MURHA.INFO

saksanundulaatti kirjoitti:Miten helvetissä kaksi vuotta sitten satunnaisen vastaantulijan murhannut tyyppi kykenee vaan kävelemään kenenkään estämättä Viroon? Onko sille annettu vankilan puolesta joku matkustusasiakirja sinne kävelylle mukaan?

Ulrike kirjoitti:

On Anoi Kaa kirjoitti:Mitä mieltä ollaan poliisin tiedottamisesta näiden vaaralliseksi arvioitujen tapauksissa?

Jos potilas on hoidossaan siinä vaiheessa että saa vapaakävelyitä, niin ei varmaankaan mikään Hannibal Lecter ole kyseessä. Taitaapi peräti olla tahdonvastaiseen hoitoon Niuvaan määräämisen edellytys tuo "saattaa olla vaarallinen itselleen tai muille". Kukapa meistä ei joskus olisi.

Ollijoki kirjoitti: Duodecim:...Kun potilaalla ei ole vapaakulkumahdollisuutta ulkoilmaan, on hänelle järjestettävä ulkoilua hoitajan saattamana päivittäin vähintään tunnin ajan (CPT Reports 2004, 2009), ellei hän kieltäydy siitä.

saksanundulaatti kirjoitti:Miten helvetissä kaksi vuotta sitten satunnaisen vastaantulijan murhannut tyyppi kykenee vaan kävelemään kenenkään estämättä Viroon? Onko sille annettu vankilan puolesta joku matkustusasiakirja sinne kävelylle mukaan?

Asia on otettu vakavasti ja sitä on käsitelty henkilökunnan kesken. Sairaalassa pitää korjata asioita kaikin mahdollisin tavoin.

Ei voi kuitenkaan ajatella niin, että kaikki tällaiset potilaat olisivat loppuelämänsä ajan suljetussa kopissa.

Kuopio 7.1.2010 klo 15:57 | päivitetty 26.4.2012 klo 4:25
Väkivallantekojen ennaltaehkäisy haasteellista

Ennalta arvaamattomien vakavien väkivallantekojen ehkäisy ennakkoon on vaikeaa, sanoo Niuvanniemen sairaalan ylilääkäri Eila Tiihonen. Parhaiten onnistutaan silloin, jos pitkällistä psyykkistä sairautta sairastava ihminen saa erityistä hoitoa ja tukea.


Niuvanniemen sairaalan ylilääkäri Eila Tiihonen
Kuva: YLE / Toni Pitkänen

Häntä ei missään tapauksessa voi jättää hoidotta, koska tietyillä oireilla tulee myös väkivaltariskejä, Tiihonen painottaa.

- Tämä voi edellyttää lainsäädännön kehittämistä, mutta erityisesti palvelujärjestelmän kehittämistä, Tiihonen sanoo.

Nykyistä avohoitopainotteista psykiatrista hoitomallia hän ei sinänsä pidä pahana, sillä aiemmin sairaalapaikkoja oli Suomessa liikaa. Suurin ongelma nykykäytännöissä on tämä:

- Se mikä on jäänyt tekemättä, on avohoidon kehittäminen ja resurssointi. Avohoidon pitäisi olla muutakin kuin nimellinen termi. Ei se, että ihminen on kotonaan ja käy kerran vuodessa tai kahdesti vuodessa reseptin uusittamassa luukulla yleensä ole mitään psykiatrista avohoitoa.

- Meillä näitä muun muassa skitsofreniaa sairastavia potilaita elää tämänkaltaisen hoidollisen tuen varassa. Käydään perusterveydenhuollon reseptiluukulla aika ajoin ja apteekissa. Se ei ainakaan näille mahdollisille riskihenkilöille ole riittävänä pidettävä hoitojärjestely, Tiihonen analysoi.

Mielisairaus moninkertaistaa väkivallan uhan

Eila Tiihonen on perehtynyt väkivallan uhkatekijöihin syvällisesti. Tiihonen on väitellyt oikeuspsykiatriasta ja hän hoitaa Niuvannimen sairaalan ylilääkäriyden ohessa myös kahta alan dosentuuria, toista Helsingin yliopistossa ja toista Itä-Suomen yliopistossa.

