Opastaja kirjoitti:Pieni liekki kirjoitti:pop kirjoitti:Tottakai tulit päätelmään että myös spermasta voi tehdä ikämäärittelyn? Radiohiilimenetelmällä?
Mikroskopoimalla havaittiin siittiöitä näytteistä 10, 21, 27 ja 44. Ainoastaan näytteistä 10 ja 21 voitiin molemmilla laboratoriossa käytössä olevilla osoituskokeilla osoittaa viitteitä siemennesteestä, mutta nämä näytteet olivat peräisin kahdesta muusta mieshenkilöstä kuin Aarniosta. Näytteiden 27 ja 44 siemennesteiden osoituskokeet olivat negatiiviset.
Olen pohtinut, voisivatko näytteissä 27 ja 44 mikroskoopilla havaitut siittiöt olla jotain ihan muuta kuin siittiöitä (vrt. Auerin tapauksessa viiltelyarvet). Millä kuolleiden siittiöiden päät erottaa mikroskooppikuvassa vaikka esimerkiksi kihomadon munista?
Oletteko koskaan nähneet Rikosteknisen laboratorion lausuntoa seksuaalirikostutkimuksista?? Siellä lisätiedoissa lukee, että siemennesteen osoituskokeiden tulokset eivät välttämättä ole osoitus siemennesteestä. Mutta mikroskoopissa havaitut siittiöt ovat --> Mikroskoopissa siittiöitä = mälli lensi. Kihomadot ja niiden munat eivät käsittääkseni lennä sperman mukana, ne asustelee suolessa ja käy kutittelemassa peräaukkoa kun nukkuu.
Lisäksi tuosta ikämäärityksestä... Kyllä, teoriassa on mahdollista käyttää RNAta solutyypin tai sen hajoamista [tumallisesta solusta] tahran iän määrittämiseen. Mutta tällaista ei taida olla missään käytössä? Käsittääkseni DNAsta ei tutkimuksissa edelleenkään saada selville tahran ikää.
Niin veritahran ikää on tutkittu jonkin verran ja myöskin hiusten. Jälkimmäisessä on muistaakseni 90 päivää saakka tehty tutkimusta. Mutta en ole vielä löytänyt mitään spermajälkeen viittaavaa tutkimusta.
Nyt jos meillä ei ole tiedossa tämän spermajäljen ikää, emme siis oikeastaan voi määritellä myöskään tekohetkeä.
Tässä pieni pätkä ongelmasta sperma ja tahra:
http://scienceblogs.de/bloodnacid/2011/ ... urenkunde/
"Ein heikles Beispiel wäre ein Kinderschlafanzug mit einer kleinen, weißlichen, sekretverdächtigen Anhaftung, der von einem Kind stammt, welches bei einer Routineuntersuchung dem Kinderarzt durch verstörtes Verhalten aufgefallen ist. Ist der weißliche Fleck nur eingetrockneter Speichel des Kindes? Oder vielleicht nur Zahnpasta? Oder ist es eine Spermaspur, in welchem Falle natürlich die Vermutung des sexuellen Mißbrauchs im Raum stünde. Bei solchen uneindeutigen Spurenbildern und besonders, wenn nur eine sehr kleine Spur, die kein „Rumprobieren” gestattet, vorhanden ist, werden sogenannte „Vortests” durchgeführt, also Verfahren, die vor der Erzeugung eines DNA-Profils die Klassifizierung der Spur ermöglichen sollen. Vortests zeigen an, ob eine bestimmte Spur Blut, Speichel, Sperma und/oder andere Körperflüssigkeiten enthält und ermöglichen damit die Identifikation der Spurenart."
Tunteita nostattava esimerkki on lapsen yöpuku, jossa on pieni valkoinen tahra, joka muistuttaa spermaa ja jonka lääkäri voi rutiinilla jo todeta lapsesta, jolla on käytösongelmia. Onko valkoinen jälki vain kuivunutta lapsen sylkeä? Onko se ehkä hammastahnaa? Vai onko onko se spermajälki, joka viittaisi lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tällaisissa epäselvissä tapauksissa ja erityisesti silloin, jos jälki on hyvin pieni tehdään ensin nk. esitestejä, jotka siis suoritetaan ennen kuin lähdetään tutkimaan mahdollista dna:ta. Esitestit näyttävät, onko joku jälki verta, hikeä, sylkeä tai spermaa tai muita eritteitä, ja tällä tavalla saadaan selville jäljen laatu.
