Re: Izotope RX4 Advanced ohjelma ja sillä tehdyt äänianalyys
Lähetetty: Ma Marras 09, 2015 11:28 am
Tässä vielä useaankin kertaan linkattu uutinen/haastattelu Niemestä, joka "ratkaisi Ulvilan surman" ja mikä sai hänet oivaltamaan ratkaisun, ja mitä kaikkea hän laitteilla teki ja osaa tehdä. Liittynee ketjuun riittävästi, vaikka varmaan käytettiin eri ohjelmaa kuin alpo...
Ja huom!
Tässä ei puhuta "kuolesta" vielä yhtään mitään, eikä kyllä taustanauhastakaan, vaan äänitutkija on havainnut, ettei taustalta kuulu "sitä mitä pitäisi" eli murhaajan ääniä tai tappelun ääniä, joita hän on poliisin rekon perusteella olettanut kuulevansa. Ja murha tehdään livenä.
Etelä-Saimaa: Ääni paljastaa murhaajan
18.10.2009 4:00
Savitaipaleelta kotoisin oleva Tuija Niemi-Laitinen työskentelee keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion äänitutkijana. Digitaaliset äänitallenteet voi muuttaa visuaalisiksi kuvioiksi.Kuvaaja: Mauri Ratilainen
KRP:n rikosteknisen laboratorion uumenissa tutkitaan rikospaikkojen jälkiä: dna:ta, sormenjälkiä, ääntä. Äänitutkija ratkaisi Ulvilan surman hätäpuhelua analysoimalla.
- Johanna Värjä
Tääl on joku tappaja... tulkaa nopeesti. Näillä sanoilla alkoi paniikissa olleen naisen hätäpuhelu Ulvilasta 1. joulukuuta 2006 kello 2.40. Vajaat kolme vuotta myöhemmin puhelun soittanut nainen vangittiin todennäköisin syin epäiltynä miehensä murhasta. Yksi ratkaiseva oivallus vaimon syyllisyydestä syntyi keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion äänitutkimuksissa Vantaalla.
Äänitutkija Tuija Niemi-Laitinen analysoi satojen tuntien ajan 4 minuuttia 20 sekuntia kestävää nauhoitetta ennen kuin sai varmuuden, ettei surma-asunnossa liikkunut lainkaan ulkopuolista murhaajaa niin kuin vaimo oli aiemmin väittänyt.
Vaikka Niemi-Laitisella on 11 vuoden kokemus KRP:n rikosteknisen laboratorion äänianalyytikkona, ei Ulvilan hätäpuhelua ollut helppo kuunnella.
- Olen kuunnellut puhelun tuhansia kertoja pätkissä niin, että osaan sen ulkoa. Joka kerta se hätkähdyttää ja tuo tunteet pintaan - erityisesti kohta, jossa perheen pieni lapsi tulee välillä puhelimeen.
Niemi-Laitinen piti hätäpuhelunauhoitusta hyvin outona alusta alkaen, mutta outouden syy hahmottui vasta sen jälkeen, kun poliisi lavasti murhan uudelleen ja nauhoitti tilanteesta ”hätäpuhelun”.
- Ratkaisevaa oli lopulta se, mitä aidon tilanteen taustalta pitäisi kuulua, mutta mitä siellä ei ole: ulkopuolisen tekijän puhetta, liikkumista tai kamppailua, Niemi-Laitinen kuvailee.
Johtopäätös oli, ettei asunnossa ollut ulkopuolista murhaajaa. Ja että perheenäiti viimeisteli miehensä surman lapsen ollessa puhelimessa.
Äänilaboratorio näyttää tavalliselta pieneltä toimistohuoneelta. Niemi-Laitinen istuu kolmen näyttöpäätteen äärellä kuulokkeet korvillaan, vieressä on kotistereoiden näköinen laitteisto ja etäämmällä miksauspöytä.
Tietokoneiden avulla Niemi-Laitinen häivyttää häiritseviä taustaääniä ja korostaa toisia. Kuuntelun lisäksi tutkija myös katsoo ääntä, joka näkyy tietokoneen näytöillä visuaalisina kuvioina, spektrogrammeina. Äänen voi myös muuttaa lukuarvoiksi.