Usein vakavaan väkivaltaan liittyy myös mielisairaus, koska tällöin väkivaltakäyttäytyminen moninkertaistuu. Näin Tiihonen kirjoitti Duodecim-lehden numerossa 3. vuonna 2004 otsikolla "Mielisairaudet ja väkivaltainen käyttäytyminen":

- Vakavaan mielenterveyshäiriöön, joka käsittää skitsofrenian, maanisdepressiivisen mielisairauden, psykoottisen masennuksen ja älyllisen kehitysvammaisuuden, liittyy 4,5-kertainen väkivaltarikosriski yleisväestöön verrattuna syntymäkohorttitutkimuksen mukaan. Väkivaltakäyttäytymisen kannalta tärkein psykoosiryhmän sairaus on skitsofrenia. Vakavien väkivaltarikosten riski on todettu 5-10-kertaiseksi skitsofreniaa sairastavilla miehillä yleisväestöön verrattuna. Sitä lisää 25-kertaiseksi skitsofrenian kanssa samanaikaisesti esiintyvä alkoholismi.

- Myös persoonallisuushäiriö, varsinkin epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, komorbidina esiintyessään lisää edelleen riskiä. Väkivaltakäytös mielisairaalla liittyy siis useasti samoihin ongelmiin kuin "terveemmillä", mutta osin se liittyy hoitamattomaan mielisairauteen sinänsä. Seurantatutkimustiedon mukaan kaikkien alttein ryhmä mielisairaiden joukossa henkirikoksen uusimisriskin kannalta on sairaalasta poistetut kriminaalipotilaat ensimmäisen vuoden aikana.

Samassa artikkelissa Tiihonen luotaa myös tulevaa:

- Tällä hetkellä on realistinen tavoite osata hoitaa väkivaltaisesta käytöksestä kärsiviä mielisairaita henkilöitä oikein, toteuttaa sekä lääkityksen että muiden hoitomuotojen osalta "täsmähoitoa" tai tutkimusnäyttöön perustuvaa hoitoa. Mahdollista on myös päästä parempaan osuvuuteen sen ennustamisessa, ketkä aiemmin väkivaltaisesti käyttäytyneistä potilaista ovat suuressa vaarassa, ketkä eivät juuri lainkaan käyttäytyä uudelleen väkivaltaisesti. Luonnollisesti nämä ryhmät tarvitsevat erilaista hoitoa, ainakin erilaisen intensiteetin hoitoonsa.

- Tulevaisuudessa lienee mahdollista yltää niin sanottuun primaaripreventioon, mikä tarkoittaisi riskiryhmien tunnistamista, auttamista ja tukemista ennen kuin ensimmäinenkään vakava väkivallanteko tapahtuu. Auttamisen muoto voisi hyvinkin olla psykososiaalinen, vaikka taustalla saattaa olla perittyjä tai varhain hankittuja ongelmia.

Niuvanniemellä pitkä historia

Niuvanniemen sairaala Kuopiossa on toiminut vuodesta 1885. Se on Suomen vanhin psykiatrinen sairaala. Sairaala-alueen rakennukset ovat museoviraston suojeluksessa ja ne on pyritty säilyttämään mahdollisimman alkuperäisinä. Myös uudisrakentaminen on sopeuttettu vanhaan rakennuskantaan.

Potilaspaikkoja on hieman vajaat 300. Henkilöstöä on yhteensä noin 600. Niuvannimen sairaalan potilaista vaikeahoitoisia ja/tai vaarallisia oli vuoden 2008 lopussa 116. Niuvanniemen potilaista tuomitsematta jätettyjä oli vuoden 2008 lopussa 148. He ovat mielentilatutkimuksessa syyntakeettomiksi todettuja ja tahdostaan riippumattoman hoidon tarpeessa.

Mielentilatutkimuspotilaat tulevat sairaalaan tuomioistuinten määräyksestä. Keskimääräinen tutkimusaika on 56 vuorokautta. Vuonna 2008 tutkimuksia tehtiin 45.

- Hoitoaika sairaalan potilailla on keskimäärin kahdeksan vuoden paikkeilla. Mutta on otettava huomioon, että siinä on suuria yksilöllisiä eroja. On potilaita, jotka ovat varsin hoitoresistenttejä eli silloin jos apua ei löydy, ongelmat säilyvät entisellään ja ihmiselle ei voi tehdä mitään muuta kuin pitää sairaalassa. Hoitoajat saattavat olla jopa kymmeniä vuosia, mikä on tosin harvinaista, ylilääkäri Tiihonen toteaa.

- Toisaalta voi olla sitten ääripää, että häiriö hoituu nopeastikin ja hoitoajat ovat silloin varsin lyhyitä, mutta kuukausista ei yleensä puhuta kenenkään kohdalla. Tästä sairaalasta hoito tavallisesti siirtyy sairaanhoitopiirin sairaalaan vielä, hyvin harvat lähtevät täältä avohoitoon suoraan.

