Laman aiheuttajat olivat kaikista puolueista; koko talous oli 80-luvun lopulla kuin mätä omena. Luin joku aika sitten kirjan, jossa 80-luvun talousrikollinen kuvaili kuprujaan. Lainaa annettiin ilman vakuuksia tilaisuuksissa, joissa haettiin allekirjoituksia vodkalasi kädessä ja ilolintu toisessa istuvilta pikkupankkien johtajilta. Kun lama sitten tuli itäkaupan myötä vielä tavallista rajumpana, kaatuivat läpipaskot pankit kansalaisten niskaan. Pienyrittäjät ja asuntovelalliset laitettiin maksumiehiksi ja syntypukeiksi, kun oikeat talusrikolliset pääsivät kuin koira veräjästä. Kansa joutui pankkituen muodossa maksamaan poliittisten päättäjien idioottimaisesta, lapsellisesta luottavaisuudesta ja lehmänkaupoista. Pankkituesta alkoi kansan kuppaaminen, joka jatkuu yhä; sen sijaan, että sitä joskus oltaisiin kompensoitu jotenkin, on vain lisätty uusia maksuja, jotka kaatuvat keskiluokan niskaan. Ahon hallitus ei aiheuttanut lamaa, mutta aiheutti sen pahenemisen devalvaatio- ja työttömyyshölmöilyllä; porvarit keskittyivät ärsyttämään ay-liikettä tilanteessa, jossa olisi tarvittu kansan yhtenäisyyden tunnetta, kun työttömiä tuli ovista ja ikkunoista.Doctor Lecter kirjoitti:Katsatrofi oli tuolloin (-91 keväällä) jo olemassa. Porvarihallitus siivosi sen minkä pystyi. Teki typeriä mokia, mutta korjasi Holkerin (kok) ja SDP:n töppäilyjä. Töppäilyjen kapelimestarina oli Suomen kaikkien aikojen surkein presidentti, Mauno Koivisto.konsta kirjoitti: Katotaan nyt, jos sentäs paremmin menis, kuin edellinen katastrofiin johtanut porvarihallitus.
Vai kuvitteletko, että Ahon hallitus suisti Suomen lamaan. Lama alkoi Suomessa jo silloin kun rahamarkkinat vapautettiin. Suomen Pankki ei pysynyt perässä eikä saanut pankien holtitonta luotonantoa kuriin. Yksi ensimmäisistä joka tajusi, että tuho tulee, oli SKOP:n pääjohtaja Matti Ali-Melkkilä, joka ampui itsensä 80-luvun lopulla.
Työttömyys lähti nousuun jo ennen kevään -91 vaaleja ja tilanne oli hallitsematon vv-ministeri Erkki Liikasen jäljiltä. Mutta tämäpä luisti vastuusta ja pakeni savuavia raunioita Brysseliin ja ryhtyi siletä neuvomaan kuinka Suomessa pitäisi elää.
Samaan aikaan Neuvostoliitto romahti ja idänkauppa sen myötä.
Pahinta on, ettei varsinaisesti ole mitään estettä sille, etteikö samanlainen lama voisi toistua: kaikki mahdollisuudet ovat olemassa sitä lukuunottamatta, että devalvaatiohölmöily ei ole enää mahdollinen. Kaikenmaailman it-, biotekniikka-, multimedia- ja tulevaisuudella-voi-tehdä-rahaa -yrityksiä on rahoitettu kuten kuplalainoja 80-luvulla, mutta erittäin monella näistä ei ole syntynyt mitään katetta. Jos yhtäkkiä mobiiliteollisuus kaatuisi, ja samalla asuntolainat ja pienyritykset joutuisivat kriisiin kuten viimeksikin, voisi hyvin käydä kuten 90-luvun alussa. Erona tosiaan on vain, että tervehdyttämistoimet määräisi nyt rahaliitto.