Ulvilan tutkinnassa KRP lähetti nauhan vielä tekniseen paranteluun Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n äänianalyytikoille.
- FBI teki äänitteelle suodatuksia, mutta lopputulos ei auttanut minua yhtään eteenpäin, Niemi-Laitinen kertoo.
Niemi-Laitinen tekee noin 60 erillistä äänitutkimusta vuosittain: osa on puhujien vertailua, osa äänenlaadun parannusta. Oikeudessa äänitutkija käy todistamassa pari kertaa vuodessa.
Äänianalyysi on useimmiten vertailevaa tutkimusta. Keinoina ovat kuulonvarainen arviointi, akustiset mittaukset ja tietyt automaattiset menetelmät.
- Lausunnossani voin sanoa, että tallenteella puhuu erittäin todennäköisesti sama puhuja, mutta mitään sataprosenttisen varmaa lausuntoa en anna. Ihmisen puhe kuitenkin vaihtelee eri tilanteissa. Sairaudet, kuten flunssa tai depressio, ja toisaalta esimerkiksi lääkeaineet, tupakka ja alkoholi vaikuttavat ääneen, Niemi-Laitinen kertoo.
Savitaipaleelta kotoisin oleva Niemi-Laitinen, 46, kouluttautui alun perin jalokivisepäksi Lappeenrannan kotiteollisuuskoulussa. Myöhemmin hän opiskeli fonetiikkaa, logopediaa sekä kielitiedettä ja on valmistunut filosofian lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta.
Siviilikoulutus on tyypillistä KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa: laitoksen 130 työntekijästä vain kolme on koulutukseltaan poliiseja. Esimerkiksi sormenjälkitutkija Jarkko Keskitalo on valmistunut elintarvikelaborantiksi ja laboratoriota johtava professori Kimmo Himberg kemistiksi.
Rikostekniseen laboratorioon saapuu vuosittain 25 000 tutkintapyyntöä eli sata juttua päivässä, mutta labran tutkijat käyvät vuosittain vain 20-40 rikospaikalla. Silloin rikoksen pitää olla poikkeuksellinen, kuten oli kauppakeskus Myyrmannin räjäytys.
- Tai asunnosta löytyy huumelaboratorio. Silloin on jo työturvallisuuskysymys, että meidän kemistimme on paikalla, Himberg sanoo.
Tikkurilassa sijaitsevan betonilinnoituksen käytävillä ei siis nähdä mitään tv-sarja CSI:n tyylistä menoa, jossa yhdet ja samat tutkijat kiirehtivät rikospaikoille ja tekevät kaikki labra-analyysit.
- CSI:ssä näyttää siltä, että rikospaikalla pörrää väkeä kuin Vilkkilässä kissoja. Sellainen ei sovi meikäläiseen tyyliin ollenkaan, Himberg sanoo.
KRP:n laboratorio ohjaa noin 40 prosenttia tutkimuksista alihankkijoille. Näistä tyypillisimpiä ovat liikennejuopumustutkimukset.
- Dna-analyysipyyntöjä saapuu noin 25 jokaisena työpäivänä eli 6 000-7 000 vuodessa, sormenjälkipyyntöjä 3 500 ja huumeanalyysejä 2 500 vuosittain. Tutkittavia näytteitä tulee noin 150 000, Himberg kertoo.
Dna-analyysin valmistuminen kestää keskimäärin kuukauden.
- Nopeimmillaan se tehdään vajaassa vuorokaudessa, jos on meneillään korkean profiilin juttu, jolloin tulos on saatava heti.
Tällainen tilanne oli esimerkiksi viime kesänä Helsingissä tehty nuoren naisen kidnappaus.
Teknisen tutkinnan mahdollisuudet ovat Himbergin mukaan niin suunnattomat, ettei ole olemassa mitään yksityiskohtia, joita ei voisi teknisissä analyyseissa saada selville.
- Mutta rikostutkimus on paljon muutakin kuin sen ratkaisemista, kuka on tekijä. Kun tapahtuu henkirikos ja tieto tulee julkiseksi, poliisille ilmoittautuu usein tekijäkandidaatteja. Siksi poliisin pitää saada selville tapahtumien kulku, aukoton tarina, ja teknistä näyttöä sen tueksi, Himberg kertoo.
