideja henkilöitä.
Psykopaateilta ja sosiopaateilta puuttuu omatunto, tunnesitoutuminen toisiin ihmisiin ja välittäminen toisista, minkä vuoksi he kykenevät muita helpommin tekemään tällaisia tekoja, joissa tapetaan satunnaisia ihmisiä ilman provosointia.
Nykyään 2010-luvulla erotetaan toisistaan psykopaattinen ja sosiopaattinen persoonallisuustyyppi. Psykopaatteja on 1% väestöstä, sosiopaatteja on 3% väestöstä. Narsistisen persoonallisuushäiriön omaavilla on omatunto ja epävakaat ovat näitäkin kehittyneempiä toisista välittämisen suhteen, mutta nämä häiriöt ovat kuitenkin psykopatologialtaan lähellä toisiaan.

Kaikkien näiden sarjamurhaajiin liitettävien mielenterveyden häiriöiden pohja syntyy jo alle yhden vuoden ikäisenä, eli vauvaikäisenä. Psykopatian uskotaan olevan synnynnäistä. Väkivallan kokeminen myöhemmässä ikävaiheessa ei enää laukaise itse persoonallisuushäiriötä. Sen sijaan, jos esim. psykopaattinen, tai sosiopaattinen lapsi joutuu perheväkivallan, tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, kehittyy sarjamurhaajan persoonallisuuden pohja.
Yleensä psykopaatin ja sosiopaatin vanhemmista jompikumpi on myös psykopaatti, tai sosiopaatti. Näin ollen on olemassa se mahdollisuus, että vanhempi kohtelee lasta kaltoin.
Sarjamurhaaja-psykopaatin ja sarjamurhaaja-sosiopaatin persoonallisuus eroaa merkittävästi sellaisen tavallisen psykopaatin, tai tavallisen sosiopaatin persoonallisuudesta ja sarjamurhaajilla on mielestäni nähtävissä oidipaalinen elementti, mikä viittaa siihen, että näillä on takertuma myös oidipaalivaiheeseen, eli 3-6v ikävaiheeseen.

Sarjamurhaajan psykologinen pohja on rakentunut siten, että hän on takertunut vauvaikään, eikä hän ole siksi koskaan itsenäistynyt vanhemmastaan persoonatasolla.
Pieni vauva ei ole vielä erkaantunut persoonatasolla äidistään, vaan äiti sisältyy vauvan minuuteen. Vauvan persoonallisuudessa on olemassa vauvaminä ja äitiminä.
Vauva on täysin riippuvainen äidistään ja siksi rakastaa tätä yli kaiken. Vauvan silmissä äiti on täydellinen, täysin hyvä ja kaikkivoipainen. Jos vauva joutuu traumaattiseen tilanteeseen, minkä hän kokee johtuvan äidistään, vauva ei pysty käsittelemään tätä tilannetta, koska on kestämätöntä, että on täysin riippuvainen sellaisesta, joka aiheuttaa traumaattisen tilanteen. Tämän tilanteen vauva selvittää siten, että hän syyttää äidin toiminnasta itseään, eli uhraa itsensä äidin kaikkivoipaisuuden eteen.
Tämä kuvio aiheuttaa takertuman vauvaikään, eikä henkilö koskaan irtaannu äidistään persoonatasolla, eikä siten myöskään kykene erottamaan itseään persoonatasolla muista ihmisistä.
Tällaisen henkilön persoonallisuuteen jää dualistisesti sekä äitiminä, että vauvaminä ja hän kokee kaikkien ihmisten sisältyvän persoonallisuuteensa. Tältä pohjalta hän jakaa ihmisille äitiminän ja vauvaminän roolit. Kaikki ihmiset ovat siis hänen persoonallisuuteensa sisältyviä äitiminiä, tai vauvaminiä. Äitiminät ovat täydellisiä, täysin hyviä ja kaikkivoipaisia ja vauvaminät ovat täysin pahoja, täysin syyllisiä, täysin heikkoja ja täydellisen epätäydellisiä.
Itse tämä persoonallisuushäiriöinen pyrkii esiintymään äitiminän roolissa, koska vauvaminän roolissa hän joutuisi kohtaamaan vauva-aikaisen traumaattisen tilanteen kestämättömät tunteet. Jotta hän pystyisi olemaan äitiminän roolissa, hänen on dualistisesti asetettava joku vauvaminän rooliin ja uhrattava tämä itsensä, eli äitiminän kaikkivoipaisuuden puolesta.
Persoonallisuushäiriöiset ovatkin yleensä koulukiusaajia, tai työpaikkakiusaajia, jotka ovat keskenään yhdessä äitiminiä ja uhraavat jonkun, tai jotkut ja asettavat vauvaminärooliin ja kiusaavat. Sama kuvio on nähtävissä myös yhteiskuntatasolla esim. kansallissosialismissa ja kapitalismissa. Natsi asettaa vauvaminärooliin vääränrotuiset ja kapitalisti taas luuserit. Suomalaisessa yhteiskunnassa vauvaminuuksista puhutaan, kun puhutaan syrjäytyneistä.

