Käräjäoikeuden tuomiolauselman osuudessa, jonka on kirjoittanut 2013 laamanni
Martti Juntikka, puhutaan ”teon kaksivaiheisuudesta”:
Kertomuksissa on yhtenäistä tapahtuman kestoaika ja kaksivaiheisuus, joita
(poika) kuvaa kertomuksissaan eri tavoilla. (Poika) ei ole kuullut ulkopuolisten
henkilöiden ääniä tapahtuman yhteydessä, ei myöskään kamppailusta kertovia ääniä. (S.- 53.)
(Pojan) kertomukset tukevat syytteessä tarkoitettua kaksivaiheista tapahtumaa. Kertomukset eivät tue Anneli Auerin kertomusta asuntoon tunkeutuneesta ulkopuolisesta tekijästä. (Käräjäoikeuden tuomio 2013, s. 53. Alleviiv. Zem.)
Tarkoittaako tämä ”kaksivaiheisuus” pojan kertomuksessa sitä, että ensin
murhattiin ja äänitettiin, ja sitten murha
soitettiin tallenteelta, jolloin esimerkiksi ikkunan rikkoutuminen kuului ”kahdessa vaiheessa”?
A: Nii sitten, tota, sitten ku se hiljeni, ku se ei enää huutanu, niin sit kuulus se,
sitte kuulus et, semmonen ääni et sit takaovi meni kiinni ja sitten jääkaappi
avattiin ja laitettiin kiinni ja siit kuulu semmonen ääni ku niinku nauhurist
kuuluu semmonen ku painaa nappia niinku "naks, naks, naks".
H: Mmm.
A: Ja sit rupes kuuluun semmonen ääni ku jotain nauhaa kelattais, semmonen "uuu" ku se pyörii siinä. Sit taas kuulus "naks, naks, naks" ja sitten kuulosti ihan silt ku se koko, niinku se koko juttu alkais alusta et kuuluis se ensimmäine parkasu ja, mut sit se kuulosti hiljasemmalt ja se tuli hiljasempana mutta ihan sama ääni ja sit vähän sem, semmoselt ku se tulis radiosta, semmoselt vähän surisevammalta.
H: Joo. No mitä sitte tapahtu? Mitä sä sitte kuulet?
A: Sit kuulus taas se, ikkuna rätisi ja, sitte se aukes ja sitte se, joku tulis
sisälle, ja sitte Jukka alko huutaan kahta kauheammin, niin se niinku alko
alusta ja sitten siinä jossain vaiheessa ku se oli alkanu alusta, niin vähän
aikaa sen jälkeen ku se oli alkanu alusta, niin sitte kuulu ku Anneli lähti
soittaan sitä hätäpuhelua. (Pojan kuuleminen 2011, alleviiv. Zem..)
Muuta kaksivaiheisuutta pojan myöhemmässä kertomuksessa 2011 ei voi tavoittaa. Tämän version ”kaksivaiheisuudesta” voi hyvällä tahdolla erottaa myös pojan kuulemisessa 2009:
M: Joo Mä vielä kerran kysyn ko sä olet noin tarkkoja havaintoja tehny siellä sun omassa sängyssä niin kuulik sää sitten kenekään muun äänen?
A: PUDISTAA PÄÄTÄ Mää kuulin vaan äitin ja iskän äänen.
M: Yy Kuulks sää jonkun tappelun äänen?
A: PUDISTAA PÄÄTÄ Mutta se oli outoa kun koko ajan ku iskä huusi niin silti kuulus se
lasiääni
M: Sano vielä kerran ett mikä oli se lasiääni outo sun mielestä?
A: Ko silti vaik se kuulu silti se lasiääni vaikka äiti oli puhelimes ja ko iskä huus silti kuulus vaan se rikkinäinen lasiääni vaik se on on ekaks se loppu ihan vähäks aikaa tais jatkuu lasi se rikkinäise rikkinäise lasin ääni.
M: Yy Et tuntuk se siltä että lasi niinko rikottiin koko ajan ko äiti oli puhelimessa ja isä niinko valitti?