Hän pitää erittäin tärkeänä sitä, että laboratorio tuottaa usein näyttöä, jonka perusteella epäilty voidaan todeta syyttömäksi.
- Se on arvokasta, ellei jopa arvokkaampaa kuin syyllisyyden osoittaminen, Himberg sanoo.
Ja huom!
Tässä ei puhuta "kuolesta" vielä yhtään mitään, eikä kyllä taustanauhastakaan, vaan äänitutkija on havainnut, ettei taustalta kuulu "sitä mitä pitäisi" eli murhaajan ääniä tai tappelun ääniä, joita hän on poliisin rekon perusteella olettanut kuulevansa. Ja murha tehdään livenä.
Etelä-Saimaa: Ääni paljastaa murhaajan
18.10.2009 4:00
Savitaipaleelta kotoisin oleva Tuija Niemi-Laitinen työskentelee keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion äänitutkijana. Digitaaliset äänitallenteet voi muuttaa visuaalisiksi kuvioiksi.Kuvaaja: Mauri Ratilainen
KRP:n rikosteknisen laboratorion uumenissa tutkitaan rikospaikkojen jälkiä: dna:ta, sormenjälkiä, ääntä. Äänitutkija ratkaisi Ulvilan surman hätäpuhelua analysoimalla.
- Johanna Värjä
Tääl on joku tappaja... tulkaa nopeesti. Näillä sanoilla alkoi paniikissa olleen naisen hätäpuhelu Ulvilasta 1. joulukuuta 2006 kello 2.40. Vajaat kolme vuotta myöhemmin puhelun soittanut nainen vangittiin todennäköisin syin epäiltynä miehensä murhasta. Yksi ratkaiseva oivallus vaimon syyllisyydestä syntyi keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion äänitutkimuksissa Vantaalla.
Äänitutkija Tuija Niemi-Laitinen analysoi satojen tuntien ajan 4 minuuttia 20 sekuntia kestävää nauhoitetta ennen kuin sai varmuuden, ettei surma-asunnossa liikkunut lainkaan ulkopuolista murhaajaa niin kuin vaimo oli aiemmin väittänyt.
Vaikka Niemi-Laitisella on 11 vuoden kokemus KRP:n rikosteknisen laboratorion äänianalyytikkona, ei Ulvilan hätäpuhelua ollut helppo kuunnella.
- Olen kuunnellut puhelun tuhansia kertoja pätkissä niin, että osaan sen ulkoa. Joka kerta se hätkähdyttää ja tuo tunteet pintaan - erityisesti kohta, jossa perheen pieni lapsi tulee välillä puhelimeen.
Niemi-Laitinen piti hätäpuhelunauhoitusta hyvin outona alusta alkaen, mutta outouden syy hahmottui vasta sen jälkeen, kun poliisi lavasti murhan uudelleen ja nauhoitti tilanteesta ”hätäpuhelun”.
- Ratkaisevaa oli lopulta se, mitä aidon tilanteen taustalta pitäisi kuulua, mutta mitä siellä ei ole: ulkopuolisen tekijän puhetta, liikkumista tai kamppailua, Niemi-Laitinen kuvailee.
Johtopäätös oli, ettei asunnossa ollut ulkopuolista murhaajaa. Ja että perheenäiti viimeisteli miehensä surman lapsen ollessa puhelimessa.
Äänilaboratorio näyttää tavalliselta pieneltä toimistohuoneelta. Niemi-Laitinen istuu kolmen näyttöpäätteen äärellä kuulokkeet korvillaan, vieressä on kotistereoiden näköinen laitteisto ja etäämmällä miksauspöytä.
Tietokoneiden avulla Niemi-Laitinen häivyttää häiritseviä taustaääniä ja korostaa toisia. Kuuntelun lisäksi tutkija myös katsoo ääntä, joka näkyy tietokoneen näytöillä visuaalisina kuvioina, spektrogrammeina. Äänen voi myös muuttaa lukuarvoiksi.
Ulvilan tutkinnassa KRP lähetti nauhan vielä tekniseen paranteluun Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n äänianalyytikoille.
- FBI teki äänitteelle suodatuksia, mutta lopputulos ei auttanut minua yhtään eteenpäin, Niemi-Laitinen kertoo.