Oidipaalifiksaatiossa, eli takertumassa oidipaalivaiheeseen tulee tämän edelläkuvatun psykopatologian päälle vielä kuvio, missä lapsi samaistuu esim. kännispäissään perhettään pahoinpitelevään, tai lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttävään isään. Tämä väkivaltainen vahempi, johon ollaan samaistuttu, antaa tavallaan arvot/määreet sille, millainen tämä "äitiminä" on ja miten se esiintyy ja vastaavasti se rooli, jossa itse ollaan oltu suhteessa väkivaltaiseen vanhempaan muodostuu vauvaminän määreeksi. Näin ollen tällaisen rajatila-oidipaali-tyyppisen persoonallisuuden omaava henkilö pyrkii pakonomaisesti saavuttamaan äitiminärooliin, asettamalla toisia ihmisiä vauvaminärooliin, fyysisesti ja konkreettisesti vahingoittamalla näitä toisia ihmisiä. Vahingoittaessaan toisia ihmisiä, tällainen henkilö uhraa toisen ihmisen oman(äitiminän) kaikkivoipaisuutensa eteen ja tuntee itsensä kaikkivoipaiseksi samalla tavalla, kuin miten hän koki äitinsä vauvana ollessaan ja hän saa tästä samalla seksuaalisen tyydytyksen. Tällaisista henkilöistä kehittyy usein sarjaraiskaajia, sarjamurhaajia, tai muunlaisia toistuvasti väkivaltarikoksia, tai henkirikoksia tehtailevia henkilöitä.
Neuvostoliittolaisessa psykoanalyysissa todettiin aikoinaan, että sarjamurhaaja jakaa kaikki ihmiset joko tappajiin(äitiminä), tai tapettaviin(vauvaminä).

Tähän vois vielä aukasta muutamaa termiä, kun jäi tuosta pitkästä kirjoituksesta osa olennaisesta pois.

Eli "fiksaatio" tarkoittaa sitä takertumaa, kun henkilö takertuu johonkin ikävaiheeseen persoonatasolla.

Sitten tuota, kun henkilö fiksoituu vauvaikään ja hänen persoonallisuuteensa jää tämä dualistinen kaksijakoisuus äitiminään ja vauvaminään, kutsutaan splittingiksi, eli lohkomiseksi. Splitting, eli lohkominen luokitellaan persoonallisuuden puolustuskeinoihin, eli defensseihin ja se esiintyy B-ryhmän ja A-ryhmän persoonallisuushäiriöissä, eli psykopatiassa, sosiopatiassa, narsistisessa persoonallisuushäiriössä, epävakaassa persoonallisuushäiriössä, huomiohakuisen persoonallisuushäiriön rajatilamuodossa, eli histrioottisessa persoonallisuushäiriössä, skitsoidissa persoonallisuushäiriössä, skitsotypisessä persoonallisuushäiriössä ja paranoidisessa persoonallisuushäiriössä ja sitten myös mielisairauksissa, kuten skitsofreniassa ja maanisdepressiossa.

Ja tuota, kun henkilö samaistuu tähän väkivaltaiseen, tai hyväksikäyttävään isään ja ottaa tästä isästä sen äitiminän mallin itselleen, kutsutaan identifikaatio aggressoriin, eli samaistuminen hyökkääjään mekanismiksi, mikä on splittingin kanssa ilmenevä persoonallisuuden puolustuskeino.
Identifikaatio aggressoriin esiintyy tällaisilla henkilöillä myös muussakin merkityksessä, kuin vain tässä lapsuusajan samaistumisessa väkivaltaiseen vanhempaan. Näitä samaistumisia hyökkääjään tapahtuu läpi elämän eri kohteisiin.
Jos vaikka armeijassa kapiukko huutaa tällaiselle hemmolle, niin samaistuminen hyökkääjään tapahtuu myös tätä kapiukkoa kohtaan jne.
Sarjamurhaaja on monesti aloittanut toimintansa sen jälkeen, kun vaimo on jättänyt. Jättänyttä vaimoa kohtaan on saattanut muodostua samaistuminen hyökkääjään, joka sitten jo olemassa olevan psykopatologian pohjalta aiheuttaa sen, että eroa puretaan satunnaisiin uhreihin.

Kun splitting ja identifikaatio aggressoriin toimivat yhdessä, saattaa jonkun perheriidan aikana käydä niin, että tällainen henkilö alkaa pyörittelemään rooleja ympäri. Hän samaistuu nalkuttavaan vaimoon ja sitten asettaa vaimon siihen rooliin, jossa oli, kun vaimo nalkutti. Tämä johtuu siis siitä, että hän kokee vaimon asettuneen äitiminän rooliin nalkuttaessaan ja joutuu siksi kääntämään roolit ympäri ja asettumaan itse äitiminärooliin, ettei joutuisi vauvaminärooliin suhteessa äitiminäksi koettuun vaimoonsa.

Kun lapsena isänsä pieksemä sarjamurhaaja, esim. Luis Garavito pieksee muna kädessä pikkupoikia hengiltä, hän toimii siis splitting-identifikaatio aggressoriin defenssipaketin mukaan.