A: Yy NYÖKKÄÄ Tai sit mää muistan vaan väärin
M: Mut ne on kuitenkin ollu sinä yönä semmosia asioita mitä on jääny mileen et se lasi on
rikkinäisen lasin ääni ja ja isän ääni et hänt sattuu ja sitten on äitin ääni siel puhelimessa.
(Kuuleminen 2009, alleviiv. Zem.)
Nähdäkseni pojan kumpikaan kertomus ei erityisemmin tue murhateon ”kaksivaiheista tapahtumaa” saati teon ”pitkäkestoisuutta”, mihin Juntikka ilmeisesti viittaa. Molemmissa pojan versioissa terassinikkunan lasi rikotaan, Jukan valitus yltyy, ja lasiääntä kuuluu edelleen, kun äiti menee soittamaan hätäpuhelun.
Missä ”pitkäkestoisuus”? Ja eikö ”lasiäänen” kuuluminen puhelun aikana kieli siitä, että takkahuoneessa liikkuu joku hätäpuhelunkin aikana? Lasinapsahduksia kuullaan myös hätäpuhelutallenteella.
Vai tarkoitetaanko ”kaksivaiheisuudella” siitä, että
Lahti yritettiin murhata veitsellä aikaisemmin yöllä, mutta sittemmin tämä virkosi, minkä johdosta Auer astaloi Lahden kuoliaaksi hätäpuhelun aikana?
Tätä versiota kumpikaan pojan kertomuksista ei tue.
Sitä paitsi teon ”kaksivaiheisuus ” ei mitenkään todista siitä, että Auer teki surman, koska ulkopuolinenkin teki sen todistettavasti yhtä lailla "kaksivaiheisesti" – ensin veitsellä, sitten astalolla.
Juntikan vetoaminen siihen, että pojan kertomus tukisi teon ”pitkäaikaisuutta” ja ”kaksivaiheisuuttta” ei ehkä kerro niinkään hämärryttämisestä kuin
höperehtimisestä – tai sitten se kielii lähtökohtaisesta asenteellisuudesta.
Tämä ei estä syyttäjää vetoamasta edelleen ”kaksivaiheisuuteen” puolustuksen hovioikeudelle tekemässä valituksessa:
(Pojan) ja (vanhimman tytön) kertomuksista käy ilmi tapahtumien
kaksivaiheisuus ja tapahtumien pitkähkö kesto. (Vastine hoville, s. 7, alleviiv. Zem.)
Myös kahden tekovälineen, joista vain toinen on löytynyt, käyttäminen viittaa kaksivaiheiseen tekoon. (Vastine hoville s. 8, alleviiv. Zem.)
(Pojan) kertomukset tukevat syytteessä tarkoitettua kaksivaiheista tapahtumaa (ks. otsikon Aikatekijästä 2. viimeinen kappale). Toisaalta (pojan) kertomukset eivät tue Anneli Auerin kertomusta asuntoon tunkeutuneesta ulkopuolisesta tekijästä. (Vastine hoville s. 12.)
Videotallenne Alexander Auerin kertomuksesta 16.9.2009 ja sen litterointi (etptk liite 33, s. 631 -645, DVD-tallenne 33), salassa pidettävä
Teema: Alexander Auer on kertonut tapahtumien pitkästä kestosta ja kaksivaiheisuudesta.(Vastine hoville, s. 17, alleviiv. Zem.)
Tosiasiassa pojan kertomus ei tue miltään osin syyttäjän syytteessä esitettyä ”kaksivaiheisuutta”, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan,
eikä missään kohdassa "tapahtumnien
pitkää kestoa".
Mutta jälleen todistuksen, joka ei pidä muutenkaan yhtä tosiasioiden ja todistusaineiston kanssa, katsotaan puhuvan syyllisyyden puolesta, kun siihen luetaan teon ”pitkäkestoisuus” ja ”kaksivaiheisuus”, joita itse todistuksesta (so. pojan kuulemisista) ei lainkaan löydy. ..