Nyt jos tällainen esitesti ei osoita mitään selvää reaktiota, niin silloin ei tiedetä mikä se jälki on. Seuraavaksi sitten siirrytään mikroskooppiin, joka on aina sekä tekninen suoritus mutta sisältää myös tulkintaa.
Nyt jos väitetään, että siittiöiden näkeminen mikroskoopissa on varma osoitus spermasta, niin ongelma on se, että millä varmuudella siellä mikroskoopissa nähty on siittiöitä? Yleisellä tasolla siittiöiden (erityisesti elävien) näkeminen mikroskoopissa on varma osoitus spermasta, mutta asiantuntijalta jäi kertomatta, että kolmen vuoden kuluttua siittiöiden näkeminen spermassa on varmasti harvinaista, jos ylipäätään mahdollista ilman, että materiaali, jossa siittiöt säilyisivät on tietynlainen ja säilytyspaikka samoin.
https://www.faz.net/aktuell/gesellschaf ... intPreview
Yllä olevassa on kuva ja sen kuvan alla on teksti, joka kuuluu näin:
"Spermaa ei pystytä havaitsemaan hyvin lyhyen ajan kuluttua"
Käännän tähän ensimmäisellä sivulla olevan toisen kappaleen:
Raiskauksen ja oikeuslääketieteellisen tutkimuksen välissä ei saa olla pitkää aikaa. Bern Brinkmannin Muensterin forensisen genetiikan johtajan mukaan useimmat raiskauksen uhrit menevät heti teon jälkeen lääkäriin. Stefan Pollat Freiburgin yliopiston oikeuslääketieteellisen laitoksen johtaja ja oikeuslääketieteellisen yhdistyksen presidentti sanoo: On erittäin tärkeää mennä lääkäriin heti, koska esimerkiksi sperma suussa tai anuksessa on vain muutaman tunnin todennettavissa. Se riippuu bakteereista emättimessä, jotka tuhoavat spermaa hyvin nopeasti, jolloin sitä ei pystytä enää osoittamaan. Oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa tutkitaan ensin vaatetus, kehon yläosat ja kehossa olevat sisäänmenoaukot. Meidän täytyy sekä dokumentoida että tulkita. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa sellaiset jäljet, joista voidaan myöhemmin saada dna:ta. Hyvinkin pienet verijäljet, ihosolut ja myöskin spermajäljet ovat myöhempää oikeutta varten tärkeitä. 50 % tapauksissa tehdään nk. "spermansäilytys". Tällöin vaatekappaleista voidaan todeta spermajälkiä aina 10 vuoteen saakka."
Sperma ja solut hajoavat ihan samalla tavalla kuin hajoaa esim. ruumis metsässä. Jos jostain löytyy hajoava ruumis, on selvää, että ruumiin esim. vatsan päällä ollut sperma on myöskin hajonnut. Näyte on ikään kuin tuhoutunut eikä siitä saada enää dna:ta saatikka varmistettua sitä, että kyseessä on todellakin sperma.
Tietenkin voidaan sitten ajatella niin, että ruumis löytyy sieltä metsästä parin tunnin kuluttua ja vieressä on alushousut ja nyt alushousut otetaan mukaan ja viedään laboratorioon tutkittaviksi. Nyt jos alushousuja säilytetään jossain tietyssä paikassa ja tietyllä tavalla voi käydä niin, että myöhemmässä vaiheessa niistä saadaankin uusia tuloksia, kun tutkimusmenetelmät kehittyvät.
Jos ajatellaan tämän hetken tietoa seksuaalirikoksista, niin jos sama laboratorio noudattaa ohjeistusta 72 tuntia teosta voidaan seksuaalirikosnäytteitä ottaa henkilöstä tai vaatteista tai tekstiileistä, niin minkä ihmeen takia se suorittaa seksuaalirikostutkintaa 26 280 tuntia myöhemmin alueesta, josta ei ole tutkimusnäyttöä?