Profiloinnissa voidaan kiinnittää huomiota tekojen yksityiskohtiin, eli splitting-identifikaatio aggressoriin- defenssin ilmenemisen yksityiskohtiin, jotka paljastavat yksityiskohtia rikokset tehneestä henkilöstä.

Muita samaan pakettiin kuuluvia persoonallisuuden puolustuskeinoja ovat mm. projektio ja projektiivinen identifikaatio.
Splittingiin liittyy se piirre, että kun henkilö pyrkii esiintymään äitiminänään, joka on siis kaikinpuolin täydellinen, niin tämä henkilö siirtää toisista ihmisistä positiiviset asiat itseensä. Käytännössä siis esim. ottaa työpaikalla kunnian toisten tekemistä töistä ja toisten ideoista.
Tällainen henkilö myös siirtää negatiiviset asiat itsetään toisiin. Tätä negatiivisten asioiden siirtämistä toisiin kutsutaan projektioksi. Projektio toimii näppärän manipuloinnin kautta ja sosiaalisen yhteisön vuorovaikutuksessa tällaisen henkilön negatiiviset piirteet siirtyvät vaivihkaa toisiin ihmisiin.

Projektiivinen identifikaatio taas toimii siten, että siinä henkilö siirtää itsestään tunnetasolla jonkin asian toiseen ihmiseen sadistisesti, kontrolloidakseen toista anaalisesti.
Temppu tapahtuu siten, että aletaan provosoimaan, ikäänkuin trollaamaan toista ihmistä jollain vääristelevillä jutuilla yleensä, kun toinen on heikossa tilassa, kuten väsynyt, jolloin toinen menee provosointitemppuun helpommin... ja, kun toinen provosoituu, vääristää tämä projektiivista identifikaatiota käyttävä toisen luonnollisen reagoinnin ja esittää sen vääristyneessä valossa ja alkaa kirkumaan tyyliin, että "aivan mielisairasta, aivan mielisairasta!, HYI HELVETTI, HYI HELVETTI! OLENKO NAISENHAKKAAJAN UHRI!??".
Tällä tempulla projektiivista identifikaatiota käyttävä pystyy siirtämään toiseen omia syyllisyydentunteitaan, tai muita lapsuudesta kumpuavia tunteita, joita hän ei itse pysty käsittelemään. Kohde alkaa kokemaan häpeää omasta provosoitumisestaan ja projektiivisen identifikaation käyttäjä tuntee kaikkivoipaisuudentunnetta ja saa tästä seksuaalisen tyydytyksen.
Yleensä projektiivista identifikaatiota edeltää, että sen käyttäjä on toiminut kohdetta kohtaan jollain tavalla väärin. Kyse voi olla vaikkapa pettävästä vaimosta, joka kohdistaa projektiivisen identifikaation aviomieheensä ja siirtää sen avulla pettämisestä aiheutuneet syyllisyydentunteet petettyyn aviomieheensä.

Väkivalta voi olla projektiivisen identifikaation jatke ja sarjamurhaaja haluaakin siirtää uhriinsa avuttomuuden yms. tunteita, jotka symboloivat vauvaminäkokemusta.

Yhteiskuntatasolla on ollut monenlaisia splittingin ilmenemismuotoja. Antiikin aikana Välimeren ympäristössä esiintyneissä uskonnoissa Baalin palvonnassa ja Molokin palvonnassa uhrattiin lapsia jumalalle. Näissä uskonnoissa "Jumala" symboloi äitiminää, jolle siis ihan konkreettisesti uhrattiin lapsia.

Nykyaikana splitting näkyy vahvimmin kansallissosialismissa, eli natsismissa, jossa väärää rotua olevia uhrattiin jumalaisen valkoisen rodun kaikkivoipaisuuden eteen ja sosiaalidarwinistisessa kapitalismissa, jossa heikommat yksilöt uhrataan "vahvempien yksilöiden" täydellisyyden eteen.

Myös puheet syrjäytyneistä ja työttömistä pohjaavat pitkälti splittingiin. Tällaisissa puheissa luodaan dualistinen, splittingiin perustuva kahtiajako työssäkäyvien ja työttömien/syrjäytyneiden välille. Tässä jaossa työssäkäyvät esiintyvät äitiminän roolissa ja työttömät/syrjäytyneet näyttäytyvät vauvaminäroolissa.
Tällaiselle läheistä sukua ovat hoitotyössä toimivat, potilaita tappavat sarjamurhaajat, jotka uhraavat näitä sängyssä makaavia potilaita(vauvaminuuksia) oman kaikkivoipaisen hoitajaroolinsa(äitiminuuden) eteen.

Myös jossain vasemmistolaisessa feminismissä, jossa nähdään, että kaikki paha maailmassa johtuu "valkoisesta heteromiehestä", on splittingin piirteitä.

