Viimeinen halaus
Nelli ja Niklas tutustuivat lukiossa, rakastuivat ja tanssivat vanhoja yhdessä. Seurustelusuhde päättyi eroon, mutta he jatkoivat ystävinä. Kohtaaminen vuosia myöhemmin alkoi halauksella mutta päättyi silmittömään tragediaan, joka hämmensi kokeneen poliisinkin.
”Huusin kuin hullu saadakseni apua. Kukaan ei kuullut.”
Isä juoksi tyttärensä perässä. Hän teki kaikkensa pelastaakseen ainoan lapsensa, joka oli tempaistu mukaan outoon harhaan.
Perhe oli juhlinut tyttären 24-vuotissyntymäpäiviä vain paria päivää aikaisemmin. Nuori nainen oli lähdössä ensimmäiselle työreissulle ulkomaille, ja isä oli luvannut viedä tytön aamulla lentoasemalle.
Tulevaisuus näytti valoisalta. Se päättyi pimeyteen.
Nelli kuoli naapurin ovelle yli 70 puukoniskua kehossaan.
Nelli ja Niklas tutustuivat Käpylän lukiossa Helsingissä. Vanhojentansseja he tanssivat käsi kädessä vastarakastuneina.
Nelli oli lahjakas ja sosiaalinen tyttö, joka tuli kaikkien kanssa toimeen. Niklas harrasti koripalloa. Hän kävi Merisotakoulua ja alkoi sitten opiskella luokanopettajaksi.
Nellistä tuli sihteeri.
Seurustelusuhde päättyi, mutta Nelli ja Niklas eivät pistäneet välejä poikki. He olivat toisilleen ystävät.
Kohtalokkaan viikon alussa Niklas, 25, meni kaverinsa luo Helsinkiin. Kaverin mielestä mies oli jotenkin ”omituinen”.
Nelli puhui Niklaksen kaverin ja tämän tyttöystävän kanssa Niklaksen mielentilasta. He pohtivat, pitäisikö Niklas viedä johonkin hoitoon.
Sitä ei ehditty tehdä.
Marraskuisena iltana 2007 Niklas lähetti Nellille viestin
”Toinen ei selviä, mut kuten varmasti tiedät elämän jälkeen on toinen elämä. Jos on paha olo, niin aina voi mennä. Me ei vaan enää ilmeisesti kohdata parina. Oot mua vahvempi. Hyvää matkaa. Pidä itsestäsi huolta.”
Muutaman tunnin kuluttua hän tekstasi uudelleen.
”Mä tuun, ethän sano vanhemmillesi.”
Niklas tuli taksilla pihaan. Nelli oli vanhempiensa luona yötä Helsingin Vesalassa aamulennon takia.
Niklas oli ehtinyt jo etsiä Nelliä tämän omasta asunnosta Herttoniemestä.
Yöllä äiti ja isä heräsivät miehen puhelinsoittoon.
– Tyttö sanoi, että mies on ihan sekaisin ja suostuu lähtemään hoitoon vain hänen kanssaan, isä kertoi.
Isä kielsi tytärtään ja sanoi vievänsä Niklaksen itse hoitoon.
Aina auttavainen Nelli meni kuitenkin pihalle ex-poikaystävänsä luo. Hän antoi tälle halauksen.
Isä laski koiran ulos. Se alkoi haukkua. Yhtäkkiä isä näki, että Nelli makasi maassa ja Niklaksen kädessä kiilteli jotain.
Niklas oli ottanut povestaan puukon ja iskenyt sillä Nelliä niskaan.
Isä ryntäsi auttamaan tytärtään. Nelli pakeni sisälle asuntoon ja lukitsi oven perässään.
Isä taisteli Niklaksen kanssa puukosta. Hänestä tuntui, että heistä toinen kuolee. Hän sai haavan puukosta käteensä, mutta onnistui vääntämään sen pois Niklakselta. Isä lensi samassa selälleen.
Hän luuli tyttärensä olevan turvassa sisällä ja yritti saada apua naapuritaloista.
Silloin Niklas meni asuntoon rikkomalla terassin oven lasin. Nelli pakeni henkensä hädässä ulos.
Rikkoutuvan lasin äänestä isä tajusi, mitä Niklas oli tekemässä. Isä juoksi asuntoon, missä hädissään ollut äiti viittoili suuntaan, johon Nelli oli lähtenyt juoksemaan.
– Sanoin tyttärelleni, herran jumala, sinusta tulee verta. Hän sanoi, äiti, ei mitään huolta, missä isi on, äiti kertoi.
Äiti kertoi Niklaksen tulleen sisälle ”ihmispedon” näköisenä ja veitsi lyömäasennossa. Älä, äiti huusi.
Hätäkeskus sai soiton 15 minuutin kuluttua siitä, kun Niklas oli tullut pihaan.
Hätääntynyt Nelli soitti:
– Puukotus on käynnissä.
Nelli juoksi noin 40 metrin matkan ja ehti pimputtaa naapurin ovikelloa, kun Niklas sai hänet kiinni. Mies iski puukolla uudelleen, kasvoihin, niskaan, kaulaan, selkään, jalkoihin ja käsiin.
– Heräsin, kun ovikello soi hyvin hiljaa, naapurinrouva kertoi myöhemmin.
Hänen miehensä havahtui koiran haukuntaan.
– Luulin, että oven takana on jokin nuorisoporukka. Puin päälle ja menin avaamaan.
Ovi aukeni vain noin kymmenen senttiä. Niklas painoi sen takaisin kiinni.
– Älä tule, täällä on paha näky. Nainen on kuollut, Niklas sanoi naapurille.
Nelli menehtyi syviin haavoihin naapurin oven eteen.
Isä juoksi paljain jaloin lumihangessa lapsensa perässä. Hän ehti nähdä tyttärensä kuoleman.
– Minä näin liian paljon, isä sanoi.
Hän yritti viimeiseen asti pelastaa tyttärensä.
Isä pelkäsi myös oman ja vaimonsa hengen puolesta, sillä Niklas oli ”kuin villieläin” ja huusi ”eläimellisesti”. Hän pakeni kotiinsa, piiloutui vaimonsa kanssa saunaan ja soitti apua. Nelli oli jo silloin soittanut hätäkeskukseen, joten sitä oli tulossa.
Mutta edes ensihoidon ammattilaiset eivät enää voineet pelastaa Nelliä.
Niklas otettiin kiinni surmapaikalla.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011825902.html