Rikoksen vakavuus ei suoraan määrää hoitojakson pituutta

Ymmärtävätkö ihmiset sen, että raskaastakin rikoksesta sairaalassa istunut potilas sitten pääsee joskus vapaaksi?

- Hoitohan ei ole rangaistus ja Suomessa potilasta ei tuomita hoitoon. Tuomioistuin jättää hänet rikoksesta tuomitsematta, jos hän on syyntakeeton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lautakunta määrää hänet hoitoon. Hoidossa pidetään sairauden perusteella ja mielenterveyslain edellytykset, joiden perusteella voidaan pitää tahdosta riippumatta sairaalahoidossa ovat ihan samanlaiset kuin rikoksia tekemättömälle psykiatriselle potilalle eli niiden sairauteen liittyvien edellytysten täytyy täyttyä ennen kuin pidetään sairaalassa.

- Se rikos ei varsinaisesti vaikuta, mutta totta kai otetaan huomioon se, liittyykö arviointiajan sairausoireisiin samantyyppistä riskiä. Rikosta ei jätetä huomiotta, mutta rikos sinänsä ei määrää hoitoajan pituutta.

Hoitopäivien hinnat Niuvanniemen sairaalassa yhtä potilasta kohden vuonna 2009 olivat halvimmillaan pitkäaikaiskuntoutusosastoilla, 264 euroa vuorokaudessa. Kalleinta hoito oli nuoriso-osastolla, 875 euroa vuorokaudessa. Mielentilatutkimuksen hinta oli 440 euroa vuorokaudessa.

Lähteet:
YLE Savo / Seppo Tikkanen

Jukka Siintonen kirjoitti:

Kumpi tiedotti aikaisemmin tämän tappajan taustasta? MV-julkaisu vai kaupallinen media?

Niuvanniemen potilas lähti todennäköisesti sunnuntaina Eckerö Linella – Viron viranomaiset tietoisia
Rikos Julkaistu 10.05.2016 17:33


Tämä valvontakamerakuva Toivo Purasesta on otettu sunnuntaina 8.5. iltapäivällä Helsingin Länsiterminaalissa. Poliisi

Niuvanniemen psykiatrisesta sairaalasta karannut Toivo Puranen on todennäköisesti matkustanut Viroon sunnuntaina iltapäivällä lähteneellä Eckerö Linen laivalla.

Tiedätkö jotain?

22-vuotias Toivo Jouko Puranen poistui Niuvanniemen psykiatrisesta sairaalasta lauantaina 7. toukokuuta kello 10 aikoihin.

Puranen on 193 cm pitkä ja hän painaa 110 kg. Hänellä on vaalea sänkitukka ja vaalea sänkiparta.

Katoamishetkellä Purasella oli päällään tummat veryttelyhousut ja T-paita, jossa rinnassa teksti state of mind. Päässään hänellä oli aurinkolasit.

Poliisin mukaan on todennäköistä, että Niuvanniemen sairaalasta lauantaina karannut Toivo Puranen on tällä hetkellä Virossa. Uusin hänestä julkaistu kuva on peräisin sunnuntai-iltapäivältä Helsingin Länsiterminaalista.

Rikoskomisario Juha Korhosen mukaan on erittäin todennäköistä, että Puranen on astunut Eckerö Linen sunnuntaina kello 15.30 lähteneeseen laivaan.

– Tämä on varmistamaton tieto, mutta on todennäköistä, että hän oli siinä laivassa, Korhonen sanoo MTV Uutisille.

Valvontakamerakuvan lisäksi Korhonen kertoo poliisin saamien vihjeiden viittaavan siihen, että Puranen on matkustanut Viroon. Hänen mukaansa poliisi on viime päivinä keskittynyt saamiensa vihjeiden arviointiin. Tarkkaa kuvaa Purasen liikkeistä ei vihjeiden perusteella ole kyetty rakentamaan.

– Vihjeitä on tullut ristiin rastiin ja niiden paikkaansa pitävyyttä on kyetty arvioimaan. Erityisesti Kymen seudulta, mistä hän on kotoisin, tulleita vihjeitä on tarkasteltu.

Korhosen mukaan Viron viranomaisia on tiedotettu asiasta ja tapauksen selvittelyä jatketaan yhteistyössä heidän kanssaan.

Jasmin Heino
jasmin.heino(at)mtv.fi