Yhteiskuntatasolla splitting on ongelma, koska joku Kokoomus ja Elinkeinoelämän keskusliitto luovat tämän kautta työssäkäyvän malliksi psykopaatin ja narsistin ja vastaavasti vihervasurit esittävät oikeanlaiseksi ihmiseksi jonkun seksuaali-identiteettinsä kanssa hukassa olevan skitsofreenikon.
Tällainen epäterveen kulttuurin luominen edesauttaa häiriintyneiden ihmisten menestymistä ja toimintaa yhteiskunnassa ja hankaloittaa terveiden ihmisten elämää erittäin voimakkaasti.

hannu hanhi kirjoitti:

Mat-Lock kirjoitti:

Bell kirjoitti:Dahmerilla oli muitakin ongelmia, eikä ainoastaan se homoseksualisuudesta järkyttyminen. Hän oli jo pikkulapsena kiinnostunut kuolleista eläimistä, ja tappoi ja leikkeli pikkuelukoita. Dahmer jatkoi sitä edelleen, kun hänen seksuaalinen heräämisensä tapahtui, jolloin monenkin nekrofiilin seksuaalinen kiinnostuminen ja herääminen kulkee käsi kädessä kuoleman ja ruumiiden kanssa. Homoseksuaalisuus ei käsittääkseni sinänsä vaikuttanut nekrofiilisiin taipumuksiin, joskin kohteet olivat aina miehiä.
Aihetta sivutakseni.

Jep, tuskin Dahmerin teoilla oli _mitään_ tekemistä hänen homoseksuaalisuutensa kanssa. Dahmer voi olla harvinainen esimerkki sarjamurhaajasta, jonka lapsuus oli normaali - toisaalta tuskin sitäkään ihan varmasti tiedetään. Useimmiten näiden lapsuus on kuitenkin ollut karmea - väkivaltaa ja/tai seksuaalista hyväksikäyttöä.

Psykopatia/asosiaalinen persoonallisuushäiriöhän voi kehittyä täysin normaalissa kasvuympäristössä kasvaneelle lapselle (kyse on tällöin synnynnäisestä/hyvin varhaisessa vaiheessa alkaneesta häiriöstä). Kuitenkin siihen, että persoonallisuushäiriö ilmenee sarjamurhaamisen kaltaisena äärimmäisenä väkivaltana, tarvitaan yleensä väkivaltakokemuksia lapsuudessa. "Hyvissä perheissä" kasvaneet psykopaatit ovat saaneet kotoa väkivaltaa hienostuneempia ratkaisumalleja ja siksi heistä tulee tyypillisemmin salonkikelpoisia huijareita kuin mielipuolimurhaajia.

Minä en jaksa uskoa, että Dahmerin perheessä kaikki muu oli kunnossa paitsi Jeffrey-poika. Katsoin joskus youtubesta haastattelun, jossa Dahmerin isä vaikutti varsin normaalilta. Kuitenkin Wikipedian mukaan äidillä oli mielenterveysongelmia, minkä vuoksi vanhemmat erosivat. Mitä se sitten tarkoittaakin? Mielenterveysongelma sanana ei vielä kerro hirveästi. Mitä kaikkea psyykkisesti sairas äiti teki kotona tai jätti tekemättä (esim. ei jaksanut laittaa rajoja)? Ja sitten on se, että monet asiat jäävät perheen salaisuuksiksi. Todellisuudessa Dahmerin lapsuus on saattanut olla todella karmea, perheen julkikuvaa on vain yritetty siloitella. Jokin syy tuohon eläinrääkkäykseenkin on, ei sitä sattuma täysin määrittele.

Dahmerilla diagnosoitiin skitsotypinen persoonallisuushäiriö. Dahmer oli siis psykopatologialtaan marginaaliin kuuluva sarjamurhaaja. Hyvin poikkeuksellinen tapaus. Hän ei ollut psykopaatti, eikä sosiopaatti, eikä missään tapauksessa narsisti. Hänellä oli kuitenkin sosiopaatin ja epävakaan psykopatologian elementtejä.
Seksuaalisesti vinoon kasvanut jo varhaisesta lapsuudesta lähtien... Alkoholismi liittyy asiaan sikäli, että mies riippuvaistui tappamisesta samaan tapaan, kuin alkomaholista.

Dahmerilla näkyy kuitenkin sama kaikkivoipaisuuselementti, kuin muillakin sarjamurhaajilla, sillä Dahmerille oli erittäin tärkeää kontrolloida uhrejaan. Dahmer huumasi uhrin ja raiskasi huumatun uhrin. Hän harrasti nekrofiliaa, hän söi osan uhreistaan ja laittoi ruumita kappaleiksi. Hän yritti myös tehdä uhreistaan zombeja.

Kannibalismi liittyy ilmeisesti persoonallisuuden puolustuskeinoon nimeltä introjektio, joka on projektion vastakohta ja, jossa otetaan toisesta osia itseen.

Listaan tähän suomalaisia henkirikoksen tekijöitä, jotka ovat mielestäni sarjamurhaajia:

Ilkka Kivioja - Kuopion sukkanauhakuristajana tunnettu hemmo tappoi 60-luvulla kaksi nuorta naista ennen, kuin jäi kiinni. Lisää olisi varmasti ollut tulossa.