Niemi-Laitinen tekee noin 60 erillistä äänitutkimusta vuosittain: osa on puhujien vertailua, osa äänenlaadun parannusta. Oikeudessa äänitutkija käy todistamassa pari kertaa vuodessa.
Äänianalyysi on useimmiten vertailevaa tutkimusta. Keinoina ovat kuulonvarainen arviointi, akustiset mittaukset ja tietyt automaattiset menetelmät.
- Lausunnossani voin sanoa, että tallenteella puhuu erittäin todennäköisesti sama puhuja, mutta mitään sataprosenttisen varmaa lausuntoa en anna. Ihmisen puhe kuitenkin vaihtelee eri tilanteissa. Sairaudet, kuten flunssa tai depressio, ja toisaalta esimerkiksi lääkeaineet, tupakka ja alkoholi vaikuttavat ääneen, Niemi-Laitinen kertoo.
Savitaipaleelta kotoisin oleva Niemi-Laitinen, 46, kouluttautui alun perin jalokivisepäksi Lappeenrannan kotiteollisuuskoulussa. Myöhemmin hän opiskeli fonetiikkaa, logopediaa sekä kielitiedettä ja on valmistunut filosofian lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta.
Siviilikoulutus on tyypillistä KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa: laitoksen 130 työntekijästä vain kolme on koulutukseltaan poliiseja. Esimerkiksi sormenjälkitutkija Jarkko Keskitalo on valmistunut elintarvikelaborantiksi ja laboratoriota johtava professori Kimmo Himberg kemistiksi.
Rikostekniseen laboratorioon saapuu vuosittain 25 000 tutkintapyyntöä eli sata juttua päivässä, mutta labran tutkijat käyvät vuosittain vain 20-40 rikospaikalla. Silloin rikoksen pitää olla poikkeuksellinen, kuten oli kauppakeskus Myyrmannin räjäytys.
- Tai asunnosta löytyy huumelaboratorio. Silloin on jo työturvallisuuskysymys, että meidän kemistimme on paikalla, Himberg sanoo.
Tikkurilassa sijaitsevan betonilinnoituksen käytävillä ei siis nähdä mitään tv-sarja CSI:n tyylistä menoa, jossa yhdet ja samat tutkijat kiirehtivät rikospaikoille ja tekevät kaikki labra-analyysit.
- CSI:ssä näyttää siltä, että rikospaikalla pörrää väkeä kuin Vilkkilässä kissoja. Sellainen ei sovi meikäläiseen tyyliin ollenkaan, Himberg sanoo.
KRP:n laboratorio ohjaa noin 40 prosenttia tutkimuksista alihankkijoille. Näistä tyypillisimpiä ovat liikennejuopumustutkimukset.
- Dna-analyysipyyntöjä saapuu noin 25 jokaisena työpäivänä eli 6 000-7 000 vuodessa, sormenjälkipyyntöjä 3 500 ja huumeanalyysejä 2 500 vuosittain. Tutkittavia näytteitä tulee noin 150 000, Himberg kertoo.
Dna-analyysin valmistuminen kestää keskimäärin kuukauden.
- Nopeimmillaan se tehdään vajaassa vuorokaudessa, jos on meneillään korkean profiilin juttu, jolloin tulos on saatava heti.
Tällainen tilanne oli esimerkiksi viime kesänä Helsingissä tehty nuoren naisen kidnappaus.
Teknisen tutkinnan mahdollisuudet ovat Himbergin mukaan niin suunnattomat, ettei ole olemassa mitään yksityiskohtia, joita ei voisi teknisissä analyyseissa saada selville.
- Mutta rikostutkimus on paljon muutakin kuin sen ratkaisemista, kuka on tekijä. Kun tapahtuu henkirikos ja tieto tulee julkiseksi, poliisille ilmoittautuu usein tekijäkandidaatteja. Siksi poliisin pitää saada selville tapahtumien kulku, aukoton tarina, ja teknistä näyttöä sen tueksi, Himberg kertoo.
Hän pitää erittäin tärkeänä sitä, että laboratorio tuottaa usein näyttöä, jonka perusteella epäilty voidaan todeta syyttömäksi.
- Se on arvokasta, ellei jopa arvokkaampaa kuin syyllisyyden osoittaminen, Himberg sanoo.