Ensio Koivunen - Vuoden 1971 kesällä tapahtuneiden liftarimurhien tekijä. Kolme uhria ennen kiinnijäämistä.

Jukka Lindholm - Sarjakuristajana tunnettu hemmo, jonka uhreiksi joutui oma äiti, nuori tyttö ja keski-ikäinen nainen.

Harri Leppinen - Raiskasi ja tappoi 90-luvun alkupuolella kaksi nuorta naista ja raiskasi tappamatta 16. Uhrit olivat Koivusen tapaan liftareita.

Seija Aulikki Varpenius-Pohjolainen - Klassinen mustaleski, joka tappoi aviomiehiään perinnöt saadakseen.

Antti Taskinen - Vähän samanlainen, kuin edellinenkin. Tappoi hyötyä saadakseen.

Aino Nykopp-Koski - Potilaita tappanut sairaanhoitaja.

Näiden lisäksi on toisen maailmansodan jälkeen ollut 40+ henkilöä, joilla olisi ollut potentiaalia tulla täyttämään sarjamurhaajan määritelmä, jos eivät olisi jääneet kiinni ennen tätä.
Tällaisia ovat esimerkiksi Katariina Lönnqvist(os.Hyttinen, myöh.Pantila), Jalo Eetu Seppänen, Carl-Erik "Ceeli" Björkqvist ja Riku Gavrilov. Lönnqvist, Seppänen ja Björkqvist voivat jopa ollakin sarjamurhaajia.

Suomessa on ollut myös paljon monimurhaajia, kuten useamman ryyppyporukkatapon miehiä ja joukkomurhaajia, mutta nämä eivät siis ole sarjamurhaajia.

Ismo Junni ja Pekka Seppänen ovat jostain monimurhaajan ja sarjamurhaajan välimaastosta. Heitä on vaikea luokitella. Kummallakin motiivit poikkesivat sarjamurhaajan motiiveista ja kummankin uhrit olivat entuudestaan tuttuja. Motiivit liityivät henkilökohtaisiin kaunoihin ja riitoihin.

Näistä 1800-luvun hemmoista pitäisin Matti Haapojaa enemmän sarjamurhaajana, kuin Juhani Aataminpoikaa. Haapoja jäi kiinni prostituoidun seksuaalimurhaamisesta. Sarjamurhaaja on useimmiten seksuaalimurhaaja ja uhrit ovat yleensä prostituoituja.
Juhani Aataminpoika oli minun mielestäni niin sanottu "spree tappaja", spree killer, eikä sarjamurhaaja.

Oma lukunsa ovat sitten kiinnijäämättömät sarjamurhaajat, joita uskon olleen toisen maailmansodan jälkeen viisi, tai kuusi kappaletta. Näihin kuuluu mm. se kuuluisa Järvenpään sarjamurhaaja. Osa näistä "kiinnijäämättömistä" voi olla kiinnijääneitä. Kaikkia heidän tekemiään henkirikoksia ole kuitenkaan pystytty varmuudella heihin yhdistämään.

dazu kirjoitti:Listaan tähän suomalaisia henkirikoksen tekijöitä, jotka ovat mielestäni sarjamurhaajia:

Ansiokas kirjoitus. Kiinnitin kuitenkin huomion tähän kohtaan:

dazu kirjoitti:Ismo Junni ja Pekka Seppänen ovat jostain monimurhaajan ja sarjamurhaajan välimaastosta. Heitä on vaikea luokitella. Kummallakin motiivit poikkesivat sarjamurhaajan motiiveista ja kummankin uhrit olivat entuudestaan tuttuja. Motiivit liityivät henkilökohtaisiin kaunoihin ja riitoihin.

Kyllähän esimerkiksi rahan vuoksi useita puolisojaan myrkyttäneitä naisiakin yleisesti pidetään sarjamurhaajina, vaikka heillä on paljon bisnesmäisempi motiivi kuin vaikkapa Junnilla, ja he tosiaankin tuntevat kaikki uhrinsa hyvin.

Ehkäpä suurin ero näissä Seppäsen ja Junnin teoissa verrattuna noihin muihin on se, että henkirikokset on taidettu tehdä äkillisessä kiihtymyksen tilassa. Hyytävämpi, sarjamurhaajamainen piirre olisi se, että tekoja suunnitellaan kaikessa rauhassa kuin lomamatkaa, ja ehkä yhtä kiihkein odotuksinkin.

poikani kirjoitti:Kyllähän esimerkiksi rahan vuoksi useita puolisojaan myrkyttäneitä naisiakin yleisesti pidetään sarjamurhaajina, vaikka heillä on paljon bisnesmäisempi motiivi kuin vaikkapa Junnilla, ja he tosiaankin tuntevat kaikki uhrinsa hyvin.

Ehkäpä suurin ero näissä Seppäsen ja Junnin teoissa verrattuna noihin muihin on se, että henkirikokset on taidettu tehdä äkillisessä kiihtymyksen tilassa. Hyytävämpi, sarjamurhaajamainen piirre olisi se, että tekoja suunnitellaan kaikessa rauhassa kuin lomamatkaa, ja ehkä yhtä kiihkein odotuksinkin.

Joo, mä sanoisin näin, että mustaleskikin on valinnut uhrinsa etukäteen ja hänellä on selkeä uhriprofiili ja toimintakaava. Mielestäni sarjamurhaaja tappaa kaavamaisesti suhteellisen samankaltaisia uhreja, jotka hän ennalta valitsee.
Junni ja Seppänen omaavat sarjamurhaajamaisia piirteitä, mutta he ovat päätyneet tekoihin ei uhrien profiilin takia, vaan henkilökohtaisten syiden takia.
Seppänen on ilmeisesti psykopaatti, Junnista en tiedä ja paljon samankaltaisuutta on sarjamurhaajien kanssa ollut psykopatologisella tasolla. Esim. teoilla on pyritty saamaan aikaan näitä omnipotentteja tuntoja, eli kaikkivoipaisuudentuntoja. En kuitenkaan näe, että Junni ja Seppänen olisivat samalla tavalla nähneet uhrinsa esim. tällaisena "vauvaminän" symbolina, kuten uhriprofiilin perusteella tappavat sarjamurhaajat ovat nähneet.
Junnilla ja Seppäsellä ei ole tekoihin välttämättä liittynyt mitään sen kummempia motiiveja, kuin että kyseiset uhrit haluttiin tappaa henkilökohtaisten asioiden vuoksi. Junnilla kuitenkin aika sarjamurhaajamainen piirre on ollut uhrien hampaiden kerääminen.

Junnilla ja Seppäsellä toistui käsittääkseni aika pitkälti sama modus operandi murhasta toiseen, mikä on sarjamurhaajalle tyypillistä.
Toisaalta sarjamurhaajalle olennaisempaa on "signature", kuin "modus operandi". Junnin kohdalla selvä signature on ollut hampaiden kerääminen uhreilta. Seppäsellä tuskin on signaturea ollut.

Tampereen 60-luvun "sarjamurhaaja" Aarne Laakso mennee myös rajatapausten joukkoon Junnin ja Seppäsen mukaan. Laakso oli ryöstömurhaaja, joka tappoi uhrinsa luultavasti siksi, ettei jäisi kiinni.

dazu kirjoitti: Ismo Junni ja Pekka Seppänen ovat jostain monimurhaajan ja sarjamurhaajan välimaastosta. Heitä on vaikea luokitella. Kummallakin motiivit poikkesivat sarjamurhaajan motiiveista ja kummankin uhrit olivat entuudestaan tuttuja. Motiivit liityivät henkilökohtaisiin kaunoihin ja riitoihin.

Junnista täysin eri mieltä. Hän murhasi viisi ihmistä, joista hän tunsi ainoastaan kaksi. Kolmen muun seuraan hän oli lyöttäytynyt vasta hetkeä ennen henkirikoksia, ilmeisesti juuri murhaamistarkoituksessa. Kolme uhreista olivat siis hänelle entuudestaan tuntemattomia. Vakaavasta harkinnasta kertoo myös se, että ennen polttomurhia Junni oli juonut alkoholia hyvin varovaisesti ja sen sijaan tarjonnut uhreilleen juotavaa sillä seurauksella, että nämä olivat vähintään sammumispisteessä. Tämän jälkeen Junnin oli helppo polttaa heidät mökkiensä mukana.

Tapauksen päätutkija Markku Tuominen puhui Rikostarinoita Suomesta -ohjelmassa Junnin persoonasta ja kuvaili siinä hyvin tyypillisen sarjamurhaajan. Junni kykeni antamaan itsestään vakuuttavan kuvan ja oli hyvä seuramies. Sen sijaan itseensä kohdistuneista solvauksista hän ei päässyt yli, vaan halusi kostaa ne väkivaltaisesti.

strangelove kirjoitti:Junnista täysin eri mieltä. Hän murhasi viisi ihmistä, joista hän tunsi ainoastaan kaksi. Kolmen muun seuraan hän oli lyöttäytynyt vasta hetkeä ennen henkirikoksia, ilmeisesti juuri murhaamistarkoituksessa. Kolme uhreista olivat siis hänelle entuudestaan tuntemattomia. Vakaavasta harkinnasta kertoo myös se, että ennen polttomurhia Junni oli juonut alkoholia hyvin varovaisesti ja sen sijaan tarjonnut uhreilleen juotavaa sillä seurauksella, että nämä olivat vähintään sammumispisteessä. Tämän jälkeen Junnin oli helppo polttaa heidät mökkiensä mukana.

Tapauksen päätutkija Markku Tuominen puhui Rikostarinoita Suomesta -ohjelmassa Junnin persoonasta ja kuvaili siinä hyvin tyypillisen sarjamurhaajan. Junni kykeni antamaan itsestään vakuuttavan kuvan ja oli hyvä seuramies. Sen sijaan itseensä kohdistuneista solvauksista hän ei päässyt yli, vaan halusi kostaa ne väkivaltaisesti.

No et nyt täysin eri mieltä ole kuitenkaan. Minähän tuossa kirjoitin, että Junnissa on mielestäni paljon samoja piirteitä, kuin sarjamurhaajissa.
Olen kuitenkin käsittänyt, että nämä Junnin uudet tuttavuudetkin olisivat olleet jotain ryyppykavereita, joskin tuoreita sellaisia... Täytyy perehtyä tapaukseen tarkemmin.
Tällainen seuramies-homma kuulostaisi taas hyvin paljon psykopaatilta, tai sosiopaatilta.

Junnin kohdalla minua eniten hämää se, että uhrit olivat miehiä. Amerikassa tällaiset Junnin kaltaiset eivät yleensä mene sarjamurhaajien joukkoon.
Toisaalta joku Alexander Pitshuskin on varmaan jonkin verran Junnin kaltainen tapaus ja hän on selvä sarjamurhaaja.

Junni joko on sarjamurhaaja, tai sitten hyvin paljon sarjamurhaajaa muistuttava psykopaattinen, tai sosiopaattinen monimurhaaja.

Tarkennus aiempiin viesteihini: selvensin tuossa yhdessä viestissäni noita termejä, mutta unohdin siitä yhden termin pois, eli termin "rajatila".
Sarjamurhaajilla on siis yleensä rajatilarakenteinen persoonallisuus. Näitä ovat persoonallisuushäiriöt, joissa on takertuma ikävaiheeseen noin 6-12 kuukautta. Rajatila-oidipaali-rakenteella tarkoitan siis, että persoonassa on takertuma ensin ikävaiheeseen 6-12 kuukautta ja sitten vielä myöhemmin ikävaiheeseen 3-6 vuotta.
Rajatilarakenteisissa persoonallisuuksissa on siis tämä splitting-pohjainen paketti persoonallisuuden puoluskeinoja.
Näitä persoonallisuuksia ovat nuo edellämainitut sosiopaattinen, narsistinen, epävakaa jne.

dazu kirjoitti:Junnin kohdalla minua eniten hämää se, että uhrit olivat miehiä. Amerikassa tällaiset Junnin kaltaiset eivät yleensä mene sarjamurhaajien joukkoon.

Eipä amerikkalaisia tapauksia voi oikein verrata Suomen oloihin. Sarjamurhaajathan etsivät useimmiten helppoja uhreja ja Yhdysvalloissa, toisin kuin Suomessa, on suuri määrä ihmisiä, joiden katoamista ei välttämättä kukaan koskaan tule huomaamaan. Useimmiten puhutaan prostituutiolla itsensä elättävistä tai muulla tavoin yhteiskunnan ulkopuolelle jääneistä. Suomessahan tällaiset ihmiset ovat sosiaalihuollon piirissä ja tukiverkot muutenkin ihan toisenlaiset. Meillä ei myöskään ole katuprostituutiota juuri lainkaan eli helppoja uhreja, joita kukaan ei kaipaa, ei juuri ole.

Junni murhasi yksinkertaisesti itselleen helppoja uhreja. Hän tiesi, että palot oli helppo lavastaa tapaturmiksi eikä ryypiskelevien miesten kuolemiin tultaisi kiinnittämään erityisen suurta huomiota. Alkoholin ja hyvän supliikin avulla hän pääsi heidän lähelleen. Sinälläänhän uhrit eivät valikoituneet täysin summamutikassa, vaan heillä kaikilla oli mökki Kivinokassa. Tämä on mielestäni merkittävä piirre Junnin modus operandissa. Vaimonsa surmaa lukuun ottamatta hän valitsi kohteikseen samaan profiiliin sopivia henkilöitä, kuten sarjamurhaajat tekevät. Yksi kiinnostava seikka on sekin, että Junni otti osalta uhreistaan hampaita tai hammasproteeseja ja säilytti niitä. Sekin sopii sarjamurhaajan yleisiin piirteisiin.

Junni poltti kaiken kaikkiaan kymmeniä eri kokoisia rakennuksia tai rakennelmia Kivinokan alueella. Hänellä oli kehittynyt alueeseen vahva tunneside lapsuudesta ja hän oli katkera kaikille Kivinokassa mökkeileville, koska sukunsa mökki oli myyty ulkopuolisille eikä Junni ollut saanut sitä itselleen.

Pakko vielä mainita Junnin seksuaalinen väkivalta vaimonsa surman yhteydessä. On oletettavaa, että hän sai siitä sairasta nautintoa, kuten sarjamurhaajilla on tapana. Junnin kerrotaan olleen yliseksuaalinen.

Maailmalta löytyy kyllä kosolti sarjamurhaajia, jotka ovat tappaneet saman sukupuolen edustajia. Etelänaapurista tulee mieleen Aleksander Rubel. Tekoihin ei aina tarvitse liittyä seksuaalisia viritteitä, vaikkakin Junnin vaimon surmassa siitä luultavasti oli kyse.

Sarjamurhaajista on tarjolla mielenkiintoista tutkimustietoa. Olen aikaisemmin kirjoittanut tekstiä tähän tilastointiin liittyen. Tilastoja on päivitetty tuon viestini jälkeen. Voitte itse käydä tuota tilastoa läpi, en ala sitä sen tarkemmin nyt avaamaan. Joka tapauksessa tilastojen mukaan koko maailman sarjamurhaajista on Yhdysvalloista noin 67.58 % eli erittäin hurja osuus. Mielenkiintoisia yksityiskohtia on, että 1900-luvun alussa naissarjamurhaajia oli enemmän kuin miehiä ja naisten osuus on koko ajan selvästi laskenut. Lisäksi tällä vuosituhannella mustaihoisia sarjamurhaajia on Yhdysvalloissa enemmän kuin valkoisia ja kaikista etnisistä ryhmistä eniten.

Jos tarkemmin selvittää (ei näy noissa tilastoissa) eri paikkakuntien sarjamurhaajia Yhdysvalloissa, niin yllättävän paljon niitä löytyy pieniltäkin paikkakunnilta. Jos amerikkalaiset tilastot pätisivät Suomessa, niin Helsingissä pitäisi olla koko ajan monta sarjamurhaajaa aktiivisena. Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän kokoisissa kaupungeissa olisi pitänyt olla historian aikana useampi sarjamurhaaja, jos meillä olisi sarjamurhaajia samassa suhteessa kuin Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa sarjamurhaaminen on lähes alakulttuuri, vaikka sen edustajat ovat yksinäisiä susia. Onneksi sellaista ei ole pesiytynyt meille.

FBI selittää varmasti pieneltä osaltaan sen, miksi amerikkalaisia sarjamurhaajia on niin paljon. Rikostutkimus on niin korkealla tasolla, että henkirikoksia ja kadonneita on pystytty paremmin kuin missään muualla yhdistämään toisiinsa. Yhdysvaltain maantieteelle on myös tyypillistä, että monien suurten kaupunkien ympärillä on valtavalla alueella lähes autiota maastoa (metsää, erityyppisiä erämaita). Suurissa kaupungeissa voi näkymättömästi saalistaa uhreja ja uhrien dumppaaminen vaikka lopullisesti onnistuu erämaissa. Mutta silti suurimmilta osin jää epäselväksi, miksi yhdysvaltalaisia sarjamurhaajia on niin valtavasti verrattuna Suomeen tai mihin tahansa muuhun maahan.

Tilastotietoa sarjamurhaajista:
http://maamodt.asp.radford.edu/Serial%2 ... istics.pdf

https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=18818

hannu hanhi kirjoitti:Mutta silti suurimmilta osin jää epäselväksi, miksi yhdysvaltalaisia sarjamurhaajia on niin valtavasti verrattuna Suomeen tai mihin tahansa muuhun maahan.

Mä olen sitä selittänyt sillä, että Yhdysvalloissa väestö on pitkälti näitä siirtolaisia, eikä siellä ole sellaista samanlaista pitkälle juurtunutta kulttuuria, kuin täällä. Siis Suomessa on tietyllä tapaa vahvempi me-henki ja yhteisöllisyys ja vähän vielä sellainen, että samalla paikkakunnalla väestö on ollut paljolti sukua keskenään.
Jenkeissä, kun olet lähtenyt kämpästä ulos, niin siinä heti näppituntumalla asuu paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään kosketusta itseen, sellaisia toiseuden edustajia.

Yhdysvalloissa on myös helppoja uhreja paljon enemmän, kuin vaikkapa Pohjoismaissa. Jos Suomessa tapat satunnaisen ihmisen, niin todennäköisesti jäät kiinni. Jenkeissä ei jotain yksittäisen katuhuoran katoamista ole välttämättä edes huomattu.

Suomessa se sarjamurhaajien etsikkoaika oli 60-luvulta vuosituhannen vaihteeseen ja tuolla ajanjaksolla Suomessa olikin lähes kaikki historian sarjamurhaajatapaukset ja stranger to stranger henkirikokset. Silloin oli aika, jolloin yhteisöllisyys alkoi rakoilemaan muuttoliikkeiden myötä, yhteisöllisyys hajosi monin paikoin ja (sarjamurhaajien)liikkuminen helpottui henkilöautojen yleistymisen myötä. Toisaalta ei vielä ollut teknologiaa ja tietotaitoa, jolla sarjamurhaajat helposti paljastuisivat.

Helsinkiin suuntautui voimakas muuttoliike 60-luvulta lähtien ja alueella oli paljon kodittomia. Ja kyllähän sinne myös sarjamurhaajat sitä myötä tiensä löysivät, kuten Helsingin- ja Uudenmaan selvittämättömistä naissurmista voidaan havaita.

Sarjamurhaajat ovat pitkälti saalistajia, jotka ovat helppojen uhrien perässä. He saattavat sulautua hyvin yhteiskuntaan ja pitää yllä kulissia niin, että he näyttävät täysin normaaleilta. Kun tilaisuus tulee, sarjamurhaaja tulee kulissinsa takaa, kolostaan esiin ja tappaa.